~*~*~*~Haahut- keskenmenon kokeneet odottajat~*~*~*~

Aamulla kun kävin vessassa tuli pyyhkiessä ihan kunnolla ruskeaa verta... ja yöllä näin unta, että vuosin verta... tää on ihan uskomatonta. Soitin päivystykseen, mut ei oo kuulemma päivystysasia, vasta jos alkaa vuotaa kunnolla voin lähteä synnärille. Fyysistä rasitusta pitää välttää ja huomenna sit soittaa neuvolaan.



Tää on ihanaa tää terveydenhoito, tunsin itseni täysin idiootiksi kun soitin tällaisesta asiasta. Mutta kyllä se säikäyttää kun menee vessaan ja paperi tulee täyteen ruskeaa verta... Miksi mulle aina tapahtuu kaikki viikonloppuna, ettei voi omalle terkalle soittaa?



huolestunut murunmamma rv17+6

Murunmammalle jaksuja vuoteluiden kanssa. Onneksi se on ruskeaa verta koska se on vanhaa. Mutta tiedän kokemuksesta että olet varmaan ihan paniikissa. Jos se jatkuu nyt se vuotelu vain niin soita synnäri vastaanotolle ja kysy mitä mieltä he ovat asiasta. Ei kannata liian kauan katsoa ja ihmetellä vaikka tietenkin se voi olla ihan harmitontakin.



Mami. Me olla harrastettu oviksen jälkeen pupuilua lainkaan eikä varmaan harrastetakaan ennenkuin se 12 viikkoa on ohi. Ehkä senkin takia että ei nyt huvita yhtään kun ajatukset on niin paljon tässä raskaudessa. ja esikoista odottaessa vuosin kanssa aina jonkin verran pupuilun jälkeen. Enkä halua ehdoin tahdoin nyt aiheuttaa mitään vuotoja itselleni, kun muutenkin aina pelottaa käydä vessassa.



ON. Raskausoireet ovat edelleenkin vahvat ja eilen illalla teki oikein kunnolla pahaa, eikä aamupuuro meinannut mennä millään alas. Eli olo on hyvä, mutta ei kovinkaan luottavainen. Aika kai sen sitten näyttää miten tässä käy.



Hermione rv 5+5

Omaanapaa: Omituista. Musta tuntuu ettei ole enää pahaolo=( Ainoa raskausoire on tällä hetkellä kamala väsymys ja tissikipu (sekin on kosketusarkuutta enemmän) sekä alamahan nippailut ja painontunne. Tuntuu vaan että toi pahaolo olis paljon konkreettisempi raskausoire. Väsymystäkin saa siirrettyä aina eteenpäin kun olen ollut paljon ulkona. Voisko tuohon huonovointisuuden puutteeseen vaikuttaa vitamiinien aloitus? Ostin jotain raskausvitamiineja, joita mulle suositeltiin jo edellisessä raskaudessa. Merkkiä en muista nyt enkä jaksa lähteä katsomaan.



Huoh! On tämä alku ihan kamalaa. Kamalampaa kuin osasin ikinä kuvitellakaan. Mun pitäis nauttia ja olla onnellinen, mutta ihan koko ajan olen enemmän huolissani. Ja tuntuu että jos on "hetkittäin" onnellinen tästä niin sitä seuraa vielä suurempi huoli. Jaksaako jos tää menee kesken...



Ei kai auta kun yrittää keksiä jotain tekemistä ettei ajattele koko asiaa. Aika näyttää.

Eipä enää taas tule kuin tuhrua. Mut huomenna soitan neuvolaan, jos pääsisi sydänäänet kuuntelemaan ja vähän juttelemaan. Keskenmenon jälkeen on kyllä jotenkin ylineuroottinen, mulla on koko ajan edelleen epävarma olo, vaikka viikkoja melko paljon jo. Ei tää tällaista esikon raskauden aikana ollut. Silloin säikähdin vain kerran kun rv20 kaaduin suoraan vatsalleni. Mut ei siitä mitään onneksi tullut, koska mitään ei olisi ollut tehtävissä kuitenkaan. Nyt ei oo tosiaan mistään onnellisesta raskaudesta puhettakaan. vaikka kyllä sen kestää jos sen pienen sitten saisin onnellisesti syliin kuitenkin.



