~*~*~*~Haahut- keskenmenon kokeneet odottajat~*~*~*~

se siitä stressittömättä raskaudesta... alkoi ruskea tuhruvuoto... Enkä voi edes neuvolaan soittaa kun se aika on klo12-13,,, Kehtaiskohan tällaisesta soittaa synnärille?



hermostunut murunmamma ja muru toivottavasti vielä matkassa

Kyllä sinuna soittaisin ihmeessä sinne synnärille, että ottaavat ultraan. Viikkojakin sinulla on jo niin paljon,että kyllä ne sinne ottaavat.Alkuraskauden vuotojen vuoksi meillä ei ainakaan pääse kuin gynenpolille ultraan, mut kyllä ne synnytysosastolle jo tossa vaiheessa



Toivottavasti kaikki on kunnossa.Nyt jännitän sit sinunkin puolesta...

Kyllä neuvolaan voi yrittää soittaa, jollei enää tänään niin heti huomen aamulla. Mä en tiedä kuinka paljon synnäri ottaa kantaa alle 21 viikkoisiin. Mutta neuvolasta ne ainakin osaa neuvoa että miten kannattaa toimia. Voi harmi että sullekkin vielä tuli tuommoista tuhruharmia. Oli mullakin esikon raskaudessa välillä jotakin tuhrua mutta se oli yleensä sen jälkeen kun oli ollut sänkykamarissa vilskettä. Verisuonet kun ovat niin pinnassa raskauden aikana tuolla alapäässä. Seuraile sitä vuotoa. Jos se on harmitonta, niin sen pitäisi nopeasti loppua.



Mun pitäisi lähteä käymään anopin kanssa kirppiksellä. Anoppi asuu 500 metrin päässä niin se aina keksii jotakin aktiviteettiä iltapäiviksi kun mähän olen pojan kanssa aina kotona, kotiäiti kun olen :)



Hermione taas..

Jos et kehtaa synnärille soittaa, niin päivystykseen ja liioittelet vähän oireita.. Ottavat sisään ja saat ehkä lähetteen lähimmälle naisteatautien lääkärille. meillä menee näin kun täällä korvessa ei ole kunnon palveluita.



Peukkuja pidän täällä ettei ole mitään vakavaa. Tuhruvuotohan voi olla vanhaa verta tms. Toivotaan että kaikki kunnossa.

Aamuvirkku ilmoittautuu, heräilen nykyään kello viisi aamuisin...



Murumamma mikä on tilanne? Peukut täällä pystyssä, että kaikki on ihan harmitonta ja raskaus jatkuu niin kuin pitääkin!



Oma olo on vähän liiankin normaali, vaikka kuinka yritän keksiä jotain oireita niin eipä niitä kyllä juuri ole. Ja sekös pelottaa. Ultran varasin siis ensi keskiviikoksi mutta siirsin sitä kumminkin seuraavan viikon maanantaille, että viikkoja olisi vähän enemmän kasassa.



Miina 5+3

Täällä toinen aamuvirkku(ei kylläkään omasta tahdosta).Siis heräsin noin puoli viiden aikaan tosi kovaan kipuun yläselässä.Puolituntia meni sängystä nousemiseen eikä kipu helpota vieläkään.Niska ja koko yläselkä on täysin jumissa,pää ei käänny mihinkään suuntaan.Vain täysin paikallaan ollessa kipu on siedettävä.Saa nähdä miten selviän tästä päivästä lasten kanssa!



Muuten olo on siedettävä,parin leipäpalasen jälkeen ei enää olo ole niin paha kuin oli heti aamusta.Vatsan turvotus on ihan mahdoton.housuja en voi laittaa jalkaan ollenkaan ja hameessa hiihtelen nyt jo toista viikkoa.Vatsa menee tosi kipeäksi jos survon sen housuihin.



Mutta nyt täytyy yrittää laittaa lapsille joitain aamupalaa,jos nyt pääsen ylös tästä penkistä!



