Tiedättekö miten pääsin eroon kateudestani Kaunis pieni elämä-blogistia kohtaan?

Enkä jaksanut kuin pari juttua. Kamalasti kirjoitusvirheitä ja se hiton hymiö joka ikisen lauseen perässä.

aikalailla toisenlaisesta näkökulmasta. Mulla on hyvä kamera ja hallitsen työni vuoksi photarin käytön.



Toki se olisi vain tuokiokuvia meidän elämästä ja yhtälailla siellä taustalla vaikuttava työstressi, kiire, pyykkivuoret, sekasotku ja arkiaamuna petaamatta jääneet sängyt, toistuva natkutus lasten ympäri kämppää jättämistä vaatteista, välipalatarvikkeista pöydillä jne. MUTTA blogissa kerrottaisiin tietenkin vain niistä hienoista hetkistä:



- Meillä on 3 erittäin liikunnallista lasta jotka harrastavat paljon ja liikkuvat muutenkin valtavasti. Jo näistä riittäisi ammennettavaa. "Kiia" tässä jumppaa ja "Miia" oppi tänään axelin. "Piia:n" eka päivä alppikoulussa oli täysosuma. Kuka siitä kirjoittaisi, että tämäkin päivä oli yhtä ajelua paikasta toiseen.

- Matkustan vähintään pari kertaa vuodessa miehen kanssa kahdestaan kaupunkilomille, eivätkä ne ole mitään piipahduksia Pariisiin, vaan esim. nyt maaliskuussa lähdemme Shanghaihin ja yövymme viiden tähden keskustahotellissa, viime vuonna olin Intiassa. Ei sitä tarvitse blogissa kertoa että businessluokan lippu oli siksi, ettei koneessa ollut muualla tilaa ja lentoyhtiön pisteillä se oli ostettu muutenkin ja että matkat liittyvät miehen työmatkoihin, jolloin miehen matkan ja yleensä majoituksen maksaa miehen työnantaja ja noista businesshotelleista saa sikahalpoja viikonloppuja jos yöpyy siellä su-ma yönkin. Blogissa näkyisi vain se, kuinka ihanan romanttinen matka meillä oli ja mitä shoppailtiin ja missä syötiin.

- Meillä on 2 kesäasuntoa, toinen merenrannalla ja toinen idyllisen pienen järven rannalla. Lomilla puuhailemme noissa paikoissa kaikkea idyllistä ja merenrantamökin rannassa seisoo myös pätevä vene, jolla retkeilemme saaristossa. Ei sitä tarvitse blogissa kertoa että nuo paikat ovat vanhempiemme ja niihin liittyy myös raadantaa jotta puutarha näyttää siltä miltä se näyttää ja kokoajan on jotain pikku remppaprojektia vaikka mieluummin sitä siemailisi gin&tonicia laiturilla kaiket päivät. Mutta kuvamateriaalia näistä paikoista saisi ammennettua.

- Meillä on myös kaunis omakotitalo jossa on vaalea sisustus, osin kalliskin. Pikkuhiljaa hankittu. Ensimmäisen vuoden olimme talossa ilman sohvaa ja ruokapöydän tuolit ovat edelleenkin hankintalistalla. Mutta kuka niitä kuvaisi? Ei, kuvissa näkyisi vain valkeaa Valantia, Muuramea, meidän peritty Lokki-valaisin, lastenhuoneet siivottuna ja kirjahyllystä 80 & kirjoista poistettuna ja sävy sävyyn olevat Hello Kitty pehmot kauniisti Linumin tyynyjen kanssa aseteltuna.



Kyllä vaan, meidän aivan tavallistakin tavallisemmasta elämästä pystyisi hyvin raajamalla saamaan hyvinkin kadehdittavaa :) Todellisuus ei sitä kyllä välttämättä olisi!