Hermione, ihanaa että vuoto loppui. Kyllä se pieni siellä vielä sinnittelee, ihan varmasti =)



Irish, mulla oli toi sama, ettei pahoinvoinita ollenkaan, vain väsymys ja tissikipu. Ultraan asti pelkäsinkin, että siellä ei olekaan ketään, on tuulimuna tai muuta vastaavaa. Mut vaavihan siellä vilkutteli kun ultrassa kävin.



Vitamiineista. Mä oon syönyt multitabs raskaana vitamiinia nyt jo tosi pitkään, esikoisen imetysajan (joka siis loppui vasta vajaa kuukausi sitten). Epäilen aina etten saa tarpeeksi vitamiineja, kun oon vähän huono syömään. Voihan se varmaan auttaa huonovointisuuteen ja väsymykseenkin jos on vitamiinit kunnossa.



murunmamma

Sinun raskaus noin pitkälläkin jo. Minä kyllä vaatisin ultraan vaikkakin vuoto loppuisi. Asia kuitenkin hieman eri homma kun viikkoja jo noin paljon!

Toivottavsti pääset ultraan! heillähän on myös neuvolasta oikeus laittaalähete zekkaukseen.



Zemppiä muillekkin ja toivottavasti vuodot ehtyneet muillakin!



Kyllä minullakin outoja ja aika koviakin nipistyksiä mahasta ollut, mutta kun kaikki ns. normaali sekoittunut noiden kahden keskenmenon jälkeen niin ei enää tiedä mitä oli ns.normaalit nipistelyt ja kaikki tuntemukset kun höystettynä tällä pelolla niin eihän sitä enään tiedä...



Minä muutoin olen pääkaupinkiseudulta, vuosi sitten, mies ja 2x lapset muuttaneet tänne upeaan pohjois-karjalaan ja olen sairaanhoitaja ammatiltani ja ikää jo heinäkuussa 39v. Tosin olen ollut 5,5vuottakotosalla ja nyt olen hakenut opiskelemaan.

Soitin siis neuvolaan tänään kun vuoto jatkui ja passittivat suoraan synnärille. No vähän nihkeitä ne päivystyksessä olivat, mut pääsin silti lääkärille. Istukka on siis alhaalla ja istukan reuna vuotaa. Eli nyt ei kahteen viikkoon jumppaa, hyppimistä, juoksua tai seksiä, sit on rakenneultra ja tsekkaavat tilanteen ja annetaan sitten lisää ohjeita jos istukka ei ole noussut.



Meidän pienikin siellä nukkui pylly pystyssä. Mittaili vähän ja noin 200g painaa nyt pikkunen.

Murunmamma. Olipa hyvä että se syy niihin vuotoihin löytyi. Jos nyt saisit taas odotella vauvaa hyvin mielin. Ei se vuoto siltikään varmaan mitään mukavaa ole mutta täytyy toivoa että se istukka siitä nopeasti siirtyisi paremmalle paikalle. mutta ainakin tiedät että pikkuisella on kaikki hyvin siellä masussa. Jokos olet liikkeitä tuntenut?



Oma olo jatkuu ihan mukavasti. Pahoinvoinnin poikasta löytyy ja tissit on järkky kipeät ja isot. Minähän olen tosi pienirintainen normaalisti. Mies aas nurkutti että ei ole kivaa että silloin kun ne on isommat niin niihin ei saa koskea ;)



Yritän muuten saada sen esittelypinon tässä pian aikaiseksi. Sitten on uusien helpompi liittyä keskusteluun mukaan, kun ei tarvitse aina uudestaan esittäytyä.



Jep. Kotihommat kutsuu...



