Vauvavuosi ilman turvaverkkoja -raskasta on yötä päivää

Mutta siitä kyllä selviää, tee itsellesi ja vauvallesi selkeät rutiinit jo alusta, mutta älä myöskään pelkää poiketa niistä.



Ja älä lue liikaa tätä palstaa.

Tsemppiä, kyllä se siitä ajan kanssa, kyllä sitä jaksaa kun on pakko.

mutta minä en ole koskaan tavannut yhtään pikkuvauvan äitiä joka saisi nukkua noin paljon iltaisin, neljästä iltaan asti! Toivottavasti edes osoitat miehellesi arvostusta, hänhän osallistuu ihan valtavasti.

mutta minä en ole koskaan tavannut yhtään pikkuvauvan äitiä joka saisi nukkua noin paljon iltaisin, neljästä iltaan asti! Toivottavasti edes osoitat miehellesi arvostusta, hänhän osallistuu ihan valtavasti.

Ap ei valitettavasti nuku, vaan yrittää. Siinä on vissi ero. Ja mitä sen kummempaa arvostusta nyt sille isällekään pitäisi osoittaa. AP:tä, eli äitiä, täällä ivataan ja pilkataan kun ei jaksa valtavasta univajeestaan huolimatta olla pirtsakka mamma. Isää sitten pitäisi kiittää ja kumartaa kun on lapsensa kanssa illan. Wuhuu.

Pahin "virhe" mielestäni on että elämä pyöri vauvan ehdoilla niin että vauva "päättää" milloin mitäkin tapahtuu, siitä ei seuraa kuin kaaosta..

Tässä on musta viisauden siemen. Juuri näin sen pitää mielestäni olla. Äidin pitää päättää, mikä hänelle on mieluista. JOs se on hetki kahvilassa, niin sitten sinne lähdetään vauvan kanssa, vaikka vauvaa ei huvittaisi. Tietysti järki käteen, ja päiväunirytmistä kannattaa pitää kiinni. Mutta jos vauvan "rytmi" on ihan sekaisin, niin sitten sitä kannattaa pikkuhiljaa lähteä rytmittämään, jotta lähteminen ei olisi niin vaikeaa, ja jotta saisi päivän aikana tehdä kivoja asioita.

Luulen, että pahinta on jäädä kotiin "ihmettelemään". Joskus ulos lähteminen vaatii vähän luovuutta. Se voi tarkoittaa epämukavuutta, ja esim sitä että kaupassa käydään vauvan kanssa, jotta illalla jää omaa aikaa. Se voi tarkoittaa jonkun kantovälineen hankkimista, jossa vauva saattaapi olla tyytyväisempi kuin rattaissa.

Tai se voi tarkoittaa sitä, että äiti joutuu menemään bussilla, jos autoa ei ole. yms. yms.

Rytmiä kannattaa kehittää sekä äidin että vauvan ehdoilla.

Sulla on ollut myös tosi rankkaa aikaa ja hei, on ihan okei sanoa se. Sä et ole huono ihminen sen takia. Olet sairastanut, kuunnellut sairaan lapsen itkua, hoitanut lemmikkejä, joista äkkiä tulikin sinulle elukoita, yritit näissä oloissa vielä tehdä töitäkin. Ihan mieletön savotta yhdelle ihmiselle, juuri synnyttäneelle vauvan äidille.

Olisitpa jaksanut silloin itkeä, tai edes kerran tehdä vaikka av:lle aloituksen. Ja olisipa silloin joku sanonut sulle noi ylläolevat sanat, niin uskon, että sulla olisi ollut parempi mieli jo pitemmän aikaa.

Ethän sä tiedä, mitä yksittäisiä ongelmia ap:n tai kenenkään muun elämässä on. Jos vauva on jo vaikka lähemmäs vuoden ja heräilee vaikka 10 kertaa yössä, voi tälläkin lapsella olla jotain allergiaa tai erityisongelmaa.

Sä olet nyt pitkin ketjua soimannut ap:ta kaikin mahdollisin sanankääntein, ja nyt itsekin paljastat toivoneesi ihan samoja pikkuapuja kuin ap. Ja toisin kuin ap, sulla on sen miehen ohella ollut jopa 6 tuntia viikossa lastenhoitaja.

