~*~*~*~Haahut- keskenmenon kokeneet odottajat~*~*~*~

Vaikken kuumeilupuolella ehtinyt kauan haahuilla. Mulla siis oli km tammikuun alussa ja uuden plussan sain helmikuun lopussa. Alku oli pelkkää miettimistä ja oottamista että meneekö kesken taas vai ei. Ultran jälkeen vähän rauhoittu, mutta sitten eivät neuvolassa sydänäänet kuuluneet ja taas stressasin. Nyt puoliväli lähestyy ja alkaa tuntua siltä, että ehkä tää tästä...



murunmamma rv17

Elikkäs kaksi alkuraskauden keskenmenoa myös minulla takana.Ensimmäinen oli noin puolitoista vuotta sitten,jolloin viikon 12ultrassa huomattiin sikiön kuolleen kohtuun jo viikolla9.Toinen oli nyt tammikuussa,jolloin alkoi verenvuoto viikolla7 ja parin päivän vuotamisen jälkeen kaikki oli vielä OK,sikiön syke näkyi vahvana.Pari viikkoa vuotelin ja uudessa ultrassa viikolla 9 kohtu olikin jo tyhjä.



Nyt odotan uutta vauvaa viikolla 6+2 ja mielialat vaihtelevat toivosta epätoivoon.Olen myös 29v,minulla kuitenkin ennen näitä keskenmenoja 6ihanaa lasta.Joskus tuntuu,että jospa tämä 6 onkin se meidän lapsiluku,eikä tarkoitus olekkaan saada enempää näitä kullanmuruja,vaikka kuinka haluaisin.



No katsotaan vielä tämä raskaus,josko se menisi loppuun asti.Kyllä sitä kädet ristissä täällä toivotaan!

Kiva että porukkaa löytyy tähänkin pinoon. Tervetuloa Murunmamma ja Jonna!





Mulla alkoi kaikki km:t sillä että oireet katosivat, ja nyt tuntuu että kyttäilen koko ajan vointiani. Mikä onneksi on huono. Mua ei haittaisi vaikka oksentaa kaikki päivät koska se on merkki että siellä joku kasvaa :) Näinä päivinä tunnen aina syvää kiitollisuutta että olen saanut edes tuon rakkaan esikoisen. Mun pitäisi tällä kertaa päästä alkuraskauden seurantaan kun on kaks km:a takana. Täytyis jo varmaan soitella neuvolaan ja kysellä asiaa. Mulla vaihtui nyt neuvolakin kun muutettiin toiselle paikkakunnalle. Toivottavasti täälläkin ottavat seurantaan.



Jonna. Tehdäänkö sulla tiuhempaa seurentaa tällä kertaa?



Voisin tehdä tässä kun kerkiän niin jonkunlaisen esittelypinonkin. Niin on helpompi ihmisten päästä keskusteluun mukaan.



Hermione rv 6+0 ehkä...

Soittelin viimeviikolla neuvolaan aikaa ja ilmaisin neuvolatätille huoleni tästä raskaudesta,kun kaks peräkkäistä keskenmenoa on jo takana.Eipä täti ottanut oikein mitään kantaa asiaan.Ajan neuvolaan sain kolmen viikon päähän,jolloin katsotaan ultra aika raskausviikolle 12 eli jonnekkin heinäkuulle.Eli näillä mennään jos ei muutosta voinnissa tapahdu,sanoi neuvolantäti! Sainkin tosi pahanmielen tästä välinpitämättömästä asenteesta ja jos olisi mahdollista saattaisin jopa vaihtaa neuvolaa,jotenkin ei yhtään huvita mennä sinne vaikka tämä ei kesken menisikään.



Vielä enemmän ihmetytti sairaala lääkärin sanat,kun totesivat tammikuussa keskenmenoni.Lääkäri vaan sanoi,että ei tässä vielä tutkimuksia tarvita vasta kolmen keskenmenon jälkeen tutkitaan löytyisikö syytä toistuville keskenmenoille!

