Lue keskustelun säännöt.
Vauvavuosi ilman turvaverkkoja -raskasta on yötä päivää
08.03.2011 |
Miten te muut olette selvinneet, jos ei ole mummoja, tuttuja tai ylipäätään ketään, jota pyytää hoitamaan lasta tilapäisesti? Vauva heräilee monta kertaa yössä ja kuudelta ylös, koko päivä kaksin vauvan kanssa. Mies tulee töistä neljältä ja mä pääsen nukkumaan. Iltapalalla tavataan, sitten mies vapautuu harrastuksiinsa tai nukkumaan, mä alan torkkua huonoa yöunta vauvan kanssa. Ihan kamala tilanne, niin yksin on ja aina vaan selvittävä.
Kommentit (138)
Meillä on neljä lasta, nuorin nyt 6kk, eikä ikinä ole ollut turvaverkkoa ympärillä. Toki väsyttää, en ole moneen vuoteen nukkunut kunnon yöunia, mutta aina on selvitty. Viikonloppuisin heräämme miehen kanssa vuoroaamuina, toinen voi nukkua pidempään. Kaikki lapset ovat vielä sairastaneet korvatulehduksia vauva-iästä lähtien, nuorimmaista lukuunottamatta jokainen on putkitettu kahdesti.
En väheksy kenenkään jaksamista, mutta joskus tuntuu että vanhemmilla on outo käsitys vauvoista, ei ne vain nuku ja syö, kuten jotkut lehdet antavat ymmärtää...
Sinä olet tehnyt neljä lasta, eli ilmeisesti voimavarasi ovat sellaiset, että jaksat heidät hoitaa. AP:n jaksaminen voi olla aivan erilaista kuin tuollaisen suurperheen äidin. Mistäs sinä tiedät, vaikka hän jättäisi lapsiluvun yhteen koska ei vain jaksa, vaikka sinä hoidat rallatellen vuosikausia korvakierteisiä lapsia nukkumatta. Eikä ap:n todellakaan tarvitse olla niinkuin sinä. Mikäli sinulle tuli yllätyksenä, niin ihmiset ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli osta hoitaja. Tosin en ymmärrä, mihin nukahtamattomuutesi siitä katoaa, mutta on ainakin se turva.
On ihan turha väittää että joku asia on yhtä helppoa/vaikeaa kaikille.
ja muihin pikkulasten vanhempiin.
Minäkin asun Helsingissä ja ihan itse ollaan luotu turvaverkot.
Ei todellakaan ole vaikeaa!
Ap saa nukkua koko illan, lapsella ei ole koliikkia ja todennäköisesti se mies hoitaa myös viikonloppuna.
Unettomuus on sitä, että ei nuku ollenkaan, ei sitä että satunnaisesti kärsii lievästä univajeesta.
Tämä ketju jo yksinään osoittaa, että turvaverkkojen luominen ei todellakaan ole mikään helppo juttu, jos niitä ei luonnostaan ole. Ihmiset eivät ole empaattisia tai auttamishaluisia. Lainaamani viesti havainnollistaa loistavasti tätä, eikä todellakaan ole tämän ketjun ainoa vastaava.
Jos on univaje, nukkuu, kun on mahdollisuus nukkua. Syö, jos kärsii nälästä.
Ja niin edelleen.
Ap ei taida tehdä päivisin yhtään mitään. Ei kai se unikaan tule, kun vain lorvii kotona.
että ei vastata tälle yhdelle urpolle enää. Eiköhän se ajan kanssa ymmärrä sekin lopettaa tuon suunsoittonsa. Ap:lle kovasti voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko kellään uni- tai nukahtamislääkkeitä suositelleilla lapsia? Nimittäin pienen lapsen äidille, jolla juuri EI ole tukiverkkoa, kuten AP:llä niiden käyttö on melkoinen mahdottomuus, koska se vaatii juuri sitä, ettei joudu heräämään kesken kaiken...
