Tiedättekö miten pääsin eroon kateudestani Kaunis pieni elämä-blogistia kohtaan?

perheineni pienessä kerrostaloasunnossa aika pienellä paikkakunnalla. Raha on ajoittain tiukassa, sisustukseen ei ole laittaa niin paljon rahaa, kuin haluaisin jne. Mutta aina saa unelmoida ja siihen tarkoitukseen tuo blogi on ihana. Minulle tulee blogista hyvä olo, rakastan kauniita kuvia ja nättiä sisustusta. Blogistihan on blogissaan aikaisemmin kertonut, että kyllä heilläkin on sotkua jne, mutta miksi hän menisi ottamaan blogiinsa kuvan lapsen lattialle tiputtamasta ruoka-annoksesta tai jostain muusta sotkusta? Blogeilla on yleensä jokin tietty tarkoitus ja idea, tässä se on sisustus, kaunis tyyli kaikkinensa. Itse nautin blogista, en tule kateelliseksi, ei toisen onni ole minulta millään tavalla pois. Miksi se olisi?



Olen saanut blogista useita hyviä vinkkejä mm. ruoanlaittoon/leivontaan sekä lasten askarteluihin.

eräs viime kesäinen hääohjelmajakso, jossa pari vihittiin mormonitemppelissä Espoossa. Molempien perheet olivat todella varakkaita ja tyylitietoisia. Vähän sellaista amerikanmeininkiä ilmassa...



Tosin Pohojammaallahan se on tollaasta aina :D

ellei olisi meitä köyhiä. Köyhän selkänahasta rikas on aina rikastunut. Näin on iät ja ajat asiat olleet ja se on vain parempi hyväksyä.

tässä maassa jokaisella on mahdollisuus edetä ja opiskella, toisin kuin monissa muissa maissa.

Yrittäjät antavat työtä + maksavat veroja. Noin ihan realistisesti ajateltuna ei ole mahdollista rikastua köyhän selkänahasta. Työllään rikastunut on todella raatanut ja maksaa myös järjettömiä veroja. Ilman niitä rikkaita ei tämä yhteiskunta toimisi, ilman verorahoja kun elo olisi aika nihkeää

ellei olisi meitä köyhiä. Köyhän selkänahasta rikas on aina rikastunut. Näin on iät ja ajat asiat olleet ja se on vain parempi hyväksyä.

tässä maassa jokaisella on mahdollisuus edetä ja opiskella, toisin kuin monissa muissa maissa.

Yrittäjät antavat työtä + maksavat veroja. Noin ihan realistisesti ajateltuna ei ole mahdollista rikastua köyhän selkänahasta. Työllään rikastunut on todella raatanut ja maksaa myös järjettömiä veroja. Ilman niitä rikkaita ei tämä yhteiskunta toimisi, ilman verorahoja kun elo olisi aika nihkeää

jollei köyhät niin kovasti haluais ostaa niiltä rikkailta niiden tekemiä/myymiä juttuja.

myös huomata, että blogisti on käsistään kätevä. He ovat itse rakentaneet huomattavan osan lastenhuoneen sisustuksesta. Ei minulta onnistuisi vaikka lapset haluaisi juuri tuon tyyliset sängyt :)

jos lapseni olisivat vielä pieniä. Mutta nyt, kun ovat jo teini-iässä, niin ei kateus niinkään nosta päätään ihastellessani tuon blogin perheen elämää. Nostan hattua blogistille ja kiitän kauniisti monista kivoista ideoista ja hyvästä mielestä, jonka blogin lukeminen usein saa aikaan.



Kaikkea hyvää jatkossakin!

Itse tutustuin sisustusbloggaamiseen ekan kerran noin vuosi sitten ja innostuin siinä määrin asiasta, että tämän vuoden alusta olen ylläpitänyt omaa blogiani.



