Luitteko uusimmastas KaksPlussasta jutun sukupuoleen pettyneestä äidistä?
Aika hyvä että aihetta otetaan esiin.
Ja jotenkin tuntuu, että sen lisäksi, että varmasti luonnollista että nainen haluaisi äiti-tytär suhteen kokea, niin tämä nykyajan kaupallisuus vielä KOROSTAA sitä "tytön puutetta"; kun joka paikka on täynnä jotain söpöä pinkkiä tyttöhörselöä, ja vielä tutut tyttöjen äidit hehkuttaa shoppailuillaan.
Tuntee itse jäävänsä jostain pahasti paitsi.
Sitä myös mietin juttua lukiessa, että MIKSI se lapsen sukupuoli on pakko selvittää raskausaikana - eikö voi jättää kysymättä sitä rakenneultrassa??
Itse tein näin 3. ja 4. raskauksien aikana kun pelkäsin pettymystä (itse asiassa kun 2. tiesin etukäteen, niin tuntuu että se ehkä jopa haittasi synnytyksessäkin jaksamista se tieto).
Silti kuitenkin, kun se vauva on sylissä, on se niin ihana jo itsessään, että se "sukupuolijärkytys" peittyy sen vauvan ihanuuden alle paremmin, kuin että sen tietäisi jo raskausaikana.
Kommentit (116)
Menkää nyt ihmeessä jenkkilään lapsettomuushoitoihin, jossa voitte rahalla valita tytön tai pojan itsellenne.
Tässä keskustelussa huomaa, miten ollaan "kaikkihetimullenytjamähaluanjusttätä!" yhteiskunnassa
olin aina toivonut tyttöä, yksin huoltaja äidin tyttärenä ajattelin että haluan ehdottomasti yhden tytön jonka kanssa meidän elämä on ihanaa.. tehdään kaikkia tyttöjen juttuja ja harrastetaan samoja asiota ja ymmärretään toisiamme, ollaan kuin parhaat ystävykset.. tulin raskaaksi 19vuotiaana ja sainkin sen ihanan tytön, kaikki meni siis täysin suunnitelmien mukaan.. 3vuotta myöhemmin olinkin ihan yllättäen raskaana ja ultrassa selvisi että poika olisi tulossa,että se siitä sitten, elämä pilalla, itkuhan siinä tuli, mutta olihan siinä useampi kuukausi aikaa sulatella asiaa, viime hetkilläkin oli vielä semmoinen tunne etten millään pärjää pojan kanssa, eihän meillä ole mitään yhteistäkään. Kun poika sitten syntyi, rakastuin häneen ihan heti ja tajusin silloin ettei siinä vaiheessa ole vielä tyttöä tai poikaa vaan vauva, minun oma, ihana, rakas vauva ja tosiasiassa ja tosi elämässä minulla ja pojalla on ollut paljon enemmän yhteistä kuin tyttärelläni ja minulla, meidän persoonat ovat enemmän lähempänä toisiaan ja tyttären kanssa ollaan väännetty ja käännetty kättä joka asiasta, eli en usko että se on niinkään kiinni siitä sukupuolesta. Nyt olen vielä saanut "iltatähden" joka on tyttö ja kyllä musta on ihanaa ostaa niitä vaaleenpunasia hello kittyjä ja muita tyttöjen juttuja, tosin ihan yhtä mielelläni olisin ostanut niitä vaaleansinisiäkin :) En tiedä miksi silloin nuorempana oli niin vahva käsitys siitä millaiseksi elämän pitää tulla, koska vaikka moni asia on mennyt toisin kun luulin, niin nyt kuitenkin tuntuu että asiat on mennyt juuri niin kuin pitikin :)
Halusin pojan ja onneksi sain :)
mitenkään samaistumaan näihin lapsen sukupuoleen pettyjiin. En vain ymmärrä enkä edes jaksa yrittää ymmärtää.
