Olen pettynyt ja vihainenkin - unikoulu ei sopinutkaan meidän perheelle. :(
Pidimme vauvalle pari kuukautta sitten tassu-unikoulun, koska hän oli alkanut nukkua ainoastaan tissi suussa. Vauva oli tuolloin 8 kk.
Olin siihen asti hoitanut vauvaa hyvin pitkälti vaiston varassa, tuijottelematta liikaa oppikirjoja. Uniasian kanssa päädyin kuitenkin soittamaan paikalliselle unikouluohjaajalle ja kysymään neuvoja.
Ohjaaja olikin tiukka täti, joka antoi selkeät ja napakat ohjeet siitä, mitä kuuluu tehdä ja mitä ehdottomasti ei. Ehdottomia ei-kategorian asioita olivat mm. ei syliin, ei varsinkaan viereen, eikä imetystä koskaan sängyssä. Itse asiassa ohjaaja jopa ehdotti imetyksen lopettamista kokonaan (!!), mistä hieman pöyristyin jo silloin. Samoin särähti korvaan ehdotus siirtää vauva nukkumaan omaan huoneeseen.
Muutamassa yössä pahimmat huudot vähenivät merkittävästi, mutta ei öistä mitään ehjiä tullut. Vauvaa oli noustava tassuttamaan useita kertoja vielä viikkojenkin jälkeen. Vauva myös alkoi heräillä hirveän aikaisin, neljän ja kuuden välillä. Koska imetys ennen aamupuuroa (ja varsinkin sängyssä) oli ehdottomasti kiellettyä, nousin sitkeästi vauvan kanssa aamuyöstä puuroa syömään. Vauva huusi, hieroi silmiään ja söi vain muutaman lusikallisen. Hän oli joka aamu aivan rättiväsynyt, kunnes pääsi päiväunille.
Jossain vaiheessa aloin kyseenalaistaa aamuimetyskiellon, ja aloin imettää vauvaa sängyssä noin klo 5-6 aamulla. Sen voimalla vauva nukkui vielä tunnin, heräsi virkeänä, jaksoi syödä aamupuuron ja leikkiä iloisena päiväuniin asti.
Olisin mielelläni jatkanut tällä linjalla, mutta sitten vauva, minä ja mies kaikki sairastuimme kovaan flunssaan. Korkean kuumeen ja horkan keskellä luistin hienoista imettämättömyysperiaatteistani ja annoin vauvalle yölläkin rintaa aina kun hän pyysi sitä. Vesi ei kelvannut mukista eikä pullosta.
Nyt olemme parantuneet, ja kyllähän tuo käänne toisaalta harmittaa. Vauva kaipailee edelleen rintaa jossain vaiheessa yötä, eikä minulla ole voimia eikä sydäntä kieltää sitä häneltä. Olennaisinta tässä on se, että TÄMÄ TUNTUU OIKEALTA, toisin kuin unikoulu, joka olettaa vauvan olevan napin painalluksella toimiva robotti (eli: "kun noudatat ohjeitamme, vauvasi alkaa nukkua").
Oloni on ristiriitainen. Koen epäonnistuneeni unikoulussa, mutta toisaalta harmittaa, että siihen edes ryhdyimme. Harmittaa että olen toiminut "sääntöjen vastaisesti" kun aloin jälleen imettää yöllä. Toisaalta olen ihan vihainen unikouluohjaajalle hänen ehdottomuudestaan ja toimimattomien periaatteiden kylvämisestä väsyneisiin vanhempiin.
Kiitos jos joku jaksoi lukea tänne asti. Jatkaisitteko minuna luomumpaa linjaa ja yöimetyksiä tilanteen mukaan, vai yrittäisittekö unikoulua uudelleen? Oman jaksamiseni kannalta ei varmasti ole merkitystä, miten toimin. Jos imetän, joudun heräilemään, mutta jos en imetä, joudun silti heräilemään. Täydellistä ratkaisua ei meidän perheeseen taida olla olemassa??
