Uusperhe onnellisempi kuin ydinperhe.

Turha siitä on "ydinperhettä" syyttää.

Oma vika jos ei tunne itseään tarpeeksi hyvin,

kun alkaa perustaa perhettä "väärän miehen"kanssa.

Ja sitten vasta erottuanne tajuatte mitä haluatte!

Kannattaisiko ensin itse kasvaa aikuiseksi,

ennen kuin perustaa perheen? Ehkä sitten itsekin tietäisi mitä haluaa, ja mikä tekee onnelliseksi?

Niin ei tarvitse se eka avioliitto olla pelkkää harjoittelumaastoa,josta sitten riitaisasti erotaan ja etsitään se täydellinen puoliso!

Jos jokainen olisi tarpeeksi aikuinen tehdäkseen näin, ei tarvisi olla niin paljon uusperheitä-

ja sanonpa vielä että VARMASTI monia lapsia rasittaa se uusperhekuvio-joutuu jakamaan kodin vieraiden ihmisten kanssa!!

lapset muusta tiedäkään, kuin että isoveljellä, joka asuu kanssamme, on eri äiti ja toinen koti, missä käy joskus. Ja minullehan tämä perhe on se ensimmäinen, joten en mä nyt elämääni muuksi muuttaisi.

meinaan, että jos on mahdollista sanoa uusperheen olevan onnelliSEMPI kuin ydinperheen, miten se yli menevä onnellisuus mitataan?



minä uskon, että molemmissa on onnellisia ja onnettomia tapauksia.



itselläni on uusperhe ja koen olevani onnellinen tässä suhteessa. en silti sano, että tämä olisi täysin ongelmatonta. ongelmat vain ovat erilaisia kuin aikoinaan ydinperheessä ja nämä koen voivani joko ratkaista tai hakea niiden ratkaisemiseen helpommin apua.

Miksi ei löydetä omaa onnellisuutta ydinperheessä?

Se on ihan oma ongelma, tuskin siitä parisuhdetta voi syyttää.

Olette tod.näk.vaan menneet naimisiin liian nuorina,

minä odotin 35 vuotta, ja hyvin menee.

Ydinperhe on kuitenkin parasta lapsille,

turhaan yritätte muuta väittää!!!!!!!

on fyysistä/henkistä väkivaltaa, voisi olla lapselle paras paikka? Onko sinusta ydinperhe hyvä paikka lapselle, kun isä ajaa lasta ja äitiä kirveen kanssa takaa humalapäissään? Toinen vaihtoehto olisi uusperhe, misskä isäpuoli on normaali aikuinen, joka auttaa ja opastaa ja on vielä aikuisiälläkin se turvallisempi hahmo, kuin oma isä? Kerrotko olisiko tuohon ydinperhehelvettiin sinusta oikeasti pitänyt jäädä?

että lähdit pois!!!! Sinä pelastit sekä lapsesi että itsesi. Tuollaista elämää ei kenenkään pitäisi sietää! Ihan niskakarvat nousee pystyyn kun edes ajattelen!! Oikein teit! Olen onnellinen puolestasi. :)

äitisi on hyvin rohkea nainen, joka teollaan osoitti, että rakastaa sinua enemmän kuin mitään maailmassa. Kaikkea hyvää teille. :)

rakkauttanne kruunaavaa rakkaushedelmää. Näin se vain menee ja 10 vuoden päästä kelaat elämääsi taaksepäin ja ihmettelet, mitä oikein on tullut tehtyä ja miten elettyä.

Vain omaa elämäänsä "kelaamalla" ja omia valintojaan pohtimalla voi kasvaa viisaaksi ihmiseksi.

Mutta sen tiedän, että nykyinen mieheni on se oikea. Sen tietää monesta pienestä asiasta - voin kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, jos itse et sellaista ole vielä kokenut.

Ap

Mutta näin näppituntumalta lasten kavereista voin sanoa, että pojista huomaa uusperhekuviot siitä, että heillä on häiriökäyttäytymistä, kriminaalijuttuja, varastelua, tupakointia, fyysistä väkivaltaa.

Pojan kaveri pelasi jääkiekkoa ja menestyi hyvin ja keskiarvo oli 9. Kunnon kaveri, joka sai hymypoikapatsaan, paljon kavereita.