Että sillä tavalla täällä.Toivottavasti teillä muilla onnistuu paremmin pääsy seurantaan ja saatte tarvitsemaanne myötätuntoa myös neuvolan ja sairaalan henkilökunnalta.



Jonna rv 6+2

Elikkäs 29 v ollaan molemmat. Eka raskaus meni kesken viime vuonna rv11 ja nyt sain toisen plussa. Kalenterin mukaan ollaan rv6+ mutta todellisuudessa varmaan jotain 5. Selviää vasta ensi kuussa.



Pelko on koko ajan takamuksessa polttelee. Käyn jossain vaiheessa kirjoittelemassa lisää... Nyt soi puhelin ja mentävä on=)



Irish

Olipas sekava selostus toi äskeinen=)



Ikä kävikin selväksi. Meille olis siis esikoinen tulossa. Keskenmennyt raskaus oli meillä edennyt jo rv11, mutta ultrassa selvisi että oli kuollut jo ihan varhaisilla viikoilla. Vuoto alkoi vaan myöhään ja kohtu tyhjeni onneksi sitten ihan itsestään. Uutta raskautta yritetty siitä saakka ja epätoivokin iski välillä. Tämä plussa oli iso ylläri, koska verikokeiden mukaan en ovuloinut. Joko niitä tuloksia tulkittiin väärin tai ovulaatio oli todella myöhään. uskon itse tuohon viimeiseen vaihtoehtoon. Nyt kuminkin toiveikkaana odotellaan ekaa ultraa. Jotenkin mulla on nyt parempi fiilis verrattuna edelliseen raskauteen. Koko ajan oli olo ettei kaikki ole kunnossa. Pelkään todella nytkin, mutta silti on olo että homma on nyt paremmissa kantimissa. Olipas sekavaa, mutta ymmärtenette...



Olisi ihanaa kertoa kaikille iloinen uutinen, mutta en uskalla vielä. Muutaman viikon kun jaksan odottaa niin sitten jo voi kertoa joillekin. Muut saavat sitten arvailla lihomisen syytä (ilkeä minä)



Irish

Täällä saa ainakin ruikuttaa ihan rauhassa pelkojaan ja olotilaansa :)



Jonna. Aika töykeä neuvola täti! Kyllä mun mielestä kuuluisi päästä seurantaan sinun tilanteessasi. Ei mullakaan aleta tutkimaan syitä ennen kun jos seuraavakin menisi kesken. En voisi uskoa että mulla on vain käynyt niin huono tuuri että kaksi on mennyt kesken ja periaatteessa ihan saman tyylisesti. Mutta nyt katsotaan että miten tällä kertaa käy...





Hemione taas..

Mulla on kanssa vahva tunne,että joku on nyt kropassa eritavalla kuin aikaisemmin.Ensimmäiset kuusi raskautta kun sujui niin hyvin,ei ollut mitään ongelmia.Raskaaksikin tulin melkein heti kun halusin.Viimeisimmän lapseni jälkeen minulle tehtiin kaavinta runsaan jälkivuodon vuoksi.Olet nyt ajatellut olisiko kaavinta tehnyt jotain vahinkoa kohdulle kun ei nämä raskaudet enää tunnu onnistuvan.Vaan ei näitä minun epäilyjäni tunnu lääkärit eikä neuvola ottavan edes vakavasti.



Ehkä se nyt vaan on toivottava parasta ja yritettävä vaan jaksaa sinne ensimmäiseen ultraan.