Hermione rv 6+0 Hih, ekaa kertaa paukku viikot :)

Esittelypino on vihdoinkin täällä! Käykääpä esittäytymässä kaikki!

mukavaa Hermione että sait esittelypinon järkättyä:) Sulla onkin viime päivinä ollut jänniä hetkiä, mutta hienoa, että nyt kaikki näyttäisi olevan ok!



Itselläni mieliala edelleen liikkuu jossain epäuskon ja uskon välimaastossa, aina välillä on sellainen fiilis, että kaikki menee hyvin ja sitten taas heti perään sellainen olo et kaikki menee niin päin pyllyä kun vain voi olla... Mutta tänään on ollut eka päivä, että tuntuu et tässä oikeesti vois olla raskaana. Huippaa ja hieman etoo ja tuskanen olo koko ajan. Kunpa jaksaisi sinne ensi maanantaille, että pääsisi ultraan ja näkisi onko siellä oikeesti edes mitään vai onko tää vain kuvitelmaa.



Lisäksi mietityttää mennäkkö istukkatutkimukseen vai lapsivesipunktioon vai ei kumpaakaan, edellisesssä loppuun asti päättyneessä raskaudessani kävin istukkatutkimuksessa kun sitä edellinen raskaus päättyi raskaudenkeskeytykseen kromosomipoikkeavuuden takia. Kummasti se silloin rauhoitti mieltä kun tiesi, että ainakin kromosomit ovat kunnossa. No tätä täytyy pohtia ja jonkinlaista päätöstä tehdä piakkoin. Ihanintahan olisi että tähän pystyisi suhtautumaan kuin normiraskauteen ja jättää kaikki ylimääräiset tutkimukset väliin, mutta en tiedä kestäisikö mun hermot sitä. Edessä on pitkät neljäkymmentä viikkoa!



Miina rv6+0

Hermione kiitos esittelypinosta. Täytyy käydä itsensä sinne listaamassa.



Minäkin, kuten Miina,on nyt tajunnut olevansa raskaana =) Täälläkin jo pohdiskelin kun ei ollut pahaa oloa. No nyt on! Ja ihan saa oksentaa. Syöminen on vähän niin ja näin. Ei maistu mikään, mutta koko ajan on nälkä ja samalla kuvottaa. Taitaa siis olla tää olotila ihan totta. Laskeskelin tuossa että oletetun oviksen mukaan vois olla rv6 menossa. Varmistuu kuitenkin vasta ens kuussa.



Nyt menen katsomaan ulos tuota suurta ihmettä. Aurinko taitaa pilvien raosta pilkistää. Vien tuon karvaisen kaverini kävelylle, jospa oma olokin paranee sen myötä.



Irish

Myöskin täällä alkaa olla tosi raskaana oleva olo. Kaks päivää on ollut päällä sellainen kestoällötys. Aikaisemmin oli vain sellaisia pahoinvointi kohtauksia. Kaikissa muissakin raskauksissa on mennyt aina tän saman kaavan mukaan. Heti kun 6 viikkoa täynnä niin alkoi olla kaikista karmein olo. Mä en ole koskaan raskaana ollessa oksentanut. Välillä on vaan semmoinen olo että nyt lentää oksu mutta ei sitten kuitenkaan. Väsymys on aivan kauheaa. Tänäänkin nukuin pojan kanssa 2 tuntia päikkyjä niin sikeässä unessa etten edes tahtonut millään herätä. Mä oon normaalisti tosi herkkäuninen enkä koskaan nuku päikkyjä.

No, toivottavsti tämä on se merkki että joku siellä masussa sitkeästi kasvaa. Toivottavasti näin olisi...



Jonna. Mä ihan kateellisena katselin tuolla esittelypinossa sun lapsimäärää. Voi kun olisi niin ihanaa kun olisi meilläkin noin paljon lapsia. Eipä taida enää onnistua kun mulla toi kolmekymppiä kolkuttelee ja lapsensaanti ei meillä tunnu käyvän kovin luontevasti :(



Nyt meen meidän ukkeleitten kanssa saunaan <3



Hermione rv 6+1

Uskaltaudunpa minäkin tähän pinoon....