Jonna 6+5

Itse kuulun vähän "vanhempaan" haahukalustoon. Aktiivisemmin kirjoittelin haahuissa vuosina 05-07, ensin kuumepuolella ja sitten täällä odotuspuolella. Km:n jälkeen meille syntyi poika 07 ja nyt sitten yllätyksenä olen jälleen raskaana.



Taustoista sen verran, että minä olen vm 80 ja mies 73, lapsia siunaantunut 4 vm 97, 99, 04 ja 07. Km tapahtui 05 rv 15+3, syyksi selvisi osittainen rypäleraskaus.



Km raskaudessa ollut th kyllä oli aidosti pahoillaan tapahtuneesta ja otti osaa. Tarjosi myös jutteluaikaa. Mutta seuraavassa raskaudessa neuvolasta ei juurikaan kantaa tuohon km:on otettu. Mutta sairaalan puolesta tuli pari ylimääräistä ultraa, jossa tarkasteltiin tuota istukkaa. Tämän raskauden alussa kävin alkuraskauden ultrassa yksityisellä, jossa pyysin tarkastamaan sikiön lisäksi istukkaa (tai siis mitä siitä oli silloin nähtävissä) ja myös np-ultrassa pyysin asiaa katsomaan vähän tarkemmin. Ei kyllä kätilö pistänyt mitenkään hanttiin vaan ihan "kiltisti" ja tarkkaan istukkaa tutki.



Mutta kaiken kaikkiaan kyllä neuvoloissakin pitäisi km-tausta ottaa enemmän huomioon! Pelot ovat ihan eri luokkaa, paljon konkreettisemmat, kuin sellaisella kellä ensimmäinen raskaus tai ei km:ja (yhtään kyllä heidänkään huoliaan vähättelemättä).



Kandivaiheelle erikoisterkut (vanha tuttu ;))!



murunmamma; toivottavasti tuhruilu on loppunut! Onko teidän neuvolassa vastaaja päällä muulloin kuin soittoajalla? Meidän neuvolassahan on ja siihen kun jättää viestin, niin th on soitellut takaisin sitten jossain välissä. Ja kaipa sinne synnärillekin saa soitella ja kysyä asiasta.



Mullahan eilen tuli myös pientä vaaleanpunaista vuotoa ja vähän sen jälkeen myös rusehtavaa. Ja kaiken kukkuraksi polkiessani töistä kotiin vatsaan alkoi myös särkeä :(. Särky kestikin oikeastaan koko illan. Nukuinkin sitten päikkärit kun kotiin pääsin ja siitä melkein suoraan jatkoin yöunille. Ennen yöunia kuitenkin kuuntelin kotidopplerilla sydänäänet ja rauhoitti kummasti oloa, kun sieltä vahvana äänet kuuluivat <3. Aamuun mennessä ei ollutkaan sitten enää MITÄÄN vuotoja tullut, ei edes valkovuotoa :-O. Ja nytkin tässä aamusella on vähän väliä pienen pieniä hentoisia töytäisyjä tuntunut..



Vaikka välissä on onnistunut raskaus, niin kyllähän se pelkopeikko siellä taustalla kummittelee, ei ehkä ihan niin voimakkaasti kuin edellisessä raskaudessa. Mutta mitään hankintoja en ole vauvalle tehnyt. Tosin vaunut ja muuthan meillä on vielä tallessa, mutta edes kirpputoreilta en ole edes vaatteita uskaltanut katsoa saati ostaa... Kuopukselta olen kyllä suurimman osan vaatteista myynyt pois, kun meille ei pitänyt enää vauvoja tulla ;)



Mutta nyt kai pitää tehdä jotain töitäkin ;)



maria80 rv 16+6

Aamulla alkoi tulla veren sekaista limaa ja nyt supistelee. Itselläni on aika tyhjä ja loppuunkulunut olo. Tiedän jo että tämä menee kesken :(



Pitäkäähän Haahut pystyssä jos minä sitten taas voisin jonakin päivänä palata takaisin.



Tulen kyllä vielä kertoman mikä on lopputulos.



Lohduton Hermione ja kadonnut unelma...

