miksi kotiäidin "työnvieroksuminen" herättää vihaa?

ensinnäkin, sinä et ainakaan tällä palstalla juuri ikinä tyydy siihen, että sanoisit, että SINUA ei työntekko kiinnosta. AIna sinä sanot, että ketään muutakaan ei oikeasti saisi kiinnostaa, jos vaihtoehto on *velvollisuuden* hoitaminen lasten kanssa kotona. Että vain täysin tunnekylmiä äitejä kiinnostaa ura ja että se merkitsee aina lasten laiminlyöntiä. Jos tyytyisitkin vain oman valintasi kommentointiin, se ei minua pätkääkään kiinnostaisi. Mutta kun alat kommentoida myös minun valintojani, sanon että pysypä siellä omalla puolellasi tai minäkin kommentoin sinun valintaasi.

toisenakin, eivät ainakaan tällä palstalla kirjoittavat kotiäidit "tule toimeen vähemmällä", vaan joka välissä vaaditaan lisää tukea ja lisää rahaa ja vähemmä nveroja. Ne on sit mun maksettava. Tulisittekin toimeen omillanne, tai edes näillä nykyisillä tuilla, niin se ois musta ihan ok. Mut enempään mun rahat ei riitä, sen joudut kyllä hankkimaan itse. Menemällä töihin, jos ei ole kiinteistöjä myytäväksi!

en ymmärrä miksi yleistät nyt. mulle on aivan sama miten ihmiset OMAN elämänsä hoitavat. mutta tuota vihaa ja kyräilyä en käsitä.

en halua lisää tukia yhteiskunnalta, jos tarvitsen lisää rahaa, menen tottakai töihin.

eli kyseessä on silkka kateus?

ap

sanoisi joku työtön? Kyllä sitäkin paheksuttaisiin, yleensä työhaluttomuutta.



Suurimmalle osalle työssäkäyvistä naisista lienee aika samantekevää, mitä valintoja kukakin itse tekee. Valitettavasti vaan nämä kotiäidit ovat luoneet valinnastaan oikein ideologian ja syytävät tällekin palstalle jatkuvasti viestejä oman ratkaisunsa paremmuudesta, päiväkotien "laitosmaisuudesta", siitä kuinka Vauva-lehdenkin työssäkäyvä äiti "itki katkerasti jättäessään lapsensa hoitoon" jne jne jne.



Eli eipä tunnu kotiäitien mielestä olevan "ihan jokaisen oma valinta", kun pitää jatkuvasti puuttua toisten valintoihin. Mutta ehkä siellä kotona on niin tylsää, että äiti alkaa pikku hiljaa muuttua toisia kyttääväksi ja arvostelevaksi ämmäksi?



Ja ei, tämä ei ole "omantunnon tuskissa rypevän uraäidin katkeraa valitusta". Olemme mieheni kanssa jakaneet lapsen hoidon. Olemme molemmat opiskelijoita, eli voimme opiskella kumpikin osa-aikaisesti (käytännössä lähes täysaikaisesti) vuorotellen lapsenhoitoa. Ja olemme molemmat myös tosi paljon kotona eikä lapsi ole päiväkodissa, vaan saa olla MOLEMPIEN vanhempien kanssa - ja samalla me vanhemmat saamme tehdä myös omia asioitamme.

jokainen tekee omat ratkaisunsa. Mutta se, että kotiin jäämistä perustellaan lapsen edulla, on se ongelma. Jos sanot, että olet mieluummin kotona koska viihdyt, asian on mun puolesta ok. Mutta tällä palstalla sanotaan, että ollaan kotona, koska lapset kärsii ihan mielettömästi äidin töihinmenosta ja sellainen äiti ei ole äiti ollenkaan joka töihin menee.



Jos rehellisesti myöntää, että kotiin jää itsensä takia, niin siitä vaan.

ensinnäkin, sinä et ainakaan tällä palstalla juuri ikinä tyydy siihen, että sanoisit, että SINUA ei työntekko kiinnosta. AIna sinä sanot, että ketään muutakaan ei oikeasti saisi kiinnostaa, jos vaihtoehto on *velvollisuuden* hoitaminen lasten kanssa kotona. Että vain täysin tunnekylmiä äitejä kiinnostaa ura ja että se merkitsee aina lasten laiminlyöntiä. Jos tyytyisitkin vain oman valintasi kommentointiin, se ei minua pätkääkään kiinnostaisi. Mutta kun alat kommentoida myös minun valintojani, sanon että pysypä siellä omalla puolellasi tai minäkin kommentoin sinun valintaasi.

toisenakin, eivät ainakaan tällä palstalla kirjoittavat kotiäidit "tule toimeen vähemmällä", vaan joka välissä vaaditaan lisää tukea ja lisää rahaa ja vähemmä nveroja. Ne on sit mun maksettava. Tulisittekin toimeen omillanne, tai edes näillä nykyisillä tuilla, niin se ois musta ihan ok. Mut enempään mun rahat ei riitä, sen joudut kyllä hankkimaan itse. Menemällä töihin, jos ei ole kiinteistöjä myytäväksi!

saavat ihan hirveän vähän tukea verrattuna työssäkäyviin, jotka käyttävät kunnallista päivähoitoa.

