Luitteko uusimmastas KaksPlussasta jutun sukupuoleen pettyneestä äidistä?

miehet katoavat siksi, että eivät kestä marttyyriäitiensä roikkumista. Tottakai voi olettaa, että aikuiset lapset pitävät yhteyttä vanhempiinsa. Mutta vanhuudenturvaa heiltä ei voi edellyttää. Kai joku välmuotokin on siitä, ollaanko kuin paita ja peppu tai täysin vieraantuneita?

ruikutusta ja yleistystä, että aikuinen poika ei muka voisi olla läheinen äitinsä kanssa. Luokaa hyvät suhteet niihin poikiinne, KESKUSTELKAA (myös tunteista), ja pitäkää huolta, että miehenne ovat paljon tekemisissä lastenne kanssa. Siten pojat saavat läheisen isyyden mallin, eivätkä sitten aikanaan ulkoista lasten kanssa olemista vaimoilleen. Ihmissuhteet ovat pitkälti tahdon asia. Muutenkin aika itsekäs ajatus, että lapsia tehdään siksi, että niissä voisi sitten roikkua ikuisesti. Eikö teillä ole ystäviä? Jos se aikuinen poika jossain vaiheessa "katoaa", syytä on kyllä teissäkin. Sitäpaitsi lapset ovat vain lainassa. Vanhemmuuden idea on kasvattaa täysipäisiä ja itsenäisiä aikuisia tähän maailmaan. Ihme ruikutusta.

Tuskin ne ystävät susta pitää huolta kun olet vanha ja raihnainen. Ovat itsekin varmaan vanhoja ja hoidettavia. En tee lapsia siksi, että haluan itselleni hoitajaa, mutta kyllähän lapset (ovat sitten lapsia tai aikuisia) tuovat elämään sisältöä ja läheisyyttä. Kai nyt jokainen vanhempi toivoo, että lapset pitävät yhteyttä aikuisenakin?! Yhtälailla niitä lapsia rakastaa vaikka asuisivat eri osoitteessa. Minusta ei ole yhtään itsekästä odottaa, että lapset pitävät yhteyttä vaan täysin luonnollista. Ihmeelliseksi tämä yhteiskunta on mennyt jos ei perheen varaan saa mitään laskea vaan jokaisen pitää huolehtia itsestään hamaan hautaan asti. Miettikää jotain Etelä-Euroopan kulttuureita tai Aasiaa. Siellä todellakin välitetään vanhemmista ja suvusta ja jokainen huolehtii toisistaan. Varmaan masennusta ja yksinäisyyttä on paljon vähemmän. Tällainen suomalainen "pärjää itsenäisesti"-kulttuuri on aika ontto ja surullinen.

kaksplus.fi.

Mä en löytänyt sieltä kuitenkaan mitään tähän heidän omaan artikkeliin, löytääkö joku, osaisko linkittää??

[/quote]

Olen kyllä ihan eri mieltä tuosta, että naisen rooli yhteiskunnassa olisi jotenkin paljon hankalampi ja kapeampi. Päinvastoin nainen voi mennä armeijaan, poliisikouluun, tutkijaksi mitä vaan tai sitten perinteisiin naisten ammatteihin ilman että kukaan tuomitsee. Mutta annas olla jos mies hakeutuu naisvaltaiselle alalle tai on muuten naismainen, luuletko todella ettei ympäristö tuomitse? Nuorilla miehillä on aika kovat paineet olla miehisiä, urheilullisia, suosittuja, menestyä uralla, perustaa perhe ja olla hyvä perheenisä jne jne. Joka alalla pitäisi menestyä, sekä niissä perinteisissä miehen rooleissa että "nykymiehenä". Kyllä vaimon rahoilla eläviä varmasti katsotaan kieroon, edelleen miehen oletetaan olevan perheen pääelättäjä. Kyllä miehillä on kovat paineet työelämässä nykyään ja esim. koti-isäksi heittäytyminen ei todellakaan onnistu noin vain ilman, että ura kärsii. Pötypuhetta. Tuttavapiirissä on kymmeniä tuoreita isiä jotka pähkäilevät uran ja perheen yhdistämisen kanssa siinä kuin naisetkin. Myös esim. seksuaalisuuden suhteen miehillä tuntuu olevan paljon kovemmat suorituspaineet kuin naisilla. Tulee vähän sellainen olo, että yrität hakemalla hakea syitä miksi tytön äitinä olisi ikävä olla. Kummallakin sukupuolella on omat ongelmansa, ei se niin mene että miehillä on helppoa ja naisilla kaikki vaikeudet. Sitä paitsi siihen ei todellakaan tarvita mitään kaupallisen naiseuden primadonnaa, että voisi olla äiti tyttärelleen. Jokainen nainen edustaa tyttärelleen itseään sellaisena kuin on. Ei siinä itseään tarvi mihinkään muuttaa. Kuten ei poikienkaan suhteen. T. yhden tytön ja yhden pojan äiti

