Tiedättekö miten pääsin eroon kateudestani Kaunis pieni elämä-blogistia kohtaan?

Toi blogistihan on ennen pitänyt sisustusliikettä. Maahantuovat itse ne kalusteet siis... Mutta sehän on yks kateuden aihe lisää kun siinäkin on tehnyt työn itse.

Olen seurannut blogia aina valtavan kateuden valtaamana, kunnes yksi pieni oivallus sai minut pääsemään eroon kalvavasta kateudesta: ymmärsin, että heillä on aivat erilaiset mahdollisuudet rakentaa tuollainen elämä (lähinnä sisustusta olen kadehtinut) kuin minulla. Yhden blogistin laittaman linkin avulla tajusin, että sen vanhemmathan maahantuo/myy niitä ihania huonekaluja, joten onhan se helppoa mennä isin tehtaaseen ja poimia sieltä silmää miellyttävät kalusteet ja roudata kotiinsa. Ymmäsin myös arvostaa omaa elämääni ja saavutuksiani, onhan lähtökohtani aivan erilaiset.

Sen vanhemmat ovat aivan eri alalla ja erillisiä ihmisiä

Miksi ylipäätään pitää kadehtia? Miksi ei voi vaan inspiroitua ja ilahtua, kun toinen on noin taitava? En vaan käsitä.

En voi ymmärtää kateellisisa ihmisiä.

(hiukan lähempänä omaa sen kirjoittaja) ja ohjaan kateuteni häneen :) Ei vaiskaan. Maailma ei ole tasavertainen paikka. Jollain menee paremmin kuin toisella ja lähtökohdatkin jo alusta pitäen paremmat. On sattunut tekemään hyviä valintoja, joiden johdosta elämä ainakin päälle päin näyttää hyvältä.

olen lukenut tuon nimisestä blogista ja joka kerta olen ajatellut, että sen nimen täytyy olla ironinen. Eihän kukaan voi oikeasti ajatella, että oma elämä on "kaunis pieni elämä", vai voiko?



Näistä kirjoituksista päätellen kuitenkin voi?

Mun mielestä on pienen ihmisen merkki, jos ei osaa olla iloinen toisen puolesta. Vaikka hänellä olisikin jotain mitä sinulla ei ole.

Ei kantsi lukea, jos sen jälkeen pitää pohtia, että voiko kirjoittaja oikeasti olla noin onnellinen. Ei kai blogien tarkoitus ole edes todistella onnea, saatikka vertailla eri ihmisten onnea. Kyseessä on sisustusblogi ja hyvä sellainen.

" Mietin kuitenkin, ovatko he oikeasti niin onnellisia kuin kuvissa halutaan esittää. Minä koen itseni useimmiten onnelliseksi, vaikkei kotini näytäkään yhtä kauniilta kuin kyseisessä blogissa. Näinköhän blogin pitäjä osaisi olla yhtä pienestä onnellinen? Onni ei tule kauniista kodista tai kiiltokuvaperheestä, vaan asenteesta elämään... "



Miksi varakkaita ihmisiä useinkin tällä lailla arvotetaan, etteivät he erottaisi elämän tärkeitä asioita epäoleellisista? Ikäänkuin kaikki rikkaat olettaisivat "onnen" piilevän omaisuudessaan. Lukeudun varakkaisiin ihmisiin ja asun uudessa, ihanassa ja tilavassa talossa. En silti ole lainkaan onnellisempi kuin entisessä kodissanikaan, enkä sitä odottanutkaan. En ylipäätään tavoittele sellaista asiaa kuin "onni". Nautin uudesta kodista ja ihanista esineistä ympärilläni, ne tuottavat minulle mielihyvää. Se riittää. Tuolla blogistilla voi olla sama juttu. Elämän syvin merkitys piilee ihan muissa jutuissa.

Olen seurannut blogia aina valtavan kateuden valtaamana, kunnes yksi pieni oivallus sai minut pääsemään eroon kalvavasta kateudesta: ymmärsin, että heillä on aivat erilaiset mahdollisuudet rakentaa tuollainen elämä (lähinnä sisustusta olen kadehtinut) kuin minulla. Yhden blogistin laittaman linkin avulla tajusin, että sen vanhemmathan maahantuo/myy niitä ihania huonekaluja, joten onhan se helppoa mennä isin tehtaaseen ja poimia sieltä silmää miellyttävät kalusteet ja roudata kotiinsa. Ymmäsin myös arvostaa omaa elämääni ja saavutuksiani, onhan lähtökohtani aivan erilaiset.