Eli minulla siis takana kaksi keskenmenoa joiden välissä siis vuosia...eli ekan keskenmenoni koin esikoisen jälkeen jouluna -99. Muistan vieläkin elävästi kun vuoto alkoi jouluaattona ja jatkui ja yltyi niin että 27.12. jouduin kaavintaan. Vuoto alkoi viikoilla 8 ja risat. Siinä välissä sain kaksi lasta ja viime kesänä , kun mies näytti raskaudelle vihreää valoa, raskauduinkin yllättäen ekasta kierrosta. Mutta se ilo oli lyhyt ja raju vuoto alkoi viikoilla 5 ja risat vähän yli viikko positiivisesta testistä. Tai no, ensin alkoi tuhru joka kuitenkin päivän ja illan kuluessa yltyi ja kivut oli niin kovat että päivystyksessä oli mentävä käymään. Kaavintaan en tällä erää onneksi joutunut.



Nyt plussasin tammikuussa ja olen koko ajan ollut enemmän ja vähemmän hermoraunio. Tuhruja on ollut ja itkettykin on kun oon jo luullut menneen kesken. Vieläkin joskus saattaa pikkusen vuotaa ja kamala pelkopeikko nostaa päätään.

Nyt kun pelko keskenmenosta on pikkusen hälventynyt, oon ryhtynyt pelkäämään että kotuni ei kestä (minulle on tehty 3 sektiota) ja näinkin jo viime yönä painajaista että kohtuni repesi ja vauva kuoli ja minäkin melkein. En varmasti osaa koko raskausaikana iloita tästä raskaudesta kun koko ajan joku pelottaa ja stressaa mieltä.



Alkuraskaudessa voin todella pahoin viikolle 16 asti, oksensin vähintään 2-3 kertaa päivittäin. Ja heti jos oli päivä jolloin oli hitusen parempi olo, rupesi miettimään että nyt ei varmaan oo kaikki kunnossa. Kun rupesin tuntemaan muutamia viikkoja sitten liikkeitä, meni myös muutama päivä, lähes viikko etten tuntenut mitään,ja oli jo pakko varata yksityiselle ultraan aika ja varmistaa että kaikki on kunnossa. Eli meitä hermoheikkoja löytyy!!



Kaikille oikein paljon onnea ja tarrasukkia odotukseen!

tanni 21+6

Liityn mukaan minäkin. Minulla takana yksi keskenmeno viime maaliskuulta. Keskenmeno todettiin viikolla 10 ultrassa. Tulin kuitenkin aika pian uudelleen raskaaksi ja nyt menossa rv 9. Kävin viimeviikolla ultrassa ja kaikki oli hyvin, sydänäänetkin kuuluivat mukavasti. Nyt kuitenkin tuntuu että kaikki oireet on kadonnut, ei väsytä, ei okseta, ei mitään. Pelottaa että näinkö tässä taas käy. Mitään vuotoja tai kipuja ei ainakaan toistaiseksi ole.

Onko muilla kokemuksia oireiden loppumisesta ja kuitenkin kaikki mennyt hyvin?



Mukava että voi purkaa ajatuksiaan ja pelkojaan muille saman kokeneille, tuntuu ettei kukaan muu ymmärrä.

saanko minäkin uskaltautua mukaan..?



Oon nyt 23v. Eka "keskenmeno" v.2004, täys vahinko, menkat oli normaalisti ja parin viikon päästä hirveet kivut ja vuotoa ja terkkarilla raskaustesti näytti plussaa. Lähinnä helpottunu et ei sit ollukaan raskaana, mutta pelko jäi sisälle.