Joo, kannattais mieluummin ymmärtää, että Suomessakin syntyy 10-20 lasta vuosittain, joiden sukupuoli on epäselvä. Mitäs sitten vastaat "tuliko tyttö vai poika" -kyselyihin? Itse vain onnittelen vanhempia enkä ikinä kysy kumpi tuli, koska sillä tiedolla ei ole minulle mitään merkitystä.
että "meille syntyi vauva"? Itse olen saanut vain ja ainoastaan viestejä, että meille syntyi pieni tyttö jne...
Ja kyllä kaikilla ihmisillä on sukupuoli ja ihan selvitettävissä oleva. Sen sijaan ulkoiset sukupuolielimet (kuten mikä tahansa muukin osa ihmisessä) voivat olla epämuodostuneet.
Joo, kannattais mieluummin ymmärtää, että Suomessakin syntyy 10-20 lasta vuosittain, joiden sukupuoli on epäselvä. Mitäs sitten vastaat "tuliko tyttö vai poika" -kyselyihin? Itse vain onnittelen vanhempia enkä ikinä kysy kumpi tuli, koska sillä tiedolla ei ole minulle mitään merkitystä.
ole lukenut juttua, mutta eihän niille tunteille mitään voi, ja niiden kieltäminenkin on itsensä huijaamista. tärkeää on että pääsee siitä pettymyksestä kuitenkin yli, ja on onnellinen lapsesta omana itsenään. kamalalta tuntuu ne äidit jotka ovat katkeria lapsen sukupuolesta vuosia, ja heijastavat nämä tunteet vielä sitten lapseen.
että ehdin tottumaan sukupuoleen...
ne sisäisetkin sukupuoli elimet olla "epämuodostuneet". ei kyse ole pelkästään ulkoisista seikoista. intersukupuolisella voi olla sekä munasarjat että kivekset, muuten nainen mutta miehen kromosomit jne. tästäkin on useita eri variaatioita.
niin kuin itsekin juuri sanoit. Sukupuoli määräytyy KROMOSOMIEN perusteella - ei minkään ulkoisten (tai sisäisten) sukupuolielimien perusteella. Ja kromosomit ovat aina naisen tai miehen (jopa silloin jos sukupuolikromosomeja on ylimääräisiä).
ne sisäisetkin sukupuoli elimet olla "epämuodostuneet". ei kyse ole pelkästään ulkoisista seikoista. intersukupuolisella voi olla sekä munasarjat että kivekset, muuten nainen mutta miehen kromosomit jne. tästäkin on useita eri variaatioita.
Ja jotenkin tuntuu, että sen lisäksi, että varmasti luonnollista että nainen haluaisi äiti-tytär suhteen kokea, niin tämä nykyajan kaupallisuus vielä KOROSTAA sitä "tytön puutetta"; kun joka paikka on täynnä jotain söpöä pinkkiä tyttöhörselöä, ja vielä tutut tyttöjen äidit hehkuttaa shoppailuillaan.
Tuntee itse jäävänsä jostain pahasti paitsi.
Kuka nyt haluaa tyttäreen jonkun kaupallisen rojun takia? En minä ainakaan.
Itse asiassa toivon etten saa tyttäriä, naisen elämä ei ole kovin auvoista. Miehillä on paremmat mahdollisuudet selvitä tulevaisuuden maailmassa. En kaipaa äiti-tytär -suhdetta, en itse ole kovin naisellinen nainen enkä sellaiseksi koulisi tytärtäkään, jos sellaisen saisin. (Vrt. lähes kaikki kaverini ovat aina olleet miehiä, harrastukseni ovat olleet futista, lätkää ja vpk:ta, en meikkaa, erilaiset pelit ja tekniikka on lähellä sydäntä yms.)
Ja jotenkin tuntuu, että sen lisäksi, että varmasti luonnollista että nainen haluaisi äiti-tytär suhteen kokea, niin tämä nykyajan kaupallisuus vielä KOROSTAA sitä "tytön puutetta"; kun joka paikka on täynnä jotain söpöä pinkkiä tyttöhörselöä, ja vielä tutut tyttöjen äidit hehkuttaa shoppailuillaan. Tuntee itse jäävänsä jostain pahasti paitsi.
