Mies haluaa erota koska en siivoa

siellä aika selvät ohjeet, miten leipoa ja kokata. Ja harjoittelemalla oppii.

koskaan en tee tarpeeksi, että kelpaisin ja jos jonkin teen, niin keksii seuraavan. Hoidan 4 lasta ja talouden lähes kokonaan itse, ei ole likaista, on puhtaat vaatteet ja kotiruokaa ja leivonkin silloin tällöin.



Mutta kun en muista ja ehdi niitä pölyjä pyyhkiä tarpeeksi usein, pitää tasoja tyhjinä "rojuista" tai säätää auton penkkiä käytön jälkeen takaisin mieheni mitoille. Ja koska lisäksi en osallistu perheen elatukseen kuin äitiyspäivärahan/kotihoidontuen verran (vauva 5kk), niin olen lähtöuhan alla.

Parhaat ruoat mielestäni ovat uuniruokia, jotka heitetään uuniin ja kellon hälyttäessä otetaan pois. En voi sietää pilkkomista ja lieden ääressä kyttäämistä.



Totta kai voi oppia, mutta en kerta kaikkiaan halua viettää aikaa keittiössä, luen tai teen käsitöitä mieluummin.

vaikuttaa todelliselta narsistilta.



Ap taas voisi ehkä tehdä listan molempien tekemistä kotitöistä esim. parin viikon ajalta. Siivoojan työ on aina näkymätöntä, sen huomaa vasta kun sitä ei tehdä. Ehkä voisit (havainnollisesti, asiasta kertoen) jättää vessan pesun tms. väliin, niin mieskin näkisi mikä on tulos.

siellä aika selvät ohjeet, miten leipoa ja kokata. Ja harjoittelemalla oppii.

Joku roti täytyy olla!

"Kyllä sun täytyy sellanen ja sellanen ruveta oleen, muutan mä jätän sut". Just joo.

Lepikkoon tuollanen mies joutaa.

eiköhän eron syynä ole joku muu, vaikka vaan kyllästyminen.



Ei kai toista ihmistä voi muuttaa.



Kai sinäkin vaadit että otat eron jos mies ei rakenna taloa jne.

Tuolla arvostelulla mies haluaa vain alistaa vaimon, ei ole tyytyväinen siihen mitä saa, vaan aina haluaa jotain enemmän ja paremmin....Kylläpäs verenpaine nousi kun ajattelikin tuollaista tilannetta!!!! Minusta paras ratkaisu olis roolinvaihto, mies pyrittämää huushollia ja lapsia muutamaksi päiväksi niin nähtäis kuinka paljon saavat aikaan.

miten mies voi vaatia sinulta yhtäkkiä tuollaisia kodinhengettären taitoja, jos et ole niitä tavatessannekaan tehnyt? varmaan oma äitinsä oli tällainen perinteinen essu edessä kulkeva hilloaja, teki kotona kaiken eikä valittanut.....Onneksi emme elä enää 50-luvulla, ihan ällöttää että jotku vaativat sitä!

ei minualla ole mitään sitä vastaankaan jos joku tekee kaiken itse, onhan se hienoa ja siinä varmaan säästää rahaakin. Mutta kun enää ei eletä köyhyydessä niinkuin silloin, jolloin oli pakko kasvattaa kaikki omassa puutarhassa ja leipoa leipä omassa uunissa. kas kun mies ei vaadi että pesisit astiat ja pyykitkin käsin?

Kai sinäkin vaadit että otat eron jos mies ei rakenna taloa jne.

Kyllä, aseta vastavaatimus! Kyllä mieheltäsi joku heikko kohta löytyy jossa voisi itseään kehittää. Voisi huolehtia ulkonäöstään paremmin, tai sivistää itseään enemmän. Nikkaroida ja rakennella. Ei kai hän vain iltaisin istahda katsomaan telkkaria, sehän olisi hyvää aikaa tehdä kotona pientä remonttia. Aina on jotain korjattavaa.

miehen äiti on tosiaan keittiössäasuvaa tyyppiä. Aamupalaa tehdään puoli tuntia ja syödään tunti. Kun se on saatu poiskorjattua, aloitetaan lounaanteko ja siihen syönteineen päivineen menee parisen tuntia. Sitten taas siivotaan ja levätään, juodaan päiväkahvit ja aletaan suunnitella illan pääruokaa. Tässä välissä anoppi juoksee lähimetsässä poimimassa piirakkamustikat ja pyöräyttää piirakan, tai keittelee marjoista hillot kaappiin. Ruoan valmistuessa silittää ison pinon pyykkiä. (mulla ei ole ollut aikaa eikä halua silitellä muutamaan vuoteen...)



Nyt on vaan niin, että mun mies on kova tekemään kaikenlaista kotona. Hän kyllä pesee pyykkiä ja laittaa astioita koneeseen/pois, tekee pihatyöt ja huoltaa auton. Ulkonäöstään pitää tosi hyvin huolta, on hoikka ja urheilee paljon. Eli tuo heikon kohdan etsintä oli tosi hyvä vihje, kunhan vain keksisin sen?

eli perusasiat osaan ja varmaan osaisin enemmänkin, mutta en vaan viitsi. Mieluummin harrastan omiani kuin säilön kurkkuja. Mies on kerran leiponut lasten kanssa pullaa 15v aikana (minä noin kerran kuussa) ja sitä yhtä leipomiskertaa hän tuo jatkuvasti esille sekä lapsille että suvulleen. Kun meillä isä leipoo!



