Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusperhe onnellisempi kuin ydinperhe.
09.03.2011 |
Haluan jakaa tämän havaintoni kaikkien teidän kanssa, jotka tuskailette ympäristön suhtautumista uusperheeseenne. Unohtakaa muut, he eivät tiedä mistä puhuvat!
Itse en olisi ikinä uskonut ensimmäisen mieheni kanssa eläessäni ja lapsia arkisesti, väsyneesti kasvattaessani, että paljon parempaakin on olemassa. Vasta erottuamme (kumpikaan ei jaksanut, kun ei ollut riittävää intoa ja lasten myötä erilaisuutemme korostui) löysin elämäni rakkauden.
Totta kai arki muuttuu jossakin vaiheessa "tylsemmäksi" meilläkin, mutta nyt on jo oppinut virheistään ja osaa vaalia toista osapuolta ihan eri tavalla kuin ennen. Nyt tietää myös, että lasten lisäksi liitossa on oltava muutakin, paljon muutakin. Ja vanhempana ja kokeneempana myös tietää, mitä parisuhteelta haluaa - ei ainakaan tylsää jollotusta. Lapsetkin näkevät kaksi onnellista aikuista kahden onnettoman (vaikkakin joskus itseään onnelliseksi LUULEVAN) sijaan.
Ja se syy miksi tälle keskustelupalstalle eksyin on tietenkin se, että vuosien jälkeen olen alkanut miettiä vielä yhden vauvan mahdollisuutta. Luulen että vauvan kanssa voisi näin paremmassa parisuhteessa, vaikkakin iäkkäänä, olla jopa helpompaa.
Mutta olenko 40-vuotiaana jo liian vanha? Kannattaisiko vain keskittyä kasvattamaan lapset aikuisiksi ja nauttia aikuisen naisen vapaasta elämästä? Vai harmittelenko vuosien kuluttua, kun emme tämän elämän mieheni kanssa yrittäneetkään lasta?
Kommentit (122)
Miksi ei löydetä omaa onnellisuutta ydinperheessä?
Se on ihan oma ongelma, tuskin siitä parisuhdetta voi syyttää.
Olette tod.näk.vaan menneet naimisiin liian nuorina,
minä odotin 35 vuotta, ja hyvin menee.
Ydinperhe on kuitenkin parasta lapsille,
turhaan yritätte muuta väittää!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero on aina kriisi, jollain tasolla.
kumpi on pahempi kriisi ja pitkällä tähtäimellä traumaattisempaa: hyvin hoidettu ero vai koko lapsuusiän kestävä henkinen ja/tai fyysinen väkivalta ydinperheessä?
Luuletko oikeasti että kaikissa ydinperheissä on henkistä ja fyysistä väkivaltaa? Älä yleistä!
Miksi ei löydetä omaa onnellisuutta ydinperheessä?
Se on ihan oma ongelma, tuskin siitä parisuhdetta voi syyttää.Olette tod.näk.vaan menneet naimisiin liian nuorina,
minä odotin 35 vuotta, ja hyvin menee.
Ydinperhe on kuitenkin parasta lapsille,
turhaan yritätte muuta väittää!!!!!!!
on fyysistä/henkistä väkivaltaa, voisi olla lapselle paras paikka? Onko sinusta ydinperhe hyvä paikka lapselle, kun isä ajaa lasta ja äitiä kirveen kanssa takaa humalapäissään? Toinen vaihtoehto olisi uusperhe, misskä isäpuoli on normaali aikuinen, joka auttaa ja opastaa ja on vielä aikuisiälläkin se turvallisempi hahmo, kuin oma isä? Kerrotko olisiko tuohon ydinperhehelvettiin sinusta oikeasti pitänyt jäädä?
hänen taustastaan. Eli vanhemmat olivat eronneet. Kummallakin uusi puoliso ja uusia lapsia ja entisiä matkassa.
On menestynyt nuori nainen ja voin kuvitella, että hänen eronneet vanhempansa ylistää, että ero oli vain hyväksi lapselle ja lapset sopeutui hyvin jne.