Ehkä sä kiukustuit aloituksesta etkä osannut nähdä ap:ta muuna kuin pari kuukautta vauvan heräilystä yllättyneenä poispilattuna valittajana. Näetkö sä itsesikin sellaisena kun oikeasti olisit ihan ansaitusti avun ja hoivan tarpeessa?

Kaikesta huolimatta haluaisin antaa sulle nyt sen halin, joka sulta vauva-aikana jäi saamatta. Olisit sen ansainnut monta monituista kertaa.

Terveisin Eräs aktiivisesti ketjuun kirjoittanut

Miten te muut olette selvinneet, jos ei ole mummoja, tuttuja tai ylipäätään ketään, jota pyytää hoitamaan lasta tilapäisesti? Vauva heräilee monta kertaa yössä ja kuudelta ylös, koko päivä kaksin vauvan kanssa. Mies tulee töistä neljältä ja mä pääsen nukkumaan. Iltapalalla tavataan, sitten mies vapautuu harrastuksiinsa tai nukkumaan, mä alan torkkua huonoa yöunta vauvan kanssa. Ihan kamala tilanne, niin yksin on ja aina vaan selvittävä.

Mä en jostain syystä nyt ymmärrä alottajaa. En, en ,en, EN.

Mitä alottaja kuvitteli hankkiessaan lapsen?

Mulla oli "aina"huutava lapsi. Olin tosi kipeä heti vauvan synnyttyä, useemman kerran ensiavussa. Lopulta vauvan ollessa 3kk jouduin leikkaukseen. Sairaalassaoloajan mies just ja just sai järjestettyä niin että hoisi lapsen. En voinut ensiapuunkaan jäädä yön yli kun piti mennä hoitaan lasta.

En muista mitään pitkältä ajalta koliikkivauvan hoito ei olut helppoa. Yksin. Lisäksi yritin tehdä vähän töitä vauvan kanssa siitä lähtien kun se oli 5pvn ikäinen. Lopulta olin niin väsynyt etten ajksanut edes itkeä.

hoidettavana oli kaiken päälle 3 elukkaa. Puolinukuksissa vein koiria lenkille ja vauva joka vihasi vaunuissa oloa, huusi koko tunnin lenkin!!

Lapsi huusi, kiukkuteli ja nukkui mahdollisimman huonosti kaksi vuotiaaksi kunnes ruoka-aine allergia paljastu ja ruokavaliomuutoksella ilmeisesti mahakivut helpotti.

jossain vaiheessa oli pakko ottaa 3-6 tunniksi viikossa muutaman kerran hoitaja koska en saanut taaperon kanssa kaikkia työasioita hoidettua.

MUTTA KUN EI OLLUT VAIHTOEHTOJA.

sulla sentään mies on iltapäivällä lapsen kansa. Olsipa mullakin ollut!

Koita ap jaksella.

On sitä kova koulu käyty kahden lapsen kanssa. Eikä ketään joka lasten kanssa olisi ollut

hoitanut kuin mies tai minä.



Mä lähtisin ennemmin miettimään sitä, miten saisitte paremmin nukuttua vauvan kanssa kuin etsimään jotain hoitajia.



Nukkuuko vauva sun vieressä? Imetätkö?

on aika kovilla myös, jos herää aamuyöstä töihin jotta ehtii neljäksi kotiin jotta vaimo saisi edes mahdollisuuden nukkua 3-4 tuntia, ennen kuin on vauvan nukkumaanmenoaika, jolloin ehkä vain äiti kelpaa hoitajaksi. Ja kun uneton tietää, että nyt pakko pakko pakko nukkua se vuorokauden ainoa 4 tunnin uni, niin tuleeko uni. Olkaa kaikki ajattelematta pientä vihreää sammakkoa... nyt. No ette olleet.

Minulla jo kolme lasta ja vauvavuodet jo aikaa sitten takana. Itse en kaivannut vauvavuotena hoitoapua, vauvasta ja lapsista kyllä selvisin. Itselleni vaikeinta oli jossei ollut itselle aikuista seuraa.



