Viikko äidillä, toinen isällä?–?”huono ratkaisu”

Meillä toiminut mukavasti ja lapsetkin tykkäävät tästä järjestelystä, ei ole koskaan tullut edes puheeksi että haluaisivat vaihtaa toimivaa viikko-viikkosysteemiä. Toiseen kotiinsa heillä on 300 metriä, eli jos jotain esim. unohtuu, se on helppo hakea.

Eroperheistä Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan vuoroviikkolapset kokivat tilanteensa kaikkein lähimmäs ydinperhettä. Näin ollen heillä ei myöskään ole näitä erolapsille tyypillisiä ongelmia, joita on niillä erolapsilla, jotka näkevät isäänsä lähinnä satunnaisesti, kun käyvät vieraina isänsä kodissa...

Kaikista kamalinta on se, että usea viikkolapsiin kannustaja uskoo ajavansa jotain nykyaikaista ajatusmallia, vaikka olisivat itse peräti lukeneet kasvatuspsykologiaa (esim. tiedän muutaman sossun, jotka ovat omat lapset laittaneet viikkolapseksi alle 3 veenä). En vaan ymmärrä?! Onko kasvatusosio mennyt siellä koulussa täysin sivusuun? Luuleeko joku että niitä tutkimuksia tehdään turhaan?
Olen kuullut että nykyään lastenpsykiatriselle puolelle hakeutuvista moni on ollut liian aikaisin kahden kodin välillä, ja liian pitkän ajan ikäänsä nähden.
Siellä sitten selvitellään niitä lapsuudentraumoja kun äiti päätti, että "kyllä mun 1 v pärjää isänsä kaa joka toinen viikko, nii mä voin harrastaa, tehdä enemmän töitä ja olla itselleni sen viikon ja oon sit niinku parempi äiti taaperolle ku se tulee niinku mun luo!". Yäk.

Onneksi oon omani hoitanut kunnialla yh:na ja nyt uusperheellisenä hoidan myös viikkolapset ja kuuntelen kun lasten äiti yrittää haukkua mua miehelle ihmejutuista, vaikkei itse kyennyt edes omaansa kasvattamaan ilman, että ois ensin pitänyt ajatella sitä omaa äässiään.
Ei oikein uppoa sellaisen ihmisen solvaukset, joka ei itse kyennyt pienelle ihmiselle tarjoamaan kaikkeaan. Sali, harrastus, työ ja opiskelu oli 1. Ja kyllä vaan siitä pienestä tytöstä huomaa että ei edes enää ymmärrä olenko minä hänen äitinsä vai oikea äiti. Sanookin minua äidiksi nykyään..
Pointti oli se, että nää viikkolasten äidit ovat vielä typeryytensä lisäksi sokeita!!! :O

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:38"]Onneksi oon omani hoitanut kunnialla yh:na ja nyt uusperheellisenä hoidan myös viikkolapset ja kuuntelen kun lasten äiti yrittää haukkua mua miehelle ihmejutuista, vaikkei itse kyennyt edes omaansa kasvattamaan ilman, että ois ensin pitänyt ajatella sitä omaa äässiään.
Ei oikein uppoa sellaisen ihmisen solvaukset, joka ei itse kyennyt pienelle ihmiselle tarjoamaan kaikkeaan. Sali, harrastus, työ ja opiskelu oli 1. Ja kyllä vaan siitä pienestä tytöstä huomaa että ei edes enää ymmärrä olenko minä hänen äitinsä vai oikea äiti. Sanookin minua äidiksi nykyään..
Pointti oli se, että nää viikkolasten äidit ovat vielä typeryytensä lisäksi sokeita!!! :O
[/quote]

Minä olen tällainen typerä ja sokea viikkoäiti, vieläpä kasvatuspsykologiaakin lukenut. Lapsemme vointi on arvioitu psykologin ja koulun toimesta hyväksi, ja hän vaihtaa viikon jälkeen kotia mielellään. Lapsettomilla viikoilla kerkeää tehdä sitten omia juttuja, mitkä tekee hyvää itselle. Olisi typerää istua kotona ikävöimässä lastaan ja velloa itsesäälissä, kun vaihtoehtona on mukavien asioiden tekeminen.