Olen ilmoittanut miehelle, että halusin aikanaan puolison, joka osaa tehdä remontin, korjata auton ja siivota jälkensä. Kun hän suostuu toteuttamaan nämä minun toiveeni, ryhdyn minäkin kotihengettäreksi. Ja muistan puolestani aina kertoa kaikille, että meillä minä olen se, joka ymmärtää tietokoneista, langattomasta kotiverkosta ja tulostimista!

Naiset nyt eivät vaan osaa mitään mitä naisten yleensä odotetaan osaavan tehdä. Onhan se varmaan mukava jos vaimo osaa leipoa tms.

Naiset nyt eivät vaan osaa mitään mitä naisten yleensä odotetaan osaavan tehdä. Onhan se varmaan mukava jos vaimo osaa leipoa tms.

eli tuoda perheelle niin paljon rahaa, että vaimo voi keskittyä keittiöön.

Aikaisemmin mies syytti mua myös siitä, että olen omissa maailmoissani netissä, enkä perheen kanssa. En sentään koskaan hätistellyt lapsia pois, että saisin olla netissä rauhassa. Kuten kaikki naiset tietävät, me naiset voimme olla netissä ja samaanaikaan puhua ystävän kanssa puhelimessa, katsoa telkkaa ja kuunnella lapsen lukuläksyä tai antaa matikanläksyohjeita. Eikö niin? Nyt oltiin sitten 3 kk ilman nettiä ja koska en kerta kaikkiaan osaa istua sohvalla mitään tekemättä, tein käsitöitä tai katsoin telkkaa. Mutta ei sekään sitten ollut hyvä. Olen jo kauan aikaa sitten lopettanut askartelun ja korttien, kranssien ym. tekemisen omassa työhuoneessani, koska siitä tuli niin helvetillinen sota, että en ole perheen kanssa vaan yksinäni omassa rauhassa. Aloin tehdä niin, että odotin, että lapset nukkuvat ja aloitin sitten omat puuhasteluni, mutta ei fysiikka kestänyt sitä valvomista ja mies oli ihan raivona, kun en tullut sänkyyn.

Oletkos sinä lastesi kanssa niin että et tee siinä samalla muuta. Leikitkö lastesi kanssa heittäytyen leikkiin? Ulkoiletko lastsi kanssa. Kuulostaa, että miehesi kaipaa sinun läsnäoloasi niin että et tee muuta. Läsnäolo ei ole silloin aitoa, jos tekee muutta. Mutta tässä ei ole toki koko asia, vain yksi puoli siitä.

Juu, en. En ole koskaan osannut leikkiä lasten kanssa enkä todellakaan osaa "heittäytyä leikkiin". Sen sijaan olen lukenut lasten kanssa paljon ja askarrellut. Joskus pelaamme koko perhe yhdessä jotain lautapeliä. Vaikka olisin netissä tai tekisin jotain muuta, keskeytän aina kaiken ja keskityn lapseen, jos hän tulee luokseni ja tarvitsee huomiota. Tästä olen pitänyt oikein erityisen tarkkaa huolta.

Missäpäin asutte? Osaatteko kumpikin englantia? Pääkaupunkiseudulta löytyy ihmisiä, jotka tekevät parisuhdetyötä myös englanniksi. Mieheni on Afrikasta, ja on usein sanonut, että häntä ahdistaisi olla altavastaajana parisuhdeterapiassa, jos terapeuttina on suomalainen nainen. Viime kesänä törmäsimme Mark Sabaan ja kuuntelimme yhden hänen pitämänsä luennon monikulttuurisesta parisuhteesta. Sen jälkeen mieheni sanoi, että jos koskaan tarvitsemme ulkopuolista apua, niin menisi hänen luokseen. Markilla tuntui olevan kokemusta niin elämisestä Suomessa ulkomaalaisena miehenä kuin parisuhteen rakentamisesta suomalaisen kanssa.

Sen sijaan olen lukenut lasten kanssa paljon ja askarrellut. Joskus pelaamme koko perhe yhdessä jotain lautapeliä.

Arvostaakos miehesi sitten näitä?

Mies on toisesta pohjoismaasta ja asumme Pohjois-Suomesta. Mies rakastaa saunaa, Lapin kultaa ja lenkkimakkaraa. Tuo terapiakieli on ongelma. Miehellä tuntuu olevan vaikeuksia ilmaista itseään jopa omalla äidinkielelellään. Itse olen hyvin verbaalinen ja hän taas ei. Tämäkin luo ristiriitoja. Olen joutunut opettelemaan olematta provosoitumatta siitä, että hänen äänensävynsä kuulostaa tylyltä. Aina hän ei sitä tarkoita.

heti nuo viimeisetkin "puuhastelusi" niin pääset äijän riesasta ihan oikeasti eroon! Jihuu, nauti elämästä sillä miehiä riittää!