Mulla kans on vähän negatiiviset kokemukset neuvolasta. Km jälkeen ei edes valitellut vaan sain vaatimalla vaatia jälkitarkatukseen aikaa. Sitä siirrettiin ja siirrettiin, kunnes viimein paukautin sanoa rumasti. Rupes aikaa löytymään. Nytkin terkkari oli ihan outo. Mulla kun ei tiedetä tällä hetkellä raskausviikkoja, koska se ovis oli joskus omituisessa vaiheessa.. Ei millään halunnut uskoa ettei voida tuijottaa kalenteria ja laskea viikkoja siitä. Onneks kuitenkin sain sen ultran vaikka vääntää sai taas. Terkka itseasiassa soitti mulle jopa kotiin ja tarjosi aikoja=)



Kannattaa siis vaatimalla vaatia ja välillä käyttää vähän huonoakin kieltä. Tosin hyvänmaun rajoissa. Mä osaan joskus olla aika paha suustani kun sille päälle satun ja lauon mitä sylki suuhun tuo. Mietin vasta jälkeenpäin mitä tuli sanottua. Olenpahan kuitenkin saanut mitä olen tarvinnut.



Irish

päästä lääkärille! Jollei muuten niin käy yksityisellä jos on vain suinkin mahdollista. Siellä saa ainakin kunnon palvelua. Ei ole reilua että joudut vielä monta viikkoa ihmettelemään ja stressaamaan tätä asiaa. Luulisi että sinä jos joku tiedät oman kroppasi ja tunnet mikä raskaana ollessa sulla on normaalia ja mikä ei. Varsinkin kun sulla on jo noin monta onnistunutta raskautta takana.

Mä oon kanssa aika tosi suorasananen jos mua ei oteta tosissaan jossakin asiassa. Toivottavasti kaikki on hyvin.

Yksityiselle ei meillä ikävä kyllä ole varaa mennä,kun muutenkin on nyt rahasta niin tiukkaa.Mies on vasta aloittanut opiskelut ja itse olen kotihoidontuella elokuuhun asti,kun nuorin täyttää kolme.Muuten kyllä olisin jo käynyt yksityisellä tarkastuttamassa että onko kaikki OK.



Minä olen kans yleensä ollut hyvin suorasanainen ja jämpti ainakin jos asia koskee lapsiani,mutta nyt jotenkin vaan tuntuu,ettei jaksais enää tapella joka asiasta.Meille on nyt vähän ajan sisään tapahtunut kaikenlaista ja se on vienyt voimat.



Olen kyllä nyt miettinyt,että yritän vielä kerran soitella sinne neuvolaan joskus ens viikosta ja koittaa päästä sinne ultraan aikaisemmin.Tää epätietoisuus raastaa hermoja ja on mielessä koko ajan!Kerkiin varmaan tulla "hulluksi" jos ne ei sitä ultraa tee yhtään aikaisemmin.Meillä kun ei neuvolassa ensimmäisellä käynnillä edes yritetä kuunnella sydänääniä vaan joutuu epätietoisuudessa elämään sinne 12viikolle.'



No tulipas taas heti aamusta purettua ajatuksia ja tunteita tänne, vaan eipä ole muitakaan kelle näistä vois jutella kun emme ole tästä raskaudesta vielä uskaltanut kenellekkään kertoa.



Kiitos kaikille teille!

Kävin äsken tuonne helmikuisiin kirjoittelemassa mutta tämä pino taitaa olla enemmän minun paikkani:)



Eli raskaana jälleen rv5+1( tai jotain, luulen ettei ihan noin "paljon"vielä). Minulla oli meinaan juuri viime kierrosta keskenmeno (varhainen rv 5+2) ja nyt siis tärppäsi heti uudestaan.



Pelottaa niin hurjasti, että meneekö tällä kertaa kaikki hyvin. Ja yhtään hyvää ei kai lupaa, että maanantaina tehtyyn testiin sain kaksi tosi vahvaa viivaa ja tänä aamuna paljon haaleammat. Mutta luotan siihen, että kun ovat eri valmistajan testit niin siksi näyttävät erilailla. Jonkinlaisia selityksiä pakko keksiä, ettei pää ihan hajoa.