Kuka nyt haluaa tyttäreen jonkun kaupallisen rojun takia? En minä ainakaan. Itse asiassa toivon etten saa tyttäriä, naisen elämä ei ole kovin auvoista. Miehillä on paremmat mahdollisuudet selvitä tulevaisuuden maailmassa. En kaipaa äiti-tytär -suhdetta, en itse ole kovin naisellinen nainen enkä sellaiseksi koulisi tytärtäkään, jos sellaisen saisin. (Vrt. lähes kaikki kaverini ovat aina olleet miehiä, harrastukseni ovat olleet futista, lätkää ja vpk:ta, en meikkaa, erilaiset pelit ja tekniikka on lähellä sydäntä yms.)
kaikki ei ole tuollaisia kuin sinä.
Minä luulin aina haluavani tyttäriä. Jotenkin pikkupojista oli muovautunut sellainen kuva, että elämä on villiä ja stressaavaa. Haaveilin pienestä tytöstä, äiti-tytärsuhteesta, ihanista vaatteista, pitkistä hiuksista ja kaikesta muusta yhtä lällystä. Luulin TODELLA haluavani tytön.
Ultrassa paljastuikin, että odotin poikaa. Ehkä yhden nanosekunnin ajan tunsin pettymystä, mutta sitten innostuin. Aloin luomaan uusia kuvitelmia äitiydestä nimenomaan pojan äitinä. Sillä mitä muuta se raskaana oleminen on, kuin mielikuvilla tulevaisuudesta leikkimistä. Ne n. 20 viikkoa ultrauutisten ja pojan syntymän välillä olivat merkittäviä: innostuin tulevasta lapsestani, pojasta, loin äitiyden kuvani uusiksi.
Nyt en vaihtaisi osaani mihinkään. Ihanaa kun elämään mahtuu villiä menoa, vilperttiä ja väriä. Ja olen pelkästään helpottunut, ettei tarvitse stressata äiti-tytärsuhteesta. Sellainen pinkkimekkoelämä ei tunnu yhtään omalta. :)
Jos pelkää pettymistä, voi hyvinkin olla syytä ottaa sukupuolesta etukäteen selvää. Tällöin jää aikaa totuttautua asiaan ennen lapsen syntymää.
Minä luulin aina haluavani tyttäriä. Jotenkin pikkupojista oli muovautunut sellainen kuva, että elämä on villiä ja stressaavaa. Haaveilin pienestä tytöstä, äiti-tytärsuhteesta, ihanista vaatteista, pitkistä hiuksista ja kaikesta muusta yhtä lällystä. Luulin TODELLA haluavani tytön. Ultrassa paljastuikin, että odotin poikaa. Ehkä yhden nanosekunnin ajan tunsin pettymystä, mutta sitten innostuin. Aloin luomaan uusia kuvitelmia äitiydestä nimenomaan pojan äitinä. Sillä mitä muuta se raskaana oleminen on, kuin mielikuvilla tulevaisuudesta leikkimistä. Ne n. 20 viikkoa ultrauutisten ja pojan syntymän välillä olivat merkittäviä: innostuin tulevasta lapsestani, pojasta, loin äitiyden kuvani uusiksi. Nyt en vaihtaisi osaani mihinkään. Ihanaa kun elämään mahtuu villiä menoa, vilperttiä ja väriä. Ja olen pelkästään helpottunut, ettei tarvitse stressata äiti-tytärsuhteesta. Sellainen pinkkimekkoelämä ei tunnu yhtään omalta. :) Jos pelkää pettymistä, voi hyvinkin olla syytä ottaa sukupuolesta etukäteen selvää. Tällöin jää aikaa totuttautua asiaan ennen lapsen syntymää.