Joko tulee verta, Hermione? No oli tosiaankin lyhyt ilo, jos nyt meni kesken :( Ei tässä muuta voi lohduttaa, kun että ainakin nyt pääset kunnon tutkimuksiin, eikös vaan? Kyllä osasikin tulla huonoon osoitteeseen tuo suru... Toivotaan nyt vielä, että pääsisit vain megasäikähdyksellä. Mutta kyllähän sen usein itse tietää, jos on tosi kyseessä.



Mä olen koko alkuraskauden toivonut, että menisi jo kesken, jos on mennäkseen. Jotenkin tuntuu, että mun kroppa vaan pihtaa ja pihtaa sitä raskautta, vaikkei olisi mitään toivoa enää. Nytkin on ihan sellainen olo, että onkohan siellä (enää) mitään elävää..? Ensi viikolla on neuvolassa sydänäänien kuuntelu 10+1, ja jos silloin ei kuulu, vaadin päästä ultraan. En tdoella rupea sinne np-ultraan asti odotelemaan, kun saa joka päivä olla huolesta soikeana.



Kandi

josko ei oiskaan keskenmeno...? vaikka niinkuin kandi kirjoitti , kyllähän sen itse tietää ja tuntee. Mutta jos kuitenkin... Yritä nyt lepäillä jos pystyt, voi kuulemma auttaa ihan alkuraskauden km:ssakin vähän...



Täällä oli muitakin joilla vuotoa, miltäs vaikuttaa nyt? Mulla loppui se tuhru eikä ole muuta kuin vähän masukipua, joka voi johtua ihan siitä, että monta tuntia pyörittiin kaupungissa aamupäivällä. En siis ole tänäänkään mihinkään soitellu. Katsotaan nyt...



toivottavasti kaikki saataisiin pitää vauvamme.



murunmamma

Kiitos "kutsusta" Hermione 79!

Huomasin pinon eilen sitten itsekkin kun jossain vaiheessa muistin tällaisen olleen...

MInulla siis 2 ihanaa lasta -03 ja 05 syntyneet ja sitten kaksi keskenmenoa kolmenkuukauden välein syksy06 ja joulunaika 06.

Nyt sitten ultrassa kävin ja 6+6 a syke löytyi.

Tämä on aikamoista tunne VUORISTORATAA...

Kunhan lueskelen teidän muiden tekstejä niin laitan sitten omiakin kelailujani. Ihanaa vartaistukea!

Vuoto ei ole vielä yltynyt kovin pahaksi mutta supistukset tuntuu jo selässä asti. Veikkaisin että ens yönä viimeistään tulee ulos. Jos sunnuntai iltaan mennessä täpahdu muutosta niin sitten yritän maanataina päästä lääkäriin. Niin jos sitten saisi selvyyden että mitä on tapahtumassa.



Pelkkä ajatuskin itkettää. Kyllä mussa on pakko olla jotakin vikaa kun tämä olisi sitten se kolmas km. Olikohan tuo meidän pikkumies vain se ainut lapsi joka meille annettiin. Minä haavelin vielä syksyllä suurperheestä, mutta eipä meille sellaista onnea taideta suoda. Onneksi on sentään tuo rakas esikko ja tällaisina päivinä meidän poika tuntuu aina vaan entistä rakkaammalta. Täytyy yrittää olla onnellinen siitä mitä on annettu.





Mamille tervetuloa kovasti minunkin puolesta ja onnellista odotusta!



Palailen taas.

Voi että!! Toivotaan ettei nyt kuitenkaan keskeydy. Aika maltilla kuitenkin jaksat ottaa jos aiot maanantaina vasta lääkäriin. Mä olisin varmaan jo sännännyt sinne. Toivotaan ettei vuoto enää ylly ja supparitkin loppuu! Mikään ei nyt tässä tilanteessa varmaan lohduta. Koeta jaksaa kuitenkin. En osaa sanoa oikein mitään. Itku tuli itsellekin kun luin sun juttua.

ja itku tuli mullekin, kun luin Hermionen viestin =(



Voimia ja haleja Hermione!