aikalailla toisenlaisesta näkökulmasta. Mulla on hyvä kamera ja hallitsen työni vuoksi photarin käytön. Toki se olisi vain tuokiokuvia meidän elämästä ja yhtälailla siellä taustalla vaikuttava työstressi, kiire, pyykkivuoret, sekasotku ja arkiaamuna petaamatta jääneet sängyt, toistuva natkutus lasten ympäri kämppää jättämistä vaatteista, välipalatarvikkeista pöydillä jne. MUTTA blogissa kerrottaisiin tietenkin vain niistä hienoista hetkistä: - Meillä on 3 erittäin liikunnallista lasta jotka harrastavat paljon ja liikkuvat muutenkin valtavasti. Jo näistä riittäisi ammennettavaa. "Kiia" tässä jumppaa ja "Miia" oppi tänään axelin. "Piia:n" eka päivä alppikoulussa oli täysosuma. Kuka siitä kirjoittaisi, että tämäkin päivä oli yhtä ajelua paikasta toiseen. - Matkustan vähintään pari kertaa vuodessa miehen kanssa kahdestaan kaupunkilomille, eivätkä ne ole mitään piipahduksia Pariisiin, vaan esim. nyt maaliskuussa lähdemme Shanghaihin ja yövymme viiden tähden keskustahotellissa, viime vuonna olin Intiassa. Ei sitä tarvitse blogissa kertoa että businessluokan lippu oli siksi, ettei koneessa ollut muualla tilaa ja lentoyhtiön pisteillä se oli ostettu muutenkin ja että matkat liittyvät miehen työmatkoihin, jolloin miehen matkan ja yleensä majoituksen maksaa miehen työnantaja ja noista businesshotelleista saa sikahalpoja viikonloppuja jos yöpyy siellä su-ma yönkin. Blogissa näkyisi vain se, kuinka ihanan romanttinen matka meillä oli ja mitä shoppailtiin ja missä syötiin. - Meillä on 2 kesäasuntoa, toinen merenrannalla ja toinen idyllisen pienen järven rannalla. Lomilla puuhailemme noissa paikoissa kaikkea idyllistä ja merenrantamökin rannassa seisoo myös pätevä vene, jolla retkeilemme saaristossa. Ei sitä tarvitse blogissa kertoa että nuo paikat ovat vanhempiemme ja niihin liittyy myös raadantaa jotta puutarha näyttää siltä miltä se näyttää ja kokoajan on jotain pikku remppaprojektia vaikka mieluummin sitä siemailisi gin&tonicia laiturilla kaiket päivät. Mutta kuvamateriaalia näistä paikoista saisi ammennettua. - Meillä on myös kaunis omakotitalo jossa on vaalea sisustus, osin kalliskin. Pikkuhiljaa hankittu. Ensimmäisen vuoden olimme talossa ilman sohvaa ja ruokapöydän tuolit ovat edelleenkin hankintalistalla. Mutta kuka niitä kuvaisi? Ei, kuvissa näkyisi vain valkeaa Valantia, Muuramea, meidän peritty Lokki-valaisin, lastenhuoneet siivottuna ja kirjahyllystä 80 & kirjoista poistettuna ja sävy sävyyn olevat Hello Kitty pehmot kauniisti Linumin tyynyjen kanssa aseteltuna. Kyllä vaan, meidän aivan tavallistakin tavallisemmasta elämästä pystyisi hyvin raajamalla saamaan hyvinkin kadehdittavaa :) Todellisuus ei sitä kyllä välttämättä olisi!

Ei kai täällä kukaan ole väittänyt ettei tälläistä blogia pysty kukaan muu tekemään. Ero on siinä että jotkut tekevät ja toiset vaan puhuvat. Kyllä Pieni kaunis elämä blogin pitäjällä on selvästi silmää ja myös käden taito tehdä asioita, ja hän selvästi näkee vaivaa kotinsa eteen.

on tietty plussaa.



Nyt voit sitten alkaa rakentaa elämällesi ihan aitoa sisältöä.

esittipä blogi sitten todellisuutta tai ei. Olen joskus av:n innoittamana lukenut blogia enkä ymmärrä sen suosiota ollenkaan. Ehkä siksi, etten itse lainkaan välitä tuontyyppisestä sisustuksesta tai tyylistä ylipäätään.



Miten joku VOI ottaa jonkun blogin niin todesta, että on kateellinen blogistille? Että joku tuhla energiaansa jonkun nettipersoonan kadehtimiseen sen sijaan että ELÄISI itse. Käsittämätöntä. Uskotte 100% totuutena varmaan kaiken muunkin, minkä netistä luette. Tehkääs joskus omasta elämästänne vastaavanlainen blogi niin näette, että kyllä siitäkin saa kadehtittavan näköistä.

ns. omillaan toimeen, mikä on mulle tärkeä arvo.



Mä en tosin ole koskaan kadehtinut häntä, koska mä en kaipaa tuollaista elämää.

jotkut luulevat tietävänsä jostain ihmisestä kaiken pelkästään sen pienen osan perusteella jonka hän on itse halunnut paljastaa.

Kateellinen en ole, vaan blogi inspiroi haaveilemaan.

Missä kuvitellussa feodaali-mäkitorpassa sä oikein elät? Itse olen varsin vaatimattomasta taustasta noussut hyvään tulotasoon ja paperilla olen nykyään varakas. Se on kuule kaikki omasta kovasta työstä, valinnoista ja asenteesta kiinni…tietty jos haluaa istua kotonaan kadehtimassa ja syyttelemässä muita omista todellisista tai kuvitelluista puutteista, niin meneehän se elämä niinkin.

Missä kuvitellussa feodaali-mäkitorpassa sä oikein elät? Itse olen varsin vaatimattomasta taustasta noussut hyvään tulotasoon ja paperilla olen nykyään varakas. Se on kuule kaikki omasta kovasta työstä, valinnoista ja asenteesta kiinni…tietty jos haluaa istua kotonaan kadehtimassa ja syyttelemässä muita omista todellisista tai kuvitelluista puutteista, niin meneehän se elämä niinkin.

Niin siis tää äskeinen kommenttini oli vastauksena n.17:lle tuolla yllä...