Mutta silti hän puhui perheistään hyvin surullisesti ja sanoi kärsineensä erosta ja siitä, että välillä kukaan ei tuntunut välittävän hänestä ja haluavan juuri häntä kun kaikilla oli uusi onni tärkeämpää. Koki eläneensä rikkinäisen lapsuuden ja pelkäsi itse suunnitella lapsia avokkinsa kanssa, koska omat muistot lapsuudesta olivat niin kurjia.
Omat vanhempani erosivat kun olin ala-asteella varsin sopuisasti (en siis joutunut kiistakapulaksi). Löysivät uudet puolisot, sain 3 sisarpuolta, jotka ovat minulle läheisiä. Tulen hyvin toimeen myös vanhempieni uusien puolisoiden kanssa. On ihanaa että vanhempani ovat onnellisia, mutta vielä ihanampaa olisi ollut jos he olisivat voineet olla onnellisia yhdessä, että minulla olisi ollut yksi koti ja olisin saanut asua kummankin vanhemman kanssa koko ajan.
Ero on aina kriisi, jollain tasolla.
kumpi on pahempi kriisi ja pitkällä tähtäimellä traumaattisempaa: hyvin hoidettu ero vai koko lapsuusiän kestävä henkinen ja/tai fyysinen väkivalta ydinperheessä?
Luuletko oikeasti että kaikissa ydinperheissä on henkistä ja fyysistä väkivaltaa? Älä yleistä!
t.edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vuosien päästä, erosta selvittyäsi, olet onnellinen.
Tiedät mitä haluat ja mitä haluat elämältä ja parisuhteelta.
Ei vaan missään vaiheessa tullut mieleen että sen kasvamisen olisit voinut tehdä siinä edellisessä parisuhteessa. Rikkomatta sitä perhettä.
Kyllä mun oli pakko rikkoa oma parisuhteeni, kun ex päätti ettei koskaan aio kasvaa aikuiseksi, eikä ota vastuuta asioita. En sitä isoa lasta jaksanut vetää perässäni, vaan vaihdoin aikuiseen mieheen.
minua aia ärsyttää kaltaisesi aidan matalimmalta ylittäjät jotka sitten julkisesti jaksavat huudella kuinka NYT toisella kertaa viitsii sitten panostaa ja vaalia suhdetta. Miksi et ensimmäisessä liitossasi viitsinyt nähdä sitä vaivaa? Lapsesi olisivat taatusti voineet paremmin siinä ydinperheessään molempien vanhempiensa kera, mutta ei, piti ottaa uusi mies jotta viitsii nähdä vaivaa suhteen eteen. Erilaisuus on myös rikkaus ja jossain oli koko ajan olemassa se syy, miksi ensimmäisen miehesi kanssa menit yhteen ja lapsia teit. Lapsiemme onneksi me olemme nähneet sitä vaivaa ja vaalimista, hyviä ja huonoja päiviä jo tässä ensimmäisessäkin liitossa eikä lapsien ole tarvinut erota toisesta vanhemmastaan (mitä avioero melkeinpä väistämättä lapselle tarkoittaa).
Ei elämän ja parisuhteen ole tarkoituskaan olla mitään jatkuvaa onnea ja auvoa. Onnen eteen on tehtävä töitä. Ja jos äidiksi/isäksi ryhtyy, se on paras tehdä sillä asenteella, että ainakin seuraavat parikymmentä vuotta omien tarpeiden edellä on aina jonkun muun tarpeet.
Oma liittoni on kestänyt 13 vuotta ja välissä on ollut aikoja, jolloin on tuntunut siltä, etten edes tunne ihmistä, jonka kanssa asun. On pitänyt tosissaan muistella, että miksi sitä on päädytty yhteen ylipäätään. Mutta toistaiseksi noista pohjamudista on aina päästy ylös. Juuri nyt elämä on kutakuinkin yhtä onnellista kuin suhteen alkuaikoina. Olemme miehen kanssa taas löytäneet toisemme ja huomanneet, että meillähän on tosi hauskaa yhdessä. Välillä on hyvä tuulettaa, kunhan muistaa, että perhe on perhe. Yhtä pidetään vaikka mikä olisi. Se tietysti vaatii sitä, että parisuhteen kumpikin osapuoli on asiasta samaa mieltä ja kunnioittaa toinen toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksinäiseksi, kun miehen työt menivät kaiken edelle ja hoidin kodin ja puutarhan lasten ohessa, osaan nyt arvostaa sitä, kun on kumppani, joka jakaa kanssani kaikki arkiset tekemiset tekemällä niistä juhlan.