Kun en leivo lapsille pullaa. Joskus heitän kaupan pakastepullat uuniin. Ennen joulua teimme muutamaan otteeseen lasten kanssa pipareita. Valmistaikinasta. Lienee sanomattakin selvää, että hänen äitinsä tekee taikinan alusta loppuun saakka itse.



Olen satamiljoonaa kertaa kysynyt, mitä se on se perheen kanssa oleminen ja puuhastelu. Kesäisin mieheni on aivan hermoheikkona, kun en viihdy pihalla. Minulla ei ole siellä mitään tekemistä, meillä on sellainen piha johon näkee jokapuolelta, eli siinä ei viitsi makoilla. Mikään siinä ei kasva, eli en ole innostunut istuttamaan siihen mitään. Pensasaitoja kitken kerran kesässä. En yksinkertaisesti tajua, mitä hemmettiä tekisin siellä pihalla???? Minun pitäisi istua puutarhatuolissa ja katsoa lapsia, kun leikkivät. 10- ja 12-vuotiaat lapset, jotka ei taatusti leiki omalla pihalla. Tästä olemme käyneet suuria riitoja, kun mieheni ei voi ymmärtää, miksi haluan istua kauniina kesäpäivänä sisällä, olohuoneessa. Tykkään istua viileässä varjossa, terassin ovi on kuitenkin auki. Mutta jälleen kerran: en saisi istua ja lukea, tehdä käsitöitä tai katsoa telkkaa, vaan minun pitäisi puuhastella keittiössä. Aina palataan tähän samaan vanhaan ongelmaan.



Nyt muuten aamupäivällä kun mies purki astianpesukonetta, kuulin, kun hän vihaisena paiskoi kapustoja ja lastoja koneesta laatikoihin ja tuhisi itsekseen...mun oli pakko sanoa, että jaahas, olenko laittanut astiat väärällä tavalla (eilenillalla) koneeseen, vähän kuulostaa siltä.



Oikeesti mä olen aina nauranut naisille, joiden mielestä niiden mies tekee aina kaiken väärin, viikkaa pyykit väärin, laittaa astiat koneeseen väärin, pukee lapset väärin, laittaa ruoat jääkaappiin väärin jne jne. Meillä on just päinvastoin, eli minä en tee mieheni mielestä mitään oikein.



Huom! Se miksi olemme olleet näinkin pitkään yhdessä on, että mieheni ei ole aikaisemmin urputtanut mistään, ollut vaan hiljaa, ja ilmeisesti kerännyt sitä katkeruutta sisäänsä vuosikaudet. Ja voi pojat, kun nyt sitä on sitten alkanut tulla ulos ja loppua ei näy. Ei jaksa tollasta akkamaista jäkätystä.

Mulla kokemusta tosta siivoamatta jättämisestä! Eipä ollu mitään vaikutusta, pah. Jätin tiskit tiskaamatta, ukko oli sitä mieltä, ettei juuri tiskiä tee joten ei ole sen homma tiskata (meillä ei astianpesukonetta).

vaan puhut vaan, ja esität selkeitä kysymyksiä ja jäät odottamaan vastausta (mutta et anna tilanteen hiipua ennen kuin vastauksen saat, tai jos vastausta kerta kaikkiaan ei tule, niin voi ainakin toivoa että ajatus jää itämään mieleen). Mitä menetettävää vielä on, jos vaan lopetat ns. arkiasioista puhumisen, ja alat puhua todellisista asioista vähän korkeammalla tasolla. Ei voi olla niin, että jos neljän ihmisen koko elämä on ns. katkolla ja arki on kaikille henkistä kiusaamista, etteikö olisi hyvä aika puhua. Absurdia jotenkin, miten helposti perheissä (myös meillä, en kiellä) katsotaan televisiota sen sijaan, että keskityttäisiin oikeisiin ongelmiin...



Voi olla että miehelle on vaikea ilmaista itseään sanoilla, ja voi olla että hän ei osaa edes mistään tunteista puhua. Ainakin minun mies sanoo, että mitä enemmän minä puhun, sitä vähemmän hänen tekee mieli puhua. Ja sitten taas mitä hiljaisempi hän on, sitä enemmän minä yritän muotoilla sanoja uudelleen niin että hän vastaisi jotain. Pitäisi osata kertoa oma asia ja sitten olla hiljaa. Ehkä sinun miehesi kaipuu niitä konkreettisia tekoja kohtaan juontuu siitä, että hän näkee tunteita vain niissä teoissa. Ja sitten kun on kotonaan oppinut tietyn rakastavan äidin ja vaimon mallin, kaipaa sitä samaa. Eli hän tosissaan luulee, että se tapa millä teidän elämään tulisi lisää rakkautta ja välittämistä jne, olisi se että vaimo alkaisi tehdä hilloa.



Tämä olisi se asia mistä puhua, esimerkiksi niin että mitä mies kaipaa elämäänsä lisää, ja miksi.