miksi kotiäidin "työnvieroksuminen" herättää vihaa?

toisella on jotain (kuten vapaus olla kotona) on häneltä itseltään pois. Vaikka eihän se ole.



t. Työssäkäyvä äiti, joka on ollut myös kotiäiti

Minua ei oikeasti kiinnosta yksilötasolla yhtään se, miten kukakin äiti lapsensa hoitaa. Toki toivon, että ne lapset tulee hoidettua hyvin, oli se sitten kotona tai päikyssä.



Se, mikä minua kotiäitikulttuurissa risoo on se, että se johtaa yhteiskunnassa naisten epätasa-arvoiseen kohteluun. Työnantajat ajattelevat, että nuorta naista on turha palkata vakituiseen työsuhteeseen, kun hän kuitenkin pian jää vähintään kolmeksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapsiaan. Jos samaa paikkaa on hakemassa mies, niin kumpikohan on työnantajalle varmempi valinta? Tästä syystä mielestäni yhteiskunnan tulisi pyrkiä siihen, että myös miehille annetaan mahdollisuus ja jopa velvollisuus osallistua lastenhoitoon. Näin tasattaisiin naisten ja miesten puntteja työelämässä. Kotiäidit, jotka suu vaahdossa paasaavat naisen paikasta lapsen luona heitä hoitamassa, tekevät karhunpalveluksen niille naisille jotka haluaisivat tehdä töitä siinä missä miehetkin.

t 27



kyse on epätasa-arvoistavasta kulttuurista ja siitä, että miehillä on siinä enemmän valinnanvaraa.

Kotiäidit, jotka suu vaahdossa paasaavat naisen paikasta lapsen luona heitä hoitamassa, tekevät karhunpalveluksen niille naisille jotka haluaisivat tehdä töitä siinä missä miehetkin.

mutta se häpeämätön muiden lyttääminen ja oman paremmuuden korostaminen kyllä herättää.



Täytyy tähän vielä lisätä, että vain netissä olen tähän ilmiöön tutustunut, tuntemani kotiäidit eivät ainakaan suoraan minulle päin haistattele av-tyyliin.

Päivähoitolapset pärjäävät myöhemmässä elämässään keskimäärin kotihoidettuja paremmin.

Sitä tutkimusta tosin kritisoitiin siitä, ettei siinä ollut otettu huomioon sitä että kotiäitien koulutustaso ja sosioekonominen asema on tyypillisesti heikompi kuin työssäkäyvillä äideillä. On siis mahdollista että tulos selittyisi osittain tai jopa kokonaan sillä - tyypillisesti kun nuo tekijät ja niiden mukana myöhempi menestys "periytyvät" lapselle nimenomaan äidin puolelta.

jokainen tekee omat ratkaisunsa. Mutta se, että kotiin jäämistä perustellaan lapsen edulla, on se ongelma. Jos sanot, että olet mieluummin kotona koska viihdyt, asian on mun puolesta ok. Mutta tällä palstalla sanotaan, että ollaan kotona, koska lapset kärsii ihan mielettömästi äidin töihinmenosta ja sellainen äiti ei ole äiti ollenkaan joka töihin menee. Jos rehellisesti myöntää, että kotiin jää itsensä takia, niin siitä vaan.

Kaikki asiantuntijat ovat järjestään sitä mieltä, että alle 3-vuotiaalle olisi parasta olla kotihoidossa. En ole lukenut yhdestäkään tutkimuksesta, jonka mukaan lapsen parhaaksi olisi päiväkotiin vienti 10-kuisena. Miksi työäideille on niin vaikea myöntää, että ne lapset saattavat kärsiä siitä äidin valinnasta mennä töihin (tai siitä jos äidin on pakko mennä töihin, sama tilanne lapsen kannalta)?

Äitini notkui kotona siihen asti, kun isäni kuoli. Sen jälkeenkään ei tajunnut, ett hänen pitäisi elättää perheensä - tai edes itsensä.