Laitoitko lapsesi 1 veenä viikkolapseksi? ;) Kyse oli siitä minun kannassani.[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:48"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:38"]Onneksi oon omani hoitanut kunnialla yh:na ja nyt uusperheellisenä hoidan myös viikkolapset ja kuuntelen kun lasten äiti yrittää haukkua mua miehelle ihmejutuista, vaikkei itse kyennyt edes omaansa kasvattamaan ilman, että ois ensin pitänyt ajatella sitä omaa äässiään.
Ei oikein uppoa sellaisen ihmisen solvaukset, joka ei itse kyennyt pienelle ihmiselle tarjoamaan kaikkeaan. Sali, harrastus, työ ja opiskelu oli 1. Ja kyllä vaan siitä pienestä tytöstä huomaa että ei edes enää ymmärrä olenko minä hänen äitinsä vai oikea äiti. Sanookin minua äidiksi nykyään..
Pointti oli se, että nää viikkolasten äidit ovat vielä typeryytensä lisäksi sokeita!!! :O
[/quote]

Minä olen tällainen typerä ja sokea viikkoäiti, vieläpä kasvatuspsykologiaakin lukenut. Lapsemme vointi on arvioitu psykologin ja koulun toimesta hyväksi, ja hän vaihtaa viikon jälkeen kotia mielellään. Lapsettomilla viikoilla kerkeää tehdä sitten omia juttuja, mitkä tekee hyvää itselle. Olisi typerää istua kotona ikävöimässä lastaan ja velloa itsesäälissä, kun vaihtoehtona on mukavien asioiden tekeminen.
[/quote]

Ja kyllä, olisi typerää ikävöidä lastaan, mutta saa olla tosi kylmä, jos riskeeraa kiintymyssuhteen ja rikkoo kodinpysyvyyden 1 v lapselta!!!!
Eri asia, jos lapsi on jo esikouluikäinen tms, lapsen kiintymyssuhde ei enää tällöin horju :/

Olemme eronneet 2,5 vuotta sitten ja lapset 10 ja 8v asuvat vuoroviikoin isän ja äidin luona. Asumme muutaman sadan metrin päässä toisistamme ja yhteistyö on joustavaa, kaveripiiri on sama, samoin harrastukset. Itse olen sairaanhoitaja ja olen saanut järjestettyä kaikki iltavuoroni isäviikoille. Lasten kanssa vietetään ihan tavallista arkea kummankin vanhemman luona, lähellä on myös toinen mummola. Lapset tuntuvat olevan sinut järjestelyn kanssa, samoin me aikuiset, yhteistyö on joustavaa.

Vanhempien - erityisesti äidin sana painaa. Näin se Suomessa menee.

Lukekaa se FInlandia voittajan kirja.  He eivät tiedä mitä tekevät, Kirjoittaja: Valtonen Jussi.

Aiheeseen liittyvä erinomainen teos. Jos nyt joku tällä palstalla oleva muuta lukee kuin nettiä.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2011 klo 15:44"]

Emme edes kuvitelleet että kokeilisimme viikko-viikko-systeemiä. Lapsilla on kaverit ja tuttu ympäristö ja koti minun luonani, isä muutti muutaman sadan metrin päähän ja lapset ovat siellä joka toinen viikonloppu ja vierailevat muuten siellä miten lystäävät. He saavat myös tulla käymään kotona isäviikonloppuna tai lomilla. Yhteys kehenkään ei ole katkennut mitenkään ja molemmat ovat tasapainoisia koululaisia.

[/quote]

Jos isä muutti muutaman sadan metrin päähän, niin tuon ikäisillä ei edes kaveriasia, saati esim. koulu- taipäiväkotimatka, siihen viikko-viikko systeemiin kaatuisi. Mikäli vanhemmilla puhevälit ja ei eriytetä niitä kavereiperheitääidin omiin kavereihin ja niiden lapsiin???? Vai äiti ei luota isän arjentoimiin yhdeksi koko viikoksi, joka toinen viikko?

Uskon, ettei kaikilla viikko-viikko toimi, mutta yllä perustelut oli kyllä tasoa "isäon kakkosluokan kansalainen äidin mielestä"

Meillä on vko-vko, ja kun nuorin täytti 12 v kysyin, haluaavatko muuttaa tilannetta. Eivät halua. "Koska muuten toista vanhempaa ei näkisi".

asumme tosin 2 km päässä toisistamme, eli lapset kulkevat fillarilla.