Kotiäitiydestä? Ihan samalla lailla moni työssäkäyvä äiti olisi voinut valita kotiäitiyden. Mutta ei valinnut. Mitä hän siis kadehtii?

KUKAAN ei vihaa sinun kaltaisiasi. Ei se kenessäkään herätä "silkkaa vihaa", jos joku päättää jäädä kotiin vaan juurikin nuo edellisen kirjoittajan mainitsemat "lieveilmiöt"... Siis se, että ei tyydytä tekemään itselle parhaita ratkaisuja vaan samalla vaaditaan muita tekemään samoin (koska muuten ei saa oikeutusta omille valinnoilleen..?)

Ja siis tämä toimii ihan molemmin päin.

en ymmärrä miksi yleistät nyt. mulle on aivan sama miten ihmiset OMAN elämänsä hoitavat. mutta tuota vihaa ja kyräilyä en käsitä. en halua lisää tukia yhteiskunnalta, jos tarvitsen lisää rahaa, menen tottakai töihin. eli kyseessä on silkka kateus? ap

olen sitä mieltä, että pienet lapset on parempi hoitaa kotona kuin suuressa päivähoitoryhmässä. Kärsiä on aika kova sana kuitenkin.



t. äiti ja lto

Kotiäitiydestä? Ihan samalla lailla moni työssäkäyvä äiti olisi voinut valita kotiäitiyden. Mutta ei valinnut. Mitä hän siis kadehtii?

ap

uskon, että lähes jokainen äiti kärsii välillä huonosta omastatunnosta, oli sitten töissä tai kotona lasten kanssa.



Itse tykkään olla töissä, mutten raaski vielä 1 v. lastemme viedä hoitoon! Nuorempana esikoisen ja keskimmäisen vein samoihin aikoihin, mutta erittäin tutulle pph:lle ja kaikki sujui hyvin. Nyt vanhempana sitä ajattelee hieman erilailla ja toivoisin että voisin olla kotona nyt ainakin vielä puolisen vuotta. Yhden lapsen kanssa en kyllä siihen 3 v. asti olisi, ehkä jos olisi useampi samanikäinen.



Jotkut on laiskoja, kotona tai töissä, jotkut taas tosi ahkeria ja keksiviä, myös kotona että töissä :)

sanoisi joku työtön? Kyllä sitäkin paheksuttaisiin, yleensä työhaluttomuutta.

lisäksi lapsensa ovat useimmiten päivähoidossa. eli siis maksavat veronmaksajille huimasti enemmän kuin kotiäiti.

ovat ne niin ääripäästä - kotiäiti haukkuu päivähoidon ihan p***ksi ja työssäkäyvä taas kotiäitiyden ja kotona olon!



ehkä eri ihmisille ja perheille sopii eri tilanteet ja yksi haluaa eri asioita kuin toinen.

taloudellisten syiden vuoksi!

Yleisempäähän se on, että kotiäidit riehuvat jokpaikassa sädekehät loisten kertomassa, kuinka ne toisenlaiset valinnat pilaavat lapsen elämän ja kuinka vain asioita ymmärtämätön, itsekäs ja ahne ihminen voi viedä lapsensa hoitoon.



Olisko siis kyseessä vastareaktio? Ei mulle ainakaan ole ollut koskaan mitään negatiivista sanottavaa kotäitiydestä. Nyt, kuunneltuani pari vuotta lapsen paikka on kotona -propagandaa, saattais jotain sanottavaa löytyäkin...

Lainat on maksettava, joten töitä pitää painaa, vaikkei tahtoiskaan. Ja olen sitä mieltä, että suurimmalla osalla perheistä on näin. Molempien on tuotava se tilipussi kotiin.

niistä asioista, jotka vihastuja kokee henkilökohtaisesti. Eli nainen, joka itse ehkä haluaisi olla kotona, mutta taloudellisesti se ei ole mahdollista, saattaa kohdistaa pettymyksensä vihan kautta kotiäiteihin.

Samoin ne naiset, jotka eivät kotiin halua jäädä, mutta jotenkin ehkä kokevat tiedostaen tai tiedostamattaan syyllisyyttä valinnastaan, kohdistavat helposti suurtakin vihaa toisin valinneita kohtaan.

