Syyskuun sydämet 2011 maaliskuussa

Liila: Milloin menette Rodokselle? Me mennään 4.5 ja ollaan kaksi viikkoa. Iksiakseen. Onko teillä lapsia entuudestaan? Ja oletteko ollut siellä ennen? Meillä siis on kohta 4v poika.



Nyt tuntuu liikkeet. Ja viikkoja 14+6. Ei närästä, ei okseta ja ei väsytä. Olo on mitä normaalein ( puun koputus) . Himo on pahin. Kallen ( ja vain kallen) mätitahna, etikkapunajuuret ja Sprite ( ja vain sprite). Välillä töissä hävettää kun lautasella 80% punajuurta :D Mutta minkäs teet. Miestä ei ole tarve vielä juoksuttaa kauppaan.

Täällä aika rientää. Olen palannut töihin ja normaalit arkipäivät menevät vauhdilla. Nyt ollaan tosin sairasteltu eikä vielä ole ollut yhtään täyttä viikkoa. No, ehkä se vielä tästä.



Mulla on edelleen aamu- ja iltapahoinvointia ja pitää syödä tosi usein. Onneksi neuvolia on tosi harvoin, olen vasta kahdesti ollut ja seuraava on viikolla 22. Onneksi ei siis painoa kytätä kovin tiuhaan :) Ekan ja tokan neuvolan välissä ei painoa ollut kyllä tullut yhtään, mikä on pieni ihme. Kolme kiloa on kertynyt tähän mennessä.



En tunne vielä liikkeitä, mutta olen tuntenut ne aina aika myöhään. Huhtikuun puolessa välissä on onneksi rakenneultra ja sen jälkeen liikkeet jo varmasti tuntuvatkin. Mutta eiköhän kaikki ole kuitenkin kunnossa, maha ainakin kasvaa ihan kiitettävästi.



Pystyn muuten taas juomaan kahvia, eli sikäli pahoinvointi ja hajuherkkyys on vähän hellittänyt.



Mutta nyt ryhdistäydyn ja ryhdyn hommiin.



Mukavaa viikkoa kaikille!



äiti_Espoosta rv 16+6

Joo..Tää on niin tätä. Taas pienestä räkätaudista täällä toivutaan. Pitäis varmaan suosiolla joku nappikuuri aloittaa, että sais röörit puhtaiks kokonaan.



Aika tuntuu menevän hujauksessa viikosta toiseen. Välillä aivan unohtaa olevansa raskaana. Oikeastaan en asiaa juurikaan edes mieti.



Kaasoille ja bestmanille ollaan nyt kerrottu raskaudesta vanhempiemme lisäksi. Anoppi kovasti toivoisi että kerrottaisiin muullekkin perheelle. Ei nyt vaan kertakaikkiaan huvita. En jaksa ruveta vielä mitään vauva vouhotusta kuuntelemaan. Mennään nyt edes puolen välin yli ensin.



Kyllä osaa väsyttää koko ajan, mutta sängystä on silti päästävä ylös jo viimeistään klo 8. Illalla taas on aivan mahdotonta pysyä hereillä enään 9 jälkeen.



silkkaa oomaa napaa, kun ei oikein osaa mihinkään mitään kommentoidakaan. :/



rv15

Viime viikon lopulla tänne suunnalle tuli joku pahoinvoinnin toivottavasti finaali. Torstai-iltana halailin pönttöä 3 kertaa, pe ja la kertaalleen. Olo oli jo aikas ikävä, mutta sunnuntai oli sitten parempi päivä.



Tänään oli neuvolalääkäri ja Hupsiksella on kaikki kunnossa :). Sydänäänet kuulu hienosti, kohtu on viikkoja vastaava rv 14 menossa, eikä painoakaan ollut tullut kuin 900g niitten vaa'alla. Tänään on ollut moneen viikkoon ekaa kertaa energinen ja "normaali" olo -kop, kop-. Kävin uimassakin ja vaan nautin siitä, kun ei väsytä. Ilta on mennyt aikalailla sohvalla, mutta mitäpä siitä, elämä voittaa sittenkin :).



