40-vuotiaana äidiksi?

Tai että lapsella kenties ei ole osallistuvaa isovanhempaa? Mun lasten isovanhemmat eivät ole koskaan osallistuneet vaikka tein lapset nuorempana ja siskoni kuoli juuri syöpään 44v...elämää ei voi ennustaa joten sen takia ei kannata jättää asioita tekemättä. jossittelu on aivan turhaa eikä yksikään tähän maailmaan syntynyt lapsi varmasti kadu sitä että sai syntyä ja vieläpä rakastavaan perheeseen!

muuten kommentoi siihen malliin kuin tämä olisi uusi "ilmiö". 50 % mun isoisoäideistä sai kuopuksensa n. 45-vuotiaina. Tuskin olivat kumpikaan poikkeuksia omassa pitäjässään.

ennen ehkäisyn yleistymistä oli täysin tavallista saada lapsia tuossa iässä. Nykyaika on se mikä on vinksahtanut. Jos luonnollisuutta ajattelee, niin naisen kuuluu tulla raskaaksi juuri niin pitkään kuin se vain on mahdollista.

Olen 42-vuotias ja haaveilen ekasta lapsesta,nyt vasta vanhemmalla iällä tapasin itselleni sopivan miehen joka myöskin yli 40v ja hänellä ei myöskään ole lapsia vielä.

Kova on vauvakuume ja minulla ainakin kaikki ok ja lääkäri näytti vihreää valoa,sanoi,että kyllä iäkkään naisen raskaus sujuu siinä missä nuoren,kun vaan pitää huolta itsestään ja tulevasta lapsesta.

Oma äitini sai veljeni 43-vuotiaana ja äitini äiti sai enoni 45-vuotiaana.



Olen itse nyt valmis äidiksi ja toivon kovasti,että saan lapsen.

Matkustelen ja kerään omaisuutta nuorempana, kun avioliitto on vakaa, talous kunnossa, alla työ ja talo niin lapset on helppo pyöräyttää siihen 'kirsikaksi kakun päälle'. Ei tulisin mieleenkään hankkia lapsia epävarmaan taloudelliseen tilaan, mieluummin lapseni saavat 'kärsiä' vanhoista vanhemmista, ja saavat sitä kautta taloudellista tukea ja kannatusta kuin että nuoret ja köyhät vanhemmat. + Liian radikaali muutos hankkia lasta kun kroppa täydellisessä tikissä! Kun alkaa kroppa muutenkin pikkuhiljaa rapistua on hyvä hankkia se lapsi siihen. Ja nykyään monet 4-kymppiset ovat niin nuorekkaita että! Kypsyys on pop! :)



Oma äitini sai veljeni melkein 50-vuotiaana.

Harmi ettei täällä ole tykkäysnappulaa, koska monet kommentit on niin osuvia ja nasevia ja kivoja, että niistä olis kiva tykätä näkyvästi :)

Tiedän monta jotka ovat yli 40-vuotiaita ja odottavat ekaa lastaan juuri nyt ja ovat halunneet sen lapsen vasta kypsemmällä iällä,että on koti ja vakaa ammatti ja talous lapsen tuloon ok.



Kyllä minusta yli 40-vuotias saa tehdä lapsen jos haluaa ja on terveys ok se on jokaisen oma asia.



Pidän lippua korkealla kaikille meille yli 40-vuotiaille ensimmäistä lasta odottaville tai ekaa lasta haaveileville.

Tai ainahan lapsen hankkiminen tai saaminen on itsekästä mutta tämä vielä enemmän. Itsekkyydestä kertoo jo se, että keskustelu koskee vartalon rupsahtamista, yövalvomisten jaksamista, vauvasta nauttimista yms. täysin toisarvoisia asioita. Voisiko joku ajatella sitä lastakin?