Riidat ovat vain raivokkaampia kun on kyseessä sun ja mun lapset.
vaihtoehto kuin riitainen ydinperhe. Riidoissa kärsii lapset ja aikuiset. Mun mielestä pienten lasten onnellisuus ja tasapainonen lapsuus on vanhempien vastuulla. Jos ydinperhe-elämä on yhtä helvettiä ja juutoa, on mun mielestä vähintään toisen vanhemman velvollisuus pistää homma poikki ja erota. Sillä pelastaa lapsensa perhehelvetistä. Ja jos itse on ihan romuna, niin menee terapiaan ja saa siellä ongelmat käsiteltyä, niin et voi sitten alottaa uuden tasapainosemman elämän. Se, jos mikä, olisi tälläisessä tilanteessa se paljon puhuttu Lapsen etu. Mutta se vaatii rohkeutta. Ja sitä kaikilla ei valitettavasti ole, vaan lapset saavat kärsiä kaikki ne vuodet kun asuvat kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei löydetä omaa onnellisuutta ydinperheessä?
Se on ihan oma ongelma, tuskin siitä parisuhdetta voi syyttää.Olette tod.näk.vaan menneet naimisiin liian nuorina,
minä odotin 35 vuotta, ja hyvin menee.
Ydinperhe on kuitenkin parasta lapsille,
turhaan yritätte muuta väittää!!!!!!!on fyysistä/henkistä väkivaltaa, voisi olla lapselle paras paikka? Onko sinusta ydinperhe hyvä paikka lapselle, kun isä ajaa lasta ja äitiä kirveen kanssa takaa humalapäissään? Toinen vaihtoehto olisi uusperhe, misskä isäpuoli on normaali aikuinen, joka auttaa ja opastaa ja on vielä aikuisiälläkin se turvallisempi hahmo, kuin oma isä? Kerrotko olisiko tuohon ydinperhehelvettiin sinusta oikeasti pitänyt jäädä?
että lähdit pois!!!! Sinä pelastit sekä lapsesi että itsesi. Tuollaista elämää ei kenenkään pitäisi sietää! Ihan niskakarvat nousee pystyyn kun edes ajattelen!! Oikein teit! Olen onnellinen puolestasi. :)
Miksi ei löydetä omaa onnellisuutta ydinperheessä? Se on ihan oma ongelma, tuskin siitä parisuhdetta voi syyttää. Olette tod.näk.vaan menneet naimisiin liian nuorina, minä odotin 35 vuotta, ja hyvin menee. Ydinperhe on kuitenkin parasta lapsille, turhaan yritätte muuta väittää!!!!!!!
on fyysistä/henkistä väkivaltaa, voisi olla lapselle paras paikka? Onko sinusta ydinperhe hyvä paikka lapselle, kun isä ajaa lasta ja äitiä kirveen kanssa takaa humalapäissään? Toinen vaihtoehto olisi uusperhe, misskä isäpuoli on normaali aikuinen, joka auttaa ja opastaa ja on vielä aikuisiälläkin se turvallisempi hahmo, kuin oma isä? Kerrotko olisiko tuohon ydinperhehelvettiin sinusta oikeasti pitänyt jäädä?
Kuka täällä on väittänyt että väkivaltaiseen ydinperheeseen pitäisi jäädä??? Järkeä saa käyttää..
Moni tässä ketjussa yleistää että uusperhe olisi jotenkin PAREMPI vaihtoehto,kuin ydinperhe.
Täyttä soopaa,kyllä lapsen kannalta on aina paras että vanhemmat ovat saman katon alla(ENKÄ TIETENKÄÄN nyt tarkoita niitä väkivaltaisia tai alkoholisoituneita vanhempia!!Niiltähän pitäisi ne lapset ottaa POIS!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapset ei kärsineet erosta. Eroperheitä työssäni kohtaan paljon. Vaikka ero olisi kuinka tahansa hyvin hoidettu, aikuiset käyttäytyy aikuisesti ja tulevat toimeen keskenänsä tarkoittaa ero AINA lapselle perheen särkymistä. Näennäisesti asiat voivat pitkäänkin olla hyvin, mutta jossain vaiheessa jossain tasolla lapset kärsii. Joko hiljaa omineen, tai äänekkämmin. Ero on aina kriisi, jollain tasolla.