Vanhempani erosivat ollessani 11 ja siitä lukion loppuun asuin viikko-viikko -systeemillä. Molemmat samassa kaupungissa kyllä. Nyt olen avoliitossa ja yliopistossa ja ihan tasapainoinen aikuinen.

Ei mitään valittamista, olen todella onnellinen siitä että sain pitää tiiviit suhteet molempiin kun jaoin arjen molempien kanssa. Joka väittää että suhde etävanhempaan pysyy hyvänä joka toinen viikonloppu tapahtuvilla tapaamisilla puhuu kyllä ihan paskaa.

Ei ajatella lapsen etua erotilanteissa.
Uusioperheissä sitten myöhemmin kytee sellaisia ongelmia kun muuttuu äidit äitipuoliksi ja toisinpäin - isäpuolet yrittävät toista ja äitipuolet toista - oikeat vanhemmat flippaavat väärille ihmisille, äiti määrää eron jälkeen viikko - lapsen toista perhettä (pahimmillaan mitätöi äiti/isäpuolen mahdollisuuden toimia hyvänä kasvattajana lapselleen). Viikko-systeemi voi ehkä toimia, jos ÄITI ja ISÄ ovat aikuisia eikä keskenkasvuisia teinejä, jotka kuvittelevat että viikko-systeemi antaa oikeudet puuttua kokonaan toisen perheen elämään kokonaisvaltaisesti. Lapsesta kostoväline, maybe. Karma näyttää loppujen lopuksi mitä niistä kylvetyistä siemenistä kasvaa.
Uskon, että loppujenlopuksi näistä VOI kasvaa terveitä ihmisiä, jos oikein uskoo.. Mitä matkan varrella antaa, se palaa aina takaisin.

Jari Sinkkonen on myös luennossaan todennut, että viikko-viikko systeemi ei ole lapsilähtöinen. Lapsella pitää olla yksi pääasiallinen kiintymyksen kohde, jonka luona asuu ja on suurimman osan ajasta.  mitä pienempi lapsi, sen vahingollisempi viikko-viikko-systeemi on. Jos kiintymyssuhde on normaali, lapsi kärsii erosta pääasialliseen kiintymyksen kohteeseen eli ikävöi, itkeskelee, on levoton, jne... tai reagoi vaihtotilanteisiin ja muutama pv. sen jälkeen em. tavalla. Luulen, että motiivi viikko-viikko systeemille on usein vanhemman halu elää vapaasti se toinen viikko. Toki jos on todella pahoja jaksamisongelmia kuten vakavaa masennusta, niin järjestely voi olla huonoista vaihtoehdoista se vähemmän huono

Ja vaikkei nuo näkyisi heti nyt 3 veenä, nuo tuon viikkoelämän aiheuttamat muutokset voivat näkyä myöhemmin koulussa juurikin vaikeuksena keskittyä intohimolla kouluaineisiin, joista pitää :/
Meillä näkyy 4 veen käytöksessä selvästi ettei nytkään ole vielä löytänyt omia kiinnostuksen kohteitaan, kun toisella lapsella joka on ollut kokoajan yhdessä kodissa on ollut tietyt mieltymykset ja intohimo tiettyihin asioihin jo 1-2 veenä :O Mua huolestuttaa se suuresti! En usko että on sattumaa!

Meillä lapset pääosin minulla (äiti) ja jokatoinen vkl isällä vähän vaihdellen joko pe-su tai halutessaan pidemmän vkl esim. to-ti. Kaikki sopiminen sujui hyvin, kunnes exälle tuli uusi avovaimo ja tämän lapset kuvioon. Sen jälkeen eivät lapset ole isällään oikein viihtyneet. Exän uusi on ymmärtääkseni lapsille ihan mukava, mutta kuitenkin ilmeisen paljon suosii omiaan - ovat isän lapset siis vähän kakkosluokan asemassa.

Toki tähän lisätään vielä se, että ex ei suostu keskustelemaan uudestaan ollenkaan, tämä ei tee mitään väärää ja lapset vaan keksivät tunteensa. Kyllä, lapset värittävät tarinoitaan ja jäävät helposti omien ajatustensa loukkuun, mutta siksi juuri aikuisten pitäisi avoimesti keskustella asiat läpi ja sitten jutella lasten kanssa ja tukea heitä tässä uudessa tilanteessa. Pelkään, että pian he eivät halua isälleen enää ollenkaan (lapset 10 ja 12).