Yhden vauvan kanssa liikkuminen tuntui vielä suht helpolta ja pystyi tekemään vaikka vaunulenkkejä ja käymään kahvilla kavereitten ja vauvojen kanssa. Mutta minun sosiaalisuuskiintiöni olisi kaivannut kai sitä seuraa enemmän kuin kavereitten. Seuraavien vauva-aikana olikin sitten haasteellisempaa aina sovittaa menoja ja muiden näkemisiä. Kurjinta oli aina se aika kun taudit kiersi ja sovitut menot peruuntui ja joutui vaan olemaan kotosalla itsekseen.



Mutta univelkaa ei tullut niin paljoa, vauvat kun nukkuneet vieressä ja olen paljon unta vaativana ihmisenä jopa imettänyt ja nukkunut samalla. Aamut sain aina venytettyä pitkäksi imettämällä vauvan uneen ja herätys ollut vasta aina kahdeksan jälkeen. Päiväunia olen nukkunut silloin kun voinut, kun lapsi/lapset nukkuneet yhtä aikaa.

Kuten niin monet muutkin, olen sitä mieltä, että ongelmasi ap ei ole turvaverkkojen puute, vaan nukahtamisongelmat. Joten jos et öisin pysty nukahtamaan vauvan herätettyä, hae siihen apua.



Meillä on todella hyvät turvaverkot sukulaisia ja ystäviä lähellä, jotka mielellään auttavat. Mutta meillä on myös lisäksi tuttu hoitaja. Yleensä tarvitsemme apua silloin kun turvaverkostokin on töissä ja jatkuva palveluksien pyytäminen on rasittavaa.



Lisäksi sinun pitäisi puhua miehesi kanssa. Sanot aloituksessasi olevasi yksin, mutta teitä on kaksi elämässä vauva-arkea.

mutta minä en ole koskaan tavannut yhtään pikkuvauvan äitiä joka saisi nukkua noin paljon iltaisin, neljästä iltaan asti! Toivottavasti edes osoitat miehellesi arvostusta, hänhän osallistuu ihan valtavasti.

Ap ei valitettavasti nuku, vaan yrittää. Siinä on vissi ero. Ja mitä sen kummempaa arvostusta nyt sille isällekään pitäisi osoittaa. AP:tä, eli äitiä, täällä ivataan ja pilkataan kun ei jaksa valtavasta univajeestaan huolimatta olla pirtsakka mamma. Isää sitten pitäisi kiittää ja kumartaa kun on lapsensa kanssa illan. Wuhuu.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, jokainen meistä nukkuu. Olen työskennellyt 10v paikassa missä tutkittiin ihmisen unta ja nukkumista.

Usein tuli ihmisiä, jotka sanoivat etteivät ole moneen päivään nukkuneet.

Ihmisestä voi tuntua sille, ettei nuku yhtään kun nukkuu pieniä pätkiä, mutta yksinkertaisesti ihmisen fysiikka ei kestä sitä, että ei nuku.

Vähäunisuus tekee kiukkuiseksi, maailmankuva vääristyy, asiat saavat virheellisen perspektiivin, kroppa yksinkertaisesti väsyy ja vuorotyötä tekevillä (joihin vuosikausia univelkaiset voi rinnastaa) on havaittu suurempi syöpäriski.

Älä enää uudestaan paksuksi pamahda, niin kyllä se siitä helpottaa ajan kanssa..

vitun kusipää ääliö. haista paska!

ap:ko ton vitun kusipää jne. tekstin kirjotti?

Hehhheh.Kurjasti tos on sanottu mut on se myönnettävä et paikkansa toi pitää.Jos tuntuu arki ja elämä pahalle ja raskaalle nii ei kande enempää lapsia hankkia

tai pikemminkin suurella osaa. AP on sanonut moneen kertaan ettei pysty nukkumaan. Kaikki eivät vissiin ole kuulleet unilääkkeistä. Niitä käytetään sellaiseen vaivaan kuin unettomuus. Se voi olla ihan sairauskin.