[/quote]

Minulla on kaksi tyttoa. Tietenkin olen miettinyt joskus millaista olisi olla pojan aiti ja jos meilla olisi poika minkanakoinen/luonteinen ja niminen han olisi.



Mutta en ole koskaan ollut pettynyt laspeni sukupuoleen.



Minulla on tosi vahva tunne siita, etta meille on kuulunut syntya juuri nama kaksi LASTA. Nain pitaakin olla! En osaa kuvitella enaan perhettamme minkaan muunlaiseksi.



Luultavasti, jos olisin saanut kaksi poikaa tuntisin juuri samoin. Ne olisivat lapset jotka perheesen kuuluisivat, ja silla selva.

siis tietenkään en tarkoita että se nyt olisi varmaan kellekään ainoa syy toivoa tyttöä, että voisi ostaa jotain pinkkiä.

Ei kai kukaan niin pinnallinen ole (pelkästään).



Yritin vain miettiä syitä siihen, miksi näyttää nykyään olevan vallalla kovasti se, että toivotaan nimenomaan TYTTÖÄ (kun historiallisesti se on ollut enemmän poispäin).



Kai nyt naisessa on aina ollut se sisäsyntyinen toive saada oma tyttö, joka olisi myös vanhempana läheinen jne. jne. Tämä tuskin mikään uusi syy.

Ja silti vasta nyt on alettu enemmän vouhata tuota, lähinnä länsimaissa, että juuri TYTTÖ olisi ihana.



Ja ihnmettelen MIKSI, ja pohdiskelen siis että voiko todella tuo mainonta ja kaupallisuus alitajuisesti vaikuttaa siihen.

Ehkä naisiin alitajuisesti vetoaa kuitenkin ne pinkit söpöt jutut ja sitten kokee että niitä olisi kiva ostaa omalle tytölle.



(Ja tämä siis ei taaskaan yleistä, koska onhan tässä tullut ilmi, että moni ei pidä näistä hörsyistä, ja he taitavat olla niitä jotak eivät niin tyttöä kaipaakaan.)



Aihe olisi hyvä tutkimuksen ja lopputyön aihe jollekulle. Miksi vaikuttaa että tyttöä toivotaan nykyään niin paljon? ONko vain että se kehdataan sanoa ääneen (ennen oli hyväksytympää toivoa poikaa)?

Vai vaikuttaako kaupallisuus? Vai mikä??



ap

Jos joku on teidän kanssanne eri mieltä, ei se vielä tee asiasta TABUA. Hassuja olette.



t. äiti, jolle lasten sukupuoli on yhdentekevää

naiset, joilla on hankala äitisuhde toivovat poikia. Äidin ja tyttären suhde ei ole aina helppo aikuisenakaan.

Muutenkin tästä keskutelusta tulee vähän toispuoleinen kuva, kun tällä palstalla ei taida olla miehiä kertomassa kuinka he toivovat poikaa. Minun mielestä miesten elämä on helpompaa kuin naisten, joilta odotetaan aivan käsittämättömiä ura-perhe-kotityöt-harrastukset-ystävät-suku -jonglöörausta ja aikaa vuorokaudesssa on vain 24h. Miehet hoitaa työn (tai pelkän kodin) ja siitä pitäisi olla selkästään kiitollinen. Uraäitiä ei kiitä kukaan.