Onko täällä muita herkistelijöitä? Mä itkeä tirauttelen nykyään asialle kuin asialle. Eilen itkin miehelle sitä, että jos tänään ei kuulukaan sydänääniä ja neuvolassa luin Kaksplussaa, missä oli lukijoiden tarinoita arjen romanttisista hetkistä ja meinasin itkeä tihrustaa niistäkin. Kaikki tv.sarjat saa kyyneleet virtaamaan, esim. kotkatukin voi olla yllättävän liikuttava :D.

Täällä voidaan oikein mainiosti, välillä on kyllä huono olo.. ja nyt mulla on ruvennut iltasin aina särkemään alavatsaa.. :( Varmaan tuouhuilen liikaa esikoisen kanssa.. välilä sitä unohtaa että on raskaana. Liikkeitä kovasti odottelen, näin itseasiassa sellasta unta viime yönä että liikkeet tuntui ja näkyi selvästi.. Pieni jalka sieltä potki ;D näkeekö muut ihan kummia unia?



Mä näin esikoisen aikaan varsinkin sellasia unia et mies pettäis mua ja jäisin yksin. Ne on kuulemma ihan yleisiä, tai niistä sillon juttelin parin ystävän kanssa niin moni oli nähnyt samantyyppisiä unia :)



-Hupsis- Et oo ainut herkistelijä, mä olen niiiiiiin itkupilli ettei mitään rajaa. Oli sitten kyseessä täydelliset naiset tai house niin mä vollotan ihan hulluna. Sit mun mies aina tietää et jos tulee vähänkin sellanen herkempi kohta jossain ohjelmassa, niin se tulee ihan tahallaan kattoo et "nooo, tuleeko itku" ja tuleehan se. Yks päivä meinasin alkaa itkee kun mä katsoin mun esikoista, annoin sille palan leipää ja se sitä mutusteli.. "on niin iso tyttö jo" :D Et kyllä.. Olen muutenkin tosi herkkä ihminen, niin nää raskaus hormonit ei auta kyllä yhtää asiaa.



Onko muita joille maistuu herkut vähän liiankin paljon? Mulle ainakin maistuu... oikein pistää vihaks. ajattelinkin että nyt saa riittää. pitää löytää joku muu himo.. Ei oo kauheen terveellistä mättää jotain suklaata suuhun koko ajan. :O



Mutta tää nyt oli iha turha sepustus.. :P

Mimmi ja kerttu 15+2

Olen roikkunut taustalla jo monen monta viikkoa ilman että olen jaksanut kirjoitella. Pahoinvointi iski sellaisella voimalla, että kuukausi meni todella rankoissa tunnelmissa raskausviikkojen ollessa välillä 6-10. Sitten pahoinvointi hellitti, mutta perheessä alkoi flunssa- ja korvatulehduskierre. Ja sairastuinhan siinä lopulta itsekin, kun ensin monta viikkoa hoivasin kuumeisia ja yskäisiä lapsia. Nyt sitten kuontalo aivan tukossa ja olo tööt :( Mutta eiköhän se tästä, aurinkoinen sää valaa uskoa siihen, että kohta on talvi voitettu!



Nyt minullakin viimein np-ultra ohi. Kaikki vaikutti olevan hyvin, verikokeen tuloksia vielä odottelen (minulla ikää sen verran, että suosittivat kokeen ottamista, lapsivesipunktiokin olisi tehty jos oisin suostunut). Muutoin raskauden kulkuun tuli yllättäviä lisävaivoja noin kuukausi sitten,kun kohdunlaskeuma alkoi kiusallisesti oireilla. Alkuun se säikäytti, että tuleeko koko kohtu ulos ... no, tukirengas on auttanut hyvin eikä minulla onneksi ole herkkyyttä siihen, että kohdunsuu alkaisi avautua. Hyvin olen nyt voinut ja lääkärin arvio oli, että tukirenkaasta pääsen eroon kuukauden kuluttua. Kaikenlaista sitä voikin eteen tulla raskauksissa! Käyn vielä yhdessä ylimääräisessä kontrollissa äitiyspkl:lla, sen jälkeen toivottavasti jatko normaalisti.