Äitini oli 37-vuotias minut saadessaan ja on aina tuntunut vanhemmalta kuin muiden ikäisteni vanhemmat. Silläkään ei ole juuri merkitystä, mutta nyt kun hän alkaakin olla mummoiässä, on asia toinen. Jos minä odottaisin yhtä kauan lasten hankkimista, niin lapseni eivät ehtisi todennäköisesti isovanhempiaan kovin hyvin tuntea. Itseltäni kuoli viimeinenkin isovanhempi yläasteiässä, joten samaa en toivo omille lapsilleni vaan sitä että saa todella tuntea kuuluvansa sukupolvien ketjuun, ei vain lähiperheeseen.



Myös terveydelliset syyt puoltavat aikaista lasten saamista. Riski saada vammainen lapsi kasvaa iän myötä. Kuka hänestä aikuisena huolehtii kun vanhemmatkin ovat jo kuoleman kynnyksellä? Itse meinasin kuolla jo 24-vuotiaana kun en ollut missään riskiryhmässä, en tiedä olisiko elimistöni selviytynyt enää nelikymppisenä? Miestä ei varmasti olisi naurattanut kantaa vastuuta lapsesta yksin omaan vanhuuteen asti.



Voisiko nelikymppinen kuvitella mieluummin toimivansa sijaisäitinä jollekin apua tarvitsevalle lapselle, sen sijaan että lykkäisi biologisen lapsen maailmaan? Se olisi epäitsekästä.

lonkkakuluma ja sydäntauti. Ja ei ole koskaan ryypännyt vaan urheillut ja tehnyt töitä kovasti.

Meillä töissä on päälle 50 v. naisia, jotka ovat jo todella uupuneita ja väsyneitä. Eräs työkaveri on 62v ja en voisi todellakaan kuvitella hänen olevan aikuistumisen kynnyksellä olevan lapsen äiti, on niin väsynyt ja tuki-ja liikuntaelinvaivoja. Hänellä ei ole ylipainoa tai muuta, mutta on iän tuomaa vaivaa.

Vähemmistönä on nämä kasikymppiset, jotka juoksee maratoneja.

Älkää nyt kuitenkaan vetäkö hernettä nenäänne te lapsia haaveilevat päälle nelikymppiset. Tosiasia nyt vain on se, että aika moni kuuskymppinen on aika väsynyt ja ei todellakaan jaksa enää tukea aikuistumassa olevaa nuortaan vaan haaveilee jo, että pääsisi eläkkeelle.

Olen vanhan äidin lapsi, ja nykyään vanhainkodissa sairasta äitiäni käyn katsomassa lapsen kanssa. Äitini sai minut 42-vuotiaana, ja nyt olen 32. Lapseni 4 vuotta. Ei ole mummia elämässä täysillä mukana.

Sain kuopukseni yli 40-vuotiaana ja kirjoituksesi kilahti minuun ikävästi. Odotukset, synnytykset ja lastenhoito ovat sujuneet vaivattomasti. Jaksan ison perheen kanssa paremmin kuin monet pari-kolmekymppiset, 1 tai 2 lapsen äidit. En tuhlaa aikaani ja energiaani ryyppäämiseen, ravintoloissa kuljeskeluun, kauppakeskuksissa oleskeluun, turhaan shoppailuun tai muuhun hömppään.

Ja myönnän, haaveilen raskaaksi tulemisesta ja vauvan saamisesta! Lapselle on tärkeintä, että hänellä on vastuulliset ja huolehtivat vanhemmat. On toissijaista, onko lapsella isovanhempia tai minkä ikäisiä mummot ja vaarit ovat. Isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta suhteessa lapsenlapsiin. Vastuu on vanhemmilla.

Kaiiki isoäidit eivät ole seesteisiä, keinutuolissa sukkaa kutovia, punaposkisia lempeitä mummoja. Kaikki isoisät eivät ole puhdetöitä tekeviä, pajupillejä veisteleviä leppoisia vaareja. Isovanhemmissa on 40-50v., alkoholin suurkuluttajia ja pitkäaikaistyöttömiä. 60-70v., dementiakodissa asuvia, muistinsa menettäneitä höppänöitä. Joukossa on myös 80-90v., omassa kodissasn asuvia, täysjärkisiä ja omin voimin toimeentulevia, virkeitä ihmisiä.

