40-vuotiaana äidiksi?

koska heitä on niin paljon. On tosi yleistä että lapsia tehdään nelikymppisinä ja trendikästäkin osin. Josku 70-luvulla lapset tehtiin parikympisinä ja nelikymppiset vanhemmat olivat kummajaisia, aika harvinaista siihen aikaan.

ja välillä haaveilen vauvasta. Olen fyysisesti ainakin yhtä hyvässä kunnossa kuin 20v sitten saadessani esikoisen ja siitä muutama vuosi edelleen 2 lasta. Henkisesti olen ihan eri ihminen kuin nuorena äitinä ja maailmankatsomus on muuttunut paljon avarammaksi. Nyt olisi oiva tilaisuus saada vielä lapsi ja paussia työelämästä. Mutta..riskit ovat suuremmat ja tuntuisi, että aika olisi pois kolmelta muulta lapselta. Lisäksi olisi jotenkin väärin lasta kohtaan, että on vanha äiti. Olen monen kuullut aikuisena kertovan, että ovat hävenneet iäkkäitä vanhempiaan. Tuo tuntuisi tosi pahalta. Jokainen tekee päätöksen vauvasta itse, mutta minulla nämä pohdinnat.

saivat lapsensa kolmekymppisina. Kaksikymppisina opiskeltiin ja valmistuttiin ammattiin, sitten mentiin naimisiin ja muutaman vuoden kuluttua saatiin lapset.

Yhtaan avoparia en tuntenut enka aviottomia lapsia. Tallainen oli minun 70-lukuni.

äitini valmistui ammattiin, meni naimisiin seurusteltuaan 3 vuotta ja sai esikoisensa ollessaan 18-vuotias..

jos joku yrittää toppuutella iltatähdistä, hänet lynkataan välittömästi.



Mutta silti olen sitä mieltä, että jos työnteko väsyttää niin ottaisitte mieluummin vuorotteluvapaata kuin tekisitte lapsen siksi, että pääsisitte vähäksi aikaa pois töistä ja saisitte tauon.

Mutta kyllä mulla ainakin käy sääliksi nämä murkut, joiden äidit on jo 55-60vuotiaita.



Juuri kun murkku tarvitsisi vanhempiensa tukea, rajoja ja miettii tulevaisuuden suunnitelmia, äiti haaveilee, että pääsisi eläkkeelle ja saisi omaa aikaa ja levätä tarpeeksi.



Aika hunningolla on näiden vanhojen äitien nuoret. Ei paljon jaksa vanhemmat enää välittää. Kunhan odottavat, että äkkiä muuttaisivat pois, että saisivat olla rauhassa.



Ja ei pelkästään se, että teinillä on eläkeäiti, mutta kun ne isät pakkaa olemaan jo lähellä 70v.



Koskahan nää vauvakuumeiset mammat tajuaa, että ei riitä kun jaksaa sen vauvavuoden valvoa nelikymppisenä. Lapsi kaipaa sitä huomiota ja rajoja ja tukea myös aikuiseksi asti.



Taitaa nää mummoäidit potkaista lapsensa ulos heti 18vuotiaana pois jaloista.

Olen kasvattanut ja hoitanut lapseni niin ja ollut sillä tavalla onnekas, että lapseni ovat koko ajan olleet iän karttuessa "helpompia". Ts. he eivät ole olleet hankalia teini-ikäisiä. Olen saanut harkitusti neljä lasta, joiden kanssa haluan jakaa elämäni. Niinpä minulla ei ole eikä tule olemaan kiire saada heitä pois jaloistani. En haaveile myöskään eläkkeelle pääsystä työstäni, jota teen nuorten parissa opettajana. Minä en ole ollut sillä tavalla vauvakuumeinen, että haaveilisin vain suloisesta vauvasta, vaan olen halunnut elämääni ihan kokonaisen ihmisen. Suoraan sanoen mielestäni vauvavaihe on lapsenkasvatuksen hankalin vaihe, vaikka toki se on ollut palkitsevaakin.

En usko että kaipaan sen kummemmin omaa aikaa tms. kun olen teinin äiti.