Mielestäni on luonnollista toivoa sitä sukupuolta, jota perheessä ei vielä ole, mutta se ei ole luonnollista, että jompaa kumpaa sukupuolta ei toivo ollenkaan. Yritetään kuitenkin olla siskoja, ei susia, toisillemme.

Omalla kohdallani.Olen aina halunnut tytön ja minulla on ollut todella huono äiti suhde tai oikeastaan ei äitiä ollenkaan,asuin isän kanssa siskoni kanssa,äiti dokas ja teki lapsia kaikille miehille eikä välittänyt meistä,nykyäänkin soittaa vain kun tarvitsee hoitajaa pienemmille lapsilleen.Minulla kaksi tyttöä ja olen iki onnellinen.Myös miehelläni hhuono äiti suhde ja hänkin toivonut aina tyttöjä.

Eräs äiti oli raskaana, kaksi tyttöä jo ennestään. Hän sanoi suoraan, että toivoo lapsesta tyttöä, että olisi kamalaa jos lapsi olisi poika.



Vauva on jo syntynyt, en tiedä kumpi tuli.



Eräs isä toivoi kovasti poikaa, saisi itsensä kopion.

Kun vaimon kanssa yöllä lähdettiin synnyttämään, hän herätti veljensä - asuivat maalaistalossa vanhan ajan malliin ja nuorin veli asui vielä kotona - ja sanoi: pidä peukkuja!! - että olisi poika!



Tyttö tuli. Mies oli mielettömän pettynyt, eikä peitellyt pettymystään. Isä ei ilmeisesti koskaan pitänyt oikein minään tuota tyttöään. Pariskunta erosi myöhemmin.

on kaksi tyttöä ja kaksi poikaa ja olen onnellinen ja ylpeä heistä kaikista.

Lisäksi he ovat ns. terveitä, jos nyt niitä pieniä allergioita ym. minivajeita ei huomioida. Keskitasoisia älykkyydeltään. Ei mitään neroja mutta ei imbesillejakaan.

siis tietenkään en tarkoita että se nyt olisi varmaan kellekään ainoa syy toivoa tyttöä, että voisi ostaa jotain pinkkiä. Ei kai kukaan niin pinnallinen ole (pelkästään). Yritin vain miettiä syitä siihen, miksi näyttää nykyään olevan vallalla kovasti se, että toivotaan nimenomaan TYTTÖÄ (kun historiallisesti se on ollut enemmän poispäin). Kai nyt naisessa on aina ollut se sisäsyntyinen toive saada oma tyttö, joka olisi myös vanhempana läheinen jne. jne. Tämä tuskin mikään uusi syy. Ja silti vasta nyt on alettu enemmän vouhata tuota, lähinnä länsimaissa, että juuri TYTTÖ olisi ihana. Ja ihnmettelen MIKSI, ja pohdiskelen siis että voiko todella tuo mainonta ja kaupallisuus alitajuisesti vaikuttaa siihen. Ehkä naisiin alitajuisesti vetoaa kuitenkin ne pinkit söpöt jutut ja sitten kokee että niitä olisi kiva ostaa omalle tytölle. (Ja tämä siis ei taaskaan yleistä, koska onhan tässä tullut ilmi, että moni ei pidä näistä hörsyistä, ja he taitavat olla niitä jotak eivät niin tyttöä kaipaakaan.) Aihe olisi hyvä tutkimuksen ja lopputyön aihe jollekulle. Miksi vaikuttaa että tyttöä toivotaan nykyään niin paljon? ONko vain että se kehdataan sanoa ääneen (ennen oli hyväksytympää toivoa poikaa)? Vai vaikuttaako kaupallisuus? Vai mikä?? ap

voi olla tämä:

itse lapsena jäi paitsi monesta asiasta, ei ollut paljon yhtään leluja (ja olen aina ollut vähän lelufriikki), enkä ollut kovin tyttömäinen.