Toinen keskenmeno tammikuussa 2008. Kolkuttelin jo ihan lähellä rv 20:tä.. Synnytys käynnisty ennen aikojaan ja pikkutyttö lähti suoraan taivaaseen. Tuhruilu alko viikolla 12 ja kukaan ei suostunu kiinnostumaan, edes yksityisellä. Alku raskaus oli ihan hirveä, tosi heikko olo ja kovia kipuja. Sitten ku olo alko helpottaan sairaslomaa ja toimettomuutta vuotojen takia. Vannoin että ei enää koskaan raskaaksi, mutta kummasti mieli muuttui sairaalassa itkiessä. Tyttö oli terve, mutta istukka ei. Jälkitarkastuksessa todettiin, että seuraavaan raskauteen ei tarvi lisäseurantaa, istukkaviat kuulemma niin harvinaisia. Mietin että miten henkinen puoli mutta olin hiljaa, taas.



Vähän aikaa otettiin hengähdysaikaa ja toisesta kierrosta jo tärppäsi, nyt viimeisten kuukautisten mukaan rv 7+1. Väsymystä ja epämääräistä ällötystä, mutta koko ajan mietin että voinpa hyvin. Samalla pelkään koska se heikotus alkaa. Ja tietysti sitä että koska vuoto alkaa.



Yllättävän hyvin on pää kestänyt, vaikka koko ajanhan sitä koittaa olla valmiina kestämään mitä hyvänsä. Ja tätä se tulee olemaan monta monta viikkoa, ei tunnu enää maaginen 12 missään. Tuskin sitä oikeasti pystyy huokaisemaan helpotuksesta ennen kuin on nyytti sylissä.. Vaikka enimmäkseen positiiviselta olo tuntuukin, ja on päiviä jolloin mikään ei voi meän papua vahingoittaa, jostain löytyy luja usko että tämä selviää.

Tanni, Thilia-thalia ja Rohmu! Tervetuloa tänne mukavaan joukkoon höpisemään ja onnittelut uusista raskauksista.

Itse en varmaan tulisi toimeen ilman tätä pinoa. On hirveän helpottavaa kun joku muu tietää miltä itsestä oikeasti tuntuu. Mun kaverit kun oikeastaan ole koskaan kommentoineet mun km:ja mitenkään. On hirveän tärkeätä saada tukea kun on vaikeata. Onneksi mulla on ihana anoppi jolla on myös ollut muutama keskenmeno niin se sentään hieman ymmärtää mun pelkoja.



Esittelypinokin on jossakin tuolla hollilla, voin käydä sen nostamassa niin voitte poiketa sielläkin.



Omassa olossa ei ole muutoksia. Pahaa tekee ja masussa nippailee. Mutta silti siihen mun ultraan on vielä melkein valovuosia, tai siltä ainakin tuntuu. Juhannuskin menee varmaan mietiskellessä tätä juttua.



Hermione rv 6+2

ja tervetuloa joukkoon mukaan kaikki uudet!



Itselläni ei kerrottavana mitään kummempia uutisia, samallalailla tuntuu nämä päivät menevän, välillä epätoivoa että kaikki menee päin pyllyä ja sitten jo suunnittelen innoissani tulevaa kolmen lapsukaisen kanssa ja lasken päiviä koska pääsen äippälomalle:)ja sitten taas vollotan kun pelkään keskenmenoa niin kovasti tai että jotain muuta kamalaa sattuu... Aivan sekopäistä touhua!



Maanantaina on ultra ja pelottaa ihan hirveästi, mitä jos siellä ei olekkaan ketään tai sykettä ei näy, tipunko taas kovaa ja korkealta! Onneksi olen viikonlopun töissä ja tiedossa on kiireisiä päiviä niin ei ihan pää ehdi hajota.



Miina rv6+3

Onko kaikki selvinneet pahamaineisesta 13. päivä ja perjantai....



Tervetuloa joukkoon kaikille uusille. En nyt muista nimimerkkejä.



