Mikä saa teidät naiset synnyttämään uudestaan? Onko synnytys edelleenkin vaiettu tabu?

mä olen onnellinen,että olen saanut synnyttää kolme lastamme. Synnytykset ovat kaikesta kivusta huolimatta olleet elämäni upeimpia kokemuksia!

Aloituksen pointtina oli herättää keskustelua. Sen sijaan minua alettiin syyllistää ja jakamaan heti neuvoja. Niitä en ole kuitenkaan mielestäni pyytänyt. Ehkä tämä oli väärä palsta tähän kesksuteluun. Ja todella, aihe vaikuttaa näiden vastausten perusteella tabulta.

Rehellisesti sanottuna voisit miettiä otsikkoa ja aloitustasi hetken. Ehkä sinä käsität sen eritavalla kuin minä (taisin olla vastaaja numero 9). Jos kaipasit kokemuksia vain traumaattisen synnytyksen kokeneilta niin olisi kannattanut laittaa se jo otsikoon.

Jos nämä viestit ei ole keskustelua niin mikä sitten ?

Et kysynyt neuvoja mutta eikö nekin ole osa normaalia keskustelua ? Mitä pahaa niissä on ? Ja miten niin tabu ? Keskusteluahan syntyi ? Vai olisitko halunnut vain kuulla heidän mielipiteitään jotka ovat traumaattisen synnytyksen takia jääneet yksilapsisiksi ?

Koeta uutta aloitusta tyyliin "kokemuksia traumaattisista synnytyksistä" tai vaikka "onko kukaan jäänyt yksilapsiseksi traumaattisen synnytyksen takia?"

Kun harrastaa seksiä, tulee lapsia.

useimmiten niitä ei tule, jos käyttää ehkäisyä.

Synnytyksistä ja kokemuksista jauhetaan joka paikassa.



Naiset ovat vuosituhansia synnyttäneet, kuten eläinkunnankin naaraat. Miksi sitä pitäisi pitää jonain valtavana sankaritekona? Suurin osa naisista pystyy siihen ja selviää siitä vallan hyvin, joten aivan turhaa tämä ison numeron tekeminen luonnollisesta asiasta.

Synnytys oli mulle todella traumaattinen kokemus, en ehtinyt saada kipuun mitään, repesin pahasti ja menetin liikaa verta jne. Olin synnytyksen jälkeen syvästi järkyttynyt, kipeä ja vannoin, ettei enää ikinä.



Siitä on nyt kuusi vuotta ja olen raskaana. Kauan siinä meni, mutta nyt olen taas valmis synnyttämään. Vauvakuume meni synnytyspelon ohi. Välillä kyllä ahdistaa..

Pystytte tietämättä mitään minun synnytyksestä sanomaan, ettei kätilö ole tehnyt virheitä.



Mielestäni synnytys on juurikin tabu! Kun itse siitä puhuin, minulle suositeltiin ammattiauttajaa. Eikö siitä todellakaan voi puhua, kuin ammattiauttajan kanssa?



Miten se voi loukata arvon av-mammoja, jos jollakin on ollut traumaattisempi synyntyskokemus kuin teillä? Vaikutatte kaikki niin kovin loukkaantuneitla.



Edelleenkin olen sitä mieltä, että synnytys on tabu. Jos se ei olisi, tähänkin avaukseen olisi asennoiduttu toisella tavalla. Ei syyttelemällä vaan rakentavasti.

mutta olin valmis kestämään sen, jotta saisin toisenkin lapsen. Alunperin halusin 3, mutta nämä 2 saa riittää, ihan vaan sen takia, etten enää JAKSA olla raskaana ja synnyttää. Se oli kamalaa. Mutta onneksi palkinto oli sen arvoinen ;)

taidat olla se sama kitisijä joka toisessa ketjussa jo syytti kätilöä kun ei tuupannut sinua täyteen lääkeitä ponnistusvaiheessa ja se sattui...?



Kukaan tuskin on loukkaantunut, ärsyyntynyt lähinnä ja tympääntynyt kun et tunnu ymmärtävän että sinun kokemuksesi oli SINUN VIKASI, ei kenenkään muun. Voithan tietysti syyttää luontoa, karmaa tai vaikka jumalaa. Mutta et muita ihmisiä siitä että miehesi paukautti sinut paksuksi ja yllätyit kun synnytys sattui..