Lisäksi vuonna 2003 minulle tehtiin raskauden keskeytys viikolla 20 sikiön vaikean kehityshäiriön vuoksi, ettei nämä mun pelot häviä ihan pian vaikka alkuraskaudesta selviäisinkin. Mutta olen minä jotain aikaiseksikin saanut: tytöt vuosimallia 2002 ja 2005:)



Täällä oli neuvola tätsyjen käyttäytymisestä ja erityis seurannasta puhetta. Minä myös sain aika tylyä kohtelua kun neuvolaan aamulla soittelin. 2003 vuoden keskeytyksen takia sain seuraavassa raskaudessa tosi spesiaalia kohtelua ja extra tutkimuksia/ultrauksia ihan jo mielenrauhankin takia.



No nyt kuvittelin saavani saman tietenkin, sillä vaikka aikaa on kulunut ja terveen tytön sen jälkeen saanut niin mihinkäs ne pelot olisivat hävinneet... ei mihinkään. Mutta mitä vielä, uusi neuvola ja uusi tätsy sitä mieltä, että ihan normisti tässä mennään eteenpäin, ei puhettakaan, et pääsisin istukkatutkimukseen tai edes alkuraskauden ultraan. Ajan aikaisti kuitenkin heinäkuun alusta kesäkuun puolelle juhannuksen jälkeen. Että näin meillä, ajattelin kyllä varata yksityiselle ajan, et näkisi onko siellä mahassa edes elämää!



Mutta päivä kerrallaan vaikkakin pelkojen kera, eiköstä juu;)



Miina

Miinalle kovasti tervetuloa tänne!



Mä oon ollut ihan tyhmä. Oon laskenut mun viikot vähän yläkanttiin, eli siis tänään on rv 5+1 meneillään. En tiedä mistä sen ylimääräsen viikon olin onnistunut sinne taikomaan. Oonhan sentään jo neljättä kertaa raskaana :)



Eli Miina, me mennään kai ihan samoilla päivillä, ja uskon että mullakin vielä sieltä tipaahtaa pari päivää pois.



ON. Mulla on ollu ihan surkea päivä tänään. Itkettää kokoajan kun oon melkein varma että tämä menee kesken. En tiedä mistä tää ajatus näin vahvana tulee, liekö vain itsesuojelua ettei pettymys ole sitten niin kova jos ihan oikeasti menee kesken. Masukin on ollut tän päivän ihmeellisen kipeä :( Mä en ymmärrä että miten jaksan tän alkuraskauden jos oon kokoajan näin hysteerinen. Anoppikin yritti mua rauhoitella ja piristää mieltä. Se kun on synnyttänyt 9 lasta ja sillä on ollut myös monia keskenmenoja siihen päälle. Tietää ihan tarkalleen mitä koen ja ajattelen. Huomenna pitäisi soittaa sinne neuvolaan. Saa nähdä mitä ne sieltä tuumivat...



Palailen myöhemmin kommentoimaan lisää kun mies tulee töistä. Tuo meidän villikko ei oikein tykkää että äitee istuu koneella ;)



Mun pitää kanssa kiittää teitä että saan tänne purkaa ajatuksiani, koska en minäkään ole voinut tästä raskaudesta monellekaan kertoa. Mun äiti ja isä ja pikkusisko tietää ja anoppi ja appi. Muille en uskalla kertoa kun vasta silloin kun se maaginen rv 12 on täynnä ja on ultrattu että kaikki on hyvin.



Hermione _rv 5+1_

varasin ajan yksityiseen äitiysneuvolaan ja sain ajan jo ensi viikon keskiviikoksi. Kätilö oli sitä mieltä, että silloin jo pitäisi jotain näkyä. Hmnn... Musta se tuntuu vain kovin aikaiselta viikkoja silloin kasassa ehkä 6+1 tai sitten vähemmän, no kaipa ne tiettää milloin näkyy ja mitä! Itse ajattelin, että viikkoja pitäisi olla päälle seitsemän.



Mä en ole kertonut tästä raskaudesta todellakaan kenellekkään, enkä luultavasti ihan pian kerrokkaan, ehkä joskus rakenneultran jälkeen jos silloinkaan... Että kiva, et täällä pystyy purkamaan mieltään:)



Miina rv5+1 (edelleen ja jonka pitäisi nauttia ulkoilmasta mutta nyhjää vaan koneella)

Tervetuloa Miina!