Tuli hemmetin kalliiksi meille lapsille että yhteiskunnalle huolehtia hänestä. Myös henkisesti kalliiksi.



Hänelle se kotiäitiys oli ihan tekosyy olla ottamatta vastuuta yhtään mistään.

ihan tarkoituksella. Siis juurikin herättääkseen keskustelua aiheesta, joka saa tunteet kuumenemaan.



Itse tunnen monenlaisia kotiäitejä. On hyvinkin työsuuntauneita, työttömiä, työtävieroksuvia. Kaikki he toki antavat arvokkaan panoksen yhteiskunnalle hoitamalla muksuja kotona, päivähoito kun on kunnille melkoisen kallista.



Syyt kotiäitiyteen ovat moninaiset. Yksi ajattelee kotihoidon olevan lapselle parhaaksi, toinen ei löydä töitä vaikka haluaisi, ja kolmas haluaa olla kotona ja pysyä poissa työelämästä ihan itsensä takia.



Ihan tilastollisesti tarkasteltuna huonommin koulutetut ja huonompaa palkkaa saavat viihtyvät kotona muita pidempään. Ihmekös tuo: tuskin kovin monella on kiire huonosti palkattuun ja ei-arvostettuun työhön.



Älkää sortuko yleistämään. Kotiäitiyden syitä on monia. Hyvä niin.

Kotiäitiydestä? Ihan samalla lailla moni työssäkäyvä äiti olisi voinut valita kotiäitiyden. Mutta ei valinnut. Mitä hän siis kadehtii?

no sitähän minä tässä juurikin ihmettelen.

ap

kyse ei siis taidakaan olla kateudesta, vai mitä?

johtuuko kiukkuinen reaktio siitä, että kotiäitien pelätään vesittävän tasa-arvoprojekti. Ikään kuin se olisi paluu hellan ja nyrkin väliin. Itse en ainakaan kaipaa sellaista "tasa-arvoa", etten saisi toteuttaa hoivaviettiäni jne. vain siksi, että joku asiantuntija heristää sormeaan ja sanoo, ettei noin saa olla. Minä ainakin olen erilainen kuin mieheni, viihdyn sata kertaa paremmin kotona ja lasten kanssa kuin mieheni (joka silti rakastaa lapsia, mutta ei ehkä pidä pepunpesusta ja imuroinnista niin paljon kuin minä) ja mieheni taas viihtyy ansiotyössään. On se merkillistä, että tasa-arvo tarkoittaa aina vaan tasapäistämistä.

ensinnäkin, sinä et ainakaan tällä palstalla juuri ikinä tyydy siihen, että sanoisit, että SINUA ei työntekko kiinnosta. AIna sinä sanot, että ketään muutakaan ei oikeasti saisi kiinnostaa, jos vaihtoehto on *velvollisuuden* hoitaminen lasten kanssa kotona. Että vain täysin tunnekylmiä äitejä kiinnostaa ura ja että se merkitsee aina lasten laiminlyöntiä. Jos tyytyisitkin vain oman valintasi kommentointiin, se ei minua pätkääkään kiinnostaisi. Mutta kun alat kommentoida myös minun valintojani, sanon että pysypä siellä omalla puolellasi tai minäkin kommentoin sinun valintaasi.

toisenakin, eivät ainakaan tällä palstalla kirjoittavat kotiäidit "tule toimeen vähemmällä", vaan joka välissä vaaditaan lisää tukea ja lisää rahaa ja vähemmä nveroja. Ne on sit mun maksettava. Tulisittekin toimeen omillanne, tai edes näillä nykyisillä tuilla, niin se ois musta ihan ok. Mut enempään mun rahat ei riitä, sen joudut kyllä hankkimaan itse. Menemällä töihin, jos ei ole kiinteistöjä myytäväksi!

Ja millaista paskaa!

Tuon kirjoittanut ihminen ei taida olla se penalin terävin kynä, hän kun ilmeisesti luulee, että täällä kirjoittaa vain yksi kotiäiti, tai että näissä keskusteluissa ovat aina läsnä samat henkilöt!

