Tiedättekö miten pääsin eroon kateudestani Kaunis pieni elämä-blogistia kohtaan?

Jos sitä niin kovin kadehtii.Tuskin tuokaan blogisti kaikkia kalusteita on yhdessä yössä hankkinut,vähitellen vaan päivittää kotinsa valkoiseksi niin samanlainen tulee. Jossain ikeassa jne on paljonkin edullisia verhoja jne valkoista kamaa jota tuossakin blogissa suositaan

blogi on aivan ihana! Riittää tässä omassa elämässä räänpyyhkimistä ja siivoamista. Ei mua huvittais siitä lukea toisen blogista.



Ihanaa kun jollakin on energiaa tuoda pienen pientä osaa omasta elämästä toisille luettavaksi. JA mua rasittaa tuo vouhotus noista kirjotusvirheistä!

Minustakin blogi on ihana, kirjoittajan asenne on todella hieno ja maku upea. Olen iloinen siitä, että hän haluaa tuottaa iloa lukijoidenkin elämään. Olen tuon blogin ansiosta alkanut hakea enemmän kauneutta omaankin kotiin. Näkökulmasta se on kiinni!

Miksi ylipäätään pitää kadehtia? Miksi ei voi vaan inspiroitua ja ilahtua, kun toinen on noin taitava?



En vaan käsitä.

Eka kertaa kun tuohon blogiin eksyin, ei herättänyt juurikaan tuntemisia, jäi todella lattea fiilis.

Kävin sitten uudelleen ja uudelleen ja kateuskin jossain vaiheessa nosti päätään.

Kävin vielä uudelleen ja tajusin, että tuo on ihan höpönlöpöä. Todella kaunis BLOGI, todella, mutta vain blogi.:)

Koti, jossa kaikki, lasten leluista ja askarteluista lähtien menee yksiin koko muun tyylin ja sisustuksen kanssa, ei voi olla lapsille kovinkaan ihana paikka...niin se vain on. En ikinä usko, että pieni lapsi tekee kaiken luonnostaan sisustuksellisesti sopivaksi ympäristöönsä, pyh ja pah. Heillä on kaunista ja täydellisenkin näköistä, mutta 100% aikuisten maailma. Se on surullista.

Nykyään blogi tuntuu yhtä valjulta kuin silloin eka kerralla.

ei ole kateellinen. Kun katsoin blogia niin ei noussut kateus pintaan, ihan oikeasti:) Katsoin vaan, että kauniita, vaahtokarkkimaisia kuvia ja täydellisen näköistä elämää. Mutta minä pidänkin salmiakista ja rösöisemmästä elämästä:)Tuollainen elämä olisi minulle liian helppoa koska en ole moiseen tottunut.

en ymmärrä miksi kadehtia toisia joilla on jotain ihanaa, en omaa elämääni vaihtaisi sen toisen elämään, jokaisella on omat ihanuutensa, sitä paitsi ei Jumala ole käskenyt meidän juosta maallisen mammonan perässä.Paljon tärkeämpää on auttaa huono-osaisia, siitä taivaassa palkitaan.

..bloginpitäjän siskon perheen ja serkun. Kyseessä on uskova suku/perhe, ihan pastoreita ja vanhimmistoa löytyy suvusta ja on myös todellinen uskova tuo nuori nainen.



Täällä monet arvostelee, mutta kannattaisko ensin tutustua vaikka omassa kaupungissa siihen, miten uskovat elää. Vaikka Pohjanmaalla ollaan yritteliäitä ja raha saa näkyä, niin kyllä tuo blogissa esitelty elämäntyyli on ihan normaali monissa tuntemissani uskovissa kodeissa - eletään todella perhe/sukukeskeisesti, on hyvät turvaverkot, turvallinen elämä, kun ei käytetä alkoholia tai muuta sellaista. Jää enemmän rahaakin käyttöön, kun ei tarvitse kuluttaa rahaa samoihin asioihin kuin mitä maailman ihmiset kuluttaa.



Toivotetaan onnea ja siunausta blogistille

ja perheelle, monilla uskovilla maaseudulla on isot perheet. Itse kävin myös blogia katsomassa, mielestäni siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Käsittääkseni ovat tosi onnellisia ja myös tarmokkaita, yritteliäitä ihmisiä.

asuin siellä nuorempana pari vuotta enkä halua sinne takaisin!

Täällä on mielestäni edelleenkin pahansuopaisia ja alentavia kirjoituksia. Mutta kyllähän sen ymmärtää, kaunis nainen, jolla on kaunis koti ja kaunis perhe-elämä. Mistä voisikaan av-mamma olla enemmän kade?

nautin sieltä saamastani kauneusannoksesta.



Oma kotini on ihana enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Mutta nautin ideoista ja innosta ym jota saan blogista.

Hei ihan varmasti sinunkin kotisi on viihtyisä! Etkös Sinä viihdy juuri siellä.. =) Itse etsin huokeampia vaihtoehtoja ihanille kalusteille ja esineille, ja aivan yhtä ihana tulee!!



Kodin laitto intoa Sinulle edelleen!

Olen samaa mieltä,kuin tuossa aiemmin kirjoittanut, että ei tuollaisiin puitteisiin tartte olla rikas. Riittää, kun on mielikuvitukseltaan ja maultaan rikas!