Unta iltaisin miehen hoitaessa vauvaa. Nukahtamislääkken vaikutus ei ole pitkäaikainen kuten unilääkkeen, joten siitä ei tule pöhnää.
Mielenkiintoista ajatustenvaihtoa. Ei vaan tässä poloisessa asiassa, vaan muutenkin, kyllä ihmisten pitäisi enemmän herkällä korvalla auttaa toisia. Ja apua pitäisi toki arvostaa, eikä niin että varataan viikonloppureissu kun kerran joku kaveri on kerran hoitanut. Se aiheuttaa katkeruutta, kuten tuossa yhdessä esimerkissä kävi.
Kiitos vielä kaikille sympatiaa antaneille sekä ihan konkreettisista neuvoista ja vinkeistä. Iltaa kohti tässä aina ajatukset selkiää, aamulla sitä oli vaan niin himputin väsynyt. illalla ajattelee, että selvittiin vaan tääkin päivä, ei muuta kun yötä kohti taas.
Sen vielä haluan sanoa, että en ole tässä ketjussa haistatellut sille alkupään vastaajalle, joka käski olla pamahtamatta paksuksi enää tms. Ja kiitos erityisesti sille oivaltajalle, joka arveli tämän v***tuilun olevan vaan omien haavojen nuolemista. Jollain on aina rankempaa ja niin sitä on selvitty jne. On sentään sänky, missä sitä unta yrittää, kaikilla ei ole sitäkään. Surullista vaan, että ilmeisesti moni muutakin on ollut vauvavuotena väsynyt tai hämmennyksessä, siitä minustakin nuo aggressiiviset ivaviestit kertovat.
No mitäpä tässä sitten enää muuta antaa keskustelun jatkua, jos tästä vielä puhetta riittää. Koetan itse nyt ottaa opikseni saamastani palautteesta ja ajatella elämäni valoisia puolia. Niitä kanssa onneksi riittää.
Aurinkoista kevättä ja mieltä kaikille!
Yst. terv. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kaipaa jaksamista ja apua muilta, mutta ei sitä välttämättä muillakaan ole. Moni on mitoittanut elämänsä niin että jaksaa hoitaa sen, mutta ylimääräistä auttamista ei enää jaksaisi.
Monet isovanhemmat kokevat että eivät jaksa hoitaa pieniä lapsia. Monet pienten lasten äidit kokevat että omissaan on tarpeeksi, ettei enää toisten lasten vuoksi jaksa venyä. Monet isompien lasten vanhemmat haluavat nauttia kun vihdoin on jonkinlainen vapaus kun lapset ovat isompia.
Mutta kyllä minäkin koin niin kuin moni muukin, että AP:n ongelma ei ole turvaverkot, vaan uniongelmat. Lisäksi AP ei ole yksin, vaan mies hoitaa vauvaa myös ja todella paljon. Jos AP kaipaa hoitajaa, niin se on helppo saada palkkaamalla.
Meillä vauva ei ollut terve ja syytä etsittiin ja löydettiin kun hän oli 9 kk. Siihen asti heräili 6-12 kertaa yössä eikä sitä uskonut kukaan. Mies kävi töissä lopen uupuneena, minä sain unenpuutteen takia elimistöni ihan sekaisin, söin pitkään lääkkeitä eri tauteihin ja lihoin niistä. Apua ei tullut mistään, ei edes pyytämällä isovanhemmilta. Enkä ihan helposti pyytänytkään, vain vanhempien sairastuessa yhtäaikaa hirveään vatsatautiin.
Vuoden jälkeen helpotti, elämä sujui ja toivottu toinen lapsi syntyi, kun ensimmäinen oli vajaat 3 v. Isomman uhmaikäisen kanssa elämä oli myös raskasta, mutta silloin helpotti, että esikoinen meni yksityiseen päiväkotiin 3 x puoli päivää viikossa. Viihtyi siellä itsekin paremmin ikäistensä seurassa kuin koko ajan äidin ja vauvan kanssa kotona.