Täytyy myöntää, että olin aika ihmeissäni ihan aluksi kun luin muiden bloggareiden juttuja ja katselin kiiltokuvamaisen kauniita kuvia "täydellisistä" asunnoista, puutarhoista, vaatteista, lapsista ja perhe-elämästä. Aikani asiaa sulateltuani ja kymmeniä, ellei satoja blogeja kahlattuani minulle kuitenkin valkeni, että ne ovat monelle vain turvallinen "pakopaikka" todellisesta maailmasta ja arjen harmaudesta eräänlaiseen satumaailmaan, jossa ei hirveästi ikävistä asioista avauduta (paitsi joskus, jos potuttaa tarpeeksi :D)



Itse rakastan ottaa valokuvia eri kuvakulmista, eri säädöillä, erilaisissa ympäristöissä jne. sekä käsitellä niitä digitaalisesti jälkikäteen ja kirjoittaa kuulumisiani blogiini. Pyrin pitämään juttuni mahdollsimman kepeinä ja hyväntuulisina, jotta ne saisivat paitsi minut, myös lukijani hyvälle tuulelle. On naiivia ajatella, että kaikki mitä kirjoitetaan on se ainoa totuus, pitää osata lukea rivienkin välistä ja käyttää ihan puhdasta maalaisjärkeä. Ongelmat ne on bloggareillakin!



Blogissani saan palautetta ja annan sitä myös muille bloggareille, joista osasta on tullut ihan kavereitakin. Bloggaus on paitsi harrastus ja mukava ajanviete, myös yksi sosiaalisen median muoto - pidetään yhteyttä ihmisiin, joilla on samanlaisia kiinnostuksen kohteita, intohimoja ja ideoita sekä jaetaan kokemuksia erilaisista asioista.



ja jos ihan kunnolla potuttaa jonkun jättimäinen kartano jossain "God-knows-where-landiassa",

lohduttaudun aina ajatuksella että "toi noiden lukaali maksaa siellä Laihialla 200 donaa ja mun asuinalueella 600 donaa". pPäkaupunkiseudulla asuvan on aivan turha lähteä vertailemaan itseään maalla asuviin. Ne samat ihmiset asuisivat luultavasti kerrostalokolmiossa täällä ihmisten ilmoilla. Älkääkä nyt hyvät ihmiset ymmärtäkö tätä vertausta väärin tai loukkaantuko siitä, se on vain kylmä totuus. Eli ei kannata olla kateellinen kenellekään, nautitaan vain kauniista kuvista ja ihanista jutuista!



Kenenkään ei myöskään ole pakko toisten blogeja lukea, jos se tuntuu kovin vastenmieliseltä. Blogeja löytyy tästä maailmasta satojatuhansia ihan joka makuun, pitää vain löytää se "oma juttu". Joku tykkää vauhkota vaatteistaan, toinen iloitsee uudesta pyyhkeestä tai puutarhassa auenneesta kukkasesta. Kolmas paasaa lapsistaan niin että rupeaa yököttämään. Ei ole pakko miellyttää kaikkia ja sehän on juuri tämän elämän idea. Jokainen löytäköön sen oman juttunsa ja antakoon kaikkien kukkien kukkia :)



Niin, ja mitä kateuteen tulee - itse olen kyllä välillä kateellinen jostain sisustusjutuista jollekin bloggarille, se myönnettäköön. En kuitenkaan ryhdy rypemään itsesäälissä vaan kehittelen jotain omaperäistä kivaa omaan blogiini "vastineeksi". Raha ei tässä touhussa ratkaise, vaan valinnat elämässä. Viitseliäisyys, omaperäisyys, kekseliäisyys, lahjakkuus käsityön ja koristelun saralla, tyylitaju, alennusmyynnit...



Nimim. Päivääkään en vaihtaisi bloggarina pois :D

Kyseessä on nuori pariskunta, joka on hankkinut aikaisin lapset. Esim. mies valmistui vasta viime vuonna keskiasteen oppilaitoksesta. Miehen suku on rantaruotsalaisia svenska talande -porukkaa, joten sieltä se fyrkka tulee.



Niin, ja tämä heidän kotinsa sijaitsee lähellä Seinäjoen ydinkeskustaa, se asuinalue on vanhaa puutalo-asutusta ja isompia yritysrakennuksia, ei mitään kallista aluetta. Isoja kaupungin vuokrataloja löytyy vierestä. Talo on vanha, se on rempattu ihan alusta lähtien, ja hartiapankilla. Blogistin mies sitä tekee.