Vaikuttaa näet siltä että olet ainoa joka asiaa ei tunnu ymmärtävän.



Jos ei hyvällä..

Se sattui kyllä kamalasti, mutta silti siitä jäi suurimmaksi tunteeksi joku selvästi määrittelemätön hienous. En saanut/halunnut kivunlievitystä toisella kertaa, paitsi ilokaasun. Ekalla kerralla kohdunkaulan puudutteen vähän ennen ponnistusvaihetta.



Se on kamalaa, mutta silti ihan mahtavaa. Mieluummin synnyttäisin kolmannen kerran kuin kärsisin kolmannen raskauden. Se vasta oli viheliäistä.



Mutta joo, olen sinänsä onnekas kun on mennyt noin hyvin. Olisi voinut mennä huonostikin ja silloin olisi mielipiteet varmasti toisenlaiset. Kyllä se hurjaa touhua on, elämän ja kuoleman kysymykset on paikalla siinä.

Okei. Tämä keskustelu oli hedelmätön.

Missä helvetissä on muuten se naisten välinen solidaarisuus? Tai edes sympatia?

Kukaan ei edes YRITTÄNYT ymmärtää minua.

Pystytte tietämättä mitään minun synnytyksestä sanomaan, ettei kätilö ole tehnyt virheitä.

Mielestäni synnytys on juurikin tabu! Kun itse siitä puhuin, minulle suositeltiin ammattiauttajaa. Eikö siitä todellakaan voi puhua, kuin ammattiauttajan kanssa?

Miten se voi loukata arvon av-mammoja, jos jollakin on ollut traumaattisempi synyntyskokemus kuin teillä? Vaikutatte kaikki niin kovin loukkaantuneitla.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että synnytys on tabu. Jos se ei olisi, tähänkin avaukseen olisi asennoiduttu toisella tavalla. Ei syyttelemällä vaan rakentavasti.

Ethän sinä ole vieläkään puhunut synnytyksestäsi! Kukaan ei tiedä siitä mittän muuta kuin että koit sen traumaattisena. Ja kukaan ei minun käsittääkseni ole loukkaantunut siitä ,että sinulla on ollut traumaattinen synnytys. Eikös se ole rakentavaa suhtautumista, kun ehdotetaan sinulle rakennuspalikoita miten pääset pois tuosta umpikujasta? Onko sinun synnytyksessäsi tapahtunut hoitovirhe, vai miksi syytät kätilöä? Joskätilö ei ole tehnyt virhettä, eikö trauman purku olisi parempi aloittaa siitä, että synnytys sattu ja piste. Edelleenkin olisi hyvä kuulla se sinun synnytystarinasi.

Nyt hyvä nainen, koita nyt ryhdistäytyä. Älä nyt hyvänen aika lähde tuolle linjalle.

Pystytte tietämättä mitään minun synnytyksestä sanomaan, ettei kätilö ole tehnyt virheitä.

Mielestäni synnytys on juurikin tabu! Kun itse siitä puhuin, minulle suositeltiin ammattiauttajaa. Eikö siitä todellakaan voi puhua, kuin ammattiauttajan kanssa?

Miten se voi loukata arvon av-mammoja, jos jollakin on ollut traumaattisempi synyntyskokemus kuin teillä? Vaikutatte kaikki niin kovin loukkaantuneitla.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että synnytys on tabu. Jos se ei olisi, tähänkin avaukseen olisi asennoiduttu toisella tavalla. Ei syyttelemällä vaan rakentavasti.

sillä asenteella, että maailma vastaan sinä.

Täällä joku ehdotti, että kävisit läpi asiaa ystäviesi kanssa, eikä se kuulemma onnistunut, koska ystäväsi eivät ole synnyttäneet. Ammattiauttajatkaan eivät kelpaa, koska se mielestäsi kertoo siitä, että synnytys on tabu. AV-mammat eivät sovi myöskään keskustelukumppaneiksi, koska he väittävät, ettei kätilö tehnyt virheitä (missä? En ainakaan itse huomannut sellaista tässä ketjussa, en myöskään huomannut, että olisit varsinaisesti kertonut synnytyksestäsi mitään.)