Kommentit (209)
asiasta sanotaan niin heti on riehuja, jos omaa eri mielipiteen ;=)
Toiseksi: ei siitä saa nimitystä riehuja, että on eri mieltä. Sen saa siitä, ettei perustele mielipiteitään asiallisesti, vaan sen sijaan alkaa haukkua muita neropateiksi tai väittää tietävänsä kaiken kaikesta yhden lapsen kokemuksella.
Olen sen verran kokenut palstailija, etten ihan herkästi provoista hermostu. Pidettäisiinkö kuitenkin tämä ketju asialinjalla ja harrastettaisiin sitä kuuluisaa luetun ymmärtämistä. :) ap
Entä, jos olisit tehnytkin ohjeiden mukaan? Olisit saanut kunnon unia nukkuvan lapsen, mutta osa äideistä ei kestä sitä, että lapsesta ei ole vaivaa. Ei lapsia muuten tarvitse unikouluttaa lainkaan, jos alusta alkaen tekee selväksi, että voit nukkua rauhassa, mitään hätää ei ole. Lapset (terveet) nukkuvat yönsä, jos vanhemmat siihen antavat mahdollisuuden.
mutta tällaiset besserwisserien "kaikki lapset kyllä nukkuvat, kunhan vanhemmat vain toimivat oikein" -niputukset saavat vereni kiehumaan. Kun et selvästikään tiedä asiasta mitään, niin pidä typerät ajatuksesi omana tietonasi, jookos?
Olen aina ihmetellyt äitejä, jotka väittävät, että terve lapsi valvottaa heitä öisin ja he ovat rättiväsyneitä ja haluavat edes joskus nukkua. Samaan syssyyn he muistavat väittää, että unikouluista ei ole mihinkään. NO ei varmaan olekaan, jos keksitään sata syytä, miksi ei viitsitä noudattaa saatuja ohjeita.Antaa sen lapsen valvottaa, ei se minulta ole pois. En vain jaksa kuunnella tätä ainaista valitusta lapsen unista, jos ei lapselle anneta mahdollisuutta nukkua vaan tungetaan joka inahduksesta tissi suuhun. 8kk ikäiselle! Haloo!
Ei toiminut. Mites kaikkitietävä tähän sanoo?
t. 4
asiasta sanotaan niin heti on riehuja, jos omaa eri mielipiteen ;=)
vaan asiattomasta tyylistä. Mielipide on kuin persvako: kaikilla on sellainen. Mutta miten sitä ahteriaan muille tarjoilee, on jutun juju.
Keskustelen mielelläni eri mielipiteistä ja toimintavaihtoehdoista unikoulun suhteen, jos ajatukset esitetään fiksusti ja perustellen eikä provoillen ja tahallaan väärin ymmärtäen.
Kiitos kaikille fiksuille vastaajille, kirjoituksenne ovat tuoneet lisävaloa omaan tilanteeseemme!
ap
Lapset (terveet) nukkuvat yönsä, jos vanhemmat siihen antavat mahdollisuuden.
Terve pikkulapsi ei tarvitse samanlaista unta kuin aikuinen. Et tainnut tietää sitä? Unikoulu on aikuislähtöistä, terve lapsi ei kärsi tunnin-parin välein heräilystä. Kannattaa perehtyä aiheeseen. Aikuinen sen sijaan tarvitsee pidempijaksoista unta saavuttaakseen ns. syvän unen vaiheen, mutta vauvat eivät tarvitse. Heidän unisyklinsä voivat olla vain 45 minuuttia. Herättyään koko yön tämän 45 minuutin välein vauva on silti pirteä ja iloinen. Äidin jaksamisella noita unikouluja voi perustella, mutta vauvan jaksamisen kanssa sillä ei ole MITÄÄN tekoa.
sillä jostain syystä neuropsykologit ovat hieman eri mieltä siitä, miten lapsen tulisi nukkua. Ei se lapsi siitä kärsi, jos valvoo yksikseen, sillä öisin terve lapsi ei 8kk iässä tarvitse ruokaa, juomaa eikä leikitystä.