Mitä ovat sitten ne ydinperheen lapsen kriisit? Niistä pitäisi puhua paljon enemmän. Itse pelkäsin kaikki ne viimeiset vuodet ensimmäisessä liitossani, että lapset oppivat meidän aikuisten mallin olla parisuhteessa; että parisuhteen kuuluukin olla äyskimistä, hiljaisuutta, mököttämistä yms. Ydinperheen lapsellakin saattaa olla kriisejä, tiesittekö, vau?
Me kyllä yritimme ex-mieheni kanssa kaikkemme, mutta suhde ei vain toiminut emmekä olleet onnellisia. Kun lisäksi kummallakin oli paljon hyviä ystäviä, laaja tuttavapiiri, erinomaiset työt yms, totesimme, että miksi emme voisi erota. Olemme hyvissä väleissä, lasten tarpeiden mukaan he ovat vuoroin isällään, vuoroin minulla, emme ole lapsista siis riidelleet ikinä.
Tarkoitin tuon alkuperäisen viestini kannnustukseksi muille uusperheille, koska ainakin meidän kohdallamme elämästä on tullut parempaa näin.
Ap
Miksi ei löydetä omaa onnellisuutta ydinperheessä?
Se on ihan oma ongelma, tuskin siitä parisuhdetta voi syyttää.Olette tod.näk.vaan menneet naimisiin liian nuorina,
minä odotin 35 vuotta, ja hyvin menee.
Ydinperhe on kuitenkin parasta lapsille,
turhaan yritätte muuta väittää!!!!!!!
Se ei ole vain oma ongelma, jos parisuhde ei toimi. Siinä parisuhteessa kun on kaksi henkilöä.
Mielestäni sillä ei ole merkitystä onko perhe yksinhuoltajaperhe, ydinperhe, uusperhe, kahden samaa sukupuolta olevan perhe tm. Vaan se, että perheessä kaikki sen jäsenet kokevat itsensä onnelliseksi, rakastetuksi ja tärkeäksi toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riidat ovat vain raivokkaampia kun on kyseessä sun ja mun lapset.
sillon on paras erota, jos ei osaa - eikä vaivaudu opettelemaan - kunnioittaa toisiaan ja sitä, että kummallakin on myös oma menneisyytensä.
Nyt vuosien päästä, erosta selvittyäsi, olet onnellinen. Tiedät mitä haluat ja mitä haluat elämältä ja parisuhteelta. Ei vaan missään vaiheessa tullut mieleen että sen kasvamisen olisit voinut tehdä siinä edellisessä parisuhteessa. Rikkomatta sitä perhettä.
Kyllä mun oli pakko rikkoa oma parisuhteeni, kun ex päätti ettei koskaan aio kasvaa aikuiseksi, eikä ota vastuuta asioita. En sitä isoa lasta jaksanut vetää perässäni, vaan vaihdoin aikuiseen mieheen.
Miksi ei löydetä omaa onnellisuutta ydinperheessä?
Se on ihan oma ongelma, tuskin siitä parisuhdetta voi syyttää.Olette tod.näk.vaan menneet naimisiin liian nuorina,
minä odotin 35 vuotta, ja hyvin menee.
Ydinperhe on kuitenkin parasta lapsille,
turhaan yritätte muuta väittää!!!!!!!on fyysistä/henkistä väkivaltaa, voisi olla lapselle paras paikka? Onko sinusta ydinperhe hyvä paikka lapselle, kun isä ajaa lasta ja äitiä kirveen kanssa takaa humalapäissään? Toinen vaihtoehto olisi uusperhe, misskä isäpuoli on normaali aikuinen, joka auttaa ja opastaa ja on vielä aikuisiälläkin se turvallisempi hahmo, kuin oma isä? Kerrotko olisiko tuohon ydinperhehelvettiin sinusta oikeasti pitänyt jäädä?
että lähdit pois!!!! Sinä pelastit sekä lapsesi että itsesi. Tuollaista elämää ei kenenkään pitäisi sietää! Ihan niskakarvat nousee pystyyn kun edes ajattelen!! Oikein teit! Olen onnellinen puolestasi. :)
Turha siitä on "ydinperhettä" syyttää.
