Mistä tällainen ahdistus kumpuu aina ennen kuukautisia?!

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille naisille kuvauksistanne. Tämä ketju on auttanut minua miehenä ymmärtämään asioita paremmin.

Rakkaani on sulkenut minut tunnetasolla täysin pois ja fyysistikin niin pitkälle kuin mahdollista. Ajattelin kirjoittaa hänelle kirjeen, niin kuin olen tehnyt muutaman kerran aikaisemmin vastaavassa tilanteessa. Päätin kuitenkin ensin lukea mitä olin aiemmin kirjoittanut. Huomasin, että tämä on tapahtunut kerran vuodessa aina Lokakuun alkuviikoilla. Kuukautiskierto vaikuttaa häneen voimakkaasti muutoinkin, mutta voiko tämmöinen vuosittainen "piikki" olla myös hormonaalinen luonteeltaan?

Kyllä voi, naisen hormonitoiminta on niin ihmeellistä. Voi tietty olla että alkava syksy ja pimeys ym vaikuttaa ja voimistaa rakkaasi oloa. Ihana kun jaksat ja haluat ymmärtää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihan samaa. Muutama päivä ennen kuukautisia kaikki tuntuu vaan hirveältä, itkettää, ulkonäössäni kaikki tuntuu olevan pielessä ja yksinkertaisesti vaan ahdistaa kaikki. Menee ohi kun menkat sitten alkaa. Mutta raskausaika se vasta kamalaa olikin, mulla oli koko sen 9kk jatkuvat pms-oireet. Haluaisin lapselleni sisaruksen, mutta en tiedä miten jaksan taas sen 9kk helvetin. Ja joillekin raskausaika on elämän parasta aikaa. Mulle ei. fyysisesti oli helppo raskaus, mutta henkisesti täyttä helvettiä.

Ja tosiaan nämä raskausajan ahdistukset loppui samanlla sekunnilla kun lapsi syntyi. Kiintymyssuhteen muodostumisessa ei ollut ongelmia, rakastin lastani heti ensi sekunnista lähtien eniten tässä maailmassa. Raskausaika ei vaan ollut mun juttu, en tykännyt siitä yhtään. Ja neuvolassa tätä ei ymmärretty. En ollut tai ole masentunut. Mulla oli vaan pms oireet koko raskausajan! :D Onko kenelläkään ollut samanlaista kokemusta?

Sama

On. Mulla kyllä se tulkittiin raskaudenaikaiseksi ahdistukseksi ja olo jatkui kunnes lopetin imettämisen kokonaan. Koska en ollut masentunut en oikein saanut mitään apua. Neuvolapsykologilla kävin juttelemassa muutaman viikon välein.

Vierailija kirjoitti:

Ensin ahdistusta oli 2 vuorokautta, nyt se on venynyt 4:ään. Olo on niin sietämätön, että on pakko kohta mennä lääkäriin, vaikka kuinka tiedänkin kaiken liittyvän hormoneihin ja menevän ohi.

Olen niin masentunut, niin itkuinen, niin kuolemaan valmis, ettei mitään rajaa. Kaikki tuntuu kaatuvan päälle, miskään ei rakasta ja taatusti on talokin homeessa. Menneisyydestä muistaa vain epäonnistumiset ja hävetyksne aiheet. Odottakaapa mitä tulee eteen, kun tulee vaihdevuodet. Itselleni ei tullut koskaan mitään kuumia aaltoja tms. mutta nyt, kun joudun syömään lääkkeitä syövän uusiutumisen estoon, niin kuumat aallot tulleet tutuiksi. Eli usein öisin kuuma ja päivisin välillä paleltaa. Öisin potkin peiton pois ja olen pikkareilla, sitten saattaa aamulla olla liian kylmä. Viisi vuotta tätä, mitenkähän sen jaksaa, ellei oireet muutu.