Vuoroviikkoasuminen ei mielestäni missään nimessä sovikaan pienille esim. alle 3-vuotiaille ja itse en laittaisi välttämättä edes alle kouluikäistä, jos lapsi reagoi muutenkin muutoksiin voimakkaasti.

Toisaalta lapset itse pitävät vuoroviikkosysteemistä - ihan tutkimustenkin mukaan, ja Ruotissa on vuoroviikkoasuminen ihan vakiojärjestelmä, joten siellä systeemistä on todella laajaa tietoa, pääasiassa vain ja pelkästään positiivista verrattuna kaksi kertaa kuussa etällä -systeemiin. Eihän se vuoroviikkoasuminenkaan ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin ja riitaisissa väleissä se on tietysti tuhoisampi kuin etäjärjestelmä jo siksi, että vanhemmat joutuvat olemaan tekemisissä toistensa kanssa paljon enemmän lapsen asioiden takia. Kuitenkin tämä viimeinen lause on myös koko systeemin etu eli se pakottaa molemmat vanhemmat mukaan lapsen arkeen ja antaa lapselle mahdollisuuden pitää hyvät välit kumpaankin. Lapsen ei tarvitse erota vanhemmasta samaan syssyyn kuin vanhemmat eroavat toisistaan.

Mikään järjestelmä ei ole aukoton. Täällä tunnutaan eniten vauhkoavan siitä, että lapsen äiti saakin yllättäen enemmän aikaa. Äitimyytti tässä siis taas jyllää. Jos et kärsi ja uhraudu jatkuvasti lapsesi eteen, niin olet huono äiti. Viis siitä, että isällä on etäjärjestelmässä sitä aikaa vaikka kuinka, äidillä sitä vain ei saa olla. On helppo tuomita koko järjestelmä, jos tietää yhden epäonnistuneen (ja usein se epäonnistuminen johtuu siitä, että liian pieni on laitettu käymään vuoroasumista läpi tai että vanhemmat riidoillaan pilaavat koko jutun). Olen tekemisissä erolasten kanssa (yli kouluikäiset) ja lapset itse kokevat lähes poikkeuksetta vuoroviikkoasumisen parhaaksi mahdolliseksi heti eron jälkeen. Osa ei jaksa järjestelmää enää murrosiässä, kun kaverit muuttuvat tärkeiksi ja toinen vanhempi ehkä asuu siitä tärkeimmästä kaveripiiristä kauempana, mutta tällöinkin lapset eivät kadu vuoroviikkoasumistaan vaan aina iloitsevat siitä, että ovat saaneet pitää molemmat vanhemmat läheisinä.

Vuoroviikkoasumisen onnistumsen edellytyksenä on tietenkin

- vanhempien asialliset välit

- joustavuus eli viikot eivät ole liian jähmeät mutta eivät liian löysätkään ja vanhempi ei vedä raivareita, jos lapsi hänen viikollaan onkin yhden yön toisella vanhemmalla hyvästä syystä eikä toisaalta kiellä lasta tulemasta siksi, että haluaa nyt lapsivapaan viikkonsa

- tarpeeksi lähellä asuminen jotta tavaroita voi hakea molemmista kodeista

Viikko-viikkosysteemi oli yhtä kidutusta, vaikka vanhempani sopuisasti erosivatkin. Kokeilkaa itse muuttaa viikon välein. Se on tosi rankkaa. Minulla ja veljellä kiristyi välit niin siinä stressissä, että looulta asuimme eri paikoissa. Oireilin teini-iässä vakavasti ja psyk polilla kävin monta vuotta tuon eron takia. Kodittomuus jättää jälkensä ihmiseen ja en ikinä tekisi omalle lapselleni samaa.

Koulun takia jo meillä oli parempi ratkaisu että lapsi asuu kotonaan eli mun luona ja isänsä tapaa joko pe tai la-su. Hän oli välillä pois Suomesta muutamia viikkoja neljään eri otteeseen. Yläasteella poika itse päätti milloin menee. Ei ollut mitään sopimuksia.

