Mistä tällainen ahdistus kumpuu aina ennen kuukautisia?!

En siis todellakaan ole ainut jolla elämästä häviää kaikki hyvä ja iskee epätoivo ennen menkkoja. Päässä surisee kun olen niin raivoissani tai itken hillittömästi. Ja hyi kun oon ruma! Ja ihan turha ihminen. Tulipa sillekin yhellekin silloin vuosia sitten sanottua silleen ja en saa unta kun se niin ahdistaa. Seksi on kuvottavin asia maailmassa tai sitten se on mielessä koko ajan. Pitääkö mun mennä hoitoon? Ja sitten alkaa menkat ja olo helpottuu heti kun taas muistaa että siitähän nää taas johtu. Ei se auta silloin vaikka sen tiedostaa, olotila on silti aivan järkyttävä. Välillä on helpompaa ja oireet ovat lähinnä hillitöntä hihittelyä ja iloista itkemistä ja välillä käy itsemurha mielessä ja kaikki kaatuu päälle :D

Tsemppiä naiset, ei tää helppoa ole.

Mulla on ihan samaa.

PMS-oireet alkoivat jo 17-vuotiaana, silloin ne kestivät muutamia päiviä ennen kuukatisia.

Nyt lähes 30-vuotiaana tuntuu, että heti kierron puolivälissä eli 2 vk:a ennen vuotoa alkaa tulla vähän mielialan vaihteluita, vatsa turpoaa jo 1,5 viikkoa ennen vuodon alkamista, syön ainakin viikon ellen kaksi kuin virtahepo.

Liikunta auttaa vähän, mutta ei aina, jos esim. stressiä, niin itselläni liikunta pahentaa ja minusta saattaa tulla itkuinen ja saatan räjähdellä.

Tänään aion tehdä yhtä raporttia, muttei yhtään kiinnostaisi, sitten taas tulee kiinnostuspiikki, mutten kuitenkaan aloita.. olen siis myös erittäin aikaasaamaton ennen kuukautisia, vaikka normaalisti olen oikea suorittajien suorittaja, jolla tuhat rautaa tulessa aina.

Sanonkin aina miehelle, etten tunnista itseäni kuukautisten aikana omaksi itsekseni.

Täällä myös yksi vela, joka juuri naisen hormonitoiminnan takia on miettinyt miksei syntynyt vaan mieheksi. Ehkä joskus 100 vuoden kuluttua osataan optimoida hormonitasapaino, jolloin naisena olo voi olla tasaisesti niin hyvä mitä ovulaation aikana tai ennen sitä. Meidän täytyy vielä kärsiä...

ihanan kamalaa kun on muitakin. Itse olen maailman surkein, tyhmin ja onnettomin 2-3 pv ennen kuukautisia. Mokailen ja sähellän, unohdan ilmiselviä asioita... ihan hirveää.

Mun elämä on lähtenyt pahaan luisuun viime vuosina, uskon hormonien olevan täysin sekaisin. Kaikki lähti erosta n. kolme vuotta sitten.

Mulla on aina ollut pahat pms oireet mutta en osannut kuvitella millaiseksi kaikki voi muuttua. Ihan kuin ei olisi mitään kattoa tälle kärsimykselle.

Mulla saattaa olla muuta sairauttakin pahentamaan kaikkea, mutta kuukautiset on tullut todella tiheään nyt muutamana vuotena. Pms on vähän kuin koko ajan jollain tavalla päällä. Saatta olla niinkin että ei tulekaan kauhean pahasti ennen menkkoja mutta sitten kun menkat alkaa.

Tuntuu että kaikkia muttereita kiristellään päässä ja säädetään täysin mielivaltaisesti mun olotiloja. Ihan kuin mieli ja keho olisi kaapattu. Mulla on myös tässä elämän kriisissä tullut pakko-oireita, pms tekee niistä tuhatkertaisen helvetin. Kaikki vanhat asiat vuotaa kuin seula ajatuksiin enkä voi niitä kontrolloida. Jokin ”muuri” suojaa ihmistä liialta asiatulvalta normaalisti mutta tämä hullu syndrooma avaa kaikki tulpat. Ei helpota yhtään että märehdin muutenkin pilalle menneitä asioita, ilma pms:sääkin on jo helvettiä tämä elämä.

Olen 36v ja äiti. Saa nähä mitä sitten kun vaihdevuodet, vai onko ne jo tullu mun kohdalla ennenaikaisesti. Joo tiedän että gynelle mars, ottaa vain niin päähän maksella niitäkin reissuja turhaan kun tarjotaan ainoastaan e-pillereitä ratkaisuksi. Masennuslääkkeet ei sovi mulle.