Vastavetona boin sanoa näille räkyttäjille, että minä en sitten ymmärrä alkuunkaan enkä hyväksy niitä jotka eivät täysimetä puolta vuotta ja osittain vuoden vanhaan asti. Muka maito loppuu tai jotain muuta tekosyytä. Ja hörön löröt tissi suuhun vaan. Multa onnistui ja niin onnistuu tutkitusti 97 %:lta. Joku muuten mainitsin, että synnytin luomusti? Mun mielestä kaikilta synnytyksessä kipua valittavilta pitää huostaanottaa lapsi. Ja tällaisille synnyttäjille on tilaa tallin takana.

ketjun kiistoihin...



Eli kyllä; on kokemusta, asumme ulkomailla kaukana molempien perheestä eikä ystävistäkään ole ollut lastenhoitoavuksi (heillä on joko omat lapsensa ja/tai vaativa työ). Meillä esikoinen heräsi ekan vuoden n. 10 kertaa yö, eikä kyseessä ollut allergia tms. Hän "vaan oli" tuollainen. Olin tosi väsynyt, varsinkin kun mun oli pakko mennä vaativaan ja vastuulliseen kokopäivätyöhön kun hän oli 7 kk. En siis saanut nukkua kuin n. tunnin pätkissä yöllä, ja päivällä ei nukkumistilaisuutta ollut. Mullakin oli myös tuota että olin niin väsynyt, etten saanut unen päästä edes kiinni... Mikä auttoi? No ainakin aika, ekan vuoden jälkeen helpotti kummasti. Lisäksi, nyt kun meillä on 3 lasta (tosin 2 seuraavaa ei ollut aivan yhtä huonounisia kuin esikoinen) olen huomannut, että jotenkin tuohon pätkänukkumiseen tottuu ajan kanssa. En ole siis edelleenkään moneen vuoteen nukkunut koko yötä putkeen (enkä voi työn takia nukkua päiväunia kuin joskus viikonloppuisin), joka olisi ollut mulle kauhistus ennen esikoista. Etenkin jos ottaa ihan rauhallisesti eikä ota paineita siitä että "pitäisi" nukkua kun on tilaisuus. Ihan tosi, valoa on tunnelin päässä, huomaat sen vielä vaikka nyt tuntuu kamalalta.

Ap ei valitettavasti nuku, vaan yrittää. Siinä on vissi ero. Ja mitä sen kummempaa arvostusta nyt sille isällekään pitäisi osoittaa. AP:tä, eli äitiä, täällä ivataan ja pilkataan kun ei jaksa valtavasta univajeestaan huolimatta olla pirtsakka mamma. Isää sitten pitäisi kiittää ja kumartaa kun on lapsensa kanssa illan. Wuhuu.

No mitäpä luulisit että vastattaisiin, jos nainen kertoisi että lähtee aamuyöstä töihin, palaa neljältä ja kun hän on kotiutunut, mies käy vaatimattomille neljän tunnin päikkäreille? Olisiko oikeudenmukaista?

Ja jos ap:lla on nukahtamisongelma, mitä ne tukiverkot siihen auttaa? Jos hän ei pysty nukkumaan miehensä hoitaessa lasta niin pystyisikö hän sitten sen paremmin mummon tai naapurin tädin hoitaessa?

En voi ap:ta muuten lohduttaa kuin sanomalla että kyllä tuo vaihe ohi menee. Minulla on vauvavuodet menneet aina ylikierroksilla, ihan sama kuka olisi lastani hoitanut (ja eipä oikein muut hoitaneet kuin minä itse) niin nukahtaminen oli hiton vaikeaa kun oli virittäytynyt pompahtamaan sängystä palvelemaan vauvaa.

Muutos parempaan tulee kyllä, yleensä jo lapsen 1-vuotispäivän tienoilla. Jaksamista ap!

Mun työkaveri keittää iltakahvit vähän ennen puolta yötä ja on virkeä 5-6 tunnin nukkumisen jälkeen. On kuulemma ollut nuoresta asti. Mä olen virkeä 10 tuntia nukuttuani, 9 tuntia menettelee. Työskentelen lasten parissa ja silti väsymys oman lapsen kanssa oli järkytys. Ja lapsi oli vielä hyvä nukkumaan. Jos unet jäi alle 7 tuntiin, niin kyllä siinä jo puolen päivän aikaan itku pääsi ja tuntui, että kakara hankeen perkele ja itteltä ranteet auki.

eivätkä osaa edes lukea. Tai ainakaan eivät ymmärrä lukemaansa.



