Mistä tällainen ahdistus kumpuu aina ennen kuukautisia?!
Tiedostan kyllä, että oloni johtuu parin seuraavan päivän aikana alkavista kuukautisista, mutta tämä ahdistuneisuus kummastuttaa...
Kärsin jo 3-4 päivää ennen menkkoja unettomuudesta ja rauhattomuudesta. Mieleeni nousee vanhoja asioita, joita märehdin pitkin päivää. En jaksa tavata ketään ihmisiä tai saatan toimia arvaamattomasti.
Miksi ahdistun näin valtavasti?
Kommentit (172)
Ennen kuukautisia tunnen itseni todella rumaksi läskiksi. Ihan fyysisesti tunnen. Viikon päästä on taas sutjakka olo. En tajua.
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuukautisia tunnen itseni todella rumaksi läskiksi. Ihan fyysisesti tunnen. Viikon päästä on taas sutjakka olo. En tajua.
Sama juttu. Ja myös peilikuva näyttää ennen kuukautisia ihan karmealta kun taas oviksen lähestyessä näytän omasta mielestäni jopa kauniilta. :D
Jep. Ärsyttää, vituttaa, itkettää ja yleensä itkenkin. Ahdistaa ja tuska on niin paha, että haluaisin kuolla. Kestän olot kun tiedän, että ne menee ohi. Noissa oloissa suunnittelen itsemurhaani ja haluan olla yksin ja ihmisten tavoittamattomissa. Se on helppoa, koska asun yksin. En vaan jaksais edes vastata viesteihin, että hei nyt en jaksa edes puhua.
Oon ollut kerran jopa sairauslomalla tän takia, en vaan voinu lopettaa itkemistä ja sattui niin paljon henkisesti.
Tsemppiä meille.
N37
Kärsin samasta vaivasta. Luin täältä kerran että b-vitamiini auttaa pms oireisiin. Sattumaa tai ei, mieli on ollut tasasempi pitkin kuukautta ku oon sitä vitamiinia syöny päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikkoa ennen menkkoja mua alkaa suunnottomasti häiritsemään miehen _lievä ylipaino. Lähes oksettaa ja katse osuu väkisin hänen vatsaansa. Eli reilun viikon ajan mies saa kuunnella piilovttuilua lihomisestaan ja elintavoistaan. Pakotan lähtemään kanssani lenkille ja teen vähäkalorista ruokaa (vaikka silloin himoitsen pikaruokaa, sipsejä ja karkkia)
Mietin jopa etten ole valmis sitoutumaan mieheen joka antaa itsensä lihoa.
Ja ta-daa menkkojen jälkeen katson miestäni ja tuumin että täydellinen paketti. Syökööt mitä syö, tekee kuitenkin paljon töitä ja on väsynyt.
Kehitän siis PMS-oireina mieheni vatsasta pakkomielteen joka ahdistaa niin etten haluaisi nukkua hänen vieressä??! :DD Käsittämätöntä miten hän jaksaa! Parin viikon päästä sama taas edessä..No todellakin käsittämätöntä miten hän jaksaa, miksi ihmeessä jatkat toimintaasi vaikka tiedostat sen olevan hormoneista johtuvaa?
En todellakaan voi tuolle käytökselleni mitään vaikka nyt useamman kierron jälkeen sen tiedostan. Mieheni kanssa ollaan siis vakituisesti asuttu yhdessä vasta puoli vuotta. Ei hän reagoi tuohon käytökseeni juuri ollenkaan (ja hormonipäissäni se ärsyttää vielä enemmän) ammatiltaan on eläinlääkäri, hevosiin erikoistunut, ja hevosihmiset tietää miten hulluja tammat saattavat hormoneissaan olla. Osaa ilmeisesti siis laskea 1+1.
Se inho vaan tulee jostain niin syvältä ettei sitä voi hallita. Samalla kontrolloin omaa syömistäni ja urheilen hullunlailla etten lihoisi grammaakaan. Menkkojen jälkeen muutun huomattavasti rennommaksi.
Lisäravinteista ei itselleni ole ollut mitään apua ja elämäntavat ovat muutoin kunnossa. 
minulla nuo oireet eivät lievity edes keltarauhas hormoni lisällä. En tiedä mitä pitäisi tedä.