Mulla on kans ollu epätoivoinen päivä. Koko ajan nostaa km päätään. Äitini yritti jo eilen piristää kun itkin sille puhelimessa asiasta. Hyvät on ollu oireet tänään (yökötys, nippailut ja hirvee väsy) joten ei johdu siitä nää ajatukset. Pelottaa ihan älyttömästi. Eikä auta että lääkäriaika on vasta ens kuussa. En raskis mennä yksityiselle, koska eihän sinne lääkärille ole kuin neljä viikkoa ja yksityiselle ei kannata mennä ennen kun parin viikon päästä. Ei olis mitään järkeä ja sillonkin voi olla ettei mitään edes näy ja sit saa jännittää lisää... Tää on ihan hullua!



Olin tuossa ulkohommissa ja mies ei anna tehdä mitään. Älä kanna niitä kiviä, ne painaa. Minä tuon jne... Rasittavaa. Tosin en olis jaksanutkaan kantaa jumalattomia kiviä, mutta jotain sentään voisin tehdä. Me tehdään piharemppaa ja hommaa olis ihan omiks tarpeiks ja vähän muillekin. Onneks sentään kukat sain itse istuttaa.



Tuosta toisille kertomisesta. Mä olen äidille ja yhdelle ystävälle kertonut. Muuta saa odottaa vielä pitkään. En jaksa surra kaikkien kanssa jos tää kaveri ei halua kyydissä pysyä. Läheisimille siis kerroin, koska tiedän heistä olevan paljon tukea mulle. Mies oli sitä mieltä ettei kellekään kerrota, mutta ymmärsi kyllä että tarviin tuen sellaselta joka on joskus odottanut ja ystäväni on km valitettavasti joutunut läpikäymään hänkin.



Mutta nyt jatkamaan hommia. Roikuin imurin letkussa ihan äsken ja piti kesken kaiken tulla kurkkimaan tänne... Loppu talo siis vielä imuroitavana. Ihanat koirankarvat=)

Kaikki muut taidatte olla ihan alussa. Muistan vielä elävästi miten pelkäsin ensimmäiset viikon että menee kesken. Kun oli samat viikon kuin keskenmenossa tunsin menkkamaista alavatsakipua ja olin ihan varma. että tässäkö tämä nyt oli. Ajattelin, että voiko edes olla mahdollista että kaksi peräkkäistä raskautta menee kesken samalla viikolla.... Ekaan ultraan asti stressasin, että mitä jos on tuulimuna tai keskeynyt keskenmeno, kun mulla oli niin vähän oireita. Onneksi siellä kuitenkin ihan vilkas ja elävä vaavi poski. Rv14 ei lääkäri kuullut sydänääniä ja taas olin paniikissa, mutta onneks seuraavalla viikolla jo kuulu... Ymmärrän hyvin teidän stressin etenkin teillä joilla on ollut useampi keskenmeno. Uskokaa ja luottakaa, kyllä se hyvin menee :)



Omaan napaan ei kummempia, pieni möyrii tuolla ja liikkeitä tunnen aina välillä. Vihdoin olen alkanut luottaa siihen, että marraskuussa meille tulee toinen lapsi. Tai no, voihan tässä vielä tapahtua mitä vaan, mutta pakko luottaa että kaikki menee hyvin tai muuten tulen hulluksi...



murunmamma ja muru nr2 rv17+2

Josko mäkin nyt tänne ilmoittaudun, vaikken vielä itse tähän raskauteen oikein luotakaan. Viikkoja 9+0, huomenna eka neuvola. Tuskin siellä vielä sydänääniä saadaan kuulumaan, koska mulla on tuossa vatsan päällä vähän turhankin paljon peitteitä ;)



Missään varhaisultrassa en ole käynyt, joten en tiedä onko tuolla kohdussa mitään. Mahaa jomottelee kyllä usein ja välillä kovastikin, mikä on mun kohdalla ihan hyvä merkki. No, parin viikon sisään viimeistään selviää, onko siellä elämää vai ei.