40v

Tupuliini kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin ahdistusta oli 2 vuorokautta, nyt se on venynyt 4:ään. Olo on niin sietämätön, että on pakko kohta mennä lääkäriin, vaikka kuinka tiedänkin kaiken liittyvän hormoneihin ja menevän ohi.

Olen niin masentunut, niin itkuinen, niin kuolemaan valmis, ettei mitään rajaa. Kaikki tuntuu kaatuvan päälle, miskään ei rakasta ja taatusti on talokin homeessa. Menneisyydestä muistaa vain epäonnistumiset ja hävetyksne aiheet. /////Odottakaapa mitä tulee eteen, kun tulee vaihdevuodet. Itselleni ei tullut koskaan mitään kuumia aaltoja tms. mutta nyt, kun joudun syömään lääkkeitä syövän uusiutumisen estoon, niin kuumat aallot tulleet tutuiksi. Eli usein öisin kuuma ja päivisin välillä paleltaa. Öisin potkin peiton pois ja olen pikkareilla, sitten saattaa aamulla olla liian kylmä. Viisi vuotta tätä, mitenkähän sen jaksaa, ellei oireet muutu. Siis tuo alkuosa ei ole minun tekstiäni, vaan vasta noiden poikkiviivojen jälkeen.

40v

Tupuliini kirjoitti:

Tupuliini kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin ahdistusta oli 2 vuorokautta, nyt se on venynyt 4:ään. Olo on niin sietämätön, että on pakko kohta mennä lääkäriin, vaikka kuinka tiedänkin kaiken liittyvän hormoneihin ja menevän ohi.

Olen niin masentunut, niin itkuinen, niin kuolemaan valmis, ettei mitään rajaa. Kaikki tuntuu kaatuvan päälle, miskään ei rakasta ja taatusti on talokin homeessa. Menneisyydestä muistaa vain epäonnistumiset ja hävetyksne aiheet. /////Odottakaapa mitä tulee eteen, kun tulee vaihdevuodet. Itselleni ei tullut koskaan mitään kuumia aaltoja tms. mutta nyt, kun joudun syömään lääkkeitä syövän uusiutumisen estoon, niin kuumat aallot tulleet tutuiksi. Eli usein öisin kuuma ja päivisin välillä paleltaa. Öisin potkin peiton pois ja olen pikkareilla, sitten saattaa aamulla olla liian kylmä. Viisi vuotta tätä, mitenkähän sen jaksaa, ellei oireet muutu. Siis tuo alkuosa ei ole minun tekstiäni, vaan vasta noiden poikkiviivojen jälkeen.

Mulla auttaa Terolut eli keltarauhashormoni. Syön sitä 10 päivää/kierto koska mulla on todetusti liian vähän keltarauhashormonia. Ovuloin, mutta kuukautiset ei silti tule ja kohdun limakalvo kasvaa liikaa.

En tiedä voiko sitä saada vain PMS-oireisiin.

Mulla niihin määrättiin alunperin SSRItä ja söinkin sitä joskus puolen vuoden ajan 10 päivää tjsp/kierto. En kuitenkaan koko ajan. En kyllä tajunnut miten se ehtisi auttaa, kun vaikka masennuksessa vaste tulisi vasta viikkojen päästä. Eikä siitä mitään iloa ollutkaan.

Tämä sitten tuli tosiaan ihan muusta syystä, mutta tasaa myös oloja samalla.

Hormonit...mulla taas näkyy niin, että pari päivää ennen menkkoja olen oikea tarmon pesä. Virtaa on kuin pienessä oravassa: siivoan, pesen, pyykkään yms. Sitten pari päivää täysin veto pois, kun menkat alkaa..