Pohjanmaalla ihan keskiverto pariskunta voi rakentaa itselleen 200 neliömetrin puutalon suht. helposti jos vain kiinnostaa tai rempata vanhasta tönöstä palatsin itselleen. Tuollaisen sisustuksen toteuttamiseen ei edes tarvitse olla miljonääri tai rikas jos on silmää ja halua toteutukseen.



Naurattaa nämä mankujat, jotka puhuvat perinnöistä. Vanhempani rakensivat ennen 25 vuoden ikää puutalon, jossa on 300 neliönetriä asuintilaa ja ihan taviksia olivat. Elämiseenkin jäi vielä rahaa. Myöhemmin tosin ura lähti huimaan nousuun ja nyt ovat rikkaita. Elättävät naapurissa asuvat isovanhemmat vielä siinä sivussa.

blogilla on sisustustavaroiden nettikauppa.

mutta sitten luin blogia vähän enemmän ja huomasin muutamia asioita jotka selvensivät kuvaa. Tyttöhän hän on vielä, syntynyt -84 (selittää nuorekkuuden). Asuvat Seinäjoella (vähän ei hintataso tuollaisella talolla kuin etelämmässä). Mennyt naimisiin tosi nuorena (vuonna 2003 olivat häämatkalla eli 19v.). Edellinen sai minut miettimään blogistin uskonnollista taustaa kun siteeraa raamattuakin blogissaan. Nämä kaikki tiedot ovat siis blogista.

Kaikkea hyvää blogistille, nätti blogi joka varmasti ajaa tarkoituksensa.

Onko vuonna -84 syntynyt tyttö? 27 vuotta tänä vuonna täyttävä naineen.

Käyn joskus katselemassa blogin kuvia. Ne ovat todella taitavasti otettuja.



Tuo ihanneperheily on kyllä jotenkin liikuttavaa. Jokainen tietää, että parhaimmillaankin elämä on aika vaihtelevaa: välillä joka perheessä riidellään, välillä väsytään jne.



Tunnen oman ja mieheni suvun puitteissa aika paljon helluntailaisia ja jotenkin tuo siirappimainen kaikki ihanasti meidän perheessä -meininki "haiskahtaa" vahvasti sinne suuntaan. Kuuluu ikäänkuin siihen kulttuuriin. Mahdanko olla oikeassa?

ihana blogi minun mielesta, tulee kiva olo kun muut on onnellisia.



ei se oli minulta pois ollenkaan.

sokerihuurrettua blogi elämää?



Näyttää omasta vinkkelistäni tylsältä, huumorintajuttomalta ja persoonattomalta elämältä.. Mutta varmasti sopii kyseiselle perheelle.



Onneks mulla on hauska suuri elämä.

..musta niillä täytyy olla esim. vuorokaudessa aikaa enemmän kun meillä muilla koska ne ehtii vaikka mitä ?!?!

Ja kaikki on niin täydellistä, elämän hallinta on täydellistä...kaikki on kaunista, ihanaa ja mukavaa. Siistiä ja kaunista kodissa ja aina se ehtii leipoa ja olla lasten kanssa ja vaikka mitä.



Mä en ehdi yh:nä kun töissä käydä, pyykkiä pestä ja tehdä ruokaa.

En ole siitä ylpeä ja ymmärrän kyllä sen olevan pikkumaista. Uskon vain, että raha tuo tiettyyn pisteeseen asti onnellisuutta. On raskasta kun täytyy todella tarkkaan miettiä mihin on varaa. Kyseisen blogin perheestä saa käsityksen ettei heillä ole rahasta juuri puutetta. Itse joudun tarkkaan punnitsemaan ostanko jotain ja jos ostan, tunnen siitä suurta syyllisyyttä ettei meillä oikeasti olisi ollut varaa.



Silloin kun oma elämä tuntuu niin kovin raskaalta ja on tullut tehtyä vaikka huonoja valintoja, tuntuu tuollainen elämä utopialta. En tosin usko, että he oikeasti elävät sellaista elämää kuin blogissa annetaan ymmärtää, mutta siitä huolimatta joskus tuntuu, että kumpa omat voimat riittäisivät edes puoleen tuosta :)

ellei olisi meitä köyhiä. Köyhän selkänahasta rikas on aina rikastunut. Näin on iät ja ajat asiat olleet ja se on vain parempi hyväksyä.

Minun tuntemani köyhät eivät kyllä millään ole osallisia rahatilanteeseeni. He jäävät sänkyihinsä makoilemaan kun minä lähden singuttamaan polkupyörällä töihin. Ja en valita, itse olen tämän valinnut, autottomuudella säästän hurjasti, saan liikuntaa ja pääsemme etelään 2 krt/vuosi. Mutta jos olisin kuten useat naapurini, eli kotiäitinä 10 vuotta, pihalla kaksi tila-autoa jne. niin saisin ihmetellä heidän tavoin miksei meidän perhe pääse mihinkään ja miksei hallitus auta lapsiperheitä.