Oma vika jos ei tunne itseään tarpeeksi hyvin,
kun alkaa perustaa perhettä "väärän miehen"kanssa.
Ja sitten vasta erottuanne tajuatte mitä haluatte!
Kannattaisiko ensin itse kasvaa aikuiseksi,
ennen kuin perustaa perheen? Ehkä sitten itsekin tietäisi mitä haluaa, ja mikä tekee onnelliseksi?
Niin ei tarvitse se eka avioliitto olla pelkkää harjoittelumaastoa,josta sitten riitaisasti erotaan ja etsitään se täydellinen puoliso!
Jos jokainen olisi tarpeeksi aikuinen tehdäkseen näin, ei tarvisi olla niin paljon uusperheitä-
ja sanonpa vielä että VARMASTI monia lapsia rasittaa se uusperhekuvio-joutuu jakamaan kodin vieraiden ihmisten kanssa!!
rakkauttanne kruunaavaa rakkaushedelmää. Näin se vain menee ja 10 vuoden päästä kelaat elämääsi taaksepäin ja ihmettelet, mitä oikein on tullut tehtyä ja miten elettyä.
että lapset ei kärsineet erosta. Eroperheitä työssäni kohtaan paljon. Vaikka ero olisi kuinka tahansa hyvin hoidettu, aikuiset käyttäytyy aikuisesti ja tulevat toimeen keskenänsä tarkoittaa ero AINA lapselle perheen särkymistä. Näennäisesti asiat voivat pitkäänkin olla hyvin, mutta jossain vaiheessa jossain tasolla lapset kärsii. Joko hiljaa omineen, tai äänekkämmin. Ero on aina kriisi, jollain tasolla.
Mitä ovat sitten ne ydinperheen lapsen kriisit? Niistä pitäisi puhua paljon enemmän. Itse pelkäsin kaikki ne viimeiset vuodet ensimmäisessä liitossani, että lapset oppivat meidän aikuisten mallin olla parisuhteessa; että parisuhteen kuuluukin olla äyskimistä, hiljaisuutta, mököttämistä yms. Ydinperheen lapsellakin saattaa olla kriisejä, tiesittekö, vau?
Me kyllä yritimme ex-mieheni kanssa kaikkemme, mutta suhde ei vain toiminut emmekä olleet onnellisia. Kun lisäksi kummallakin oli paljon hyviä ystäviä, laaja tuttavapiiri, erinomaiset työt yms, totesimme, että miksi emme voisi erota. Olemme hyvissä väleissä, lasten tarpeiden mukaan he ovat vuoroin isällään, vuoroin minulla, emme ole lapsista siis riidelleet ikinä.
Tarkoitin tuon alkuperäisen viestini kannnustukseksi muille uusperheille, koska ainakin meidän kohdallamme elämästä on tullut parempaa näin.
Ap
ja sanonpa vielä että VARMASTI monia lapsia rasittaa se uusperhekuvio-joutuu jakamaan kodin vieraiden ihmisten kanssa!!
Toiset ihmiset ovat avoimempia ja sosiaalisempia. Ongelma ei nimittäin meillä ainakaan ole mikään "kodin jakaminen" vaan vain se, että lapsilla on välillä ikävä poisolevaa vanhempaansa. Väittäisin, että muuten he ovat erittäin onnellisia ja tyytyväisiä lapsia, ja rakastavat myös uutta "isäänsä" ja uutta "äitiään".
Juuri tuollainen ydinperhefanaatikkojen huutelu on se, joka suurimmat paineet uusperheille aiheuttaa.
Alue: Aihe vapaa
kumpi on pahempi kriisi ja pitkällä tähtäimellä traumaattisempaa: hyvin hoidettu ero vai koko lapsuusiän kestävä henkinen ja/tai fyysinen väkivalta ydinperheessä?