Ehkä sitä alitajuisesti lapsuutta kompensoidakseen toivoi tyttöä, jotta voi sille ostaa sitten kaikki nuket ja hoitovälineet ja barbit ja nukkekodit ja muut ihanuudet?

Jos niitä ostaisi aikuisena vaan itselleen, pidettääisiin vähän outona.

Ja kun ostin esim. (neutraalin värisen) leikkihellan ja astioita pojalle, niin tuli silti vähän kommenttia että yritättekö siitä ihan tyttöä tehdä...

ap

Raskausaikana minulla oli vahva tunne, että odotan tyttöä...varmuutta siitä ei ollut. Lapsen synnyttyä minulla oli kiire saada tietää kumpi tuli...olisi pitänyt ajatukset järjestää uudestaan.



Minä nautin tytön äitinä olosta, mutta samalla lailla nauttisin pojan vanhempana olosta. Nyt yritän antaa lapselle tilaa tehdä omia valintojaan...etten valitse lapsen puolesta itselleni "unelmia".

Meillä asuu vahvasti omia mielipiteitään kantava tyttö...tanssii balettia, rakastaa hevosia, nauttii luonnossa liikkumisesta jne.



Jos minä joskus vielä saisin toisen lapsen, ei sukupuolella olisi mitään merkitystä. Tietenkin kuvittelen että tytön maailmaan pääseminen on itselle helpompaa, koska se on oman kokemuksen kautta tuttu. Mutta kai minä haaveilisin pojan kohdalla, että jos poika innostuisi luonnosta, kalastuksesta, purjehduksesta ja voisin olla niissä mukana äitinä...ne kun ovat itselleni läheisiä. Minun "onnellani" saattaisin saada pojan, joka rakastaisi koneita ja macho-meininkiä...saattaisi tämä äiti saada koulutuksen ihan uudenlaiseen maailmaan.



Nautin äitinä olemisesta, ilman lasta elämä olisi niin kovin erilaista.

Ja sainkin pienen nukkemaisen sievän otuksen! Ehkä siksi toivoin tyttöä, koska siskoni esikoinenkin oli tyttö- tiedän, ihan idioottimainen syy. ;)



Toisessa raskaudessa ei ollut ehdottomia tyttötoiveita, poika tuli ja ihana onkin! Kolmas lapsemme on myös poika ja häpeäkseni tunnustan, että sillä hetkellä, kun pikkumies nostettiin syliini, minua vähän harmitti. Toivoin salaa tyttöä ja poika tuli. Vaan hetkessähän se harmi hävisi. Ja se, että harmitti, ei tietenkään tarkoittanut, että lapsi ei olisi ollut toivottu.



Tulevaisuudessa yritämme ehkä vielä yhtä lasta -poika tai tyttö, ei väliä! Elämä opettaa, kaikki lapset äärettömän rakkaita sukupuoleen katsomatta.

naiset, joilla on hankala äitisuhde toivovat poikia.

Itselläni on hankala äitisuhde, ja nimenomaan toivoin tyttöä, sillä halusin varmasti myös alitajuisesti elää uudestaan äiti-tytärsuhteen onnistuneesti - terapoida itseäni samalla, ja pyrkiä olemaan hyvä äiti omalle tyttärelleni.

Ent. (nuoruuden) poikaystävän anopilla oli ollut hirvittävän huono äitisuhde omaan äitiinsä, ja siis tuossa perheessä poikia oli 3 eikä lainkaan tyttäriä, ja kyllä sen tästä naisesta näki, että asia oli hirveä pettymys vieläkin vaikka pojat olivat siinä vaiheessa jo kaikki aikuisia; me tyttöystävät (ja erityisesti minä =)) olimme lainatyttäriä anopille, ja speciaaleja.

t. Yksi, joka on toivonut joka raskaudessa tyttöä - 2 tyttöä ja 1 poika meillä on.

että nyt olisi tulossa tyttö :O 2 poikaa on ennestään, olen hyvin sopeutunut poikien äidiksi. Nyt sitten tyttö! Jotenkin alkanut ahdistamaan että joka puolella on vain vaaleanpunaisia röyhelöitä tyttölapsille :/ Ja itse kun asun vielä pienellä paikkakunnalla, ei kauheasti ole valinnanvaraa.