Näin ihmismieli toimii. Maallikon sanoin: happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.



Mitä et itse saa tai mihin et pysty, pitää mitätöidä, ettei se harmittaisi niin paljon.

mutta mielestäni ei ole oikein vaatia kotonaolosta rahaa, sillä omien lasten hankkiminen ja heidän hoitamisensa on nimen omaan perheen sisäinen asia, elämäntapavalinta, josta pitäisi vastuu olla perheellä itsellään.



Toisekseen kotiäitien vanhemmilla lapsilla ei pitäisi olla mitään asiaa kunnalliseen päivähoitoon sinä aikana, kun perheessä on vauva tai ollaan hoitovapailla. Joku kerhosysteemi - joo, mutta ei kunnallista, verovaroin kustannettua päivähoitoa.



Kolmas asia, mikä minua tässä närästää, on kotiäitien harrastama jatkuva työssäkäyvien äitien nokkiminen: taitavilla letkautuksilla annetaan ymmärtää, että vain kotona lapsiaan hoitava äiti rakastaa lapsiaan ja haluaa heidän parastaan.

jokainen tekee omat ratkaisunsa. Mutta se, että kotiin jäämistä perustellaan lapsen edulla, on se ongelma. Jos sanot, että olet mieluummin kotona koska viihdyt, asian on mun puolesta ok. Mutta tällä palstalla sanotaan, että ollaan kotona, koska lapset kärsii ihan mielettömästi äidin töihinmenosta ja sellainen äiti ei ole äiti ollenkaan joka töihin menee. Jos rehellisesti myöntää, että kotiin jää itsensä takia, niin siitä vaan.

Kaikki asiantuntijat ovat järjestään sitä mieltä, että alle 3-vuotiaalle olisi parasta olla kotihoidossa. En ole lukenut yhdestäkään tutkimuksesta, jonka mukaan lapsen parhaaksi olisi päiväkotiin vienti 10-kuisena.

Miksi työäideille on niin vaikea myöntää, että ne lapset saattavat kärsiä siitä äidin valinnasta mennä töihin (tai siitä jos äidin on pakko mennä töihin, sama tilanne lapsen kannalta)?

Mutta 3v on jo liioittelua. Meillä laitettiin osapäivähoitoon päiväkotiin 1,5 vuotiaana, kun lapsi osasi jo hyvin puhua (oikeasti) ja tietty kävellä. Kokopäivähoitoon siirryttiin 2-vuotiaana. 3-vuotiaaksi kotona ainoana lapsena - olisi kyllä ankeeta lapsellekin, paitsi jos sitten kävisi jossakin päiväkerhossa melk. päivittäin. Ja ei olis mun pää kestänyt kotona oloa yhtään pidempään! (opiskelin silloin, nyt olen kokopäivätyössä ja vielä gradu väännettävä samalla. Miehellä joustabampi työ, joten lapsenhoito on nyt hänellä about 70-80%)

Kaikki asiantuntijat ovat järjestään sitä mieltä, että alle 3-vuotiaalle olisi parasta olla kotihoidossa.

Miksi kotiinjäämistä ei saisi perustella lasten edulla?

jokainen tekee omat ratkaisunsa. Mutta se, että kotiin jäämistä perustellaan lapsen edulla, on se ongelma. Jos sanot, että olet mieluummin kotona koska viihdyt, asian on mun puolesta ok. Mutta tällä palstalla sanotaan, että ollaan kotona, koska lapset kärsii ihan mielettömästi äidin töihinmenosta ja sellainen äiti ei ole äiti ollenkaan joka töihin menee. Jos rehellisesti myöntää, että kotiin jää itsensä takia, niin siitä vaan.

Kaikki asiantuntijat ovat järjestään sitä mieltä, että alle 3-vuotiaalle olisi parasta olla kotihoidossa. En ole lukenut yhdestäkään tutkimuksesta, jonka mukaan lapsen parhaaksi olisi päiväkotiin vienti 10-kuisena.

Miksi työäideille on niin vaikea myöntää, että ne lapset saattavat kärsiä siitä äidin valinnasta mennä töihin (tai siitä jos äidin on pakko mennä töihin, sama tilanne lapsen kannalta)?

että lapselle olisi selkeää haittaa olla hoidossa. On aika turhaa uuvuttaa itseään pyrkimällä parhaaseen kaiken aikaa, kun "tarpeeksi hyvä" olisi aivan riittävä. Ihmiset voisivat olla armeliaampia itselleen. Jos vain paras on kaikessa kyllin hyvää, sitä polttaa itsensä tuota pikaa loppuun.