Lue keskustelun säännöt.
Viikko äidillä, toinen isällä?–?”huono ratkaisu”
23.02.2011 |
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Uutiset_maakunta/viikko_%C3%A4idi…
Riitaisien erojen määrä on kasvanut 2000-luvulla tuntuvasti. Jo yli puolet lastensuojelun työtehtävistä liittyy eroihin.
Asiantuntijoiden mukaan riitelevien vanhempien ei pitäisi ratkaista lapsen asumista kahden kodin mallilla. Alle kolmevuotiaalle lapselle viikko-viikko-malli ei sovi muutenkaan, koska hän ei pääsääntöisesti kykene muistamaan niin pitkiä aikoja.
Isompienkin lasten kohdalla on tärkeää, että lapsi saa kantaa toista vanhempaa mukanaan valokuvana, soittaa hänelle tai jutella hänestä.
–?Lapsella on oikeus yhteen kotiin. Asumisjärjestelyjä tulisi voida rohkeasti muuttaa, jos lapsi selvästi oireilee niiden vuoksi, Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland sanoo.
Joensuun kaupungin vs. sosiaalipalvelujen johtaja Karri Poutanen pitää kahden kodin mallia huonona ratkaisuna.
–?Minusta pitäisi voimakkaasti kyseenalaistaa, onko kaksi kotia hyvä lapselle, Poutanen sanoo.
Kommentit (88)
Varmaan nämä kahden perheen erolapset oireilevat tulevaisuudessa aika tavalla. On järjen ja tunteiden vastaista ajatella, että lapsi pystyy elämään tasapainoisena ja onnellisena kahdessa alativaihtuvassa todellisuudessa.
On onni, että tästä on alettu vihdoin puhua. Kyseinen järjestelmä palvelee pääasiassa äitiä ja isää ja heidän itsekkäitä tarpeitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kirjoittajat ovat aikusia ja esittävät oman näkemyksensä. mitähän jos asiaa kysyttäisiin näiltä lapsilta. Sen pitäisi tapahtua niin, että heille vakuutetaan, että voivat kertoa rehellisen oman mielipiteen ilman vanhempiaaan, sillä vanhempien edessä joutuvat niin paljon esittämään, että eivät loukkaisi tätä ja tämäkin jättäisi heidät.
Lapset ovat eroissa hyvin peloissaan mihin joutuvat, varsinkin jos kotiin vielä tulee uusi aikuinen, vieras. Eihän se ole enää mikään koti.
Tässä kirjoittajat ovat aikusia ja esittävät oman näkemyksensä. mitähän jos asiaa kysyttäisiin näiltä lapsilta. Sen pitäisi tapahtua niin, että heille vakuutetaan, että voivat kertoa rehellisen oman mielipiteen ilman vanhempiaaan, sillä vanhempien edessä joutuvat niin paljon esittämään, että eivät loukkaisi tätä ja tämäkin jättäisi heidät.
Lapset ovat eroissa hyvin peloissaan mihin joutuvat, varsinkin jos kotiin vielä tulee uusi aikuinen, vieras. Eihän se ole enää mikään koti.
herännyt yöllä painajaisiin ja hereellä käy läpi veljensä onnettomuutta.
Miten joku kehtaa sanoa ettei alle 3- vuotias lapsi MUISTA viikkoa pidemmälle?
Itse olen eroperheestä. Olin 9- vuotias kun vanhempani erosivat ja muutin äidin luo. Kaipuu isän luo oli mieletön. Pahinta oli kun viikonloppu isällä loppui ja TAAS piti lähteä äidin luo. Silloin tapasin isää joka toinen viikonloppu.
En samaa lapselleni tekisi jos joskus eroisin, kyllä jokanen lapsi ansaitsee tasavertaisesti isän JA äidin vaikka nämä eroaisivat.
Onko tälläsiä heittoja tuettu mitenkään lapsien omilla mielipiteillä? Ja miten paljon näissä lapset suojelee toista vanhempaansa mielipahalta?
Millasia kysymyksiä lapsille on tehty ja miten ne on muotoiltu?
Emme edes kuvitelleet että kokeilisimme viikko-viikko-systeemiä. Lapsilla on kaverit ja tuttu ympäristö ja koti minun luonani, isä muutti muutaman sadan metrin päähän ja lapset ovat siellä joka toinen viikonloppu ja vierailevat muuten siellä miten lystäävät. He saavat myös tulla käymään kotona isäviikonloppuna tai lomilla. Yhteys kehenkään ei ole katkennut mitenkään ja molemmat ovat tasapainoisia koululaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muista? Aika outoa.
Me olimme edellisen kerran vuoden vaihteessa miehen veljen perheen luona ja nyt viime viikolla. 2,5-vuotias muisti kyllä ihan hyvin setänsä ja serkkunsa. Muisti, missä oli vessa ja missä setä säilyttää ulkomaan kolikoita, joilla tuo taapero tykkää leikkiä.
Eli?
Sun lapset tapaa isäänsä aina kun haluaa?????
Vastaisit, jos sun lapset EI MENE kuin 2 viikon välein -ei aina kun haluaa tapaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsella olisi ikävä,joka tapauksessa. Erossa nyt vaan se tasavertaisuus loppuu, näin se on vaikka miten vääntelisi ja kääntelisi. Jos eroaisin miehestäni en kyllä lähtisi viikko-viikko systeemiin koska mieheni ei kestä arkielämää ja lasten "meteliä". Sitäpaitsi on itse kasvanut kodissa, jossa äiti viis veisasi lastensa touhuista, pääasia että olivat ulkona ja se kyllä näkyy, koko porukasta.