Nyt on kulunut 2 vuotta heidän vanhempien erosta ja jääkiekko on jäänyt, tupakoi, keskiarvo 6.7, jäi juuri kiinni näpistyksesta ja taitaa kaljaakin kiskoa. Ikää 14v.



Tytöissä näkyy itkuisuutta, kiukuttelua takertumista kavereihin (mitä kukaan ei oikein jaksa ja he pakkaavat jäämään yksin), tavaralla lahjomista, kiusaamista. Murrosiässä varhaisia seksisuhteita useiden poikien kanssa (haetaan hyväksyntää näin ja sitä omaa tärkeää ihmistä kun omat vanhemmat hylkäsivät).



Tytön kavereistakin voisi kertoa monta esimerkkiä, kuinka lapsen elämä on lähtenyt alaspäin vanhempien erottua.

niin saisivat lapset kasvaa ehjissä perheissä?

Kumppani ei vaihtamalla parane (paitsi ehkä silloin jos kyse väkivallasta tai päihdeongelmista), joten syy uusperheen onnellisuuteen on juuri siinä, että olet muuttanut itseäsi ja omaa käytöstäsi parisuhteessa.

Miksi ei löydetä omaa onnellisuutta ydinperheessä? Se on ihan oma ongelma, tuskin siitä parisuhdetta voi syyttää. Olette tod.näk.vaan menneet naimisiin liian nuorina, minä odotin 35 vuotta, ja hyvin menee. Ydinperhe on kuitenkin parasta lapsille, turhaan yritätte muuta väittää!!!!!!!

Se ei ole vain oma ongelma, jos parisuhde ei toimi. Siinä parisuhteessa kun on kaksi henkilöä. Mielestäni sillä ei ole merkitystä onko perhe yksinhuoltajaperhe, ydinperhe, uusperhe, kahden samaa sukupuolta olevan perhe tm. Vaan se, että perheessä kaikki sen jäsenet kokevat itsensä onnelliseksi, rakastetuksi ja tärkeäksi toiselle.

Ei sitä onnea kukaan ulkopuolinen tuo.

Silloin kun ihminen on itse onnellinen ja tasapainoinen itsensä kanssa, voi myös suhde onnistua.

Toisesta on turha yrittää etsiä sitä onnen avainta itselleen.

Mutta tätähän eivät monet tajua,vaan syyttävät sitä toista kaikesta. Tottakai suhteessa on KAKSI,

älyän kyllä sen!

Jos toinen ei ole itselleen sopiva, miksi on edes päätynyt sellaiseen suhteeseen??? Miettikäähän sitä! ja miksi ihmeessä vielä tuo lapsia sellaiseen suhteeseen???

oikea minulle ja sitä odotellessa menen naimisiin ja tekaisen parille kolmelle kivalle kaverille lapsia, kunnes se oikea taas ilmestyy.

Olen jo sen verran maailmaa nähnyt, että se uhmakas "tämä on juuri se minun oikea"-asenne ei johda kovin pitkälle. Yhdessä eläminen on muutakin kuin sitä, että vaihdetaan aina miestä ja ollaan varmoja, että nyt on se oikea.

Mitä teet jos tämä mies ei tunnukaan enää juuri siltä oikealta parin vuoden päästä?

rakkauttanne kruunaavaa rakkaushedelmää. Näin se vain menee ja 10 vuoden päästä kelaat elämääsi taaksepäin ja ihmettelet, mitä oikein on tullut tehtyä ja miten elettyä.

Vain omaa elämäänsä "kelaamalla" ja omia valintojaan pohtimalla voi kasvaa viisaaksi ihmiseksi.

Mutta sen tiedän, että nykyinen mieheni on se oikea. Sen tietää monesta pienestä asiasta - voin kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, jos itse et sellaista ole vielä kokenut.