Jännittävää odotella liikkeiden alkamista. Se on sellainen mukava merkkipaalu raskaudessa.



- Severooni rv 12+4

Ollaan oltu Suomessa vierailulla viimeinen viikko. Kivaa olla vanhoissa tutuissa ympyröissä. Maanantaina jo takaisin kohti jenkkilää..



Kaikki pahoinvointi ja väsymys näyttää nyt olevan takanapäin ja olen nauttinut virkeästä olosta. Tuntuu, että jaksan vaikka mitä! Herkistely kyllä kuuluu täälläkin asiaan, itku tirahtaa pienimmästäkin riidanpoikasesta tai kliseisestä tv-ohjelmasta. Mutta mikäs tässä itkiessä, sen jälkeen on aina keveämpi olo :) Lääkärissä kävin reilu viikko sitten, ja ultrattiinkin, kun dopplerilla ei saatu sydänääniä kuuluviin. Siellä pieni teki hyppyjä ja kaikki oli hyvin, vaikka ehdin kyllä säikähtää. Masu loistaa viela poissaolollaan, eikä painokaan ollut noussut yhtään. Olen jo kade teidän muiden masuista!

Aika on vierähtänyt kyllä sairaan nopeesti! Enää vajaa kolme viikkoa, niin minulla olisi jo rakenneultra. Se hieman jännittää. Eikös täällä rakenneultrassa selviä, jos jotain on vinossa? Esimerkiksi yhden kaverin vauvalla puuttui isot aivot ja toisen kaverin vauvalla oli sisuskaluja vatsan ulkopuolella. Selviääkö kaikki tällaiset rakenneultrassa?



Minä olen tässä miettinyt, että osallistuakko synnytysvalmennukseen vai ei. Mun täytyy kuulemma osallistua jo toukokuun valmennukseen, jos aijon mennä. Parin viikon päästä ois seuraava neuvola, jossa vissiin katellaan valmennuksen aikatauluja... Oletteko te käyny tai aijotteko mennä? Mitä siellä tehdään ja onko se hyödyllinen?



-Piia 18+0

Ei ole tullut vielä keskustelua alkoholin ja tupakan käytöstä raskauden aikana. Sehän on tietysti jokaisen henkilökohtainen asia eikä kuulukaan muille, mutta jos joku haluaa kertoa niin ilolla kuulisin. Itse olen ollut hyvin varovainen kaiken suhteen siitä lähtien kun tein plussatestin ja tupakan poltto loppui siihen paikkaan (vaikkakin aina olin poltellut hyvin satunaisesti) ja alkoholia en oloe maistanut tippaakaan. Välillä rankan työpäivän jälkeen lasillinen punaviiniä tekisi terää, mutta en ole uskaltanut ottaa. Monen olen kuullut sanovan että ei se lasillinen mitään tee ja ihan hyvin voi ottaa, mutta kai sitä on vaan niin varovainen tämän pikkuisen kanssa. Olisi kiva tietää, että voiko siitä ihan OIKEASTI olla jotain haittaa vai onko täysin vaaratonta? Mitä mieltä te muut olette?



Täällä on vointi ollut aika hyvä, välillä ihan unohdan olevani raskaana kun mahakaan ei vielä kasva. Kiloja on tullut lisää kun kaikenlaiset herkut maistuu. Joku tuolla aikaisemmin kyselikin herkuttelusta ja täällä nousee käsi pystyyn. olen aina ollut hoikka ja urheilullinen, mutta nyt raskauden myötä kehoni on alkanut muuttumaan kun liikunta on vähentynyt ja syöminen lisääntynyt. Tosin näihin ei vaikuta pelkästään raskaus vaan myös stressi työstä, josta en tykkää. Pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa terveellisempi elämä tai muuten tulee raskauskilojen lisäksi hurjasti muutakin pudotettavaa.



