Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusperhe onnellisempi kuin ydinperhe.
09.03.2011 |
Haluan jakaa tämän havaintoni kaikkien teidän kanssa, jotka tuskailette ympäristön suhtautumista uusperheeseenne. Unohtakaa muut, he eivät tiedä mistä puhuvat!
Itse en olisi ikinä uskonut ensimmäisen mieheni kanssa eläessäni ja lapsia arkisesti, väsyneesti kasvattaessani, että paljon parempaakin on olemassa. Vasta erottuamme (kumpikaan ei jaksanut, kun ei ollut riittävää intoa ja lasten myötä erilaisuutemme korostui) löysin elämäni rakkauden.
Totta kai arki muuttuu jossakin vaiheessa "tylsemmäksi" meilläkin, mutta nyt on jo oppinut virheistään ja osaa vaalia toista osapuolta ihan eri tavalla kuin ennen. Nyt tietää myös, että lasten lisäksi liitossa on oltava muutakin, paljon muutakin. Ja vanhempana ja kokeneempana myös tietää, mitä parisuhteelta haluaa - ei ainakaan tylsää jollotusta. Lapsetkin näkevät kaksi onnellista aikuista kahden onnettoman (vaikkakin joskus itseään onnelliseksi LUULEVAN) sijaan.
Ja se syy miksi tälle keskustelupalstalle eksyin on tietenkin se, että vuosien jälkeen olen alkanut miettiä vielä yhden vauvan mahdollisuutta. Luulen että vauvan kanssa voisi näin paremmassa parisuhteessa, vaikkakin iäkkäänä, olla jopa helpompaa.
Mutta olenko 40-vuotiaana jo liian vanha? Kannattaisiko vain keskittyä kasvattamaan lapset aikuisiksi ja nauttia aikuisen naisen vapaasta elämästä? Vai harmittelenko vuosien kuluttua, kun emme tämän elämän mieheni kanssa yrittäneetkään lasta?
Kommentit (122)
Minusta jatkuvuuden tunteen antaminen lapsille on erittäin tärkeää sen sijaan, että annetaan malli "projektielämästä", jossa läheiset ihmiset laitetaan vähän väliä uusiksi, koska haluaa "vaihtelua".
Nykymaailma on sellainen, että liiassa pumpulissa kasvaneista lapsista tulee uusavuttomia. Uusperheessä heistä tulee suvaitsevaisia, sopeutuvaisia, toiset huomioon ottavia. Plus he ymmärtävät elämän moninaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni nainen menee ensimmäisen vastaantulevan ns. sopivan miehen kanssa kimppaan, kun biologinen kello alkaa tikittää. SE ON fakta!
Ei tarvitse kuin omaa lähipiiriä vilkaista.
Usein tuon ekan haaveen kariuduttua tajuaa paremmin, mistä elämässä on kyse.
uusioperheet päätyy eroon usemmin kuin ydinpeheet ja niissä on ongelmia. Valitettavasti.
Mari Heikkilä, 10.5.2006, 10:26
Uusperheet työllistävät ammattiauttajia
Suomessa muutetaan vuosittain erilleen noin 40 000 kodissa. Näistä 75 prosenttia on niin sanottuja ydinperheitä. Väestöliiton mukaan tilanne on kuitenkin muuttumassa: 5–10 vuoden kuluttua uusperheitä ja niissä tapahtuvia eroja on suhteessa huomattavasti enemmän.
Uusperheet eroavat tilastojen mukaan suhteessa muita useammin: toisista ja kolmansista liitoista erotaan herkemmin.
Uusperheen muodostaminen ja purkautuminen koskettaa lukuisten ihmisten, muun muassa isovanhempien, sisaruksien, ystävien ja sukulaisten elämää.
Väestöliitto on huolissaan siitä, miten hyvin ammattilasten ymmärrys ja tietotaito riittävät uusperheiden auttamiseen. Joillakin paikkakunnilla perheneuvolan asiakkaista jo yli 60 prosenttia on uusperheitä.
Väestöliiton mukaan ei vielä tiedetä riittävän hyvin, miksi uudet parit eroavat usemmin. On mahdollista, että aiemman eroamisen vuoksi uusperheen puolisot eroavat kevyemmin perustein tai sitoutuvat parisuhteeseen löyhemmin. Yhden selityksen voi antaa uusperhe-elämän mukanaan tuomat ongelmat. Myös samat vuorovaikutustapoihin liittyvät ongelmat, joita oli edellisessä liitossa, voivat toistua uusperheessä.
Vuonna 2004 Suomessa otettiin 13 200 avioeroa ja noin 25 000 avoeroa.