Kandi

että sinäkin tulit tänne!



Nyt meen kyllä saunaan ja lakkaan roikkumasta netissä tältä päivältä :)



Huomiseen!

Just mun tuurilla käy näin. Soittelin sinne neuvolaan ja kyselin sitä seurantaa. Ja tietenkin tän pikkukunnan ultraava lääkäri on lomalla heinäkuun puoleen väliin asti. Joten se siitä seurannasta. Mutta sitten soitin väestöliitolle ja sain sieltä ultra ajan. Toki se maksaa mutta ei ihan niin paljon kuin Esim. Koskiklinikalla Tampereella. jouduin viimeksi käymään siellä ja ultraus maksoi reilun 100 e. Väestöliitolla tulee maksamaan vain n. 70 e. Ultra on 25 päivä tätä kuuta. En halunnut varata sitä liian aikaiselle vaiheelle. Silloin rv 8+1 niin luulisi kaiken näkyvän tarpeeksi hyvin.



Eka neuvola aika on 24 päivä mutta sitä nyt en erityisemmin odota koska ei varmaan sykkeitäkään ole silloin vielä kuuluvilla. Esikosta sykkeet kuunneltiin ekan kerran rv 11 ja silloin kuului jo ihan hyvin. Odottavan aika on toooosi pitkä.



Kandille vielä tsemppiä viimeisille epävarmoille viikoille. Onko sulla muuten ollut mitään oireita, muutakun masun nippailut ja kipuilut? Mulla repii välillä masussa ihan kauheasti. Ei voi pahemmin yskiä eikä muutenkaan tehdä mitään äkkinäisiä liikkeitä.



Jep. Nyt täytyy mennä antamaan lounasta tuolle villiviikarille :)



Hermione rv 5+2

Ompas mukavaa kun muitakin samassa tilassa olevia tänne eksyy.Tuntuukin siltä,että vain toinen ihminen joka on itse kokenut keskenmenon voi ymmärtää miltä se tuntuu ja kuinka paljon voi pelottaa uuden raskauden onnistuminen.Sellainen joka ei itse ole keskenmenoa kokenut haluaa vain vähätellä niitä kaikkia pelkoja mitä toinen tuntee.Tälläista kohtelua ainakin itse olen suurimmaksi osaksi saanut.



Joten nyt tulee se tunteiden purkaus: olen nyt viikoilla 6+4 ja päivä päivältä lähestyn sitä 7viikkoa,jolloin viime raskaudessa alkoi se vuoto.Vessa käynnit on lisääntyneet(ihan vain varmistaakseni, että en ole alkanut vuotamaan).Kovin kauas kotoa en halua lähteä varsiinkaan ilman paketillista siteitä.Pelottaa niin vietävästi!!



Mulla on se neuvola 23päivä enkä todellakaan voi sanoa,että odottaisin sitä päivää.Istu siellä lähes kaksi tuntia kertaamassa historiaasi joka on jo moneen kertaan neuvolan papereihin painettu.Toinen on punnitus ja jatkuva painon seuranta,mistä en erityisemmin pidä.Olen helposti lihoavaa sorttia ja joka raskaudessa kiloja on tullut n.20 lisää.Kuitenkin olen ne suht hyvin saanut imetyksen myötä pois.



Vaan mitäpä tuota neuvolaa vielä miettimään,kunhan ensin pääsis sinne asti ilman ongelmia.



Raskausoireita:mulla kans välillä repäisee oiken kunnolla mahasta jos äkikseltään teen jotain vähän rajua, muuten on semmoinen painon tunne vatsassa koko ajan. Pahoinvointi on jatkuvaa ällötystä, ei siis vain aamuun tai iltaan rajoittuvaa.Rinnatkin on vielä kipeet ja turvotusta on.Vaan mielellään nämä oireet kestää,jos palkinnoksi tästä saa vauvan!!



Jonna rv6+4