Äidin ikä on vain yksi, rajallinen tekijä äitiydessä. Äidin suhde lapseen, äidinvaistot, hoivavietti, lapsen tarpeisiin vastaaminen, äidin fyysinen ja henkinen kunto ja parisuhde ovat tärkeämpiä asioita kuin äidin ikä.

Ikä ei ole tunnekysymys. Vaikka kuinka tuntisit itsesi kaksikymppiseksi nelikymppisenä, on kuolema kuitenkin kaksikymmentä vuotta lähempänä! On todella tyhmää ajatella, että lapset tarvitsevat tukea ja turvaa vain 18-vuotiaaksi. Kuinka mahtavaa olisikaan jos itse nelikymppisenä äitisi olisi vasta 65 vuotta ja paras tukija keski-iän lähestyessä. Ja itse kuusvitosena äiti olisi mahdollisesti edelleen elossa! Vain harva saa sellaista kokea, valitettavasti.

olen vielä nuori, että jaksan hoitaa vanhempani hautaan. Lapseni eivät kyllä pääse nauttimaan mummista ja papasta.

Mutta on sekin hirveää, että olet jo itse 50-60 ja siinä iässä joudut hoitamaan omia vanhempiasi. Parempi ehkä näin, että hoidan omia vanhempiani kun ikää minulla on vasta 40v ja jaksan käydä heille siivoamassa ja ajamassa nurmikot ja käyttää heitä kaupassa ja apteekissa. En tiedä, miten jaksaisin kymmenen vuoden päästä.



Ja kiitos ei, en tee enää omia lapsia, koska en jaksaisi pieniä lapsia ja vanhoja vanhempiani yhtäaikaa hoitaa.



Että molempi parempi. Vanhojen vanhempien etu on se, että on vielä jaksavat lapset hoitamassa heitä hautaan.

olen vielä nuori, että jaksan hoitaa vanhempani hautaan. Lapseni eivät kyllä pääse nauttimaan mummista ja papasta.

Mutta on sekin hirveää, että olet jo itse 50-60 ja siinä iässä joudut hoitamaan omia vanhempiasi. Parempi ehkä näin, että hoidan omia vanhempiani kun ikää minulla on vasta 40v ja jaksan käydä heille siivoamassa ja ajamassa nurmikot ja käyttää heitä kaupassa ja apteekissa. En tiedä, miten jaksaisin kymmenen vuoden päästä.

Ja kiitos ei, en tee enää omia lapsia, koska en jaksaisi pieniä lapsia ja vanhoja vanhempiani yhtäaikaa hoitaa.

Että molempi parempi. Vanhojen vanhempien etu on se, että on vielä jaksavat lapset hoitamassa heitä hautaan.

No kyllä ne vanhemmat varmasti hautaan saadaan auttamattakin... ;)

No kyllä ne vanhemmat varmasti hautaan saadaan auttamattakin... ;)

minä haluan heitä auttaa ja käyn siivoamassa ja käytän kaupassa yms. Pystyvät vielä asumaan kotona, eivätkä saisi vanhainkotipaikkaa.

Toki asian voi järjestää niin, että hommaa ulkopuolista apua. Mutta kyllä vanhukset yleensä kaipaavat omien lapsien apuakin. Minä en ole raskinut jättää heitä kotipalvelun varaan, koska kotipalvelussa saattaa käydä joka päivä eri ihminen. Lisäksi jokaisesta palvelusta pitää maksaa erikseen ja vanhemmillani on aika pieni eläke.

Tulen todennäköisesti käymään vielä vanhainkodissa heitä syöttämässä ja auttamassa kun se aika koittaa. Kaikkien ei tietenkään tarvitse jos ei halua. Kyllä vanhukset kuolevat ilman apuakin.