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/article124383.ece?page=13
Viiden vuoden kuluttua ap köllöttelee uuden elmänsä onnen kainalossa ja päivitelee miten sitä silloin aikaisemmin saattoi itsensä jopa onnelliseksi kuvitella. Toiset vaan tarvii sitä jatkuvaa alkuonnen huumaa.
uusperhekuviostaan. Ei edes nyt aikuisena pysty olemaan asian kanssa sinut vaan pakko on pitää etäisiä välejä lapsuutensa uusperheeseen, että säilyy järki päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaihtoehto kuin riitainen ydinperhe. Riidoissa kärsii lapset ja aikuiset. Mun mielestä pienten lasten onnellisuus ja tasapainonen lapsuus on vanhempien vastuulla. Jos ydinperhe-elämä on yhtä helvettiä ja juutoa, on mun mielestä vähintään toisen vanhemman velvollisuus pistää homma poikki ja erota. Sillä pelastaa lapsensa perhehelvetistä. Ja jos itse on ihan romuna, niin menee terapiaan ja saa siellä ongelmat käsiteltyä, niin et voi sitten alottaa uuden tasapainosemman elämän. Se, jos mikä, olisi tälläisessä tilanteessa se paljon puhuttu Lapsen etu. Mutta se vaatii rohkeutta. Ja sitä kaikilla ei valitettavasti ole, vaan lapset saavat kärsiä kaikki ne vuodet kun asuvat kotona.
Omat vanhempani erosivat kun olin ala-asteella varsin sopuisasti (en siis joutunut kiistakapulaksi). Löysivät uudet puolisot, sain 3 sisarpuolta, jotka ovat minulle läheisiä. Tulen hyvin toimeen myös vanhempieni uusien puolisoiden kanssa. On ihanaa että vanhempani ovat onnellisia, mutta vielä ihanampaa olisi ollut jos he olisivat voineet olla onnellisia yhdessä, että minulla olisi ollut yksi koti ja olisin saanut asua kummankin vanhemman kanssa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uusperhekuviostaan. Ei edes nyt aikuisena pysty olemaan asian kanssa sinut vaan pakko on pitää etäisiä välejä lapsuutensa uusperheeseen, että säilyy järki päässä.
on samassa jamassa? Ei ydinperhe ole takeena hyvästä elämästä.
Uusperheet työllistävät ammattiauttajia Suomessa muutetaan vuosittain erilleen noin 40 000 kodissa. Näistä 75 prosenttia on niin sanottuja ydinperheitä. Väestöliiton mukaan tilanne on kuitenkin muuttumassa: 5–10 vuoden kuluttua uusperheitä ja niissä tapahtuvia eroja on suhteessa huomattavasti enemmän.
Nii-in??? Kuinka kävi? Tuohan on ennuste, jonka pitäisi juuri nyt olla toteutunut! Väestöliitto on aina ollut ydinperheen asialla, tietenkin.
Veikkaan, että tilastot kertovat edelleen ihan muuta. LISÄKSI: uusperheissä harvemmin mennään uudestaan naimisiin. Ei ainakaan meillä menty, koska lasten haluttiin olevan tasa-arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uusperhekuviostaan. Ei edes nyt aikuisena pysty olemaan asian kanssa sinut vaan pakko on pitää etäisiä välejä lapsuutensa uusperheeseen, että säilyy järki päässä.
on samassa jamassa? Ei ydinperhe ole takeena hyvästä elämästä.
Eipä ole ainakaan omassa tuttavapiirissäni moisia ongelmia ydinperheen lapsilla.
Jos uusperheissä ei oltaisi onnellisia, niin tuskin niitä olisi silloin niin paljon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oliskohan kaikki ne ydinperheet, mitkä on hajonneet...
uusperhekuviostaan. Ei edes nyt aikuisena pysty olemaan asian kanssa sinut vaan pakko on pitää etäisiä välejä lapsuutensa uusperheeseen, että säilyy järki päässä.
on samassa jamassa? Ei ydinperhe ole takeena hyvästä elämästä.
Eipä ole ainakaan omassa tuttavapiirissäni moisia ongelmia ydinperheen lapsilla.
Miehelläni ei ollut ennestään lapsia mutta minulla oli kaksi ja (kauhistus!) molemmilla on vielä eri isä. Esikoiseni sain lyhyen suhteen jälkeen eikä meillä lapsen isän kanssa ollut mitään hyvää syytä olla yhdessä pitempään, mutta molemmat olemme kyllä aina olleet hyvin sitoutuneita huolehtimaan lapsestamme.
Toisen lapsen isän kanssa olin pitempään yhdessä ja naimisissakin, mutta molemmilla oli jotenkin ahdistunut olo viimeiset vuodet, joten erosimme.
Nykyisen mieheni kanssa meillä on kaksi yhteistä lasta ja isommista lapsista vanhempi asuu meillä koko ajan, koska hänen isänsä asuu nykyään kauempana, mutta lapsi on sitten kaikki lomansa isän luona. Toinen isoista lapsista asuu noin puolet ajasta oman isänsä luona.
Olen hyvissä väleissä molempien ex-miesteni kanssa ja vielä paremmissa väleissä heidän nykyisten vaimojensa kanssa. Emme riitele koskaan mistään. Molemmissa perheissä on myös lapsia.