Kieltämättä aika sumussa on lasten vauva-ajat menneet. Kerran oikein heikolla hetkellä auttoi naapurin hyväätarkoittava tokaisu, että kun vaan muistaisi, että ne lapset kasvaa eikä tämä vaihe kestä ikuisesti. Tsemppiä sulle!
Kysyisin,että mikä oli syynä tuohon heräilyyn? Meillä nimittäin 6kk pojan kanssa sama juttu. Jossain vaiheessa meni yöunille vasta 1-2 aikaan,mutta nukkui sitten putkeen 9-10 asti. Sitten yhtäkkiä nukkumaanmeno aikaistui, 8 aikaan menee nukkumaan, mutta heräilee JATKUVASTI ja se on ihan äärettömän rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän lapselta löytyi melatoniinin vajaatuotanto ja siihen määrättiin lääkitys
Meillä vauva ei ollut terve ja syytä etsittiin ja löydettiin kun hän oli 9 kk. Siihen asti heräili 6-12 kertaa yössä eikä sitä uskonut kukaan. Mies kävi töissä lopen uupuneena, minä sain unenpuutteen takia elimistöni ihan sekaisin, söin pitkään lääkkeitä eri tauteihin ja lihoin niistä. Apua ei tullut mistään, ei edes pyytämällä isovanhemmilta. Enkä ihan helposti pyytänytkään, vain vanhempien sairastuessa yhtäaikaa hirveään vatsatautiin.
Vuoden jälkeen helpotti, elämä sujui ja toivottu toinen lapsi syntyi, kun ensimmäinen oli vajaat 3 v. Isomman uhmaikäisen kanssa elämä oli myös raskasta, mutta silloin helpotti, että esikoinen meni yksityiseen päiväkotiin 3 x puoli päivää viikossa. Viihtyi siellä itsekin paremmin ikäistensä seurassa kuin koko ajan äidin ja vauvan kanssa kotona.
Kieltämättä aika sumussa on lasten vauva-ajat menneet. Kerran oikein heikolla hetkellä auttoi naapurin hyväätarkoittava tokaisu, että kun vaan muistaisi, että ne lapset kasvaa eikä tämä vaihe kestä ikuisesti. Tsemppiä sulle!
Kysyisin,että mikä oli syynä tuohon heräilyyn? Meillä nimittäin 6kk pojan kanssa sama juttu. Jossain vaiheessa meni yöunille vasta 1-2 aikaan,mutta nukkui sitten putkeen 9-10 asti. Sitten yhtäkkiä nukkumaanmeno aikaistui, 8 aikaan menee nukkumaan, mutta heräilee JATKUVASTI ja se on ihan äärettömän rankkaa.
"Ylipäätään ketään"?
Eikö talossanne/kadullanne/kaupungissanne asu yhtä ainutta muuta ihmistä?
Etkö tutustu laisinkaan ympärilläsi liikkuviin ihmisiin?
Lähikaupan tai neuvolan ilmoitustaululle voi laittaa etsin ystävää-lapun jolla etsii äitiseuraa. Ettei olisi yksin. Jo se että edes kerran kuussa kahvittelee jonkun kanssa ja purkaa ajatuksia, piristää kummasti ja auttaa jaksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin nuku yöllä ja sillon kun vauva nukkuu.
Sä et ole yksin, sulla on mies.
Tai opetella tuon verran sosiaalisuutta.
Miten ylipäätään voi olla vanhempi, jos ei ole sosiaalinen? Vauva-ajan jälkeen vasta se sosiaalisuus alkaakin, kun kaverit juoksevat, koulun ja päivähoidon kanssa pitää asioida, harrastuksissa pitää osallistua jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen vauva sinulla ap on? Kuullostaa ihan itseltäni vastasyntyneen koliikkivauvan kanssa. Muutaman kuukauden päästä helpotti ja nyt vauva 5 kk, kaikki jo hyvin. Vauva on kyllä haastava edelleen, kitisee koko ajan, se vie voimia.