Mä sain eilen taas elämäni järkytyksen kokea. Ihan kamala ilta. Mies oli just kerenny lähteä kaverilleen saunomaan ja mulla alkoi ihan kirkas veri vuotaa. Itkin hysteerisenä ja soitin ukolle, että kotiin sieltä tää tulee taas kesken! No, tulipas muuten nopeaa kotiin. Vuoto kumminkin kesti vain noin puol tuntia ja ei sitä loppujen lopuksi tullut varmaan edes paljoa. Säihkähdin vaan ihan pirusti. Kipuja ei ollut lainkaan. Silti mua nyt mietityttää ja pelottaa. Mitä se oli? Pakko on ens viikolle yrittää saada ultra yksityiseltä, jos se rauhoittas mieltä.



Meillä semmonen viikonlopun aloitus. Toivotaan että muilla olis parempi ja että meilläkin jatkuis paremmissa merkeissä...



Irish

Irish. Olipa sulla ollut pelästyttävä kokemus! Toivottavasti kaikki olisi kuitenkin hyvin. Mua kanssa pelottaa käydä vessassa. Pyyhkiessä melkein aina muka näkee veristä vaikkei mitään tulekkaan. Mielikuvituksen tuotetta onneksi..



On. Mulla ei mennytkään enää tänään farkut kiinni. En tajua tätä ollenkaan. Masu on niinkuin potkupallo. Joten kiipesin sitten vintille hakemaan äitiysverkkarit jalkaan. Aika aikaisin tällä kertaa :) Vaikka turvotusta se tietenkin on, mutta tosi runsasta sellaista.

Mun ihana mies lupasi mulle että jos tää raskaus jatkuu tässä normaalisti niin se tilaa mulle kotidoplerin synttärilahjaksi. Mulla alkais just mun synttäreiden jälkeen olla se rv 12 täynnä että ne alkais paremmin kuulua.

Onko muut miettinyt kotidoplerin hommaamista? Vai omistaako joku jo kyseisen laitteen? Olisi kiva kuulla kokemuksia.

Ärsyttää kun nää viikot menee niiiiiiin hitaaaaaaasti! Vois vähän nopeammin homma toimia!



Tulkaapahan kertoilemaan kuulumisia kaikki!



Hermione ja Toivonpilkahdus rv 6+5

Ja Miinan ultrakuulumisia innolla odottaen! Toivottavasti kaikki on niin kuin pitääkin masussa :) Tsemppiä' viimeiseen jännitykseen!

Mä harkitsin kotidopplerin hommaamista, mutta hinta karkoittaa... Yhdestä ulkom. nettikaupasta saisi alle 40e, mutten tiedä millaiset mätkyt tullista tulisi päälle (EU:n ulkopuolelta tilatessa) :/

Toisaalta se käyttötarve on aika lyhyt, jos kuitenkin liikkeitä alkaa tuntea jo rv15-16 paikkeilla. Esikoisesta tunsin jo rv16+, ja eikös jatkossa pitäisi tuntea aiemmin..? Itse asiassa mä olin toissapäivänä jo aivan kummissani kun niin tutun oloinen pikku hipaisu tuntui vatsassa, mutta eihän se mitenkään ole voinut sikiö olla, kun sillä on mittaa se 4cm ;) Ilmaa varmaankin.



Mullakaan ei ole mennyt moneen viikkoon enää tavalliset housut jalkaan, mutta syy taitaa olla ihan vaan turvotuksessa. Normaali housukoko on 40/42, ja nyt olen käyttänyt äidiltä perittyjä 44-kokoisia farkkuja - eikä niihin jää juurikaan väljää!!! ?:| Vähän hurjaa. Mutta kai se turvotus tästä tasaantuu. Niin ja rinnanympärys on taas pinkeyden vuoksi kasvanut, mutta onneksi kaukaa viisaana ostin keväällä parit liivit vähän väljinä ;) Nyt kelpaa käyttää.



Niin siis vielä tuosta mahasta, ettei kyllä näy ulkopuolisille. On niin tasaisen turvonnut keskivartalo, ettei siitä erotu mitään yksittäistä pömppöä. Olo on aika kamala, suoraan sanoen. Enkä edes odottele pienintäkään vauvamasua ennenkuin aikaisintaan kuukauden päästä...



Kandi 10+4