Raha on kyllä heille tullut ihan perintönä, sen voin sanoa. Mutta uskokaa tai älkää, he ovat monessa asiassa todella pihejä. Sitä kautta sitten on varaa ostaa iPadeja ja muuta.



Mies muuten on musiikinharrastaja, soittaa kosketinsoittimia eri yhteyksissä ja säestää mm. kuoroja.



Nämä ovat ihan faktatietoa. Satun tuntemaan nimenomaan blogistin aviomiehen.

Luulin jostain syystä, että talo on jossain ihanassa paikassa pääkaupunkiseudulla... esim. Kulosaaren huvila-alueella, Espoon Suvisaaristossa... Kateus alkoi vihertää: voi että joillakin on sitten noin nuorena varaa tuollaiseen elämään..! Sitten selvisi tämä Seinäjoki-asia :D



Meidän perheen tuloillahan elelisi Seinäjoella herroiksi!!! Kyllä olisi huvilaa ja valkoisia huonekaluja! Täällä Helsingissä tulot riittää 90m2 neliöön "keskimääräistä paremmassa" kaupunginosassa, mutta huonekalut on poimittava Ikeasta.



Onhan se tosiasia, että meidänkin tuloilla oltaisiin pikkukaupungissa porhoja, täällä taviksia :D En silti muuttaisi "valkoiseen villaan" tuppukylään. Näinhän se on, elämä on valintoja. Jos meinaa kateuskortti heilahtaa, voi miettiä, että valitsemalla jotain, valitsee jotain muuta pois. Minä en vaihtaisi kaupunkia huvilaidylliin, mutta jollekin toiselle se on unelma. Ja hyvä niin. On muutenkin asunnot kalliita täällä kaupungissa :D

..bloginpitäjän siskon perheen ja serkun. Kyseessä on uskova suku/perhe, ihan pastoreita ja vanhimmistoa löytyy suvusta ja on myös todellinen uskova tuo nuori nainen.

Täällä monet arvostelee, mutta kannattaisko ensin tutustua vaikka omassa kaupungissa siihen, miten uskovat elää. Vaikka Pohjanmaalla ollaan yritteliäitä ja raha saa näkyä, niin kyllä tuo blogissa esitelty elämäntyyli on ihan normaali monissa tuntemissani uskovissa kodeissa - eletään todella perhe/sukukeskeisesti, on hyvät turvaverkot, turvallinen elämä, kun ei käytetä alkoholia tai muuta sellaista. Jää enemmän rahaakin käyttöön, kun ei tarvitse kuluttaa rahaa samoihin asioihin kuin mitä maailman ihmiset kuluttaa.

Toivotetaan onnea ja siunausta blogistille

ja perheelle, monilla uskovilla maaseudulla on isot perheet. Itse kävin myös blogia katsomassa, mielestäni siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Käsittääkseni ovat tosi onnellisia ja myös tarmokkaita, yritteliäitä ihmisiä.

Tämä on totta, koska tunnen tuon perheen arkielämän.

Vertailu on ihan turhaa kun kaikilla on niin erilaiset tilanteet. Kukin rakentakoon elämästään oman näköisen ja hyvän hyväksyen muut ja heidän erilaiset tapansa toimia

Kun näen jotain uutta ja tuoretta, kadehdin aluksi hetken. Sitten järki tulee mukaan peliin ja alan tajuta, miten se toinen on ehkä nähnyt vaivaa tai miten ei ollenkaan tai miten ehkä heiltä puuttuu jotain minulle tärkeää (tämä viimeinen toimii tosin harvoin ainakin näiden blogistien kohdalla). Joka tapauksessa aika usein osaan suhtautua sitten ihan neutraalisti asiaan. Tosin vielä nuo blogistit hämmentävät ja tuntuu ihan mahdottomalta, että jotkut suomalaiset elävät noin luxusta elämää. Mutta en ehkä enää varsinaisesti kadehdi. On saavuttamatonta elämää minulle, mutta ei välttämättä edes sitä elämää, mitä tahtoisin, jos voisin sen saada. Kaikki saavuttamatonhan vaikuttaa aina niin ihanalta. :)