asiasta sanotaan niin heti on riehuja, jos omaa eri mielipiteen ;=)
vaan asiattomasta tyylistä. Mielipide on kuin persvako: kaikilla on sellainen. Mutta miten sitä ahteriaan muille tarjoilee, on jutun juju. Keskustelen mielelläni eri mielipiteistä ja toimintavaihtoehdoista unikoulun suhteen, jos ajatukset esitetään fiksusti ja perustellen eikä provoillen ja tahallaan väärin ymmärtäen. Kiitos kaikille fiksuille vastaajille, kirjoituksenne ovat tuoneet lisävaloa omaan tilanteeseemme! ap
Näköjään ymmärrät itsekin, että epäonnistuit unikoulussa ihan oman kyvyttömyytesi takia. Valvo pois tissi vauvan suussa, jos se sopii sinulle, mutta älä väitä unikoulun olevan perheellenne sopimaton, jos et edes unikouluta.
Olen sen verran kokenut palstailija, etten ihan herkästi provoista hermostu. Pidettäisiinkö kuitenkin tämä ketju asialinjalla ja harrastettaisiin sitä kuuluisaa luetun ymmärtämistä. :) ap
Entä, jos olisit tehnytkin ohjeiden mukaan? Olisit saanut kunnon unia nukkuvan lapsen, mutta osa äideistä ei kestä sitä, että lapsesta ei ole vaivaa. Ei lapsia muuten tarvitse unikouluttaa lainkaan, jos alusta alkaen tekee selväksi, että voit nukkua rauhassa, mitään hätää ei ole. Lapset (terveet) nukkuvat yönsä, jos vanhemmat siihen antavat mahdollisuuden.
mutta tällaiset besserwisserien "kaikki lapset kyllä nukkuvat, kunhan vanhemmat vain toimivat oikein" -niputukset saavat vereni kiehumaan. Kun et selvästikään tiedä asiasta mitään, niin pidä typerät ajatuksesi omana tietonasi, jookos?
Olen aina ihmetellyt äitejä, jotka väittävät, että terve lapsi valvottaa heitä öisin ja he ovat rättiväsyneitä ja haluavat edes joskus nukkua. Samaan syssyyn he muistavat väittää, että unikouluista ei ole mihinkään. NO ei varmaan olekaan, jos keksitään sata syytä, miksi ei viitsitä noudattaa saatuja ohjeita.Antaa sen lapsen valvottaa, ei se minulta ole pois. En vain jaksa kuunnella tätä ainaista valitusta lapsen unista, jos ei lapselle anneta mahdollisuutta nukkua vaan tungetaan joka inahduksesta tissi suuhun. 8kk ikäiselle! Haloo!
Unikouluohjeitakin olen noudattanut niin huonosti, että olen jättänyt unikoulun ihan kokonaan pitämättä, koska pidän unikoulun pitämistä normaalille vauvaikäiselle, joka toki heräilee öisin, pelkkänä lapsen ja vanhempien kiusaamisena. Oma lapseni on nukkunut alusta asti minun mittapuullani hyvin (söi tosin pitkään rintaa yöllä, mutta ei muuten "häirinnyt" öitäni, kun meillä on nukuttu perhepedissä). Oman lapseni unista en siis ole valittanut, totesinpa vain, että kaikki ihmiset eivät ole nukkumisenkaan suhteen samasta muotista.
Toiseksi: ei siitä saa nimitystä riehuja, että on eri mieltä. Sen saa siitä, ettei perustele mielipiteitään asiallisesti, vaan sen sijaan alkaa haukkua muita neropateiksi tai väittää tietävänsä kaiken kaikesta yhden lapsen kokemuksella.
Ihan asiallisesti teki kaksi viestiä, kunnes oli jo riehuja
alkoi heräilemään puoli vuotiaana. Aloittivat unikoulun ja vauvan heräilyt vaan pahenivat. Pahimmassa vaiheessa heräsi läpi yön alle puolen tunnin välein. Unikoulu vaan pahensi tilannetta ja kuukauden kouluttamisen jälkeen lopettivat ja yrittivät kaikkia muita keinoja.
Vasta reilusti yli vuoden ikäisenä vauva oppi nukkumaan yönsä.
Mä edelleenkin väitän että tuo lapsi koki unikoulun turvattomaksi ja se turvattomuuden tunne herätti läpi yön tarkistamaan että äiti on tallella.