Minulla oli sitä 25 vuotta ENNEN kuin sain lapset. Ehdin tehdä ihan kaiken. Uran, omaisuuden, matkailla, opiskella jne.



Oma äitini teki lapset nuorena, marisi koko lapsuutemme ja kun olimme teinejä, keksi että hänkin haluaa oman elämän.



Suurempi se riski noin päin on.



Ja näin vanhempana ottaa kyllä kaikin puolin rauhallisemmin - ja on ihan eri tavalla auktoriteettia joka paikassa kuin nuoremmilla kollegoilla.

kiinnostunut nuoristaan ja jaksava ja terve vielä kuuskymppisenä.

Tosiasia on kuitenkin, että alamäki alkaa jo 40v ja syvenee koko ajan. 50v on vaihdevuodet meneillään ja kroppa rappeutuu ja ihminen väsyy nopeampaa.

Suurin osa näistäkin nyt pikkuvauvojen mammoista on kuitenkin aika uupuneita ja kyllästyneitä rajojen pitämiseen 15 vuoden päästä. Näin se vain menee, vaikka kuinka uskottelisitte muuta.

Sen näkee selkeästi kun käy esim. yläasteen vanhempainilloissa. Vähänkö säälittää ne nuoret, joilla istuu mummo ja paappa, jotka onkin heidän vanhempiaan siellä rivissä.

Toiseksi kun nämä nuoret saa lapsia, on heidän vanhempansa jo vanhainkoti-iässä.

Säälittää naiset, jotka pelkää omaa elämää niin paljon, että pitää tehdä aina uusi vauva vielä vaihdevuosien kynnykselläkin, ettei tarvitse kohdata sitä totuutta, että pitäisi miehen kanssa elää kahdestaan ja etsiä sisältöä elämään muustakin kuin vauvoista.

En usko että kaipaan sen kummemmin omaa aikaa tms. kun olen teinin äiti.

Minulla oli sitä 25 vuotta ENNEN kuin sain lapset. Ehdin tehdä ihan kaiken. Uran, omaisuuden, matkailla, opiskella jne.

Oma äitini teki lapset nuorena, marisi koko lapsuutemme ja kun olimme teinejä, keksi että hänkin haluaa oman elämän.

Suurempi se riski noin päin on.

Ja näin vanhempana ottaa kyllä kaikin puolin rauhallisemmin - ja on ihan eri tavalla auktoriteettia joka paikassa kuin nuoremmilla kollegoilla.

Vähänkö säälittää äiti, jonka ainoa pätemisen arvoinen saavutus on se, että hän on sentään teiniäiti!



Meidän lasten koulussa valtaosa vanhemmista on "vanhoja", joten ei siellä mummoäidit mihinkään erotu. Ko. kouluun on lapsille pääsykoe ja koulu vaatii vanhemmilta muutenkin paneutumista. Yllättäen siellä ei lähiöiden teiniäitien pilttejä juuri näy.

sinun käsityksen mukaan on teiniäiti jos ei tee lasta 42-vuotiaana. Hohhoijaa.....

Siis miettikääpä itse ihan oikeasti. Jos saat lapsen 44v. Olet 54 kun se on 10vuotias.

Olet 62v kun se on 18v.

Jokaisella lukijanpalstalla huudetaan, että eläkeikää ei saa nostaa, koska kuka jaksaa olla töissä 65 vuotiaaksi, saati sitten edes 60 vuotiaaksi. Kun kaikki ovat jo niin vanhoja ja raihnaisia ja väsyneitä ja sairaita.

Silti pitäisi jaksaa sitä nuorta tukea eteen päin. Ei niin, että se nuori joutuu elämään vanhempiensa väsymyksen ja sairauksien varjossa.

Ja huom. Monella se isä on vielä paljon vanhempi, koska yleisimmin mies on vanhempi vaimoaan. Eli lakkiaisissa seisoo 63v. äiti ja 70v. isä.

Loistava nuoruus lapsella.

Vähänkö säälittää äiti, jonka ainoa pätemisen arvoinen saavutus on se, että hän on sentään teiniäiti!