Ihanaista odotusta kaikille! Voi kun se maha alkais jo kasvaa ja pienet potkut tuntua :)



rv 13+0

Oliskohan pitänyt klikata "vastaa viestiin" siihen ketjun ekaan vai tähän vikaan...



No jokatapauksessa täällä olisi yksi pikkukakkosen odottaja, mahtaako mahtua vielä mukaan?



Meillä esikkoa hartaasti tehtiin pari vuotta ja lääkityksellä onnistuttiin. Läääkärit meinas että luomuraskauden mahdollisuudet on mulla aika heikot mutta sitten tulikin ihan ylläriplussa joka sitten kyllä meni kesken. Kuukauden päästä ihmettelin outoa oloa ja olikin toinen plussa heti perään! Ihmeitä sattuu.



Tämä raskaus on mennyt tässä töitä tehdessä, en ole edes halunnut kauheasti hössöttää tästä ja neuvolassakin pyysin kieltolistasta sellasen järkiversion kun se nykyinen on vähän älytön.

On nyt mukavampaa olla raskaana kun ehtii elääkin samalla! ;)



Mimo rv 14+2

Piia20: Kyllä rakenneultrassa yleensä kaikki suurimmat sikiön rakenneviat selviävät (esim. sydän viat tai nuo, mitä jo viestissä mainitsit). Ultranhan tekee yleensä kätilö ja jos hän havaitsee jotain poikkeavaa, tekee ultran lääkäri ja sitten voidaan tehdä useampia ultraääniä tai esim. sydänvian ollessa kyseessä ultran tekee lasten sydänvikoihin erikoistunut lääkäri. Onneksi kuitenkin sydänviat, niin kuin muutkin vakavat rakenneviat ovat hyvin harvinaisia.



Mimuk: Itse en ole alkoholia juonut plussan jälkeen kertaakaan. Ennen raskautta poltin lähes askin/päivä. Plussan jälkeen vähensin huomattavasti ja nyt olen ollut kokonaan polttamatta. Mun käsittääkseni alkoholi ei pieninä määrinä (esim. lasi viiniä hitaasti juotuna silloin tällöin) aiheuta vauvalle vahinkoa, vauvan veren alkoholipitoisuus on sama kuin äidinkin ja vauvasta alkoholi poistuu hitaammin, sen takia kännissä oleminen on vauvalle vaarallisempaa. Ainakin kummipoikani äidille sanottiin neuvolassa, että saunakaljan saa juoda, kunhan ei saunassa käy joka päivä. Itse saattaisin jonkun erittäin hyvän aterian äärellä juoda vähän viiniä, mutta eipä sellaista ole vielä tullut syötyä.



Onnea Mimo sinullekin odotuksesta :). Vastaa viestiin voi laittaa missä kohtaan ketjua vaan, oma viesti tulee aina ketjun loppuun.



Omasta navasta, tän viikon on ollu ihanan energinen olo. Yövuorotkin suju paremmin kuin aikoihin, enää parin viikon päästä kaksi yövuoroa ja sitten yöt voikin pyhittää nukkumiselle. Huomenna edessä sokerirasitus..



-Hupsis rv 14+6

Täällä on ollut viime päivinä kyllä hiljaista... En ole ehtinyt/jaksanut edes joka ilta käydä koneella, mutta yllätyksekseni oli tullut vain muutama uusi viesti.



Tämä alkoholi juttu... Minusta on kyllä ihan hullua juoda alkoholia raskaana ollessa. Tosin myönnän itse juoneeni silloin kun testi ei vielä ollut näyttänyt plussaa, mutta tokihan sikiö oli jo saanut alun. Positiivisen testin jälkeen en ole juonut tippaakaan enkä aijo juodakkaan. Tiedän ihmisiä jotka juovat raskaudesta huolimatta silloin tällöin yhden, mutta minusta se ei ole oikein. Tupakointia en myöskään hyväksy. Jos saa niin suuren lahjan kun oman lapsen niin eikö sen takia voi olla juomatta/polttamatta?!