En ole huomannut kenenkään loukkaantuvan siitä, että sinulla oli traumaattinen synnytys. Mielestäni sinä olet sen sijaan suuttunut siitä, että muut eivät ole olleet sitä mieltä, että synnytys olisi tabu.

Mäkään en näkisi, että synnytys on tabu. Ainakin omat ystäväni ovat kertoneet synnytyksestä hyvinkin yksityiskohtaisesti.

Viestiesi perusteella suhtaudut asiaan hyvin tunnepitoisesti, koska et pysty hyväksymään muiden näkökulmia, ajatuksia tai neuvoja. Selvästi synnytys on jättänyt sinulle suuren trauman - olet tainnut käsitelläkin sitä jo täällä palstalla muissakin avauksissa. Suosittelen sinulle, että oikeasti purat tätä asiaa ammattiauttajan kanssa, koska minusta tuntuu, että olet todella mennyt solmuun tuon asian kanssa.

Luepa nyt omat viestisi tästä ketjusta - olet keskustellut aika hyökkäävään sävyyn. Se kertoo jostain.

Minusta ap itse vaikuttaa kovin loukkaantuneelta. Varmaan ihan syystäkin kun ei saa tukea traumatisoivilel kokemuksilleen. Se johtuu ihan ymmärtämättömyydestä eli siitä, että näitä traumatisoivia kokemuksia ei ole useimmilla, kun valtaosa synnytyksistä menee kuitenkin kivusta huolimatta hyvin.



Ja tosiaan ainakin omassa kaveripiirissä naiset jauhaa aina näitä synnytyskokemuksiaan ja kerrotaan mitä ikävämpiä kokemuksia, joten missään nimessä lähipiirissäni asia ei ole tabu. Myös ihan tuolla perhekahvilassa näitä synnytyskokemuksia kyllä jaetaan kahvipöydässä ihan auliisti, niin hyviä kuin huonoja, eikä ketään kritisoida, päin vastoin.

taidat olla se sama kitisijä joka toisessa ketjussa jo syytti kätilöä kun ei tuupannut sinua täyteen lääkeitä ponnistusvaiheessa ja se sattui...?

Kukaan tuskin on loukkaantunut, ärsyyntynyt lähinnä ja tympääntynyt kun et tunnu ymmärtävän että sinun kokemuksesi oli SINUN VIKASI, ei kenenkään muun. Voithan tietysti syyttää luontoa, karmaa tai vaikka jumalaa. Mutta et muita ihmisiä siitä että miehesi paukautti sinut paksuksi ja yllätyit kun synnytys sattui..

Vaikuttaa näet siltä että olet ainoa joka asiaa ei tunnu ymmärtävän.

Jos ei hyvällä..

Siis mikä tekee naisesta näin julman toista naista kohtaan? Kertoisitko minulle?

Okei. Tämä keskustelu oli hedelmätön. Missä helvetissä on muuten se naisten välinen solidaarisuus? Tai edes sympatia? Kukaan ei edes YRITTÄNYT ymmärtää minua.

sinulle, ja niin jokunen muukin. Niitä et ole kommentoinut. 12

Synnytyksestä puhutaan paljon ja hyvinkin avoimesti. Telkkarissakin näytetään synnytyksiä ja puidaan synnytystarinoita; kuinka se voisi olla tällöin vaiettu tabu?



Synnytyskin on sellainen asia, joka on täysin persoonakohtainen kokemus. Kukaan ei voi tietää miltä toisesta tuntuu ja ainakin minun on äärettömän vaikea samaistua traumaattisiin synnytyksiin, koska minun lapseni ovat tulleet maailmaan helposti. Joku voi kokea minun kertomukseni synnyttämisen vähättelynä, mutta itse tosiaan koin synnytykset helppoina "operaatioina". Tietenkin synnyttäminen sattui, mutta ei mitenkään kamalasti. Päinvastoin koin kivun hyvänä kipuna, koska se vei tapahtumaa eteenpäin ja kivulla oli selkeä päätepiste.

saat juuri sellaisia vastauksia kuin pyydät. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jo ajoituksessa puhut uudestaan synnyttävistä halveksuen ja sama tyyli jatkuu esim tuossa vain synnyttäjiä kommentissa,jossa liität jotenkin kummallisesti synnyttämisen ja epätasa-arvon keskenään. Minusta sinä vaikutat loukkaantuneelta. Asia on selvästi sinulle kipeä ja vielä pinnalla. Silloin on normaalin keskustelun lisäksi hyvä käydä asiaa läpi myös ammattiauttajan kanssa. Aivan kuten täällä on neuvottu. Kukaan ei ole sanonut,ettetkö lisäksi voisi asiasta av:lla puhua. Nyt vain tuntuu,että kohdallasi se pelkästään ei riitä. Hienoa,että olet saanut apua traumaasi!

