Viikko äidillä, toinen isällä?–?”huono ratkaisu”
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Uutiset_maakunta/viikko_%C3%A4idi…
Riitaisien erojen määrä on kasvanut 2000-luvulla tuntuvasti. Jo yli puolet lastensuojelun työtehtävistä liittyy eroihin.
Asiantuntijoiden mukaan riitelevien vanhempien ei pitäisi ratkaista lapsen asumista kahden kodin mallilla. Alle kolmevuotiaalle lapselle viikko-viikko-malli ei sovi muutenkaan, koska hän ei pääsääntöisesti kykene muistamaan niin pitkiä aikoja.
Isompienkin lasten kohdalla on tärkeää, että lapsi saa kantaa toista vanhempaa mukanaan valokuvana, soittaa hänelle tai jutella hänestä.
–?Lapsella on oikeus yhteen kotiin. Asumisjärjestelyjä tulisi voida rohkeasti muuttaa, jos lapsi selvästi oireilee niiden vuoksi, Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland sanoo.
Joensuun kaupungin vs. sosiaalipalvelujen johtaja Karri Poutanen pitää kahden kodin mallia huonona ratkaisuna.
–?Minusta pitäisi voimakkaasti kyseenalaistaa, onko kaksi kotia hyvä lapselle, Poutanen sanoo.
Kommentit (88)
Kauhea kaakatus sen puolesta, että lapsella tulee olla vain yksi koti, MUTTA mitä jos se yksi koti on isän luona ja äiti etä-äiti? Kärsiikö kiintymyssuhde tällöinkin?
Mun lapsen kaveri oli valitellut lapselleni tuollaisesta vuoroviikkoelämästään. Kysyin lapseltani miksei sitten sano vanhemmilleen ja asu vain toisen luona (kyse yli 12-vuotiaasta). Ei kuulema halua loukata toista vanhempaansa. Surullista mielestäni.
Lapseni joskus harmittelee kavereidensa puolesta tuota viikkoviikko elämää. Sovitaan jotain, mutta ei muistettukaan, että oltiinkin seuraavalla viikolla toisen vanhemman luona. Kamat onkin taas toisella ja toisen luota ei saa kyytiä. Lupaa ei saa lähteä jonnekin, kun toiselta vanhemmalta ei saa lupaa. Kumpikaan vanhemmista ei tiedä välillä, missä lapsi on jne..
Melkoisen sekavaa elämää elävät osa näistä vuoroviikkolapsista. Aika usein kuulee lasten sanovan, että ei ens viikolla, kun PITÄÄ mennä viikoksi toiselle vanhemmalle, sovitaan sitten kun on taas kotona viikon.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:54"]
Kauhea kaakatus sen puolesta, että lapsella tulee olla vain yksi koti, MUTTA mitä jos se yksi koti on isän luona ja äiti etä-äiti? Kärsiikö kiintymyssuhde tällöinkin?
[/quote] Miksi kärsisi. Lapsellahan olisi yksi koti
[quote author="Vierailija" time="23.02.2011 klo 08:41"]
Lapsella on äidin koti ja isän koti. Mikä on lapsen koti?
[/quote]
Tuo on todella hyvin sanottu; lyhyesti ja ytimekkäästi tiivistetty. Olen usein miettinyt samaa asiaa, vaikka itseäni asia ei mitenkään henkilökohtaisesti kosketakaan. Miltä mahtaa lapsista tuntua tuollainen kahden paikan systeemi?
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:26"]
Olette vain kateellisia. Kun saa viikon itselleen jaksaa olla täysillä äiti taaperolleen sen oman viikon. Vapaaviikolla saa aikaa harrastuksiin ja voi rakkaansa kanssa viettää aikaa kahden kesken. Koskas teillä on aikaa villiin seksiin ja vapaaseen kuherteluun. Kateus siellä ydinperhemammoja hiertää, kun ei koskaan ole omaa aikaa.
[/quote]
Tuo kuulostaa enemmän erolta lapsesta kuin ex-puolisosta.
Ja sitten tuo oma aika. miksi nykyajan vanhemmilla oma aika-käsite liittyy aina lapsiin? On tarvetta saaa lapsivapaita viikonloppuja, -lomia, --iltoja jne. vaikka ymmärtääksnei ne lapset ovat ihan joka päivä olemassa ja kuuluvat normaaliin elämään. Niin, ja milloin lapsella on mahdollisuus "omaan aikaan", kun joutuu reissaamaan vanhempien välillä viikosta toiseen?