Katsoin ihan mielenkiinnosta kyseistä blogia ja kauniita kuviahan siellä on. Mietin kuitenkin, ovatko he oikeasti niin onnellisia kuin kuvissa halutaan esittää. Minä koen itseni useimmiten onnelliseksi, vaikkei kotini näytäkään yhtä kauniilta kuin kyseisessä blogissa. Näinköhän blogin pitäjä osaisi olla yhtä pienestä onnellinen? Onni ei tule kauniista kodista tai kiiltokuvaperheestä, vaan asenteesta elämään...

Pitää muistaa tuota blogia lukiessa, että ensinnäkin kuvat on otettu aina kohdista, missä kaikki on siivottu tai järjestetty. Lika ja tahrat (mahdolliset sellaiset) eivät välity kuviin, joten kuvissa kaikki näyttää puhtaammalta. Melkein kuka tahansa voi maalata omasta elämästään tuollaisen pienen kauniin siivun:



- ottaa vain hyviä valokuvia kauniista pienistä yksityiskohdista

- kertoo vain lyhyesti vain hyvistä asioista



Ja avot, siinä se.



Tuon blogin sisältö on vain hyvin pieni siivu elämää, ne rusinat siitä pullasta.

Pitää muistaa tuota blogia lukiessa, että ensinnäkin kuvat on otettu aina kohdista, missä kaikki on siivottu tai järjestetty. Lika ja tahrat (mahdolliset sellaiset) eivät välity kuviin, joten kuvissa kaikki näyttää puhtaammalta. Melkein kuka tahansa voi maalata omasta elämästään tuollaisen pienen kauniin siivun: - ottaa vain hyviä valokuvia kauniista pienistä yksityiskohdista - kertoo vain lyhyesti vain hyvistä asioista Ja avot, siinä se. Tuon blogin sisältö on vain hyvin pieni siivu elämää, ne rusinat siitä pullasta.

Aloin tässä juuri katsella ympärilleni tämänkirjoittajan innoittamana, saisin hetkessä tarkalla rajauksella kymmenkunta todella idyllistä valokuvaa vaikka katsottuna tästä kohdasta missä nyt istun. Mutta annas olla jos ottaisi laajakulmakuvan niin ei kukaan enää kauheasti ihailisikaan :D

blogissahan on hänen työnäytteitään, ei siellä voi olla mitään epäonnistuneita tuotoksia tai pohdintaa että missäs kohdassa tämän kaapin kohta oikeasti olisi. Siitä blogista puuttuu se perinteinen jahkaus mitä blogeissa yleensä on, semmoinen kotikutoisuus. Ihana koti, ei yhtään meidän perheen tyylinen mutta kaunis!

Mun mielestä on pienen ihmisen merkki, jos ei osaa olla iloinen toisen puolesta. Vaikka hänellä olisikin jotain mitä sinulla ei ole.

Minusta liaton ja tahraton elämä ei ole elämää eikä liaton ja tahraton ihminen ole sellainen jollainen haluaisin olla. Hänen elämänsä kulissit eivät perustu minkäänlaiseen omaan saavuttamiseen.

et ole niin materialistinen kuin blogin pitäjä.. keskityt enemmän muihin tärkeämpiin asioihin :)

Minusta liaton ja tahraton elämä ei ole elämää eikä liaton ja tahraton ihminen ole sellainen jollainen haluaisin olla. Hänen elämänsä kulissit eivät perustu minkäänlaiseen omaan saavuttamiseen.

Kuka käskee kirjoittaa blogiin ihan KAIKEN, väsymyksen, pettymykset, avio-ongelmat, lasten kiukuttelut... ja sitten niitä puitaisiin täällä. Ja kuviakin pitäisi ottaa niistä likaisimmista kohdista että olis sitä ELÄMÄÄ!

Hän nyt on valinnut tuon tyylin blogiinsa, voisihan se olla ihan toisenlainenkin. Älkää olko noin pieniä ihmisiä.