40-vuotiaana äidiksi?

vuotiaille, mutta voi kyllä olla kunnallisia eroja.

Ei kannata, persaus vaan levee ja repee tuolla iällä

tuossa iässä ei tosiaankaan välitä oman persuuksensa leveydestä, vaan juurikin muista ihmisistä ja varsinkin omasta lapsesta, vauvastakin:)

Eli itsekkyys katoaa, mitä enemmän ikää ja silloinhan sitä osaakin olla hyvä äitikin. Moni nuori kun ajattelee enimmäkseen omia tarpeitaan.

vuotiaille, mutta voi kyllä olla kunnallisia eroja.

Ei kannata, persaus vaan levee ja repee tuolla iällä

tuossa iässä ei tosiaankaan välitä oman persuuksensa leveydestä, vaan juurikin muista ihmisistä ja varsinkin omasta lapsesta, vauvastakin:)

Eli itsekkyys katoaa, mitä enemmän ikää ja silloinhan sitä osaakin olla hyvä äitikin. Moni nuori kun ajattelee enimmäkseen omia tarpeitaan.

ja uskon, että olisin nyt parempi äiti kuin aiemmin (alle 30-vuotiaana) olin.



En kuitenkaan enää lapsia yritä saada. Pelottaa etukäteen suuremmat riskit ja tyhmästi mietin, että voiko kahden näin suuren onnistumisen jälkeen kolmaskin mennä yhtä hyvin. Hölmö pelko, tiedän.



Ja olen lisäksi niin mukavuudenhaluinen, että mietin jo niitäkin vuosia, kun nytkin jo isot ja omatoimiset lapseni ovat omillaan ja saamme mieheni kanssa edelleen itsekin suht. nuorina elää itsenäistä elämää.



Mutta toisaalta... ei enää niitä ihania ja työnätyteisiä vauvavuosia... voi haikeus. Vielä ehtisi...

itse jaksan yövalvomiset paljon paremmin kuin silloin kun sain esikoisen (25 v).



t: 9



ps. mieskin on osaaottavampi isä kuin muiden kanssa, sen lisäksi että sisarukset on innoissaan hoitamassa.

Taitaa olla vähän sama kuin että ei huvita tai on kyllästynyt tjtn? Haluaa vaihtelua, kun on jo niin monta lasta saanut, koska en kyllä tiedä yhtäkään nelikymppistä, joka olisi niin romuna, ettei jaksaisi:)

Kiitos (osin) kannustavista vastauksista. Itsepähän tietenkin päätämme ja kannamme vastuumme, mutta oli kiva kuulla kokemuksianne, varsinkin uraäiti pörssiyhtiöstä ja muidenkin yli nelikymppisten hyvät kokemukset...niitä taisin halutakin kuulla. Katsotaan :)

ja välillä haaveilen vauvasta. Olen fyysisesti ainakin yhtä hyvässä kunnossa kuin 20v sitten saadessani esikoisen ja siitä muutama vuosi edelleen 2 lasta.

Henkisesti olen ihan eri ihminen kuin nuorena äitinä ja maailmankatsomus on muuttunut paljon avarammaksi.

Nyt olisi oiva tilaisuus saada vielä lapsi ja paussia työelämästä.

Mutta..riskit ovat suuremmat ja tuntuisi, että aika olisi pois kolmelta muulta lapselta. Lisäksi olisi jotenkin väärin lasta kohtaan, että on vanha äiti. Olen monen kuullut aikuisena kertovan, että ovat hävenneet iäkkäitä vanhempiaan. Tuo tuntuisi tosi pahalta.

Jokainen tekee päätöksen vauvasta itse, mutta minulla nämä pohdinnat.

Olen 41 vuotias, esikoiseni on 10 vuotta. En ole törmännyt mihinkään negatiivisiin asenteisiin, ei mitään ihmettelyä iästäni. Kovasti vain kannustustusta olemme saaneet. Tuleva isäkin on hieman minua vanhempi. Uran katkoa en viitsi miettiä, kaikki on tavannut järjestyä. Odotus on mennyt oikein hyvin, kaikki seulonnat kävin läpi ja tässä nyt vain odotan että saisimme lähteä synnyttämään.

Up

Itselläni on ollut vauvakuume jo monta vuotta. Täytän pian 40v ja nyt harkitsen tosissani kierukan poistamista ja lapsen tekoa. Lapsi tulee, jos luoja suo. Rakastan häntä jo nyt! <3 <3 <3

Äitini oli 42v. ja 44v. saadessaan minut ja pikkuveljeni. Jäin orvoksi 17v. ja broidi oli 15v.