Minua nyt hieman ihmetyttää tämä vuoroviikkolaisten äitien vapaa-ajan kauhistelu. Eikö ennemminkin kuuluisi kauhistella näitä perinteisellä jokatoinenviikonloppu isällä tyylin isän vähäistä omien lapsien jaksamista ja älytöntä vapaa-ajanmäärää. Tässähän vastuu laitetaan vanhempien kesken tasan, niin luulisi vapaa-ajan pysyvän aika vakiona ydinperheisiin, jossa lapset ja kotityöt hoidetaan fiftyfifty.
Ja tutkimusten mukaan nimenomaan lapset pitävät vuoroviikkoasumista parhaimpana ratkaisuna eron jälkeen. Miksi kieltää lapsilta tätä heille mieluisinta ratkaisua? Av-mammojen paheksunnanko pelossa?
Olen myös sitä mieltä, että viikko-viikko systeemi on huono, mutta eniten vituttaa nämä jeesustelijat, joiden mielestä ihan tosissaan silti äidin ja isän pitäisi muuttaa vuoroviikoin lapsen kotiin. Ihan kuin ei voisi siis hommata uutta elämää, puolisoa ja mahdollisesti lapsiakin..jos siis saisi lapsia uudessa suhteessa, joutuisivatko nämä lapset sitten muuttamaan taas viikon välein?! Typerää paskanjauhantaa.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2011 klo 09:24"]
Yksi asunto lapsille ja vanhemmat vuoroviikon toiseen asuntoon.
[/quote] ei onnistu että vanhemmat vaihtaa asuntoa, ottakaa huomioon toisella on isompi asunto ja on nk uusperhe, sinun, minun ja meidän lapset. Itselleni ei olisi sopinut viikko ja viikko systeemi. Ihan käytännön syistä jo. Turhaa lasta riepotella. Lapdsella yksi koti ja toisen luona joko joka viikonloppu tai joka toinen viikonloppu. Lomat sitten isä viettää kuukauden kesällä, pääsiäislomat, hiihtolomat jne
Meidän tuttavat erotessaan hankkivat yhteistuumin ok - talon lisäksi yksiön. Viikon välein vanhemmat muuttivat, lapset siis saivat olla kokoajan turvallisessa vanhassa ok-talossa. Heillä tuo ratkaisu toimi upeasti, arvostan!
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:20"]
Meidän tuttavat erotessaan hankkivat yhteistuumin ok - talon lisäksi yksiön. Viikon välein vanhemmat muuttivat, lapset siis saivat olla kokoajan turvallisessa vanhassa ok-talossa. Heillä tuo ratkaisu toimi upeasti, arvostan!
[/quote] miten sitten kun lapsen isä sai uuden naisen ja kaupan päälle 3 mukulaa. ??? Ei onnistu vaihtamiset. Lapsi yhcdessä paikassa ja isän luona joka toinen vl tai pe-la tai la-su ja joululomat, kesälomat sun muut lomat isällään.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2011 klo 09:20"]Erosta on kohta vuosi, ja viikko-viikko-systeemi on toiminut mainiosti. Olen 100% varma, että ero olisi ollut lapsille paljon rankempi juttu, jos olisivat joutuneet luopumaan toisesta vanhemmastaan. Väkisinhän siinä vieraantuu, jos näkee toista vanhempaa vain joka toinen viikonloppu.
Koulu, päivähoito, kaveripiiri, harrastukset säilyivät kaikki samana. Jos minä olisin saanut lapset kokonaan itselleni, se olisi tarkoittanut muuttoa 40 km:n päähän ja arjen totaalista muuttumista. Nyt asumme parin km:n päästä toisistamme ja hoidamme lasten asiat yhdessä. Olemme edelleen ihan hyvissä väleissä ja lapsilla on rehellisesti kaksi kotia, ei "isin koti" ja "äidin koti". Se on vain puhekielessä helpompi tapa ilmaista kumpaan kotiin ollaan menossa, mutta jeesustelijat ovat tietenkin päätelleet sen tarkoittavan ettei lapsillaan ole mielestään omaa kotia ollenkaan.
Kaikilla tämä ei toimi, mutta ei sitä pidä kokonaan tuomita. Länsinaapurissammekin vuoroviikottelu on yleinen käytäntö eikä siellä asiantuntijatkaan ole yhtä "syvästi huolissaan" kuin täällä.