Haluaisin kirjoittaa tytärpuoleni tarinan, hän joutui viikko - viikko elämään ollessaan tasan 1 v. Itse taas olen ollut raskaudestani lähtien esikoiseni yh, eli olen itse nähnyt läheltä 2 täysin ääripäätä.
Tytöllä on esiintynyt enemmän läpsimistä, raivokohtauksia, painajaisia ja kakkaamisongelmia (psyykkinen jännitys tuo ummetusta).
Sanoisin jopa että mieluummin on sitten vain 1 koti. Se reissaaminen rasittaa lasta, etenkin kun sen aloittaa jo 1 veenä tai alle 3 veenä.
Olen välillä säälinyt miehen tyttöä, koska olen huomannut miten vaihtelu vaikuttaa.
Myös äidillään ravasi monta "isäpuoli"-ehdokasta, ja nyt kun viimein odottaa uutta vauvaa uuden miehen kanssa, alkaa vaatimaan tyttöä hänelle kokonaan vaikka tyttö on kohta jo 4. Eli ensin laittaa vauvan viikoksi aina isälleen ja kun perustaa uuden perheen vie lapsen isältään. Mielialat muuttuu. Missä lapsen oikeus ja etu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutun lapsi on niin onnellinen, kun viikko-viikko syseemi lopetettiin. Huokaisi, että ihanaa saada asua kotonaan.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:16"]Tutun lapsi on niin onnellinen, kun viikko-viikko syseemi lopetettiin. Huokaisi, että ihanaa saada asua kotonaan.
[/quote]
Keneĺle lapsi niin huokaisi? Sinulleko? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmille tämä systeemi on loistava, näin kaksi tällaisen järjestelyn omaavaa on kertonut. Saa omaa aikaa säännöllisesti. Lasten mielipiteistä kumpikaan heistä ei ole kertonut mitään.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2011 klo 08:44"]
mikä yhdelle lapselle toimii, ei välttämättä tosiaan toimi toiselle lapselle.
Meillä on sen verran isot lapset, että ovat saaneet itse vaikuttaa asumiseensa paljon, eli toinen asuu vko-vko, ja toinen perinteiseen joka toinen vkloppu -tyyliin.
[/quote]
jaa, perutaan kirjoitus, toimihan se aikansa, mutta nyt lapset asuvat mun luona, tapaavat etää ehkä kerran kuukaudessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:26"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:16"]Tutun lapsi on niin onnellinen, kun viikko-viikko syseemi lopetettiin. Huokaisi, että ihanaa saada asua kotonaan. [/quote] Keneĺle lapsi niin huokaisi? Sinulleko? :D
[/quote] Siskolleen ja minä olin kuulemassa
Voi kun ne vanhemmat ajattelisi sitä lapsen parasta, eikä sitä miten olla mahdollisimman v*ttumainen exälle. Tiedän tapauksen, jossa 2,5v on vuoroviikoin isällä ja äidillä JA sen lisäksi vielä eri päiväkodissa vuoroviikoin. Saapa nähdä mitä siitä lapsirievusta vielä tulee..
Niinpä. Sitten kun äiti saa uuden miehen, jonka kanssa lisääntyä hylätään vanha isälle tai kaiken viikkolapsen elämään tottuminen jälkeen revitään takaisin äidille.
Mehen 3v tytärtä riepotellaan kolmessa "kodissa", ihan jo liki syntymästään asti. Viikon äidillään, sitten meillä. Isovanhemmat ottaa yökylää noin 3x viikossa, kummankin viikolla. Yrittäjä vanhemmat, niin ei aina "ehdi" (Jaksa). Lapsi käy päiväkodissa arkisin.
Olen seurannut tätä touhua jo 1,5v ja huomannut selvästi, ettei tämä ole lapselle millään tavalla hyväksi. On tavattoman herkkä, todella tempperamenttinen, reagoi voimakkaasti asioihin, tottunut itkulla saamaan asiat periksi (syyllistymisen tunne vanhemmilla), vaikeuksia kehityksessä (tuttipullosta ilta/päiväuni- ja aamumaito, vaipasta ei suostu luopumaan, halutessaan jtn osoittaa ja ynisee/kitisee, jatkuva sairastelu, univaikeudet, ym) Sääliksi käy pientä.
Kumpikaan vanhemmista ei suostu etävanhemmaksi. Toisaalta haluavat sen vapaa viikkonsa, että saavat keskittyä rauhassa firmoihinsa.
Olen itse yrittänyt tuoda tilannetta heidän lapsen näkökulmasta esille, laihoin tuloksin. Mutta olenhan vain "nainen joka asuu isillä", lapsettomat mistään mitään tiedä.
Lapsella on äidin koti ja isän koti. Mikä on lapsen koti?
mikä yhdelle lapselle toimii, ei välttämättä tosiaan toimi toiselle lapselle.
Meillä on sen verran isot lapset, että ovat saaneet itse vaikuttaa asumiseensa paljon, eli toinen asuu vko-vko, ja toinen perinteiseen joka toinen vkloppu -tyyliin.
Hyvät vanhemmat taatusti saavat viikko-viikko-jutun pyörimään, samoin kuinlapsiaan rakastavat ja sen edellyttmällä tavala toimivaan pystyvät vanhemmat saavat jopa tapaamiset toimimaan ilman lastenvalvojia, niin että lapset saavat mennä toiselle vanhemmalleen koska tahansa jne.