Pitänee alkaa nettikaupoista tilaamaan tytölle vaatteita että saa muutakin kuin vaaleanpunaista.

Olen huomannut poikien äitinä, ettei pojille tahdo löytyä tavaraa. Joka puolella on vain hello kittyä ja prinsessa tavaraa. Missä on poikien tavarat?

Kait olen jotenkin outo, mutta en ole kaivannut tytärtä koskaan. Vaikka nyt tiedän että olisi tyttö tulossa, en osaa edelleenkään kuvitella itseäni tytön äitinä.

Itselläni on kaksi tyttöä. Toinen pitää mekoista ja röyhelöistä ja prinsessoista ym. toinen (nuorempi) ei pidä mekoista vaan housuista.. leikkii kyllä kotia ym. Ei se tarkoita sitä kun tyttö tulee, että kaikki pitää muuttaa vaaleanpunaiseksi röyhelöksi.. luonteen mukaan.. itse en enää pue mekkoa nuorimmaiselle kun ihan joihinkin hää ym juhliin...

ymmärsin osan ja osaa en ymmärtänyt.



Itsekkin toivon tyttöä ja poika tuli. Sain tietää rakenneultrassa ja oli aikaa tottua ajatukseen, kun poika syntyi ei sukupuolella ollut enää väliä. Olin odottanut ultrasta lähtien niin poikaa että olis ollu tosi järkytys jos olis syntynytkin tyttö.. olis varmaan ollut sellainen tunne että kenenkäs lapsi tuo nyt sitten on.

Toinen lapsi on haaveissa, nyt en osaa sanoa kumpaa toivoisin, osa minusta toivoisi tyttöä jostain selittämättömästä syystä ja iso osa poikaa. Ehkä yrittäisimme joitan niitä tyttö niksejä, ettei jäisi mietittyttämään että olisko tullut tyttö jos olis yrittänyt, mutta aika vakaasti uskon ja jopa suurimmaksi osaksi toivon että seuraava olisi myös poika.

Nyt ehkä jopa jännittäisi saada tyttö, olisi tuttua ja turvallisempaa saada toinen poika :) hassua.. tiedän!



Itseäni pojan äitinä harmittaa se että pojille on tosi vaikea löytää söpöjä vaatteita, paitsi tietty kallilla. Tytöille on aivan ylitarjontaa ja hyviä alennuksia. Pojan vaatteet on mustia ja täynnä pääkalloja ja merirosvoja.. kuka oikeasti haluaa pukea siten 2-vuotiaan?

No onneksi on niitä söpöjäkin vaatteita löydetty. Esim. Espritin valikoimissa on tosi ihania poikien vaatteita, mutta ovat toki aika hintavia.

Kärsin lapsettomuudesta 3,5 vuotta ennen kuin vihdoin tärppäsi. Tiesin, ettei toista lasta koskaan tulisi. Miesten maailma tuntui vieraalta ja tunnustan, että itku pääsi, kun kuulin ultrassa odottavani poikaa - siitäkin huolimatta, että olin häntä niin hartaasti odottanut.



No, kaikkihan sen tietävät, että kun lapsi vihdoin syntyi, hän oli maailman rakkain ja ihanin ja hurahdin häneen täysin. En ikimaailmassa vaihtaisi mihinkään.



Kun sitten yllätyksekseni saimmekin myös toisen lapsen, en ajatellut sukupuolta koko raskausaikana, se oli yksi ja sama. Kun sieltä sitten tuli tyttö, olin ihan puulla päähän lyöty ja kesti hetken tottua ajatukseen - samalla olin hurjan onnellinen, kun saimme kaksi lasta ja vieläpä molempia sukupuolia! Onneksi tyttäreni ei ole koskaan mahtunut muotteihin, vaan on siitä saakka kun oppi puhumaan, ollut määrätietoinen oman tyylinsä kanssa - ja ei, hän ei ole prinsessa, vaan farkkuhaalareissa ja vihreissä paidoissa viilettävä pitkätukkainen poikatyttö. Ja hyvä niin. Rakastan lastenvaatteita ja kaikkea söpöä, mutta mihinkään muottiin en silti haluaisi lapsiani työtää. Tuo prinsessa-muotti on ehkä niitä kaikkein kammottavimpia..