[/quote]Ei länsinaapurissa oltu huolissaan sopeutumattomista vähemmistöistäkään, ennen kuin tilanne oli se ettei poliisitkaan uskaltaneet mennä tietyille alueille. Kaikkea ei vaan pitäisi katsoa vaaleanpunaisten lasien läpi.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 09:50"]Kyllä se niin on että kun vanhemmat ovat eronneet, lapsella on enää yksi vanhempi. Joko isä tai äiti. Jos lapsi äidillään ja käy vain jokatoinen vkl isällään on isä sama kuin mummo tai äidin kaveri joka kyläilee kerranviikkoon... ainoa missä molemmat voi olla vanhempia on tämä viikko ja viikko systeemi, sekään ei ole hyvä lapselle...
[/quote]
Ja miksi vuoroviikkosysteemi on sitten huono? Tai miten itse hoitaisit asian että lapsilla on mahdollisimman tasavertaiset suhteet isään ja äitiin?
.
Viikko-viikkosysteemiä kritisoidaan, mutta toisaalta naapurimaassa se lienee vallitseva järjestelmä. Entä jos lapsia hankkiessaan tietäisi, että tuohon mennään, vaikka olisi millainen uusi onni kierroksessa, tulisiko mietittyä perheen perustamista enemmän? Toisaalta monet lapset jotka ovat näin eläneet, alkavat olemaan aikuisia ja meilläkin alkaa olemaan kokemuksia tästä järjestelystä. Tässäkin tietty av:n tapaan keskustellaan siten, että toiset tarkoittaa riitaisaa tilannetta ja toiset puhuvat hyvin järjestetystä tilanteesta.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:27"][quote author="Vierailija" time="23.02.2011 klo 09:20"]Erosta on kohta vuosi, ja viikko-viikko-systeemi on toiminut mainiosti. Olen 100% varma, että ero olisi ollut lapsille paljon rankempi juttu, jos olisivat joutuneet luopumaan toisesta vanhemmastaan. Väkisinhän siinä vieraantuu, jos näkee toista vanhempaa vain joka toinen viikonloppu.
Koulu, päivähoito, kaveripiiri, harrastukset säilyivät kaikki samana. Jos minä olisin saanut lapset kokonaan itselleni, se olisi tarkoittanut muuttoa 40 km:n päähän ja arjen totaalista muuttumista. Nyt asumme parin km:n päästä toisistamme ja hoidamme lasten asiat yhdessä. Olemme edelleen ihan hyvissä väleissä ja lapsilla on rehellisesti kaksi kotia, ei "isin koti" ja "äidin koti". Se on vain puhekielessä helpompi tapa ilmaista kumpaan kotiin ollaan menossa, mutta jeesustelijat ovat tietenkin päätelleet sen tarkoittavan ettei lapsillaan ole mielestään omaa kotia ollenkaan.
Kaikilla tämä ei toimi, mutta ei sitä pidä kokonaan tuomita. Länsinaapurissammekin vuoroviikottelu on yleinen käytäntö eikä siellä asiantuntijatkaan ole yhtä "syvästi huolissaan" kuin täällä.
[/quote]Ei länsinaapurissa oltu huolissaan sopeutumattomista vähemmistöistäkään, ennen kuin tilanne oli se ettei poliisitkaan uskaltaneet mennä tietyille alueille. Kaikkea ei vaan pitäisi katsoa vaaleanpunaisten lasien läpi.
[/quote]
Miten sä perustelet viikkoviikko-järjestelyn huonouden? "Lapsella ei ole omaa kotia", täh? Lapsellahan on kaksi omaa kotia... ja jos ruotsissa on huono pakolaispolitiikka, niin ei siitä kyllä voi päätellä mitään jonkun eri asia hyvyydestä tai huonoudesta. Vai näkyykö siellä perhesurmia tai muita merkkejä jotka selvästi osoittaa vuorottelun toimimattomuuden?