Mun eka lapsi on nukkunut syntymästään asti hyvin, mutta toisella oli ongelmia. Tässä tapauksessa unikoulu toimi ja tää meidän keskimmäinen oppi nukkumaan yönsä. Kuopuksella kävi suunnilleen samoin kuin teillä. Eli unikoulu aloitettiin, se lähti heti alusta alkaen huonoon suuntaan ja sairastuminen kesken kaiken pilasi sitten lopullisesti tuon unikoulun. Sydän ei kestänyt vauvan huudattamista keskellä yötä yli tuntia vaan jossain vaiheessa vaan lopetettiin. 1v2kk ikäisenä herää aamu 5ltä tissille ja nukahtaa siihen vielä pariksi tunniksi.
Ehkä se on vaan uskottava, että vauvat on yksilöllisiä tässäkin.
Mitä ap:n olisi pitänyt hänen mielestään tehdä toisin, ottaen huomioon, että oikeaoppisen unikoulun pitäisi tehota 3-4 yössä?
Alahan vastailla
Jatka ihmeessä yövalvomista, jos se tuntuu sinusta hyvältä. Vauvan siirto toiseen huoneeseen antasi teille kaikille yörauhan, mutta se ei varmaan nyt olekaan tärkeää.
En nyt ehtinyt lukea kaikkia viestejä, mutta haluan antaa oman kommenttini. Olen itse aina miettinyt mielessäni, että unikoulu, siis itkettäminen on tosi raaka ja sydämetön keino, ja voi ainoastaan aiheuttaa traumoja lapselle, myös siinä tapauksessa että se toimii, tai siis lapsi alkaa nukkua yönsä. Itku on vauvan ainoa keino kommunikoida, ja jos sitä ei noteerata niin turvattomuuttahan siitä aiheutuu!
Onneksi olen löytänyt myös asiantuntijoita, kirjoja tukemaan tätä teoriaa, ja jotka myös tarjoavat vaihtoehtoisia toimintamalleja.
Meillä toimi loistavasti esim. Tracy Hoggin kirjoittamassa Baby Whisperer -kirjassa annetut ohjeet. En tiedä onko kirja suomennettu, mutta siinä siis neuvotaan lopettamaan yösyöttäminen muttei missään nimessä itketetä vauvaa. Ja minusta tuo aamusyöttö on tosiaan ihan normaalia ja kaikki vauvat tarvitsevat sitä.
Itse luistin tuosta ei imetystä sängyssä -käskystä muutaman kerran ja muutenkin muokkasin systeemiä hieman meille sopivammaksi, mutta koska muuten ohjeet olivat johdonmukaisia eivätkä tyrannisoivia, tulokset näkyivät parissa yössä. Nyt en imetä enää, ja 1v 1kk lapsi herää joskus harvoin ja itkee, mutta kun peittelen takaisin sänkyynsä rauhoittuu eikä siinä muuta tarvita.
Tuo vauvakuiskaajan ohje on siis pääpiirteissään, että kun vauva itkee, nostetaan syliin, mutta heti kun lopettaa itkun niin takaisin sänkyyn. Tai jos on isompi lapsi, joka nousee itse pystyyn, peitellään takaisin sänkyyn ja hyssytellään. Lasta ei siis koskaan jätetä yksin itkemään, muttei myöskään paapota uneen asti.
Anteeksi sekava viesti, kiireellä kirjoitan.
Tsemppiä ap:lle!
Kuinka kauan ap jatkoi unikoulua sortumatta imettämään, ja kuinka aika pitäisi jotta voisi todeta kokeilleensa unikoulua ihan oikeasti?
Kukaan ei liene eri mieltä siitä, että lapsi lopettaa kaiken pyytämisen kun tajuaa ettei sillä ole mitään arvoa. Mutta mikä on psyykkisen väkivallan ja unikoulun välinen ero, noin päivissä mitaten?
Kuinka kauan ap jatkoi unikoulua sortumatta imettämään, ja kuinka aika pitäisi jotta voisi todeta kokeilleensa unikoulua ihan oikeasti?