Tupakointihan (säännöllinen?) voi aiheuttaa sikiölle monenlaista haittaa, mutta alkoholista en tiedä. Siis jos juo esim. yhden siiderin pari kertaa kuussa. Monissa lehtisissä missä on raskaus ajan suosituksi ym. kerrotaan vaan että alkoholia ei tulisi nauttia, mutta ei ikinä ole totuutta siitä, että mitä se oikeasti sikiölle aiheuttaa.



Piia20 kyseli, että kannattaako synnytysvalmennukseen mennä niin minä kyllä suosittelen. Toki se on erilainen eri paikkakunnilla/kaupungeissa. Meille näytettiin silloin aikoinaan vaan joku filmi neuvolassa ja sitten juteltiin aiheesta ja saatiin kysyä mitä mieleen tuli. Tämä "tilaisuus" oli siis vaan mulle ja miehelleni kun on pieni kunta niin täällä ei vissin järjestetäkkään mitään isompia tilaisuuksia. Tosin olisi saatu mennä Rovaniemeen ihan synnäriinkin tutustumaan, mutta ei oikein aikataulut täsmänny ja ajattelin, että kylläpä sen synnärin näkee sitten ku sinne pääsee tosi toimiin :D



Omasta olosta sen verran että hyvin jaksan ja luulen, että olen alkanut tuntemaan liikkeitäkin. Ihan jo tuntuu sellasia muljahduksia/kääntyilyjä. Pakko niiden on olla sikiön liikkeitä :D ei kai ne voi muutakaan olla?!

Luin jostain lehtisestä, että selällään olemista/nukkumista pitäs välttää koska sikiö painaa aorttaa ja se hidastaa verenkiertoa. Mulla onki ollu opettelemista uuden nukkuma-asennon kanssa. Tuntuu, että kyljellään ei saa unta.

3viikon päästä olis sitte jo rakenne-ultra. Ja laskeskelin että raskautta on jäljellä noin 5kk ens kuun alussa. Kauheaa ku aika menee nopeaa! :D



Ihanaa kevättä kaikille!

rv 16+6

Ajattelin vaihteeksi raportoida, että täällä on kaikki siis kunnossa vaikka olen ollut hiljainen. Olen enemmän keskustellut kaksosille tarkoitetulla foorumilla ja jotenkin tuntuu että mun mietinnät ovat viime aikoina olleet vähän erilaisia kuin yksösraskaudessa... mahan superkasvua, kaksosraskauden painokäyrää, kaksosraskauden riskejä ja sen sellaista on tullut mietittyä, samoin kuin sitä miten niiden kaksosten kanssa elämä mahtaa sitten raskauden jälkeen sujua.



Käyn kyllä täällä vakoilemassa aina välillä ja voi olla että jotain kirjoittelenkin.



Ajattelin vaan raportoida ettette luule että tänne on tullut huonoja uutisia tms, ja että siksi olen jättäytynyt taustalle.

Ei nyt ajatus juokse kun väsyttää mutta lumenlapselle sen verran pitää sanoa että nuku vaan rauhassa niinkuin tykkäät. Sitten kun maha painaa aorttaa niin siitä tulee niin huono olo, että ihminen vaihtaa asentoa ihan automaattisesti unissaan. Se on vähän kuin henkiinjäämisvaisto.



Nyt on kyllä ihan pakko mennä nukkumaan, voikaa paksusti!

Heipä hei täältä meiltäkin!