Mä tunnen useamman aikuisen, viikko-viikko eläneen ja heistä jotkut sanoo, että homma toimi. Jotkut taas sanoo, että ihan ass oli jälkikäteen ajatellen. Ei kotia missään, jaetut tilat kummassakin kodissa, ainaista reissaamista kahden kaupungin välillä, kulkemista bussilla toiselta kouluun, kaverisuhteet jäi hatariksi jne. Huvittavinta oli, että teini-iässä vedättivät vanhempiaan 6-0, kun kummallakaan vanhemmalla ei ollut selkeää vastuuta. Sen lisäksi alkoi kuulemma jossain vaiheessa tuntua, että vanhemmat pitivät "vapaaviikoistaan" sitkeästi kiinni ja oikeastaan kyse oli siitä, ettei kumpikaan halunnut olla oikeasti heidän kanssaan vaan "paskahomma (=lasten kanssa oleminen) jaettiin".
Niin, ja koulu jäi myös retuperälle, kun kumpikaan vanhempi ei pysynyt kärryillä, missä mennään.
No vittu, ku musta ei vaan ole ihqua hieroo tissejäni vasten jotain puolituntematonta, empaattista esittävää tytteliä.
Oho, toi äskeinen piti tulla "miksi kaikki ei halaile"- ketjuun.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:13"][quote author="Vierailija" time="23.02.2011 klo 09:24"]
Yksi asunto lapsille ja vanhemmat vuoroviikon toiseen asuntoon.
[/quote] ei onnistu että vanhemmat vaihtaa asuntoa, ottakaa huomioon toisella on isompi asunto ja on nk uusperhe, sinun, minun ja meidän lapset. Itselleni ei olisi sopinut viikko ja viikko systeemi. Ihan käytännön syistä jo. Turhaa lasta riepotella. Lapdsella yksi koti ja toisen luona joko joka viikonloppu tai joka toinen viikonloppu. Lomat sitten isä viettää kuukauden kesällä, pääsiäislomat, hiihtolomat jne
[/quote]
Oliko tämä ok vain sun mielestä vai halusko se sun miehesi myös eroon lapsistaan?
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:47"]Mä tunnen useamman aikuisen, viikko-viikko eläneen ja heistä jotkut sanoo, että homma toimi. Jotkut taas sanoo, että ihan ass oli jälkikäteen ajatellen. Ei kotia missään, jaetut tilat kummassakin kodissa, ainaista reissaamista kahden kaupungin välillä, kulkemista bussilla toiselta kouluun, kaverisuhteet jäi hatariksi jne. Huvittavinta oli, että teini-iässä vedättivät vanhempiaan 6-0, kun kummallakaan vanhemmalla ei ollut selkeää vastuuta. Sen lisäksi alkoi kuulemma jossain vaiheessa tuntua, että vanhemmat pitivät "vapaaviikoistaan" sitkeästi kiinni ja oikeastaan kyse oli siitä, ettei kumpikaan halunnut olla oikeasti heidän kanssaan vaan "paskahomma (=lasten kanssa oleminen) jaettiin".
Niin, ja koulu jäi myös retuperälle, kun kumpikaan vanhempi ei pysynyt kärryillä, missä mennään.
[/quote]
Vanhemmat ei sitten olleet kauhean kiinnostuneita sinun asioistasi?
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:48"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:38"]Onneksi oon omani hoitanut kunnialla yh:na ja nyt uusperheellisenä hoidan myös viikkolapset ja kuuntelen kun lasten äiti yrittää haukkua mua miehelle ihmejutuista, vaikkei itse kyennyt edes omaansa kasvattamaan ilman, että ois ensin pitänyt ajatella sitä omaa äässiään.
Ei oikein uppoa sellaisen ihmisen solvaukset, joka ei itse kyennyt pienelle ihmiselle tarjoamaan kaikkeaan. Sali, harrastus, työ ja opiskelu oli 1. Ja kyllä vaan siitä pienestä tytöstä huomaa että ei edes enää ymmärrä olenko minä hänen äitinsä vai oikea äiti. Sanookin minua äidiksi nykyään..
Pointti oli se, että nää viikkolasten äidit ovat vielä typeryytensä lisäksi sokeita!!! :O
[/quote]
Minä olen tällainen typerä ja sokea viikkoäiti, vieläpä kasvatuspsykologiaakin lukenut. Lapsemme vointi on arvioitu psykologin ja koulun toimesta hyväksi, ja hän vaihtaa viikon jälkeen kotia mielellään. Lapsettomilla viikoilla kerkeää tehdä sitten omia juttuja, mitkä tekee hyvää itselle. Olisi typerää istua kotona ikävöimässä lastaan ja velloa itsesäälissä, kun vaihtoehtona on mukavien asioiden tekeminen.
[/quote]
Miksi lapsi käy psykologilla?