Oma mieheni kasvattaa myös minun lapsia kuin omiaan ja meidän keskinäinen suhteemme toimii loistavasti. Isommat lapset tykkäävät tosi paljon pienemmistä sisaristaan.
Lapsillani on isovanhempihahmoja enemmän kuin normaalisti, sillä sekä minun että mieheni vanhemmat ovat eronneet ja menneet uudestaan naimisiin ja toisten lasten mummot mummoilevat vähän kaikille.
Olen itse kasvanut uusperheessä, jossa ei äidilläni ja tämän miehellä ei ollut yhteisiä lapsia, mutta äidin miehen lapsista varsinkin suunnilleen samanikäinen tytär on minulle ihan sisko ja rakas kuin mikä. Pojan kanssa tappelin lapsena mutta tykkään hänestäkin kovasti nyt aikuisena. Omat lapseni pitävät heidän lapsiaaan serkkuina, vaikka eivät biologisia serkkuja olekaan.
En ole sitä mieltä, että uusperhe on tietenkään aina parempi kasvuympäristö kuin ydinperhe, mutta kyllä hyvä uusperhe huonon ydinperheen päihittää ihan varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos uusperheissä ei oltaisi onnellisia, niin tuskin niitä olisi silloin niin paljon..
solmitaan kevyemmin perustein. Aika moni niistä on avoliitto.. kun se ydinperhe oli yleensä avioliiton kautta.
Mä olin myös ennen erittäin väsynyt ja tympääntynyt ydinperheen äiti. Miehen kanssa meni vuosikausia huonosti, ennen kuin älysimme erota.
Nyt olen elänyt uusperheen äitinä jo kuudetta vuotta ja sanoisin, että alkuhässäkän jälkeen ( paketin mukana tuli myös mieheni kaksi lasta, jotka ovat meillä joka toinen viikonloppu ) elämä on aivan ihanaa. Lapseni myös pitävät isäpuolestaan kovasti ja odottavat etälapsien tuloa kovasti. Mutta ilmeisesti niille kuitenkin tästä jotain kauheita traumoja jää..? pakko tietenkin kun eivät elä enää ydiperheessä..
Jotkut tuttavamme ja sukulaisemme jaksavat muistutella, että kyllä se paskaksi teidänkin elämä vielä muuttuu + muuta kannustavaa.. sitä odotellessa ( not ) : )
Jos uusperheissä ei oltaisi onnellisia, niin tuskin niitä olisi silloin niin paljon..
solmitaan kevyemmin perustein. Aika moni niistä on avoliitto.. kun se ydinperhe oli yleensä avioliiton kautta.
Minusta jatkuvuuden tunteen antaminen lapsille on erittäin tärkeää sen sijaan, että annetaan malli "projektielämästä", jossa läheiset ihmiset laitetaan vähän väliä uusiksi, koska haluaa "vaihtelua".
Nykymaailma on sellainen, että liiassa pumpulissa kasvaneista lapsista tulee uusavuttomia. Uusperheessä heistä tulee suvaitsevaisia, sopeutuvaisia, toiset huomioon ottavia. Plus he ymmärtävät elämän moninaisuuden.
Herää pahvi!
että lapset ei kärsineet erosta. Eroperheitä työssäni kohtaan paljon.
Vaikka ero olisi kuinka tahansa hyvin hoidettu, aikuiset käyttäytyy aikuisesti ja tulevat toimeen keskenänsä tarkoittaa ero AINA lapselle perheen särkymistä. Näennäisesti asiat voivat pitkäänkin olla hyvin, mutta jossain vaiheessa jossain tasolla lapset kärsii. Joko hiljaa omineen, tai äänekkämmin. Ero on aina kriisi, jollain tasolla.
että lapset ei kärsineet erosta. Eroperheitä työssäni kohtaan paljon.
Vaikka ero olisi kuinka tahansa hyvin hoidettu, aikuiset käyttäytyy aikuisesti ja tulevat toimeen keskenänsä tarkoittaa ero AINA lapselle perheen särkymistä. Näennäisesti asiat voivat pitkäänkin olla hyvin, mutta jossain vaiheessa jossain tasolla lapset kärsii. Joko hiljaa omineen, tai äänekkämmin. Ero on aina kriisi, jollain tasolla.
siitä uusperheestä eikä puhuta asioista oikeilla nimillä?
Alue: Aihe vapaa
Omat vanhempani erosivat kun olin ala-asteella varsin sopuisasti (en siis joutunut kiistakapulaksi). Löysivät uudet puolisot, sain 3 sisarpuolta, jotka ovat minulle läheisiä. Tulen hyvin toimeen myös vanhempieni uusien puolisoiden kanssa. On ihanaa että vanhempani ovat onnellisia, mutta vielä ihanampaa olisi ollut jos he olisivat voineet olla onnellisia yhdessä, että minulla olisi ollut yksi koti ja olisin saanut asua kummankin vanhemman kanssa koko ajan.