En ole nyt kans vähään aikaan jaksanut kirjoitella, sillä ensin meillä sairasti kummatkin lapset ja viime viikon olin itse kamalassa räkätaudissa ja koko viikon sairaslomalla. Nyt yritän taas päästä työntekoon kiinni, mutta sen tämä raskaus on jo teettänyt että eipä kauheasti kiinnosta! :) Enemmän kiinnostaisi ottaa rauhakseen ja nukkua aamuisin pitkään, työelon paineet ja kiire ei oikein inspiroi... Lisäksi eilen nousu vielä vanhemmalle 5 veelle kuume uudelleen, joten tauteilusta ei ihan vielä olla päästy edes yli. Vie kyllä voimat meikäläiseltäkin, kun lapset sairastaa. Meillä isäntä on taas työreissussa, joten äippäenergialla pusketaan arjen läpi miten kuten milloinkin. Pääasia, että saadaan terveellisesti syödyksi, selvitään töihin ja hoitoon ja mennään ajoissa nukkuun. Jossain välissä pyöritetään pyykinpesu- ja astianpesukonettakin. :D Arki jyrää. Onneksi meillä on hoitokuvioissa myös isovanhemmat mukana, enhän mä pääsisi ikinä töihin kun taas meillä kuumeillaan.



Vähän mietityttää ensi syksykin kolmen lapsen kanssa, mutta eiköhän se tällä rutiinilla jo mene? Meidän kuopus on nyt ns. 3 v vauva-vaiheessa. Ihan taannuttu äidin kainaloon. Toivottavasti vaihe helpottaa, niin en syksyllä ole ihan pulassa, jos ja kun isäntä työreissailee viikot.



Nukkumiseen voisin antaa ainakin esikoisen odottajille vinkin, ellette ole kuulleet sitä vielä muualta?! Käyttäkää ns. tukityynyä kun nukutte kyljellänne, etenkin raskauden loppuvaiheessa olisi suositelluinta nukkua vasemmalla kyljellään. Ilmeisesti juuri kohdun verenkierron sekä äidin oman verenkierron kannalta se on suotuisin asento. Tukityynyn voi laittaa esim. jalkojen väliin tukemaan lonkkaa tai jos jalat ovat jotenkin koukussa, tukemaan päälimmäistä koukkujalkaa polven kohdalta. Itse opin ekan raskauden loppuvaiheessa käyttämään tukityynyä (ihan tavallinen, mutta napakka tyyny siis) ja nyt olen käyttänyt sitä varmaan rv 5 lähtien, kun kuvotus oli niin kova öisinkin. Tuntui että se auttoi silloin siihenkin. :D Tukityyny helpottaa myös selällään nukkumista, mitä vielä välillä harrastan kun kuljet puutuu, mutta silloin tyyny kannattaa laittaa polvitaipeisiin tai säärien alle jolloin lonkan ja selkän asento muuttuu.



Oma napa voi täällä hyvin, kuvotukset ovat mennyttä elämää, joitakin ruoka-aineita tekee enemmän mieli kun toisia ja toiset tutut ruuat tökkii jo ajatuksena. Ah tätä raskautta! ;) Kahvia pystyn taas juomaan, ja se välillä piristääkin, siinä on kyllä aika tiukka n. 1 kuppi rajana, toinen saa jo aikaan huonon olon! Vatsa on kasvanut ainakin mulla tämän kolmannen kohdalla jo niin, että tavalliset housut eivät enää ole menneet pariin viikkoon jalkaan. Ollaanhan tässä pian jo puolessavälissäkin, joten eipä ihme. Aika kuluu nyt jotenkin tosi nopsaan!



Hyvää kevättä kaikille ja jaksuja sekä masun kasvattelua!



t. k@hden +1 äippä nyt rv 17+4 ...

Moi!



Kaaduin eilen liukkailla portailla suoraan selälleen, eikä siinä eilen mitään. Mutta tänään hyvä että pystyi töissä olla koko päivän, painoa ei toiselle jalalle voi laittaa ollenkaan. Lantiokin todella kipeä toiselta puolelta. Soitin tunti sitten töihin että pakko hakea saikkua, kun en pääse edes meillä portaita ylös normaalia vauhtia. Mitä saan vastaukseksi : " No ei me saada sijaisia, mut, katokki et lähetät todistuksen."