Kuules apina, me, jotka kotona vietämme muutaman vuoden (joiden lapset säästävät satoja euroja yhteiskunnan varoja kuussa), maksamme usein elämämme aikana ihan yhtä paljon veroja kuin sinä, joka lykkäsit lapsesi vauvana hoitoon. Ihan todella turhaa napista tuollaisesta, pelkkä tekosyy narista!

Ja pikku huomautuksena vielä: laske paljonko 3 lapsen äidin pitää tienata kuussa, että hän maksaa omilla veroillaan omien lastensa saamat yhteiskunnan tuet! Jokaisen päivähoidossa olevan lapsen päivähoito maksaa veronmaksajille 500-1000e kuussa!!!

Luulen että se on kateutta. Joillekin se että toisella on jotain (kuten vapaus olla kotona) on häneltä itseltään pois. Vaikka eihän se ole.

t. Työssäkäyvä äiti, joka on ollut myös kotiäiti

miksi sitten kotiäidit vaahtoavat omien valintojensa ylivertaisuutta ja mollaavat työssäkäyviä äitejä (koskaan ei isiä) esim. lasten "hylkäämisestä laitokseen". Onko sekin kateutta? Kateutta esim. siitä, että toisella on vapaus tehdä muutakin kuin olla kotona? Kateutta siitä, että toinen saa molemmat -sekä perhe-elämän että oman urakehityksen? Kateutta siitä, että toisella on kenties mies, joka hoitaa oman osuutensa, jää vaikka hoitovapaalle tai muuten jakaa hoitovastuuta niin, että äiti voi toteuttaa itseään kodin ulkopuolella?

Katsokaas hyvät kotiäidit, kun asioiden ei tarvitsisi aina olla niin, että mies tekee töitä ja rahaa ja nainen hoitaa kotia ja lapsia. Asiat voisi jakaa tasapuolisemminkin, mikä olisi lapsenkin etu.

Mutta haluaisin silti jäädä. En tiedä, millä muullakaan nimellä voi kutsua lapsellista naista, joka jää kotia "hoitamaan". Kotirouvaksi? Eikö se ole hieman vanhahtava termi?



Koen työssäkäyntini niin epäpalkitsevaksi ja rasitun siitä niin paljon, että haluaisin vain olla kotona. Koko ajan kuitenkin toivon, että uskaltaisin tehdä sen ratkaisun, että lopetan työnteon kokonaan. Taloudellisesti meillä menisi sen jälkeen kurjasti, mutta luulen, että sietäisin sen ihan hyvin. Myönnän, että olen kateellinen niille naisille, jotka voivat kotona olla. En silti heitä mollaa tai tuomitse - päinvastoin haluaisin itsekin kuulua siihen porukkaan.



Pääni ei kestä palkkatyötä kodin ulkopuolella.

Kotiäitiydestä? Ihan samalla lailla moni työssäkäyvä äiti olisi voinut valita kotiäitiyden. Mutta ei valinnut. Mitä hän siis kadehtii?

no sitähän minä tässä juurikin ihmettelen.

ap

kyse ei siis taidakaan olla kateudesta, vai mitä?

että hänenkin lapsellaan olisi ollut parempi olla kotona. Koska hän itsekin huomaa saman.

Totta hemmetissä sellainen aiheuttaa suunnatonta vihaa ja vitutusta ihmisessä. Lapset ovat arka asia, ja erityisen arkaa on se, jos joku viittaa siihen, että itse ei olekaan tehnyt parhaintaan lasten eteen.

Toisaalta on ihmisiä, jotka eivät koe suurta hoivaamistarvetta lapsiaan kohtaan. Ihan samoin sekin aiheuttaa paskoja fiiliksiä äidissä, kun näkee toisten ällöttävästi lässyttävän kultapupanoilleen ja hyysäävän heitä kotona. Tottakai tällaiset asiat saavat ihmiset keksimään ties mitä "painokelpoisia" syitä vittuilla hoitovapaansa käyttäville.