Itselläni on kaksi tyttöä. Toinen pitää mekoista ja röyhelöistä ja prinsessoista ym. toinen (nuorempi) ei pidä mekoista vaan housuista.. leikkii kyllä kotia ym. Ei se tarkoita sitä kun tyttö tulee, että kaikki pitää muuttaa vaaleanpunaiseksi röyhelöksi.. luonteen mukaan.. itse en enää pue mekkoa nuorimmaiselle kun ihan joihinkin hää ym juhliin...

9-v. tyttö ei pukisi mistään hinnasta päälleen mitään tylliunelmaa. Verkkarit ne olla pitää, ja värinä sininen!

7-v. taas hehkuu sitä enemmän, mitä enemmän vaatteissa on vaaleanpunaista pitsiä.

mulle tuli moni sanomaan, että voi kun se olis tyttö

!!????!!!

HÄH???



No kun kerroin että poika on tulossa, se kuitattiin sillä että ultrassa voidaan erehtyä.

Ihan kuin poika ei olis yhtä toivottu.



Tällaiseen törmää jatkuvasti.



Yks kommentti oli myös, että "onneks teille tuli poika, koska jos teille olis tullu tyttö niin mulle olis tullu vauvakuume"

mua järkyttää tää koko keskustelu. pohjavire on siinä, että lapsi tehdään itseä ja omia mieltymyksiä ja toiveita ja odotuksia varten - eikä se LAPSI ole itseisarvo. ei ole nykypäivänä sanottu että lapset tulevat tuosta vaan ja vieläpä sellainen paketti mitä on juuri sattunut toivomaan. sanon suoraan että kenelläkään ei olisi varaa "olla harmissaan" kun on lapsen tähän maailmaan saattanut, oli se kumpaa sukupuolta tahansa! mulla on kaksi poikaa enkä ole ikinä ajatellut että olisin halunnut jompaa kumpaa sukupuolta, vaan olen toivonut saavani terveen lapsen. se siitä. olin iloinen jollain tasolla esikoiseni puolesta kun kuopus oli poika, koska hän sai leikkikaverin pienellä ikäerolla (vaikka kyllähän tyttökin tietysti olisi samansuuntaisia leikkejä voinut leikkiä, en tiedä, pojat ja tytöt vaan tuppaavat kiinnostumaan eri tyyppisistä leikeistä). mieheni paras ystävä on velipoika, joten tästä "parivaljakkoudesta" päätellen voisi kuvitella esikoisen olevan onnellinen pikkuveljestään jatkossakin ja aikuisiälläkin. en voi kuvitella toivovani tyttöä esim. sen vuoksi että voisin hoitaa "äiti-tytär -suhdetta" kuntoon tai jotain muuta sen suuntaista tai että saisin leikkiä prinsessaleikkejä. median vääristämää ajattelutapaa varmaan tämäkin, luonnollisuus ja lapsen persoonan kunnioittaminen on tuosta aika kaukana.

ja kaikkihan olivat varmoja että jätkä syntyy.



kaikissa ultroissa ei edes näkynyt kumpi on. Olin niin varma että poika synty, että ostin siniset vaunut :)



Kun kuulin miehen sanovan : TYTTÖ! en välittänyt siinä hetkenä kumpi on. Kun hänet laitettiin rinnalleni, olin niiin onnellinen, etten voinut edes ajatella sukupuolta siinä hetkenä.



Hän syntyi aprillipäivänä ja kun lähettelin onnellisena viestejä että tyttö syntyi, aika moni vastasi, hahahhaa, hyvää aprillipäivää sinnekin :)



Olen onnellinen että minulla on terve lapsi, ja sukupuolella ei ole meille väliä :)



Ja vaunuista vielä lisäys.. Parempi siniset vaunut tytöllä, kun roosat pojalla :)