Kärsin itse vuosikausia todella pahoista PMS-oireista ennenkuin tajusin syyn. Hakeuduin lääkäriin, joka kirjoitti minulle mielialalääkkeet. Niitä syödään pienemmällä annoksella kuin masennuksessa ja olen todennut, että on parempi syödä niitä jatkuvasti kuin parin viikon ajan ovulaatiosta menkkoihin. Ja nämä lääkkeet todella auttavat. Muuten olisin joka kuukausi ennen menkkoja suunnittelemassa itsemurhaa. Mikään liikunta tms. mäkikuismat ynnä koivuntuhkauutteet eivät auta pahoihin PMS-oireisiin. Hakekaa ihmiset apua älkääkä kärsikö! Turha ajatella, että kun tää nyt on VAAN hormoneista johtuvaa.
Eikä, kiitos tästä ketjusta! Mulla tulee lähes aina n. viikkoa ennen kuukautisia 1 tai 2 päivää kun olen ahdistunut, alan miettimään kaikkia vanhoja asioita, pyörittelen päässäni kauhuskenaarioita, olen pessimistinen, tunnen itseni rumaksi ja lihavaksi, ärsyynnyn todella helposti ja on ERITTÄIN vaikea pitää tunteita kurissa ja olla äksylemättä vaikka tiedän miksi olen sellainen. Mutta se ahdistuminen ja ihmeellisten asioiden miettiminen on kaikista pahinta. Saatan alkaa yhtäkkiä miettimään vaikka että onkohan mies mulle sittenkään oikea, kun niin usein ärsyttää ja se on sellainen ja tällainen ja lässyn lää. Ja vakio murehtimisen aiheeni on myös omakotitalomme, josta olen ihan varma että se on pahasti homeessa jostain ja menetämme vielä joskus kaikki rahamme siihen. Muutaman päivän päästä ja erityisesti sitten taas ovulaation aikaan olen todella onnellinen, tunnen kuinka kaikki on hyvin, en välitä vastoinkäymisistä, en hermostu miehelleni vaikka hän hermostuisi minulle, tunnen olevani todella kaunis ja viehättävä ym.
Hormonit. Sama juttu minulla. Koitan ajatella positiivisesti että ainankin minulla on tuon kautta hälytyskello jo ennen kuukautisia, jotta ne eivät sitten pääse yllättämään esim kesken työpäivän kun on valkoiset housut jalassa.
Se on ikävää mutta mielummin kärsin sen tietäen sen johtuvan hormoneista eikä mistään ns. todellisesta elämässäni persellään olevasta asiasta. Ainankin sen tietää menevän vuodon alkaessa ohi.
Munasarjoista?
Tai sitte sekin on miehen syy?
Jätä tämäkin sika.
Mulla kuukautisten tuleminen on estetty keltarauhashormoonin jatkuvalla syömisellä. Ei vuotoja mutta painajaisia ja unettomuutta ja ärtyisyyttä ja saamattomuutta viikonverran joka kuukausi. =(
Tuttua mullekin. Olen 37v. Saatan itkeskellä ja olla ahistunut ennen menkkoja.
Huoh, niin tuttua ja valta hiilarihimo kaikki menee elämässä paskaksi ja tää aika vaan pitenee, kun ikää tulee.
Harmittaa, että en nuorempana tajunnut, että en oo tälainen oikeesti.
Täytyy koittaa tuota b- vitskuu.
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuukautisia tunnen itseni todella rumaksi läskiksi. Ihan fyysisesti tunnen. Viikon päästä on taas sutjakka olo. En tajua.
Mulla tähän vaikuttaa turvotus. Vatsa pömpöttää  ja vaakakin näyttää 1-2 kg enemmän. Tunnen muutenkin, että pöhöttää.
Tässä kohtaa meinaa aina terveelliset elämän tavat jäädä, kun ei se mitään auta, kun oon tämmöne plösä ka masentaa, nii sama kai se on syödä roskaa ähkyyn asti, kun mielitekee, jos ees vähän mieliala nousisi... Jne.
