Ihmettelen miten naiset jotka saa esikoisen vasta yli 35v jaksaa

Sen jälkeen homma sujui jo suht hyvin, tosin eka puoli vuotta oli aika stressaava. Olen vuorotöissä, mutta onneksi mies on päiväduunissa.



En oikeastaan usko, että tässä on iällä suurtakaan roolia. No ok, moni kypsässä iässä lapsia tehnyt on jo edennyt urallaan, mutta se on oikeastaan vaan hyvä asia: on varaa ostaa palveluita ja tehdä osittaista työaikaakin.

sattuu! Että näin. Vaikka olisi urheilija niin synnytys sattuu ja tuntuu, kroppa muuttuu sitä paitsi jo raskausaikana. Ei se pelkkä synnytys naista muuta kuten usein erheellisesti täällä kirjoitetaan.

Ei kai se sitten olekaan vaikeaa kun on sen lapsen saanut. Vaikeampaa on sen pennun alulle saaminen ja synnytyksestä töipuminen, mikä on huomattavasti hitaampaa vanhoilla naisilla kuin nuoremmilla, etenkin jos ei ole aikaisempia synnytyksiä. Biologisesti 35v nainen on jo vanha, vaikka lapsia saisikin.

Hauska aloitus. Täytän itse parin viikon päästä 35 ja aloin sen vuoksi miettiä asiaa.



Onkohan kirjoittaja vielä alle 35, vai mistä moinen ikäraja tuli mieleen...



Itse kun ainakin tuntuu että olen sekä henkisesti että fyysisesti paljon paremmassa kunnossa nyt kuin esim 5-10 vuotta sitten. Esikoinen on jo olemassa, vaikkei vielä kahtakaan vuotta, eikä mieleen ole tullutkaan että jaksaisin häntä jotenkin paremmin jos olisin vasta vaikkapa 23.



Syön nykyisin paremmin, urheilen monipuolisemmin ja tunnen kehoni aivan eri tavalla kuin joskus nuorempana. Olen saanut juhlia, valvoa, riekkua, reissata, opiskella, elää kahdestaan mieheni kanssa, shoppailla, tehdä töitä, kuunnella itseäni, harrastaa omia asioitani vaikka joka ilta... Vasta yli 30-vuotiaana minusta on tosissani tuntunut, että jos saisin lapsen, en tuntisi ikinä pienenpientä kateuden pistoa sydämessäni kun kuulen kaverien Japanin reissusta, uusista uramahdollisuuksista tai surffausmatkoista.



Tunnen itseni paremmin, ymmärrän muita ihmisiä paremmin, tiedän mitä olen joskus tehnyt väärin ja olen korjannut elämäni rauhassa, olen seurannut tyytyväisenä vierestä ystävien kasvattaessa lapsiaan (ja tietenkin todennut mielessäni välillä "ei meillä sitten ikinä"...), enkä vielä tunne itseäni millään mittarilla vanhaksi ja raihnaiseksi!



Synnytyksestäkin toivuin supernopeasti ja yllätyksekseni painoin 5 vkon päästä vähemmän kuin ennen raskautta. Lihasvoiman takaisin saaminen vei tietenkin tuota pidempään. Kärsivällisyyteni on mahtavan paljon suurempi kuin esim 20-vuotiaana. Huumorintajuni ja leikkimielisyyteni on edelleen tallella ja nautin kun lapsi alkaa olla sen ikäinen että voimme leikkiä yhdessä. Lapsen kanssa on ihanaa kyllä yli 35-vuotiaanakin - don't worry!

Onko kukaan samassa tilanteessa, että ikää kohta 35, ensimmäiset lapset koulussa ja tarhassa ja nyt harkitsen kolmatta lasta.... Edellinen olisi siis 5 v kun alkaisimme yrittämään ensi kesänä, jos siis alamme yrittämään. Itse olisin 36 kun lapsi syntyisi (jos siis tulisin raskaaksi). Vähän kyllä mietityttää, osin iän takia, osin rahatilanteen (asuntomme kävisi pieneksi 3 lapselle ajan myötä) ja vapaa-ajan takia (nyt helppo esim. matkustaa kahden isomman lapsen kanssa). Että jaksaisiko sitä vielä.... Mietintämyssy päässä

Sitä varten mäkin synnytin lapseni alle kolmekymppisenä, ettei sitten vanhana enää tarvii rehata.

Mut eipä haitaa :D

Jos ajatellaan, että 40-vuotiaalla on vielä puolet elämästään jäljellä, en oikein ymmärrä tuota ajattelua, että 35-vuotias olisi vanha. Vanha on sellainen, joka ei enää ole työelämässä. Näin ollen itse ajattelisin 65-vuotiasta vanhana. Sen sijaan anoppini, joka on 65-vuotias, loukkaantui verisesti, kun eräs kuntosalilla oli kutsunut häntä vanhaksi. :) Eräs anoppini ystävätär on 87-vuotias ja tekee vapaaehtoistyötä vanhainkodeissa. Sanoo aina lähtevänsä auttamaan niitä vanhuksia. :D



Vanha on suhteellinen käsite, mutta on ainoastaan nuoruuden ylimielisyyttä ja kaikkivoipaisuutta kutsua 35-vuotiasta vanhaksi. Ihminen on lisääntymiskykyinen vielä siinä iässä ja monia vuosia sen jälkeenkin eli luonto on tarkoittanut ihmisen lisääntymään tuon ikäisenä. Se merkitsee sitä, että luonto on laskenut ihmisen elävän sen verran kauan, että pystyy vielä lapsensa hoitamaan aikuisikään. Pientä kunnioitusta siis myös teiltä ajatusmaailmaltaan teini-ikäisiltä: ihminen kasvaa ja kehittyy iän myötä, mutta fyysinen kunto alkaa rapistua vasta myöhemmin. Hyvällä hoidolla se kunto saattaa olla aika hyvällä mallilla vielä 60+-vuotiaallakin, niin kuin on asia esim. anopillani. Jos itse olette vanhoja ja väsyneitä, kun olette eläneet alle puolet elämästänne, säälin teitä, mutta ei pidä yleistää.

vuotiaana vanhuksiksi.