Meidän lasten koulussa valtaosa vanhemmista on "vanhoja", joten ei siellä mummoäidit mihinkään erotu. Ko. kouluun on lapsille pääsykoe ja koulu vaatii vanhemmilta muutenkin paneutumista. Yllättäen siellä ei lähiöiden teiniäitien pilttejä juuri näy.

...minä olen kahden lapsen mummo ja kuuden lapsen äiti ja haaveilen vauvasta ja ikääkin on jo 42 v. Etsiydyin tähän keskusteluun saadakseni tukea omalle haaveelleni, mutta suuresti huvittaa se, että jotkut ihmiset ovat todella sitä mieltä, että voivat arvioida toisten ihmisten kelpaavuutta äidiksi. Ikä tuo sellaistakin kypsyyttä, että tietää, ettei koskaan kannata sanoa ei koskaan. Oma äitini sai pikkusiskoni 44v. ja hän hoitaa nyt hyvin pikkusiskoni lapsia, että siskoni pääsee omille menoilleen. Lapsia saadaan, kuten joku jo totesi ja jos minä ja puolisoni lapsi saadaan on hän meille suuri lahja.

Kaverini oli 14v kun äiti sairastui alzheimeriin.



Ei muistele kovin hyvällä nuoruuttaan kun joutui hoitamaan äitiään ja kuuntelemaan äitinsä raivokohtauksia sekavuusaikoina. Isänsä oli vielä vanhempi.



Kaverini nuoruus ja varhaisaikuisuus menikin huoltiessaan äidistään ja isästään ja ottaessa vastuuta heidän asioistaan ja risteilemässä eri hoitopaikkojen välillä ja osastopalavereissa.



Hän itse teki 2 lasta n. 30 vuotiaana ja on ehdottomasti sitä mieltä, että ne, jotka tekee lapsia päälle nelikymppisenä, ovat hulluja.

Hei!!Olen itse juuri hedelmöityshoidoilla viiiiimeinkin raskaana :) Kunnallisella puolella ei hedelmöityshoitoja tarjota enää 40vuotiaille. :( Itselläni tilanne että jos ei nytkään oisi tärpännyt niin olisivat vielä yhden hoidon tarjonneet.Täytän 40v tammikuussa.Ensin annettiin suora vastaus että enää hoitoja ei annettaisi,mutta aivan ihanaa palvelua naistenklinikalla.Johtuneeko 5vuoden hoitosuhteesta :)

Täytän nyt keväällä 41-vuotta ja olen pitkän aikaa miettinyt kolmatta lasta. Se olisi päätettävä muutaman vuoden sisällä...lapsetkin toivovat sisarusta. Mies vaan on vähän kypsempi(55) ja se vähän mietityttää..ei hän ennenkään ole lasten takia valvonut, mutta muuten. Toisaalta olisi hirmukätevää, että hän jäisi eläkkeelle kuopuksen mennessä kouluun, eipä tarvitsisis imetellä iltapäivähoitoa:)

Kaikessa on aina hopiareunus. Taidan mennäkin herättämään ukon...

No, itse sain liki nelikymppisenä kolmannen lapsen.

Olen nauttinut kovasti, en stressaa, otetaan päivät lungisti. Toisaalta taas olen vähän laiska, johtusko iästä?

Lapsi oli vauvana helppo, nukkui hyvin. Nyt uhmaiässä mutta ei haittaa, mun pinna on pidempi kuin nuorempana.

En ole katunut iltatähteäni, oon vaan onnellinen kun ton pikku riiviön sain ja niin on iskäkin ja reippaasti vanhemmat sisarukset!