Kärsin myös pahoista PMS-oireista. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä pahemmat ne ovat ja kestävät pidempään. Nykyisin tuntuu, että ovulaatiosta kuukautisten alkamiseen asti olen ulkoavaruuden muukalainen. Vihaan kaikkia ja kaikkea, mutta eniten itseäni, en kestä lapsia tai kaupan myyjiä, en saa mitään aikaiseksi, herään öisin, ahdistaa ja itkettää, suututtaa ja kiukututtaa eikä keskittymisestä tule yhtään mitään. Elämä on aika hirveää tuolloin. 

Joku oli laittanut  yllä vinkkiä vitamiineistä ja hivenaineista, joista voisi olla apua. Täytyy niitä yrittää pahimpaan hätään. 

Jostain tutkimuksesta taisin lukea, että naisten itsemurhatilastoissa on piikki PMS-oireiden aikaan. En yhtään ihmettele. 

nainen 47 v. kirjoitti:

Kärsin itse vuosikausia todella pahoista PMS-oireista ennenkuin tajusin syyn. Hakeuduin lääkäriin, joka kirjoitti minulle mielialalääkkeet. Niitä syödään pienemmällä annoksella kuin masennuksessa ja olen todennut, että on parempi syödä niitä jatkuvasti kuin parin viikon ajan ovulaatiosta menkkoihin. Ja nämä lääkkeet todella auttavat. Muuten olisin joka kuukausi ennen menkkoja suunnittelemassa itsemurhaa. Mikään liikunta tms. mäkikuismat ynnä koivuntuhkauutteet eivät auta pahoihin PMS-oireisiin. Hakekaa ihmiset apua älkääkä kärsikö! Turha ajatella, että kun tää nyt on VAAN hormoneista johtuvaa. 

Mikä mielialalääke auttaa ?

Olen kokeillut monia, eikä mikään tunnu auttavan, tai haitat ovat pahat.

Minulla kans sama honma. Tiedän kyllä mistä johtuu ja toivon silloin että kuukautiset alkaisi jo niin oireet loppuu.

Vihaan tuolloin kaikkea ja kaikkia varsinkin miestäni jota normaalisti hinoitsen.

Ja en käytå mitään hormonivalmisteita.

Minulla kans sama honma. Tiedän kyllä mistä johtuu ja toivon silloin että kuukautiset alkaisi jo niin oireet loppuu.

Vihaan tuolloin kaikkea ja kaikkia varsinkin miestäni jota normaalisti hinoitsen.

Ja en käytå mitään hormonivalmisteita.

Kuulostaa tutulta! Ennen menkkoja oon ihan allapäin, itkettää ja on kurja ja yksinäinen olo, vaikken oikeesti edes ole yksinäinen. Sitten alkaa menkat, mikä aiheuttaa ihan hirveän migreenin 3-4 päiväksi ja vuodan kuin seula. Sit 2viikkoa taukoa ja taas sama alkaa. Ihan hullua olla nainen!

Ihmiset ei usko hengellisyyteen. Suurinosa on nykyään masentuneita, ahdistuneita ja tuntevat olonsa tyhjiksi. Astukaa henkiselle tielle niin elämä on antoisampaa.

Mulla tulee oireita n.viikko ennen kun kuukautiset alkaa. Oon ihan raivopää kotona suutun pienistä asioista ja räyhään, väsyttää ei jaksais tehä mitään, tekee mieli vaan mussuttaa herkkuja kokoajan. Mitään hormonaalista ehkäisyä ei ole. Joskus ollut ja pää meni ihan sekaisin. Sillon mikään ei tuntunut miltään, seksihalut meni, elämänilo meni ja tuntu kuin ois jotenki vankina omassa kehossa mutta mitään ei saanu ulos kaikki oli nii tasaisen tylsää ja päätäki alko puristaan. Ihan hirveitä tunteita mut niin on nää raivoomiset ennen menkkojakin mutta parempi näin kuin että kokoajan nuo edellä mainitut oireet.

Minulla myös samanlaista ja olen melkein epätoivoinen. Synnytyksen jälkeen vain paheni. Olen 32v.

Ensimmäiset epätoivon hetket koetaan ovulaation aikoihin. Tällöin myös kärsin unettomuudesta. Sitten saattaa olla muutamia hyviä päiviä, kunnes alkaa PMS. Se alkaa pienestä öisestä heräilyistä ja mielialan laskusta ja päättyy päivää ennen ku kuukautiset alkaa. Tällöin olenkin jo useasti totaaliuneton, hyvin itkuinen, ahdistunut ja jopa masennuksen kaltaisia tuntemuksia tulee. Joskus olen jo melkein valmis itsariin. Mies raivostuttaa kaikista eniten, jatkuva nälkä vaivaa ja vatsakin saattaa olla sekaisin. Kun vuoto alkaa, elämä kirkastuu, alan taas nukkua ja en voi kuin ihmetellä, mitä ne ajatukset taas oli. Ja kyllä, jotain tähän pitää keksiä.