Ap

vaihtoehto kuin riitainen ydinperhe. Riidoissa kärsii lapset ja aikuiset. Mun mielestä pienten lasten onnellisuus ja tasapainonen lapsuus on vanhempien vastuulla. Jos ydinperhe-elämä on yhtä helvettiä ja juutoa, on mun mielestä vähintään toisen vanhemman velvollisuus pistää homma poikki ja erota. Sillä pelastaa lapsensa perhehelvetistä. Ja jos itse on ihan romuna, niin menee terapiaan ja saa siellä ongelmat käsiteltyä, niin et voi sitten alottaa uuden tasapainosemman elämän. Se, jos mikä, olisi tälläisessä tilanteessa se paljon puhuttu Lapsen etu. Mutta se vaatii rohkeutta. Ja sitä kaikilla ei valitettavasti ole, vaan lapset saavat kärsiä kaikki ne vuodet kun asuvat kotona.

jos ydinperheen vanhemmat ovat riidelleet valtavasti ennen eroa, riitely harvoin loppuu eroon. Sitten vain riidellään omaisuudesta, huoltajuudesta, uusista kumppaneista jne.

On typerää väittää, että uusperhe olisi jokin nappiratkaisu, johon riidat aina loppuvat. Usein ne vasta ALKAVAT.

Muistakaa nyt uusperheitänne hehkuttavat, että läheskään aina se ei suju kuin oppikirjoissa, vaan on mustasukkaisuutta ja katkeruutta jne.

Uusperhe on ihan yhtä hyvä perhe kuin ydinperhe. Noi lässytykset lapsista on ihan naurettavia! Kyllä olisi meinaan aika paljon jotenkin traumatisoituneita ihmisiä, jos uusperhe vaikuttaisi noin huonosti lapsiin, kuin katkerat eukot täällä sanoo. Meidän uusperhe kyllä on tosi onnellinen perhe. Ihan lapsia myöten. Poikkeuksia uusperheissäkin on, mutta ihan yhtä lailla niitä on niissä ydinperheissä.

Eikös nää julkkiksetkin hehkuta aina vähän väliä:

Nyt löysin sen oikean

Ei kun tällä kertaa se onkin oikea ja osaan elää parisuhteessa ja vaalia sitä

Kyllä se nyt tällä kertaa sittenkin oli oikea ja osaan antaa itsestäni suhteessa

Nyt vihdoin löysin sen ainoan ja oikean noiden kolmen aikaisemman kokeilun jälkeen.

Viides kerta toden sanoo. Nyt olen aikuinen ja löysin vihdoin sen oikean.

Uusperhe on ihan yhtä hyvä perhe kuin ydinperhe. Noi lässytykset lapsista on ihan naurettavia! Kyllä olisi meinaan aika paljon jotenkin traumatisoituneita ihmisiä, jos uusperhe vaikuttaisi noin huonosti lapsiin, kuin katkerat eukot täällä sanoo. Meidän uusperhe kyllä on tosi onnellinen perhe. Ihan lapsia myöten. Poikkeuksia uusperheissäkin on, mutta ihan yhtä lailla niitä on niissä ydinperheissä.

Jos toinen ei ole itselleen sopiva, miksi on edes päätynyt sellaiseen suhteeseen??? Miettikäähän sitä! ja miksi ihmeessä vielä tuo lapsia sellaiseen suhteeseen???

omalla kohdallani kävi näin. eksän seksuaaliset taipumukset olivat poikkeavat ja hän peitteli niitä suhteen alkuaikoina. vasta kun suhteessa muuten alkoi tulla ongelmia - arki astui kuvioihin, oli vauvan koliikkia jne. - hän päästi kulissinsa irti. hänelle seksi oli sitä, että hän sai samalla alistaa ja pahoinpidellä minua. tarkoittaen siis sitä, että seksiä oli aina kun meillä tuli riitaa. todella väkivaltaista seksiä. toisinaan hänestä huomasi, että hän alkoi oikein kerätä raivoa minua kohtaan, jotta pääsisi raiskaamaan minut.

muutaman vuoden olin niin alistettu, että hyväksyin tuon. pidin itseäni vain niin huonona ihmisenä, että kuvittelin ansaitsevani sen. jossain vaiheessa yritin puhua miehelle, että hän hakisi apua. voitte varmaan kuvitella kuinka hän suuttui ja mitä siitä seurasi.

kyllä. on totta, että muutoksen tulee lähteä itsestä. toista ei voi muuttaa. ja joskus se johtaa eroon.

Me ainakin mieheni kanssa olemme oppineet tärkeitä taitoja entisistä liitoistamme: puhumisen tärkeyden, toisen arvostamisen ja kunnioittamisen, ajan antamisen parisuhteelle, läheisyyden tärkeyden.