Aloittajan oma syy. Hankkiutumalla raskaaksi, ongelmaa ei ole.

juhana kirjoitti:

pms oireet kannattaa ottaa todesta

usassa nainen sai lievemmän tuomion miehensä murhasta koska psm oli päällä tekohetkellä

Kamalaa, itsellä on hirveät pms oireet, niihin auttaa lähinnä vain syöminen ja etenkin suklaa (no meditointi saattaa auttaa vähän, jos siihen siinä mielentilassa pystyy), olen aina ajatellut, että parempi se on syödä sitä suklaata, vaikka ylipainoinen olenkin, kuin tehdä murha, mutta luullut ettei pms oireet ehkä kuitenkaan oikeasti saa tekemään murhaa vaikka siltä se tuntuu...

Masentaa, kaikki vituttaa, ahdistaa ja tulee ajatuksia, jotka ahdistaa vielä vähän enemmän. Normaalitilassakin olen enemmän tai vähemmän ahdistunut, ja ennen menkkoja olotila vähintään tuplaantuu. Ennen lapsia olin vähän tavallista alakuloisempi, ekan jälkeen tuli mukaan vihaisuus, toisen jälkeen ibs-oireet paheni niin, että ovulaatiosta kuukautisten loppuun maha oli turvonnut kuin kuudennella kuulla, vatsa niin täysi että luulin tukehtuvani vaikka lähes mitään en kyennyt sinä aikana syömään, lisäksi kuumeilua, kipeä olo. Varmaan tuo fyysinen tuska toi kuukausi kuukaudelta selkeämmät itsemurha-ajatukset. Olin todella väsynyt siihen, että kuukaudesta on noin viikko normaalia aikaa ja loput täyttä paskaa. Yhtäkkiä olotila rauhoittui ja luulin jo parantuneeni mielenterveysongelmista ja että ibs olisi helpottamaan päin, olo oli rauhallinen ja selkeä. Olin raskaana. Nyt kolmosen jäljiltä menkat taas alkaneet, ovulaation aikoihin selkä ja reidet tuntuu repeävän, nousee pieni kuume ja ähkyinen olo alkaa. Kaikki masentaa. Haluaisin vain pesiytyä kotiin lasten kanssa ja unohtaa muun maailman, samalla myös vaihtaa ruumista johonkin joka ei oireilisi näin.

Olen miettinyt kohdunpoistoa, vaikka en ole varma haluanko niin lopullista ratkaisua. Tai munasarjojen. Kuukautisten jälkeen on niin paljon muuta, etten kerkeä tätä miettimään, nyt kun "tilanne" on taas päällä ei vaan huvita. Harmittaa etten imetysaikana kun menkat oli poissa saanut varatuksi lääkäriaikaa. Hormonaalista ehkäisyä en ole kokeillut, mutta oon aika varma ettei se näin ailahtelevaan mielenlaatuun sopisi ja poistaisiko se edes pahimpia vatsaoireita. Odotan vaihdevuosia. Positiivista tässä on se, etten olekaan vain ihan hullu vuoristorata.

Tästä oli joku tutkimus. Nainen haluaa varianttia geenipooliin & hedelmöittäjäksi eri tyyppisen miehen, kuin kasvattajaksi, joten ukko ajetaan ulos, jotta on tilaa käydä vieraissa Ei nyt varmasti oikeasti juuri kukaan halua, paitsi ne geenit. Maskuliininen mies on parempi siittäjä (geenit), vähemmän maskuliininen parempi kumppani ja kasvattaja 

Hm... mun pitäis varmaan koota sellainen selviytymispakkaus jonka voisin ottaa käyttöön aina ennen menkkoja :D Se sisältäisi suklaata muutamaksi päiväksi, joku hyvän mielen kirja, treenivaatteet muistutuksena et raitis ilma tekee hyvää ja sitten olis viel kiva jos saisi noiksi päiviksi tilattua poikaystävän hali- ja pusukaveriksi :D Aina jäätävä halipula ennen menkkoja. Tuntuu että tää ahdistusolotila pahenee mitä vanhemmaksi tulee 😬 Vaikka tietää että maailma ei kaadu tähän.