Tarvittaessa muulloinkin aloin imettää noin 1,5 kuukauden jälkeen (silloin olimme tosi sairaita).
ap
Jatka ihmeessä yövalvomista, jos se tuntuu sinusta hyvältä. Vauvan siirto toiseen huoneeseen antasi teille kaikille yörauhan, mutta se ei varmaan nyt olekaan tärkeää.
Meillä on kokeiltu vauvan siirtoa toiseen huoneeseen. Ei apua. Oli aika paljon rankempaa juosta tassuttelemassa toisessa huoneessa, ja vauvaa sai rauhoitella kauemmin kun oli ehtinyt paniikkihuutovaiheeseen.
mutta ei käden läsnäolo itkemistä estä. Meillä on oikein talo raikunut, vaikka isä tai äiti on ollut vieressä, käsi vauvan päällä. :)
ap
Oikeaoppinen unikoulu tehoaa 3-4 yössä, mutta jos lapselle samalla tekee selväksi, että ei äiti tätä oikeastaan halua, niin ei se lapsi nuku. Jopa se "tassu" lapsen päällä voi vakuuttaa lapselle, että tässä on nyt jotain vialla. Jos ei itse usko siihen, mitä on tekemässä, niin miten lapsi uskoisi?
Toiseksi ihan jokaiseen inahdukseen ei kannata tassutella. Siksi vauvan siirtäminen toiseen huoneeseen on monella tavalla hyvä vaihtoehto. Joskus (eli aika usein) huonosti nukkuva vauva alkaa nukkua omassa huoneessaan hyvin, koska siellä ei ole ylimääräistä hälinää, kuorsausta, tuhinaa jne.
Ap oli alusta alkaen päättänyt mielessään, että tämä ei onnistu (vrt. aikaisemmin luomusti, nyt ohjeella eli alusta alkaen ei-mun-juttu). Ohjaaja oli "tiukka täti" eli nähtävästi ensimmäinen, joka asetti ap:n tekemisille rajat ja muistutti, että täytyy nähdä vaivaa, jos haluaa onnistua.
Lukekaa ap:n ensimmäinen viesti oikeasti läpi ja katsokaa, miten monessa kohdassa epäily unikoulusta tuli esiin.
Kuinka kauan ap jatkoi unikoulua sortumatta imettämään, ja kuinka aika pitäisi jotta voisi todeta kokeilleensa unikoulua ihan oikeasti?
Kukaan ei liene eri mieltä siitä, että lapsi lopettaa kaiken pyytämisen kun tajuaa ettei sillä ole mitään arvoa. Mutta mikä on psyykkisen väkivallan ja unikoulun välinen ero, noin päivissä mitaten?
Mielestäni ap:n kokeilema aika on enemmän kuin riittävästi sekä unikoulun tehoamisen että äidin jaksamisen kannalta.
Ja minäkin uskon, että lapsi lopettaa jossain vaiheessa itkemisen, jos tarpeisiin ei vastata. Mutta onko se todella tavoiteltavaa?
Jatka ihmeessä yövalvomista, jos se tuntuu sinusta hyvältä. Vauvan siirto toiseen huoneeseen antasi teille kaikille yörauhan, mutta se ei varmaan nyt olekaan tärkeää.
Meillä on kokeiltu vauvan siirtoa toiseen huoneeseen. Ei apua. Oli aika paljon rankempaa juosta tassuttelemassa toisessa huoneessa, ja vauvaa sai rauhoitella kauemmin kun oli ehtinyt paniikkihuutovaiheeseen.
Eli unikoulu on turha, koska se ei onnistu. Hieno logiikka.
Meillä se meni niin, että vauva söi yöllä vain kerran, aloitti illalla nukkumaan mennessä ja lopetti aamulla kun heräsi. Vauva siis nukkui tississä kiinni koko yön, ja minäkin nukuin. Meillä yöt oli ehjiä, heräsi korkeintaan jos tissi putosi suusta, mutta osasi jo itsekin etsiä sen.
Minä sain mielestäni nukuttua hyvin.
Tee niin kuin itsestäsi tuntuu! Ymmärrän että sinusta tuntuu pahalta kun olet huudattanut vauvaasi turhaan, ja häneltä on saattanut turvallisuuden tunnekin horjua, mutta yritä paikata se nyt.