Hei kaikille!



Hermionen viesti sai minutkin lopulta kirjoittamaan haamuilun sijaan... jos tarinani antaisi pientä toivon kipinää. Toivo on ollut ainoa minkä voimalla itse on jaksanut eteenpäin...Voimahaleja sinne!



Olen pian 38 vuotias 4 vuotiaan tytön äiti. Tämän onnituneen raskauden lisäksi 3 keskenmenoa ollaan meidän perheessä koettu. Ensimmäinen keskenmeno -03, seuraavat keskenmenot ovat olleet onnistuneen raskauden jälkeen 07-maaliskuussa ja 07-heinäkuussa. Joulukuussa -07 ilmoitti sitten nyt masussa oleva vaavi tulostansa. Nyt siis raskausviikkoja 28+4. Vieläkin suhtaudun hyvin nöyrästi tähän raskauteen, alun pelot ovat tulleet loppuraskaudessa takaisin ja kovasti vauvan hyvinvointi mietityttää ja tuleva synnytys. Vaikka kaikki on nyt mennyt hyvin, niin silti pelottaa pienimmästäkin!



Meillä tehtiin kolmannen keskenmenon jälkeen tutkimukset, vaikkakin oli yksi onnistunut raskaus välissä. Mitään yhteistä selittävää syytä ei löydetty, huonoa tuuria, näin sanottiin! Ensimmäinen keskenmeno oli alkuraskauden keskenmeno, sikiö vastasi 9 viikkoisena kuusiviikkoista, ei kehittynyt normaalisti. Toinen keskenmeno 07-maaliskuussa rv:lla 7 oli tuulimuna raskaus ja kolmannen keskenmenon 07-heinäkuussa syyksi todettiin istukkainfektio, raskausviikolla 15. Infektiolle ei ikinä löydetty syytä tutkinuksista huolimatta, vauva olisi ollut terve. Tässä raskaudessa istukka ei syntynyt ja jouduin hätäkaavintaan verenhukan vuoksi.



Tässä minun tarinani tässä vaiheessa. Mikään raskauteen liityvä ei enää tunnu itsestään selvältä. Välillä on toki hetkiä, jolloin en murehdi ja luotan tulevaan. Sitten tulee pieni nipistys vatsaan tai tuntee pienen holahduksen ja on pakko tarkistaa, että tuleeko verta.



Me jos ketkä tiedämme, että lapsia todellakin Saadaan!



Onnistumisia kaikille toivoen

Paulukka ja masuvaavi

Se ainakin vähäsen piristää mieltä. Paulukalle erityiskiitokset tsemppauksesta! Hienoa että sulla nyt raskaus menee hyvin. Olet sen varmasti ansainnut kaikkien ongelmien jälkeen ja pelkäämisen jälkeen. Onnellista loppuodotusta sinulle! Ja kirjoittele ihmeessä täällä meidän kanssa, voit aina siten tsempata kun meinaa epäusko iskeä.



Verensekaista vuotoa ei sitten enää illalla tullut ja myöskin mahakivut loppuivat. Raskausoireet ovat edelleenkin aika vahvat. En tiedä oikein mitä ajatella tästä. Ajattelin aikaistaa ultraa ehkä ensiviikolle. Saahan sen sitten peruutettua jos menee kesken ihan spontaanisti. Mutta en jaksa ihan hirveän kauan elää epätietoisuudessa että onko masussa elämää vaiko ei. Tällä hetkellä ei ole mitään itua mennä lääkäriin koska viikkoja on niin vähän että siellä ei näy sitä mitä haluasi nähdä. No toistaiseksi olen kai vielä raskaana vaikka en kyllä yhtään usko että tämä tästä onnellisesti etenee. En kyllä tiedä mitä tekisin ilman teidän vertaistukeanne. Kiitos kovasti teille kaikille ja halauksia!



Hermione

Hermionelle paljon haleja! Hyvä että vuoto loppui ja mahakivut myös. Voisko olla jotain istukasta johtuvaa vuotoa. Toivottavasti kaikki on hyvin kun ultraan pääset.