Johtuukohan raskaudesta vai mistä mutta silloin naksahti päässä. Voisin samantien irtisanoa itseni. Tai sitten pitäisi vaan ilmoittaa että ihminen minäkin vain olen.



Liikkeet tuntuu joten en usko että vauvalla on mikään hätä, taisi vain mennä häntäluu.



Olen muutenkin huomannut että päässä napsahtaa todella helposti. Eilenkin uudet naapurit porasi kesken pikku kakkos päiväunien..

Kiukuttelu päättyy tähän. :DD



16+2

Hei, taas kaikille. Kotiuduin juuri lumiturvallisuusleiriltä, ja en voi muuta kuin hämmästellen onnitella itseäni. Suoriuduin kunnialla koko koulutuksesta ilman erityiskohtelua. Olin jopa kurssin testien nopein möhömahani kanssa. :D Yhtä oksennusta lukuunottamatta, jaksoin oikein hienosti.



Verta on tullut edelleen, n. puolentoista viikon aikana. Yleensä aamuisin. Tuntuu tavallaan tosi inhottavalta, kun ei vielä tunne vauvan liikkeitä. Kokoajan huoli mielessä, ja mieli herkässä. Tunteet kyllä heittelee melkosta vuoristorataa, miehellä on kestämistä :D



Mirela 15+2

Siis meidän perheessä ei nyt flunssat hellitä millään!!! Alan olla epätoivoinen. Entinen flunssa ei ehdi kunnolla parantua kun jo uusi iskee. Arkea pitäisi jaksaa pyörittää, mutta omat voimat alkavat olla vähissä. Monta viikkoa hoidella sairaita lapsia ja samalla itse sairastaa. Tänään ketutus oli sitten jo niin kova, että apinan raivolla siivosin talon ja laittelin reilut satsit ruokaa ... onpahan lähipäivinä mistä lämmitellä tarjolle, jos flunssa tästä vielä pahenee.



Huomenna vien kuopuksen korvalääkärille. Hänellä meni tulehduskierre niin pahaksi, että tk-lääkäri näki parhaaksi pistä lähetteellä korvalääkärille. Voi kunpa pikkumies paranisi, ei yhtään houkuta korvien putkitus juuri ennen kesää. Siinä menee maku kesän vietosta uimarannoilla, kun pitää korvia suojata ja varoa.



Samoilla ketutuksilla päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ruokavalion suhteen. Nyt alkaa tiukka kalorien laskenta. Olen lihonut niin paljon, että en ilkeä neuvolaan kohta mennä ollenkaan :( Paino noussut huikeasti enemmän kuin yhdessäkään raskaudessa aikaisemmin, tästä ei hyvää seuraa! Tuskaileeko kukaan muu lihomisen kanssa?



- Severooni ja ei niin ihana viikko menossa

Ihan ekana kommeintoisin tuohon työpaikan suhtautumiseen. olkoon onnellisia ne, jotka ovat saaneet työpaikaltaan kannustusta raskauden suhteen. Mulla on niin kamala työnantaja etten ole edes kertonut raskaudestani enkä aio kertoa ennen kuin on pykälien mukaan pakko tai ennen kun esimies huomaa mahan ja kysyy. Parille työkaverilleni olen kertonut ja heiltä toki saanut positiivista tukea. Muutkin työkaverit olisivat varmasti iloisia puolestani, mutta en viitsi kertoa monelle ettei joku vahingossa mene sanomaan esimiehelle. Häneltä ei kyllä sympatiaa heru raskaana olevia naisia kohtaan, kohtelu muuttuu vaan kamalaksi. Näin on ollut edellistenkin raskaana olevien kanssa joten osaan itse olla varuillani. Tosi ikävää vaan salailla, mutta helpotan omaa työntekoani kun saan pidettyä asian pois esimiehen tiedosta.