Itse sain kuopukseni 43- vuotiaana ja hyvin jaksaa.

Se on helppoo ku ei tarvii itkee sitä kun ei pääse baariin tai muihin huvituksiin. Baarit ja ulkomaan matka on suoritettu aikaa sitten. Ei tarvii Av:lla itkee ku ei osaa googlaa mikä auttaaa vauvan mahavaivoihin. Ja on paljon kavereita, jotka tietää paljon lastenhoidosta. Eikä kukaan pidä sua teiniäitinä. Ja talous on kunnossa. Osaan myös nauttia pienistä asioista, varmaan joku 25 veekin osaa, mut vanhemmin osaa vielä paremmin.

Okei, eipä näytä ikä paljoa jalostavan =)

...olevansa vain "AIkuinen Kypsä Nainen", jonka nähtävästi pitäisi kirjoittaa vain vakavasti otettavaa vanhahtavaa kirjakieltä? Mummini sanoi joskus, että ei ihminen koskaan tule vain vanhaksi. Hänessä on aina kaikki ne iät, jotka hän on elänyt.

35-vuotias voi olla tarvittaessa kypsä aikuinen mutta myös hupsu ja nuori - se tässä onkin niin kivaa :)

Esikoisen sain 24 v ja kakkosen 27 v, kolmonen tuli ilahduttamaan arkeamme kun olin 36 v. Tuntui, että jaksoin paremmin. En esimerkiksi ole enää niin aamu-uninen kuin nuorempana. Jotenkin myös perheeseen keskittyminen antoi enemmän ihan henkiselläkin puolella.



Joku sanoi kolmatta odottaessani, että vanhempana sitä osaa nauttia vauvasta enemmän. Ihmettelin tätä komenttia, koska tunsin nauttineeni vauvoista täysin rinnoin jo alle 30 v. Tunsin, etten millään voisi nauttia enää enempää, mutta kuinka osuvasti tuo joku sanoikaan.

Ja jos nyt valvomiskestävyydessä hiukan menettää, niin viisaudessa ja varallisuudessa noin keskimäärin myös voittaa! (Keskimääräisyyksiä ja yleistyksiähän tämä koko keskustelu ON, koska oletat ilman sinäkin jaksamisen heikkenevän iän myötä...)



Eli osaa ja kykenee ottamaan rennosti, olemaan rauhassa hoitovapaalla (vakkariduuni odottaa kyllä), hyödyntämään osittaisen hoitovapaan ja palkalliset hoitolikat ;-) Hyvin siis jaksaa!

moni on omaishoitajana omille vanhemmilleen tai puolisolleen paljon vanhempana ja silti käyvät vielä töissäkin. Työlään vanhuksen omaishoitaminen on paljon raskaampaa.

vaikka oonkin JO 36 vee. Aikuiseksi kuitenkin itseni luokittelen. Voisitko kertoo mikä mun olemuksessa mättää? Olis kiva tietää ja nauraa :D

olen 35 ja esikoiseni täyttää parin viikon päästä 16.

että on silloi HENKISESTI KYPSÄ ja luottaa itseensä äitinä.Moni kun tulee kyllä raskaaksi jo aiemmin mutta päätyy ABORTTIIN.

35-vuotias ei ole mikään raihnas vanhus, hyvä ap... Ja jos nyt valvomiskestävyydessä hiukan menettää, niin viisaudessa ja varallisuudessa noin keskimäärin myös voittaa! (Keskimääräisyyksiä ja yleistyksiähän tämä koko keskustelu ON, koska oletat ilman sinäkin jaksamisen heikkenevän iän myötä...)

Eli osaa ja kykenee ottamaan rennosti, olemaan rauhassa hoitovapaalla (vakkariduuni odottaa kyllä), hyödyntämään osittaisen hoitovapaan ja palkalliset hoitolikat ;-) Hyvin siis jaksaa!

mä pärjään nyt 44 vuotiaana n. 4 tuntia lyhyemmillä yöunilla kuin parikymppisenä.

Olen 41, enkä mielestäni yhtään väsyneempi tai raihnaisempi kuin kolmekymppisenä. Jaksaisin vieläkin, en vain halua enää:)

Oliko tämä taas joku provo? ;)

mutta näkyypähän taas uponneen.

ihme on jos edes normaaleista hommista selviää. Ei siihen mitään vauvaa eikä taaperoa enää mahdu. Ei millään.



Ihmettelen miten ihmiset yleensäkään jaksaa elää edes seitsemänkyppiseksi asti. Mä olen jo nyt ihan raato enkä ole edes elänyt poikkeuksellisen raskasta elämää.

enemmän alle 30vuotiailla kuin yli 40vuotiailla.Ei viitsi väitellä ikääntymisestä.

Minusta moni n.40v äiti on tosi räjähtäneen ja väsyneen näköinen,jos nyt ihan suoraan kommentoin.