Tuohon unettomuuteen kannattaa hankkia apua, ota rohkeasti yhteys äitiysneuvolaan! Sieltä saa nopeasti apua. Myös synnytyksen jälkeisen masennuksen mahdollisuus kannattaa selvittää :)
RANKEMPAA MUUTAMAN VIIKON SAIRASTAMISAIKA VAUVAN KANSSA OI KUN KOKO PIKKU PÄTKÄUNILLA NUKUTTU KOKO VUOSI!
No ei todellakaan ole :D:D Miten sä kehtaat ulista noin naurettavasta asiasta? Minä sairastin useita kuukausia eikä mies pystynyt jäämään töistä pois ja se oli naurettavan helppoa verrattuna vaikeisiin unihäiriöihin. Samaten leikkauksen jälkeinen aika. Aivan lastenleikkiä. Mutta eihän kaikki pysty ja jaksa ja kokee jo muutaman VIIKON sairastelun rankkana :D
joka ei pikku pätkäunilla ole kolmea päivää pidempään nukkunut.
Mulla oli hyvin nukkuva vastasyntynyt ja kyllä kaikki oli lastenleikkiä kun sain sentään säännöllisesti nukkua yössä 4+4 tuntia ja ehkä siihen vielä pari tuntia. Kestitsin vieraita, tein vaikka mitä kotitöitä, lenkkeilin, tapasin ystäviä kaikki meni kuin elokuvissa. Sitten vauva alkoi heräillä 1,5-2 tunnin välein, ja kun tätä oli kestänyt pari kolme kuukautta, olin ihan ihmisraunio. Jaksoin hoitaa lapsen öisin ja päivisin juuri siihen asti kun mies tuli, ja suihkussa käynti piti ihan etukäteen suunnitella. Ruokakauppaan meno oli ihan yli voimavarojen.
mulla tulee olemaan kesällä kaksi lasta jotka hoidan yksin. Mikään mies ei myöskään ole tulossa kotiin, jotta pääsen nukkumaan. En kyllä ole kellekään asiasta valittanut, eikä se oikeastaan edes pelota. Mutta mulla on äiti joka voi varmasti auttaa hätä-tilanteessa.
Hän kirjoitti olevansa unessa 3-4 tuntia vuorokaudessa. Käsittääkseni tämä lasketaan nukkumiseksi. Sekään ei ole aina yhtäjaksoista unta. Ja sä nyt ihan sieltä etänä voit määritellä sen lieväksi satunnaiseksi univajeeksi. Hmm mulle tuli yksi juttu noista vajeista mieleeni, mutta anti nyt olla...
Ap saa nukkua koko illan, lapsella ei ole koliikkia ja todennäköisesti se mies hoitaa myös viikonloppuna.
Unettomuus on sitä, että ei nuku ollenkaan, ei sitä että satunnaisesti kärsii lievästä univajeesta.
niin, että vauva herättää useita kertoja ja että iltaisin saa noin neljä tuntia ihan putkiunta. Eli ihan kivasti saa nukkua jo viikollakin.
Eikä päivisin tarvitse tehdä mitään muuta kuin hoitaa yhtä lasta. Lyhyt päivä.
Ja todennäköisesti viikonloppuisin se ap saa nukkua aina nuo viiden päivän univelat pois, koska mies hoitaa lasta.
En jaksanut lukea kuin vähän ekaa sivua, mutta aivan käsittämättömiä kommentteja ap kyllä on saanut. Voiko joku tosissaan väittää, että 3-4 h unta vuorokaudessa on "tosi paljon"? Mikä teitä päänaukojia vaivaa? Katkeruus siitä, että itse ette ole saaneet tarvitessanne apua?