Pystytte tietämättä mitään minun synnytyksestä sanomaan, ettei kätilö ole tehnyt virheitä.

Mielestäni synnytys on juurikin tabu! Kun itse siitä puhuin, minulle suositeltiin ammattiauttajaa. Eikö siitä todellakaan voi puhua, kuin ammattiauttajan kanssa?

Miten se voi loukata arvon av-mammoja, jos jollakin on ollut traumaattisempi synyntyskokemus kuin teillä? Vaikutatte kaikki niin kovin loukkaantuneitla.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että synnytys on tabu. Jos se ei olisi, tähänkin avaukseen olisi asennoiduttu toisella tavalla. Ei syyttelemällä vaan rakentavasti.

sillä asenteella, että maailma vastaan sinä.

Täällä joku ehdotti, että kävisit läpi asiaa ystäviesi kanssa, eikä se kuulemma onnistunut, koska ystäväsi eivät ole synnyttäneet. Ammattiauttajatkaan eivät kelpaa, koska se mielestäsi kertoo siitä, että synnytys on tabu. AV-mammat eivät sovi myöskään keskustelukumppaneiksi, koska he väittävät, ettei kätilö tehnyt virheitä (missä? En ainakaan itse huomannut sellaista tässä ketjussa, en myöskään huomannut, että olisit varsinaisesti kertonut synnytyksestäsi mitään.)

En ole huomannut kenenkään loukkaantuvan siitä, että sinulla oli traumaattinen synnytys. Mielestäni sinä olet sen sijaan suuttunut siitä, että muut eivät ole olleet sitä mieltä, että synnytys olisi tabu.

Mäkään en näkisi, että synnytys on tabu. Ainakin omat ystäväni ovat kertoneet synnytyksestä hyvinkin yksityiskohtaisesti.

Viestiesi perusteella suhtaudut asiaan hyvin tunnepitoisesti, koska et pysty hyväksymään muiden näkökulmia, ajatuksia tai neuvoja. Selvästi synnytys on jättänyt sinulle suuren trauman - olet tainnut käsitelläkin sitä jo täällä palstalla muissakin avauksissa. Suosittelen sinulle, että oikeasti purat tätä asiaa ammattiauttajan kanssa, koska minusta tuntuu, että olet todella mennyt solmuun tuon asian kanssa.

Luepa nyt omat viestisi tästä ketjusta - olet keskustellut aika hyökkäävään sävyyn. Se kertoo jostain.

MÄ OLEN JO MONESSA VIESTISSÄ MIANUNNUT KÄYVÄNI AMMATTIAUTTAJAN PUHEILLA. Lukisit nämä viestit, ennen kun alat viisastelemaan.

Se kun moni selitti jo toisessa ketjussa tätä samaa uudelleen ja uudelleen tällä ap.lle. Ei tunnu vaan tajuavan vaikka sata ihmistä on sanonut. Apua kuulemma saa, en tiedä mitä täältä hakee kun mikään kommnntti ei kelpaa. Kaikki muut vaan kuulemma haukkuu häntä ja on kateellsia ym..

Okei. Tämä keskustelu oli hedelmätön.

Missä helvetissä on muuten se naisten välinen solidaarisuus? Tai edes sympatia?

Kukaan ei edes YRITTÄNYT ymmärtää minua.

Kyllä se synnytys on hirveä kokemus ja kyllä se sattuisinulle niin kovasti. Sinulla oli varmasti hirveä kätilö, joka oli suorastaan sadisti. Et sinä tuosta nyt varmaankaan selviä, ei kannata asiasta kenellekään puhua.

Tätäkö halusit?

Edelleenkin, kerro synnytyksestäsi, niin voidaan edes yrittää ymmärtää.