Miksi ei saisi olla rikas ja onnellinen,en kadehdi rikkaita ja kauniita sillä tiedän että minun tarpeeni täyttää vain JUMALA YHTEYS.Tämä bloginpitäjä on kuulemma uskovainen,miksi ei tuo sitä esiin vaan pelkästään maallista mammonaa esittelee.MINUN ONNENI ON OLLA JUMALAA LÄHELLÄ,LUKEE RAAMATUSSA JA ON TOTTA.

Olen kateellinen uskalluksesta muuttaa ulkomaille, minä en uskalla kolmen pienen kanssa muuttaa vaikka mies saisi töitä. Talo ja puitteet meillä

ihan yhtä kivat heillä mutta en ole itse kotiäitinä mitenkään tolla tasolla puuhailussa eikä meillä ole noin siistiä, kadehdin. Lasten kanssa kyllä puuhailen ja leikin paljon mutta aika paljon tahraisempaa, kotikutoisempaa ja robustimpaa on meno meillä. Lapset on yhtä suloisia ulkonäöltä mutta vaatteet ei todellakaan pysy noin pastelleina siistinä ja rusetit päässä, edes sitä valokuvauksen aikaa. Taas kadehdin.

Mutta eniten ihailen sitä että on rohkeutta jättää oma unelmien koti, ystävät, sukulaiset ja lähteä, mä en kestäisi koti-ikävää ja jännittäisin pienten kanssa uudessa maassa.

Miten kukaan voi olla kateellinen rohkeudesta? Se jos mikä on ihan omasta päätöksestä kiinni. Niinkuin aika moni muukin asia täällä Suomessa. Kouluttautuakin saa jos raha kiinnostaa ja sitten vain sisustamaan.

Jos kadehtis pitää kadehtikaa jotain mikä on synnyinlahjana saatu, jota ei voi itse työllä saavuttaa (hyvä luusto,pituus, hyvät vanhemmat, tmv)

Ja kannaattaa siltikin muistaa, että JOKAISELLA meistä on murhetta,surua,tuskaa ja vaikeita aikoja elämässä. Toiset vain rämpivät niistä yli ja keskittyvät hyvään ja oman elämänsä kehittämiseen sen sijaan että kadehtisi koko ajan toisia.

Minäkin luen tuota kyseistä blogia ja olen ainostaan kateellinen yhdestä asiasta; siitä kuinka kaikki putiikit ovat kilvan antamassa hänelle ilmaiseksi lasten vaatteita ja vaunuja (vaikka eivät niitä enää edes tarvitse). Köyhä ei saa koskaan ilmaiseksi mitään. Miksi näin on? No eihän yrittäjä HYÖDY siitä mitenkään, että köyhälle antaa, kun eihän siitä kukaan tiedä, mutta rikas voi näytellä niitä kavereilleen ja nekin innostuu ostamaan jne.

Olen seurannut blogia aina valtavan kateuden valtaamana, kunnes yksi pieni oivallus sai minut pääsemään eroon kalvavasta kateudesta: ymmärsin, että heillä on aivat erilaiset mahdollisuudet rakentaa tuollainen elämä (lähinnä sisustusta olen kadehtinut) kuin minulla. Yhden blogistin laittaman linkin avulla tajusin, että sen vanhemmathan maahantuo/myy niitä ihania huonekaluja, joten onhan se helppoa mennä isin tehtaaseen ja poimia sieltä silmää miellyttävät kalusteet ja roudata kotiinsa. Ymmäsin myös arvostaa omaa elämääni ja saavutuksiani, onhan lähtökohtani aivan erilaiset.

No on oikein hienoa että huomasit asian ja annat nyt todellakin tämän kateuden jo olla!

Itse en osaa kuin olla todella onnellinen heidän puolestaan, mitä väliä sillä on jos hänen vanhemmillaan on näiden todella ihanien huonekalujen ja sisustustavaroiden maahantuonti. On aivan ihanaa että hän jakaa näitä "sisustusvinkkejä" meille kaikille ja mahdollisuuden myös meidän ostaa näitä aivan ihania tuotteita kukin mahdollisuuksien mukaan joten ollaan siitä tyytyväisiä ja onnellisia heidän puolestaan!

t. jade

on Seinäjoella, joka myy näitä tavaroita?

Ja missä siellä liike sijaitsee?

En tiennyt että tästä blogista oli jo aikaisemminkin kirjoitettu sivukaupalla arvioita ja arvostelua. Itse kävin katsomassa sivut vasta pari päivää sitten. Mielestäni oikein upeita valokuvia. Kaikki kunnioitus ihmisille jotka ovat luovia, jaksavat askarrella ja sisustaa kotia, oli sitten kyseessä alan ammattilainen tai ei. Itse en jaksa vapaa-aikana väsätä mitään. Inhoan käsitöitä ja sisustaminen on ihan pakkopullaa, vaikka omistankin kauniin ja ison kodin. Huonekalujen sijaa käytän rahani matkusteluun. Siitä huolimatta osaan arvostaa ihmisiä jotka tekevät asioita tunteella ja taidolla. Mitä kateellisuuteen tulee, niin sen tunteen voisi moni valjastaa hyvään käyttöön. Jos on kateellinen niin pitäisi osata ajatella, että tuostapa otan esimerkkiä, käytän kateuteni voimavarana ja yritän perässä samaa minkä joku toinen on jo saavuttanut.