Severoonin kanssa olen samoilla linjoilla. Mullakin lihoaminen ahdistaa. Olen normaalisti aina ollut hoikka ja kova urheilemaan mutta nyt raskauden myötä painoa on tullut lisää reilusti kun olen antanut itseni syödä epäterveellisesti ja liikkua vähemmän. Jotenkin sitä vaan aina ajattelee että nyt kun olen raskaana niin kyllähän minä yhden pullan voin syödä ja nyt kun olen raskaana niin voin hyvin jättää yhden lenkin väliin. vaikka pitäis ajatella nimenomaan toisinpäin. Täälläkin alkaa itsekuritus ja aion laittaa stopin lihoamiselle. Haluaisin näyttää hyvältä myös raskaana ollessa.



Mulle kävi eilen melkosen outo juttu aamuvuorossa töissä. Aamulla oli ihan normaali olo kun heräsin ja menin töihin. Sitten yllättäen alko tulla kummallisen huono olo ja silmissä sumenemaan. Ehdin sanomaan työkaverille että tulipas huono olo ja seuraava muistikuva on kun heräsin lattialla ja aloin oksentaa itseni ja työkaverini päälle. Eihän siinä muu auttanut kun kotiin lepäämään vaan. Se meni sitten sillä ohi. Uskoisin että johtuu kyllä raskaudesta, mutta tuntuu oudolta että tulee tuollainen kun ei ole ollut pahoinvointia koko alkuraskauden aikana ja muutenkin olen voinut hyvin. Onko muilla ollut samanlaisia "kohtauksia"? Pyörtyminen vähän säikäytti ja täytyykin perjantaina neuvolassa kysellä, että onko tuo nyt ihan normaalia raskauden aikana. Nyt ollaan kuitenkin jo takas töissä ja olo kohdillaan. Toivottavasti vastaavia pyörtyilemisiä ei enää tule.



Johan tulikin pitkästi tekstiä yhteen viestiin. Nyt töitä jatkamaan että pääsee kotiin huilimaan. Työnteko tuntuu puuduttavalta jo nyt ja tekis mieli jäädä mammalomalle. Ehkä vielä muutaman kuukauden jaksaa kuitenkin odotella :)

Voikaa paksusti naiset!



Mimuk rv 13+5

Helei!



Alkuun mimukille: mulla oli noita tollaisia huimaus/pahoinvointi/voimattomuus kohtauksia ekan raskaudenaikana, eikä niihi mitään syytä löydetty. Ravasin labrassa ja pissasin purkkiin, sokeri mittari oli useampaankin kertaan käytössä verenpainetta kytättiin. mut ei mitään epäilyttävää. Mulla ne tuli ihan yhtäkkiä, mutta yleensä niihin liittyi kyllä esim tuolilta ylös nouseminen. Multa ei kertaakaan lähtenyt taju, kun tajusin aina painua samantien maate siihen paikkaan kun rupes heikottamaan. mut soita neuvolaan ja kysy mielipidettä kun se voi oikeasti olla jotain vakavaa (esim mulla tosissaan epäiltiin noiden sokeri/insuliini asioiden heittelyä joka voi olla haitallista sikiölle)



ja sit omaan napaan: pääsin pois raskaus myrkytys epäilyistä ja verenpaineen yms asioiden kyttäämisestä. Mut sekä fyysisesti että henkisesti oon niin väsyny että ensi viikolla tulee perhetyöntekijä käymään ja katotaan että miten tästä saadaan sumaa purettua. Mulla siis on perus sairautena fibromyalgia joka ei olekaan painunut maan alle kuten edellisessä raskaudessa, ja iskias ja liitoskivut ovat jo alkaneet (viimeks vaivavasivat vasta viimeset 1,5kk) joten perus kodin pyörittäminen on varsin kivuliasta. Ja kun mies on viikot pois niin meinaa olla vitsit vähissä. Yöllä jos poika ei herätä niin kylä kivut sitten jossain vaiheessa. nytkin ootan tässä että lääkkeet alkais vaikuttamaan että ois yhtään mitään järkeä edes yrittää nukkumista.. menihän purnaamiseksi



Xarda ja pentsi 16+