Toivottavasti kannustavista viesteistä edes on apua ap:lle. Itse sanoisin, että juuri ne nukahtamisvaikeudet ovat iso syy ap:n kurjaan oloon, ei niinkään hoitajien puute. Olen nimittäin itse kärsinyt ko. ongelmasta ja tämä kuulosti kovinkin tutulta. Pääsin siitä eroon nukahtamislääkkeiden avulla, mutta se ei ole nopea keino eikä kannata pitkään käyttää.

elämä ilman turvaverkkoa on raskaampaa kuin turvaverkon kanssa, se on ihan perusselvä asia.



Elämän reaaliteetit määrävät sitä seuraavat asiat:



1. luonko jostain turvaverkon

2. voinko siirtyä olemassa olevan turvaverkon läheisyyteen

3. vai elänkö elämäntilanteeni nyt vain sellaisena kuin se on, tunnustaen, että se on raskasta ja pakottamalla itseni silti jaksamaan



Lasten kanssa yksi tosiasia on sekin, että joutuu taipumaan ylisuorituksiin, oli turvaverkkoa tai ei. Niille joilla sitä verkkoa ei ole, se on arkipäivää. Siihen sopeutuminen, että työtä ja väsymystä riittää yli kaikkien rajojen, on iso kriisi monelle, myös itselleni oli. Nyt neljän lapsen äitinä ilman turvaverkkoja olen luonut sellaisia valtavan toimivia käytänteitä, joilla selviän arjesta ja perheeni voi hyvin. Oma vaatimustaso itselle saavutetusta levosta ja ajasta on sekin kyllä kovasti surkastunut siitä alkuperäisestä ensimmäisen lapsen kanssa mietitystä määrästä. Perheenlisäys on aina lisäystä työhön ja vähennystä omasta ajasta, oli sitä käyttämässä sitten nukkumiseen tai kynsienlakkaukseen

onko kellään uni- tai nukahtamislääkkeitä suositelleilla lapsia? Nimittäin pienen lapsen äidille, jolla juuri EI ole tukiverkkoa, kuten AP:llä niiden käyttö on melkoinen mahdottomuus, koska se vaatii juuri sitä, ettei joudu heräämään kesken kaiken...

lapsi nyt 1v7kk, ei olla vielä tarvittu mitään turvaverkkoja. Sukulaiset asuvat niin kaukana, ettei mummoista, sisaruksista, kummeista tai muistakaan ole hoitoavuksi, kaikki pitää vain suunnitella tarkasti ja menoja perutaan silloin, kun lapsi sairastuu. Tai no joitakin menoja on peruttu myös minun sairastumiseni vuoksi, miehen työpäivän ajan yleensä selviää jotenkin lapsen hoitamisesta sairaanakin, mutta iltamenot on silloin peruttu tai siirretty myöhemmäksi (lapsen nukkumaan menon jälkeen).

Helpottaa tilannetta, jos osaat itsekin nukkua lapsen päiväunien aikaan, minulta sekään ei onnistu. Jos yöllä on nukkunut vain pari tuntia, niin se sitten riittää ja siitä selviää kyllä.

Ei voi sanoa kuin että ajan kanssa helpottaa! Ulkoile päivisin, tee vauvalle rytmi ja toteuta sitä, pääset itse loppujen lopuksi paljon helpommalla. Voit esimerkiksi ulkoilla aamupäivällä 1-2 tuntia nyt kun pakkasetkaan ei hirvitä. Jossain vaiheessa voi yrittää nukuttaa vauvaa samaan tapaan sisällä ja saat omaa aikaa rauhoittua :)



Mannerheimin lastensuojeluliitolla on myös hoitajia, jotka tulevat tuntipalkalla hoitamaan lapsia sovittuihin aikoihin. Voit esimerkiksi hoitaa asioita tms. Sitten tietysti jos olet yhtään sosiaalinen, voi perhekahviloista, puistomammoista ja muista olla myös tukiverkoksi ja juttukavereiksi.



Tsemppiä, kyllä ajan kanssa helpotta ja kaikkeen tottuu, kuten sanotaan...