Josku 70-luvulla lapset tehtiin parikympisinä ja nelikymppiset vanhemmat olivat kummajaisia, aika harvinaista siihen aikaan.

ja välillä haaveilen vauvasta. Olen fyysisesti ainakin yhtä hyvässä kunnossa kuin 20v sitten saadessani esikoisen ja siitä muutama vuosi edelleen 2 lasta. Henkisesti olen ihan eri ihminen kuin nuorena äitinä ja maailmankatsomus on muuttunut paljon avarammaksi. Nyt olisi oiva tilaisuus saada vielä lapsi ja paussia työelämästä. Mutta..riskit ovat suuremmat ja tuntuisi, että aika olisi pois kolmelta muulta lapselta. Lisäksi olisi jotenkin väärin lasta kohtaan, että on vanha äiti. Olen monen kuullut aikuisena kertovan, että ovat hävenneet iäkkäitä vanhempiaan. Tuo tuntuisi tosi pahalta. Jokainen tekee päätöksen vauvasta itse, mutta minulla nämä pohdinnat.

saivat lapsensa kolmekymppisina. Kaksikymppisina opiskeltiin ja valmistuttiin ammattiin, sitten mentiin naimisiin ja muutaman vuoden kuluttua saatiin lapset. Yhtaan avoparia en tuntenut enka aviottomia lapsia. Tallainen oli minun 70-lukuni.

Sinun voi ollakin, mutta keskimäärin synnyttäjien keski-ikä on noussut jatkuvasti. Äitini sai minut 25-v. v.1979 ja ennen tätä lääkäri oli jo kovasti painostanut lasten hankintaan iän puolesta. Synnyttäjien keski-ikä on noussut jatkuvasti, onhn siitä ollut jo mediassakin.

Mutta alkuperäiseen kysymykseen palaten. Miksi sinua kiinnostaa tietää mitä muut ajattelevat siitä? Se on teidän ratkaisunne ja jokaiselle sopii omanlaisensa. Ei tähän kannata etsiä vastausta tällaiselta palstalta. Aina on joku puolesta ja toinen vastaan.

Äidin ikä

Kaikkien synnyttävien äitien keski-ikä nousi vuodesta 1990 vuoteen 1997 29,2 vuodesta 29,9 vuoteen, mutta viime vuosina tilanne on pysynyt ennallaan. Vastaavasti ensisynnyttäjien keski-ikä nousi samana aikana 26,8 vuodesta 27,7 vuoteen. Alle 30-vuotiaiden osuus synnyttäjistä pieneni 1990-luvun aikana 59 %:sta 50 %:iin, ja 35-vuotiaitten ja sitä vanhempien osuus kasvoi 14 %:sta 18 %:iin. Vielä vuonna 1970 vain 6 % kaikista synnyttäjistä oli yli 35 vuotta täyttäneitä.

lähde: terveyskirjasto

Olen vanhan äidin lapsi, ja nykyään vanhainkodissa sairasta äitiäni käyn katsomassa lapsen kanssa. Äitini sai minut 42-vuotiaana, ja nyt olen 32. Lapseni 4 vuotta. Ei ole mummia elämässä täysillä mukana.

ja mutsi 20 v. Kumpikaan ei ole mukana lapsenlapsiensa elämässä.

Eräs naapurini sai 39v iässä perheen kolmannen lapsen, lapsi nyt 2v ja hän 42v.

Kuulema menneet aika äärirajoilla jaksamisessa yms.

Ja tuo äärirajoilla on ihan hänen käyttämänsä termi.



Itse en missään nimessä halua enää 40v iässä raskautua ja aloittaa sitä vauva/nla/valvomis/päiväkoti jne rumbaa uudelleen.

Nyt olen 35v ja lapseni koulussa:-)

Ja mä aina valitin sille että kuinka se mut niin vanhana teki!! :D



En voisi kuvitellakkaan tekeväni lapsia 40:senä. Päinvastoin, siinä vaiheessa lapset on jo isoja ja miehen kanssa lähdetään vaikka maailmanymärimatkalle :) Ja musta on ihan hölmöä ajatella, että nuoret ei osaa rauhottua perhe-elämälle. Ensinnäkään se elänä ei lopu siihen lapsen saantiin ja toisekseen asia riippuu ihan vanhemmistakin, miten siihen vanhemmuuteen suhtautuu.



Jokainen tekee tietystiomat valintansa ja siihen AP:kin on tyydyttävä. Onnea yritykselle.