Mulla ei ole mitään tuollaista, mutta aina kun tulee seksuaalisia ajatuksia mieleen, niin tiedän että menkat alkavat seuraavana päivänä. Muulloin seksi ei paljon kiinnosta.
Hormonien heilahteluista / mahdollisesti hormonihäiriöistä (esim. progesteroni, estrogeeni, kilpirauhashormonit, muut hormonit). Nuo voi myös johtua mm. erilaisista vitamiini-, hivenaine-, aminohappo-, rasvahappo- ym puutoksista, liikasaannista, imeytymisongelmista ja epätasapainoista. Myös esim. ympäristömyrkyt, kemikaalit, sisäilmaongelmat häiritsee hormoneita. Maksan ja sapen hyvä toiminta ja kunto on oleellista hormoneille, samoin mm. suoliston tila.
Googlaa esim. "how to balance hormones naturally". En koskisi synteettisiin hormonivalmisteisiin pitkällä tikullakaan tai en ainakaan ellei olisi jostain syystä ihan, ihan pakko ja jos ei muu toimisi. Tutustu myös ja googlaa esim. luonnollisten ja synteettisten hormoneiden eroista. Luonnollisiin hormoneihinkaan ("bioidenttiset hormonit = bioidentical hormones) en tarttuisi ensisijassa, vaan eka yrittäisin niitä balanssiin muilla keinoin.
Niin, pms oireet ja hormonit, olet kenties kuullut joskus?
Vältä lihan syöntiä kuukaustinten lähestyessä, samoin kahvia ja mustaa teetä. Osta joku kofeiiniton tee, tai tee itse sekoitus johon tulee ripaus fenkolin siemeniä, kardemummaa, kanelia ja neilikkaa. Shatawari ja ashwakandha kannattaa ottaa käyttöön.
Rauhoita kuukaustisten aika, yritä välttää stressi, voit jopa tehdä meditaatioharjoituksia. Helppoja rentoutusharjoituksia on netti pullollaan.
Älä myöskään unohda käyttää hyviä rasvoja. Esimerkiksi manteleita kannattaa syödä liotettuina, niissä on myös magnesiumia ja e-vitamiinia jotka helpottavat kuukautisoireita, myös ahdistusta. Juo vesi hieman huoneen lämpöä lämpimämpänä. Kerää ympärillesi kauniita asioita ja kävele kauniissa ympäristössä. Älä kuuntele tunnemyrsky-musiikkia vaikka tekisi mieli, laita jotain rauhoittavampaa soimaan.
Helpottavaa lukea, etten ole ainut. Viimeksi eilen myöhään lenkillä tuijotin maanisesti mustaa jokea ja mietin kuinka lohdullista olisi lopettaa kaikki tähän. Aivan sairasta, en tosiaankaan ole itsetuhoinen ihminen enää. Joskus vuosia sitten olin, ja nuo hetket saa aina säikähtämään, että enkö olekaan toipunut. Noihin tilanteisiin liittyy myös pakkomielteinen ystäväni itsemurhan analysointi, mietin aina mitä hän ajatteli viimeisinä hetkinään, kuvittelen ymmärtäväni tismalleen mitä hän kävi läpi ja mietin miltä hän näytti kun hänet löydettiin.
Ainoat hetket kun mieli taantuu yhtä synkäksi on silloin, jos tulee otettua alkoholia. Menkkamasennus ja krapulamasennus ovat aivan hirvittäviä tiloja. Juurikin tuo arvottomuuden tunne, loputon pimeys ja valmius kuolemaan ovat ihan karmivia tunteita. Ahdistunut itku ilman syytä saattaa tulla milloin vain. Joskus riittää ajatus maailman pahuudesta.
Ohi ne onneksi menee aina, nytkin voi lohduttautua sillä että huomenna todennäköisesti on mieli jo ihan ennallaan.
Juuri ennen kuukautisia raivoan mielessäni, MIKSI MINUN TÄYTYY AINA HOITAA JA TEHDÄ KAIKKI ITSE/YKSIN, vaikkei se pidä yhtään paikkaansa.
PMS voi olla todella paha. Silloin olen kokenut joskus elämäni pahimmat masennukset. Hormonit aiheuttavat jonkun poikkeavan reaktion aivoissa. Josta tulee alakuloisuus, yms. tuntemukset.