Mutta jos on jo useampi ja alkaa olla viimeisen lapsen aika, niin ei enää koe tota "suunnittelu ja innostumis" vaihetta, jos tulossa vaikka kolmas tai neljäs poika tms. .... se on vaan kaikki sitä puuduttavan samaa.
tämä nykyajan kaupallisuus vielä KOROSTAA sitä "tytön puutetta"; kun joka paikka on täynnä jotain söpöä pinkkiä tyttöhörselöä, ja vielä tutut tyttöjen äidit hehkuttaa shoppailuillaan.
mutta tämä shoppailujuttu minuakin pisti todella silmään! Eikä ole edes eka kerta, kun moista kuulen.
Näin kolmen tytön äitinä en voi muuta kuin ihmetellä, miksi joku haluaa tytön voidakseen ostella hänelle vaatteita. Siis totta kai tyttöjen elämään kuuluvat jossain vaiheessa MYÖS prinsessajutut, mutta ei nyt luulisi moisten olevan ÄIDILLE niin tärkeitä asioita.
Meillä pyritään ohjaamaan lapsia fiksuun ja eettiseen kuluttamiseen. En siis todellakaan osta lapsille useammin tai enemmän vaatteita vain siksi, että he ovat tyttöjä! Ja mahdollinen hienostelukin tapahtuu lasten maun mukaan. Meidän katraaseemme mahtuu yksi prinsessa ja yksi sporttinen hupparityttö, joilla on aivan erilainen vaatemaku. Ja MINUN makuni on sitten asia erikseen: se on tässä vaiheessa korkeintaan enää suuntaa antava. ;)
Tää aloitus oli outo, mutta on myös pöyristyttävää, että joku pettyy sukupuolesta. Ihan yhtä pöyristyttää kuin entisaikaan oli se poikalapsen palvonta, on nyt kun väitetään, että kaikki äidit haluaisivat tyttären.
Mulla on kaksi poikaa ja käsi sydämellä voin sanoa, että hetkeäkään en ole toivonut, että minulla olisi noiden tilalla tyttö. Olin myös varma heti toisen pojan syntymän jälkeen, että en halua lisää lapsia. Eli mitään kaipuuta tyttärestä ei ollut silloin eikä ole nytkään. Pojat on ihania :)
tykkään laittautua, shoppailla, rakastan vaatteita, kenkiä, laukkuja, meikkejä.. mutta sisäisesti olen hieman poikatyttö, tykkään poikani kanssa leikkiä aitoilla, junilla, sota-ukkeleilla.. Aina olen miesten seurassa viihtynyt paremmin kuin naisten. En osaa olla luontevasti naisten/pikkutyttöjen kanssa, suoraansanottuna olisi järkytys jos meille joskus syntyisi tyttö.
tälle aiheelle, eli kyseessä edellen TA-BU, kuten artikkelissakin todettiin...
SAa nähdä millaista palautetta KaksPlus saa.
ap
että nyt olisi tulossa tyttö :O 2 poikaa on ennestään, olen hyvin sopeutunut poikien äidiksi. Nyt sitten tyttö! Jotenkin alkanut ahdistamaan että joka puolella on vain vaaleanpunaisia röyhelöitä tyttölapsille :/ Ja itse kun asun vielä pienellä paikkakunnalla, ei kauheasti ole valinnanvaraa.
Pitänee alkaa nettikaupoista tilaamaan tytölle vaatteita että saa muutakin kuin vaaleanpunaista.
Olen huomannut poikien äitinä, ettei pojille tahdo löytyä tavaraa. Joka puolella on vain hello kittyä ja prinsessa tavaraa. Missä on poikien tavarat?
Kait olen jotenkin outo, mutta en ole kaivannut tytärtä koskaan. Vaikka nyt tiedän että olisi tyttö tulossa, en osaa edelleenkään kuvitella itseäni tytön äitinä.
enemmän yhteiskunnassa leviää poikavihamielisyys, sitä ylpeämpi olen kahden ihanan lapseni (poikieni) sukupuolesta!!