Itse heräsin yöllä masukipuun. Menkkamainen jomotus, joskin voimakkaampi. Vuotoa ei ole, joten kai tää kuuluu asiaan. Nukkuminen on vähän niin ja näin, koska pelko on kova koko ajan. Olen nyt useampana yönä tuntenut tuon kivun ja huolettaahan se. Päivät menee hyvin. Pientä nippailua silloin tällöin ja paha olo nostaa välillä päätään oikein kunnolla. Huimaa ja nälättää yms. Eli ihan mukavat oireet on päällä=)



En jaksa odottaa sitä neuvolan ultraa... Typerää olisi tosin tilata yksityiselle koska voisin sen tilata vasta parin viikon päähän. Aiemmin tuskin mitään näkyy. Neuvolan ultra onkin jo 3 viikon päästä (muistaakseni) eli turhaa menisin aiemmin.

Täältä kanssa Hermionelle haleja,toivottavasti se vuoto oli vain jotain limakalvojen herkkyydestä johtuvaa tms.Kyllä nyt jännittää meidän kaikkien puolesta,että miten tässä käy.



Huomenna itsellä alkaa oikea piinaviikko,edellisessä raskaudessa vuoto alkoi just tolla viikolla 7.Välillä tuntuu,että hulluks tulee tämän odottamisen kanssa,kun ei tiedä mitä seuraava vessa reissu tuo tullessaan.Vaikka kyllähän ne pienet vuodot voivat liittyä alkuraskauteen ilman,että mitään olisi vialla.Silti tuntuu kuin sydän pysähtyisi,jos paperiin ilmestyy verta.



Mutta,mies lähti aamulla serkkunsa polttareihin ja jäin sit yksin lasten kanssa kotiin kärsimään edelleen jatkuvasta niskakivusta.Välillä oikein silmissä sumenee, kun koskee niin kovasti.Sängystä nousemiseenkin meni melkein tunti kun en pystynyt liikuttamaan itseäni kuin sentin kerrallaan.Pahoinvointikin on vain voimistunut.Välillä tekee mieli syödä taukoamatta kun taas välillä meinaa laatta lentää jo pelkästä ruoan ajattelusta.Että yritä siinä nyt sitten kuunnella kehoasi,joka ei itsekkään tiedä mitä se haluaa...



Kolmas koneellinen pyykkiä on pyörimässä ja lattiat imuroitu,luututtu ja vahattu!Oli pakko saada muuta ajateltavaa kuin tämä jatkuva keskenmenon pelko eikä mulla ole muuta keinoa kuin siivoaminen.Jos joku tietää mukavamman keinon pitää ajatukset välillä poissa noista peloista niin vinkkejä otetaan mielellään vastaan.



Jonna 6+6

ja toinen siellä vielä köllii. Toivotaan (ja uskotaankin) että masussa on kaikki hyvin nyt.



t. Kauralastu, joka niin kovasti haluaisi jo odotuspuolelle

Nuo pelot ja sitten jos vielä vuotoa ovat aika kamalia juttuja, kaikkien näiden kokemusten jälkeen mitä meillä on!



Lohdutukseksi voin sanoa, että minulla oli esikoista odottaessakin hieman vuotoa, seksin jälkeen... sen jälkeen en kyllä ole uskaltanut harrataa seksiä. Vasta kun 12viikkoa on täynnä uskaltauduimme ja niin tein seuraavassakin raskaudessa.

Onko teillä tällaisia pelkoja tai kokemuksia?



Yritän tämänkin raskauden kohdalla aina itselleni taustalla toitottaa, että jos meneee taas keksen niin se parempi alussa kuin, että joutuisi esim. synnyttämään tai, että vauvalla olisi synnyttyään jotain niin vakavaa ettei jaksaisi.

Onko teillä muilla tällaisia ns. selviytymishokemia tms.



Toivon voimia kaikille ja onnea ja uskoa kun eniten pelottaa!