Hautaan auttaminen vain kuulostaa aivan muulta kuin siivousavulta... Hieman mustaa huumoria vain!

ja 2kk vauvan äiti, myös kolme isompaa lasta, joista vanhin 10v. Raskaus meni oikein hyvin, jaksoin paremmin kuin 3. raskaudessa, ei ongelmia.Urani on olla äiti. Anopi kannustaa vieläkin lisälapsiin. Sisko varoitteli jo muutama vuosi aiemmin riskeistä, mutta ei niistä enää raskauden aikana puhunut. Kielteisimmin suhtautuvat jotkut tällä palstalla, mutta jos olisivat minun hameessani tai tossuissani, ehkä hekin ymmärtäisivät.

Kannustan hankkimaan, sillä kolmas lapsi on ihana, ilo elämään. Vauvasta saa voimaa. Eikä mulla ole tukijoukkoja, ite olemme pärjänneet

Raskaus ja synnyttäminen on luonnollista niin kauan kun nainen tulee luonnollisesti raskaaksi. Onko yli nelikymppisenä mahdollista tulla raskaaksi tai saako keskenmenon, se onkin hyvin yksilöllistä. 40v., 45v. ja 48v. on OK synnytysikä. Ikärasistiset väitteet yli nelikymppisistä "mummoäideistä" ovat naurettavia!



Suomessa hedelmöityshoidoissa on yläikäraja. On outoa, kun ulkomailla hedelmöityshoitoja annetaan iäkkäille, jopa yli 60-vuotiaille naisille. Heillä kuukautisetkin ovat loppuneet jo aikoja sitten.

Meidän asuinalueella on paljon 40 + lapsensa saaneita vanhempia. En itsekään ole mikään teiniäiti. Olin 29 v. esikoisen syntyessä.



Tarhavaiheessa ei minusta ollut mitään eroa minussa ja miehessäni ja noissa meitä kymmenisen vuotta vanhemmissa samanikäisten lasten vanhemmissa. Nyt kun lapset on alakoulun viimeisillä luokilla tai yläkoulussa, eron huomaa selvästi.



Nuo viiskymppiset vanhemmat on vaan jotenkin väsähtäneitä ja henkisesti huomaa muutoksen. En osaa sitä oikein pukea sanoiksi, mutta selkeä vanhenemisharppaus tapahtuu tuossa viidenkympin kieppeissä, vaikka olisi urheilullinen ja fyysisesti hyvässä kunnossa.



Itse jossain vaiheessa mietin vielä yhtä lasta, mutta oikeasti, kun katselin noita lasten kavereiden viiskymppisiä vanhempia, tajusin, etten todellakaan halua olla tuossa iässä alakoululaisen vanhempi.



Tosiaan tuntuu, että nelikymppiset höyhyää sitä vauvan ja taaperon kanssa jaksamistaan. Sehän nyt on yks hyttysenpissi siinä lapsen elämänkaaressa se vauvavuosi.

oletko idiootti vai ihan tosissas?

mitä nuorempi sen väsyneempi mun kokemusten mukaan.

vai oletko itse ihan romu jo 40 -vuotiaana



ihmettelen vaan, kun itse juoksen ekan maratonini 49-vuotiaana

Minä sain kuopuksen tammikuussa, täytän kesällä 40. Meillä on neljä lasta. olen jaksanut oikein hyvin. Fyysinen kuntoni on hyvä, harrastan liikuntaa keskimääräistä paljon enemmän. Mieheni on erittäin osallistuva ja nykyään työssä, joka mahdollistaa osallistumisen. Varsinkaan tässä iässä en todellakaan ajattele muita ihmisiä ja heidän mielipiteitään tällaisessa ratkaisussa. Ja virkani odottaa kyllä paluutani. Olen hyvin onnellinen, kuten koko perhe.