Vanhemmat ovat aivan eri alalla ja elävät itsenäistä elämää, evätkä ole jakaneet perintö vielä HALOO, Siiten vasta saatte kadehtia, kun ne kuolee, mutta ne ei kuole vielä piiitkään aikaan!

Miksi ei saisi olla rikas ja onnellinen,en kadehdi rikkaita ja kauniita sillä tiedän että minun tarpeeni täyttää vain JUMALA YHTEYS.Tämä bloginpitäjä on kuulemma uskovainen,miksi ei tuo sitä esiin vaan pelkästään maallista mammonaa esittelee.MINUN ONNENI ON OLLA JUMALAA LÄHELLÄ,LUKEE RAAMATUSSA JA ON TOTTA.

Ja kun taivasasiat on kunnossa, voi jakaa kaikkea, mitä on saanut, toisillekin, kuten Anne tekee. Näkee heti, että Anne on tosi-Kristitty, kun hän ei KOSKAAN kerskaa hengellisyydestään, vaikka on kristitty! Kaunis kukka loistaa ilman meteliä!

mutta luulen, että paljon halvemmalla. ostaa pikku hiljaa kotiinsa tavaroita niin siitä se valmistuu :) itse olin kateellinen jossain vaiheessa itseäni lähes 10 vuotta nuoremmalle neitoselle, joka mässäili vanhempiensa rahoilla. kunnes tajusin ettei kateus kannata. hän ei ole elämässään tehnyt mitään omaisuutensa eteen. minä taas olen. ja välillä fb:ssä hän tilittää elämäänsä miten surkeaa se on. ehkäpä minun elämä on sittenkin rikkaampaa kuin tuon, joka on oikeasti rikas :) ja eihän sitä onnea rahalla saa, vaikka se helpottaakin elämää. mutta loppupeleissä moni valitsisi ihan varmasti onnellisen elämän kuin rikkaudet.

Kovin seesteiseltä ja viimeistellyltä kaikki näyttää. Kateutta ne tunne tuota sisustusta kohtaan yhtään! Tuo on yksi niistä tyyleistä, jotka minuun eivät pure ollenkaan. Pidän vaaleasta, pelkistetystä, skandinaavisesta tyylistä, jota piristävät raikkaat, kirkkaat värit. Toki on selvää, että silmää blogistilla on: hyvin on sisustanut. Ei vain nappaa minua ollenkaan. Samoin kuin oma tyylini ei nappaa monia. :)



Mutta sitä olen miettinyt tämän ja monen muun blogistin kohdalla. Ihan aidosti pohdin, MIKSI joku haluaa julkaista blogia itsestään. Laittaa nättejä, valikoituja kuvia kaikkien katseltavaksi omasta elämästään. Miksi joku haluaa, että muut tietävät ja näkevät, mitä kaikkea minä teen ja millaista meillä on?



Mitä mieltä olette? Onko siinä joku salainen julkisuuden tarve? Vai hakeeko joku elämälleen merkityksellisyyden tunnetta sitä kautta? Haluaako ihminen arvostusta sitä kautta? Vai onko se vain ajanviete.



Monesti olen tätä miettinyt. Iloitsen sisustusblogeista, mutta en voisi kuvitellakaan, että alkaisin esitellä omaa kotiani ja elämääni muille!



Niin ja en usko idylliin. Jokainen idyllisimmänkin blogistin pitäjä on ihan tavallinen ihminen. Juuri niin kuin sinä tai minä. Ulkokuori ei kerro meistä kenestäkään yhtään mitään.

Kamalaa tuo kateus! Ihana blogi ja kuvat!Onnea heille kaikille ja toivottavasti ilkeät ihmiset pysyisivät loitolla....

Jempu kirjoitti:

Kamalaa tuo kateus! Ihana blogi ja kuvat!Onnea heille kaikille ja toivottavasti ilkeät ihmiset pysyisivät loitolla....

Hahahhaa...totta tosiaan on ihmiset pysyneet loitolla!!😂🤣Eksyin jo vuosia sitten kuopatuksi luulemaani blogiin, eikä sitä näy muistavan enää kukaan muukaan. Sen siitä saa kun ei viitsi reagoida kommentteihin eikä blogi ole totuudenmukainen saati samaistuttava, vaan naurettava aikuisen naisen nukkekoti- tai paperinukkeleikki😆

Seuraako kukaan tämän instagramia? Se on näköjään jo yksityinen. Mitä blogistille nykyään kuuluu? --luultavasti sitä samaa vaaleanpunaista hempeää unelmaa...

Opiskeleeko ko. blogisti lastentarhanopettajaksi?