Meillä vanhemmat erosivat kun minä eli nuorimmainen olin kolme. Minä muutin äidin kanssa 70km päähän ja kaksi veljeäni jäivät asumaan isäni kanssa. Sitten joka toinen viikonloppu minä menin isälle ja joka toinen viikonloppu veljeni tulivat meille. Lomat oli kanssa vuorottain. Oli aina kiva mennä isälle, varsinkin pienenä, mutta kyllä se äidin koti on aina tuntunut omalta. Nyt olen siis jo 25 vuotias.

Vuoroviikko järjestely kuullostaa aika raskaalta, mutta varmasti toimii jos se järjestetään hyvin ja lapsi pitää siitä.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 09:12"]

Vuoroviikkoasuminen ei mielestäni missään nimessä sovikaan pienille esim. alle 3-vuotiaille ja itse en laittaisi välttämättä edes alle kouluikäistä, jos lapsi reagoi muutenkin muutoksiin voimakkaasti.

Toisaalta lapset itse pitävät vuoroviikkosysteemistä - ihan tutkimustenkin mukaan, ja Ruotissa on vuoroviikkoasuminen ihan vakiojärjestelmä, joten siellä systeemistä on todella laajaa tietoa, pääasiassa vain ja pelkästään positiivista verrattuna kaksi kertaa kuussa etällä -systeemiin. Eihän se vuoroviikkoasuminenkaan ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin ja riitaisissa väleissä se on tietysti tuhoisampi kuin etäjärjestelmä jo siksi, että vanhemmat joutuvat olemaan tekemisissä toistensa kanssa paljon enemmän lapsen asioiden takia. Kuitenkin tämä viimeinen lause on myös koko systeemin etu eli se pakottaa molemmat vanhemmat mukaan lapsen arkeen ja antaa lapselle mahdollisuuden pitää hyvät välit kumpaankin. Lapsen ei tarvitse erota vanhemmasta samaan syssyyn kuin vanhemmat eroavat toisistaan.

Mikään järjestelmä ei ole aukoton. Täällä tunnutaan eniten vauhkoavan siitä, että lapsen äiti saakin yllättäen enemmän aikaa. Äitimyytti tässä siis taas jyllää. Jos et kärsi ja uhraudu jatkuvasti lapsesi eteen, niin olet huono äiti. Viis siitä, että isällä on etäjärjestelmässä sitä aikaa vaikka kuinka, äidillä sitä vain ei saa olla. On helppo tuomita koko järjestelmä, jos tietää yhden epäonnistuneen (ja usein se epäonnistuminen johtuu siitä, että liian pieni on laitettu käymään vuoroasumista läpi tai että vanhemmat riidoillaan pilaavat koko jutun). Olen tekemisissä erolasten kanssa (yli kouluikäiset) ja lapset itse kokevat lähes poikkeuksetta vuoroviikkoasumisen parhaaksi mahdolliseksi heti eron jälkeen. Osa ei jaksa järjestelmää enää murrosiässä, kun kaverit muuttuvat tärkeiksi ja toinen vanhempi ehkä asuu siitä tärkeimmästä kaveripiiristä kauempana, mutta tällöinkin lapset eivät kadu vuoroviikkoasumistaan vaan aina iloitsevat siitä, että ovat saaneet pitää molemmat vanhemmat läheisinä.

Vuoroviikkoasumisen onnistumsen edellytyksenä on tietenkin

- vanhempien asialliset välit

- joustavuus eli viikot eivät ole liian jähmeät mutta eivät liian löysätkään ja vanhempi ei vedä raivareita, jos lapsi hänen viikollaan onkin yhden yön toisella vanhemmalla hyvästä syystä eikä toisaalta kiellä lasta tulemasta siksi, että haluaa nyt lapsivapaan viikkonsa

- tarpeeksi lähellä asuminen jotta tavaroita voi hakea molemmista kodeista

[/quote] ei sovi pienille lapsille viikko ja viikko systeemi. Ehkä toka kolmasluokkalaiselle. Sehän riippuu myös siitä kun lapsi koululainen että tuleeko miten pitkä matka lähteä kouluun esim isän luota. Mikäki äiti asuu Hgissä ja koulu siinä lähellä ja isä asuu Haarajoella. Ajatelkaa lasta ennenkaikkea.