Tämä onkin hyvä ketju! Mulla oli aiemmin niin, että yhtenä iltana kuussa tuntui, ettei mistään tuu mitään, itketti ja kiukkusin miehelle ja eroajatuksetkin kävi mielessä. Sit seuraavana aamuna heräsin suunnilleen hymyillen ja edellisen illan tunnelmat oli ihan poissa. Nyt on tosiaan muuttunut niin, että saattaa olla useampikin huono ilta kuussa. Ehkä pitäis lisätä liikuntaa.... Voiko kahvinjuonti tosiaan lisätä PMS-oireita? Juon aika paljon kahvia. Onko tästä ihan jotain tutkimustakin? 

Minulla epillerit auttoivat tuohon! Olin ennen oikeasti valmis tappamaan itseni ennen kuukautisia, mietin todella synkkiä ja itkin joka asiasta.

Eka laatta pillereitä ja kaikki tuo tipotiessään. Lisäksi parantunut iho, lähes olemattomat kuukautiset, suuremmat rinnat, paino pysynyt samoissa lukemissa ja varma ehkäisy. Minulle toimii kuin junan vessa!

Tää päivä onkin taas mennyt sängyssä itsesäälin ja ahdistuksen kourissa. Kaikki on paskaa, minä olen paska, olen yksinäinen ja säälittävä, en onnistu missään, kaikki menee pieleen, olen ruma ja lihava, onkohan parisuhteessakaan mitään järkeä, väsyttää mutta unta saa vasta aamuyöllä...

Kuukautisten pitäisi alkaa vasta sunnuntaina. En kestä tätä!

Ihan samaa koen kuukausittain myös. Ja noiden 101:n kommentoimien mieliala-, ja unettomuusoireiden johdosta kipeytyvät niskat, ja päätä särkee pari päivää tuloksena. Kuukautisten aikaan ei tee edes mieli syödä kun on niin paha olla, joka vaan pahentaa masennusta verensokereiden heitellessä.

Vierailija kirjoitti:

Ensin ahdistusta oli 2 vuorokautta, nyt se on venynyt 4:ään. Olo on niin sietämätön, että on pakko kohta mennä lääkäriin, vaikka kuinka tiedänkin kaiken liittyvän hormoneihin ja menevän ohi.

Olen niin masentunut, niin itkuinen, niin kuolemaan valmis, ettei mitään rajaa. Kaikki tuntuu kaatuvan päälle, miskään ei rakasta ja taatusti on talokin homeessa. Menneisyydestä muistaa vain epäonnistumiset ja hävetyksne aiheet.

40v

Tämä kuulostaa niin tutulta. Allekirjoitan ihan jokaisen kohdan, paitsi ikää on 29v. Nämä oireet on mulla olleet näin rajuja nyt muutaman vuoden. Oon tosi arvaamaton, vihainen ja surullinen. Yritän kaikkeni, etten rähjäisi läheisille, mutta yleensä silti päädyn saamaan jonkun itkupotkuraivarin. 

Mulla on tota samaa. Tuntuu vaan pahenneen iän myötä. Oon nykyään ihan itkupilli ja loukkaannun ihan naurettavista asioista. En sentään raivoa tyhjästä, mutta itku tulee silmään jos mies sanoo vaikka että unohti ostaa kauramaidon. Kaikki vanhat asiat tulee mieleen ja en nää tulevaisuudessakaan mitään hyvää. En tosiaan voi juoda tippaakaan alkoholia siihen aikaan kuusta, kerran erehdyin ja olin varma että oikeasti kuolen. "Pikku" darra-ahdistus plus se hormonimyrsky... Sellaista paniikkikohtausta en toivo kellekkään. Ulvoin ja toivoin kuolemaa. Nykyään syön seronileja matalalla annoksella n. viikko ennen kuukautisia, olot helpottaneet jonkin verran.

Naisen elämään vaikuttaa hormonit tosi paljon. Miehen on vaikea ymmärtää, miksi toisinaan suurinpiirtein revimme vaatteet hänen päältään ja toisina päivinä jo pelkkä hänen naamansa ärsyttää.

Olen kuullut, että syynä on joku luolamies-aikainen vaisto ajalta jolloin nainen oli jatkuvasti raskaana tai imetti. Nainen tai naisen keho ikään kuin tuntee pettymystä epäonnistuneen hedelmöittymisen takia ja siitä masennus ennen menkkoja.

Itsellä auttaa liikunta ja piristävä musiikki ja tanssi. Pian tulee ovulaatio ja mieliala on korkealla!