Hankkikaa vain se vauva, jos saatte. Yhdistää lapsiakin paremmin toisiinsa, kun on yhteinen sisko tai veli.

Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää, hehehe :D

Vaahtoaa hän ja sulkee silmänsä ja panee pään pensaaseen lapsiensa ongelmilta

Uusperhe on ihan yhtä hyvä perhe kuin ydinperhe. Noi lässytykset lapsista on ihan naurettavia! Kyllä olisi meinaan aika paljon jotenkin traumatisoituneita ihmisiä, jos uusperhe vaikuttaisi noin huonosti lapsiin, kuin katkerat eukot täällä sanoo. Meidän uusperhe kyllä on tosi onnellinen perhe. Ihan lapsia myöten. Poikkeuksia uusperheissäkin on, mutta ihan yhtä lailla niitä on niissä ydinperheissä.

Eli ainakaan tilastojen valossa se toinen tai kolmas tai neljäs avioliitto ei ole ensimmäistä onnellisempi vaan päinvastoin.



Uusperheiden lapsilla puolestaan on huomattavasti enemmän ongelmia kuin yhdessä perheissä kasvaneilla ja tämä näkyy niin mielenterveysongelmina kuin alkoholin väärinkäyttönä.



Uusi parisuhde voi olla ihana ja auvoisa, mutta kun ne lapset eivät siitä parisuhteesta onneaan revi vaan perheestä. Valitettavan usein vanhempien hehkuttama uusrakkaus on suomeksi sama asia kuin lasten laiminlyöminen.



Tee ap ihmeessä se iltatähti niin havaitset parissa vuodessa, että nykyinen mies on samanlainen pastk kuin ensimmäinenkin.

uusperheessä päädytään eroon monin verroin useammin kuin ydinperheessä. Mitä monennes parisuhde, sitä todennäköisempi ero.

Jostain kumman syystä naimisiinmenon suosio hiipuu. Avioerojen määrä on kuitenkin ennnallaan.



Uusperheissä äidillä ja isällä on enää harvemmin tarvetta mennä naimisiin.



Tilastoista voisi siis päätellä, että ydinperhe-käsitteen alasajo on alkanut, niissä kasvanut nuoriso ei halua enää naimisiin!



http://www.stat.fi/til/ssaaty/2009/ssaaty_2009_2010-05-06_tie_001_fi.ht…

uusperheessä päädytään eroon monin verroin useammin kuin ydinperheessä. Mitä monennes parisuhde, sitä todennäköisempi ero.

En usko tuota väitettä! Pikemminkin päinvastoin.

Mikä tahansa perhemuoto voi olla parempi perheenjäsenille kuin riitaisa ydinperhe. Mutta se on ihan harhaa, että pitäisi välttämättä kokeilla ensin ydinperhe ja sitten uusperhe, jotta voisi siinä parisuhteessa onnistua ja eläisi elämänsä onnellisena loppuun asti. Voi olla tapauksia, joissa siitä ensimmäisestä yrityksestä ei saa onnellista ei sitten millään. Silloin ei ehkä olisi pitänyt alkujaankaan mennä yhteen, eikö niin? Ei se, että eron jälkeen menee paremmin, tarkoita ettäkö uusperhe olisi yleisesti parempi ratkaisu. Ainakin uusperheessä on paljon sellaisia ominaisuuksia, mitä (molempien vanhempien ensimmäisessä) ydinperheessä ei ole. Mutta tietysti on hyvä omassa tilanteessaan nähdä haasteet mahdollisuuksina, juuri niin, että NYT on jo kokemusta ja näkemystä molemmilla. Kuitenkin ei ole mitään taetta, että uusperheellisellä olisi mikään palikka vaihtanut päässä paikkaa sen eron jälkeen, joten ei uusperhe automaattisesti tuo muuta uutta elämään, kuin uuden puolison ja ne huoltajuuskuviot. Se on sitten ihan yksittäistapauksia, onnistuuko esimerkiksi parisuhteen ylläpito erosta viisastuneena ja uuden kumppanin kanssa paremmin ja onnistuuko vanhemmuus entisen kumppanin kanssa paremmin uusilla kuvioilla, vai eikö.