Mutsilla oli sydänvika ja isä ei ollut kuvioissa.

Mun mielestä on itsekästä tehdä lapset vanhana. Teillä voi nyt olla hyvä kunto, mutta entä 15v. kuluttua?

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 22:22"]

Äitini oli 42v. ja 44v. saadessaan minut ja pikkuveljeni. Jäin orvoksi 17v. ja broidi oli 15v.

Mutsilla oli sydänvika ja isä ei ollut kuvioissa.

Mun mielestä on itsekästä tehdä lapset vanhana. Teillä voi nyt olla hyvä kunto, mutta entä 15v. kuluttua?

[/quote]

Minun äitini oli 46 saadessaan nuorimmaisensa. Nyt pikkuveli on kolmikymppinen monen lapsen isä ja äiti nauttii täysillä osallistuvasta isovanhemmuudesta (meidän vanhempien lapsille ei oikein ehtinyt mummo olemaan, koska oli silloin vielä työelämässä).

Minä aloitin lasten hankinnan "nuorena" ja olin 34, kun 36-vuotias mieheni kuoli yllätäin aivoverenvuotoon.

Lapset siis jäivät puoliorvoiksi varsin varhain. Vanhin oli 14 ja nuorin 4.

Kummankaan meidän kokemukset eivät ole yleistettävissä siten , että voisi niidne perusteella alkamaan sanelemaan miten muiden tulisi omat elämänsä elää.

Ei kannata, persaus vaan levee ja repee tuolla iällä

vaikka sain lapseni 40v ja 42v, nyt 45v ja samoissa mitoissa kuin ennen lapsia...

Kaikki mennyt hienosti.

40v on ihan hyvä ikä saada lapsia...

Kyllä sen arvaa että ukkonne on kurttunaamaanne ja riipputisseihinne ja selluihinne kyllästynyt mut ei lapsi sitä tilannetta pelasta.

ystävä rakas!et kertonut ikääsi,mutta voin taata että pyllyni,p,,,,,i,naamani,luonnonkiharat hiukseni,kynteni,yleensäkin hoidettu ulkomuotoni petaa sut mennen tullen!kultaseni,muistathan että kaamea tulevaisuus odottaa sinua,nähtävästi kuvailit oman kroppasi alkavia rupsahduksia=) ?eli alappa hoitaa ittees nyt=) t.mummoäiti melkein 39 v,kosmetologi

Kyllä sen arvaa että ukkonne on kurttunaamaanne ja riipputisseihinne ja selluihinne kyllästynyt mut ei lapsi sitä tilannetta pelasta.

sitä mieltä että siitä vain ap! :)

40v ei vielä liian vanha ole saamaan lapsia jos itse vielä jaksaa ja raskaaksi tulee. :)

Ei ole itsekäs ja on jo perhekeskeinen. Menot on menty.

40v. on hyvä äiti! Ei ole itsekäs ja on jo perhekeskeinen. Menot on menty.

ja odotan toista lasta, jonka syntyessä olen 41-vuotias.



Jaksan ja jaksamme erittäin hyvin! Vauvamme on ollut helppo ja luulen, että elämää jo monella tavalla kokeneena osaa ottaa monet asiat rauhallisesti ja turhia stressaamatta. Öitä ei meillä ole juuri valvottu, yöheräilyjä tietenkin pienen lapsen kanssa välillä tulee. Se ei pahemmin haittaa.



Nyt raskauden ollessa jo aika pitkällä, minulla on ollut aika paljon selkä- ja lantionsärkyjä. Kaksi raskautta tiheään tahtiin tuntuu löysinä nivelinä. Luultavasti samoja vaivoja olisi, vaikka olisin 15 vuotta nuorempi.



Olen ns. tehnyt uraa pitkään ennen vauvaamme, joten minulla oli oikeastaan työasiat siinä pisteessä kuin olin toivunutkin. Voin tehdä työtäni free lance-periaatteella, mikä on ollut tosi kiva. Olin töissä jo vauvamme ollessa nelikuinen. Tosin työtunnit viikossa olivat aika vähäisiä. En ole ollenkaan kokenut kotona olemista puuduttavana, vaan ihanana! Varmaan osittainen töissä käynti antaa perspektiiviä vauvan hoitoon.



Ihmisten asenteista en osaa sanoa, minua eivät muiden mielipiteet ratkaisuistamme kiinnosta. Ystävät, työtoverit, sukulaiset ym. läheiset ovat olleet iloisia onnestamme!



Kannustan muitakin hankkimaan lapsia aikuisemmalla iällä!