Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen pettynyt ja vihainenkin - unikoulu ei sopinutkaan meidän perheelle. :(
13.01.2011 |
Pidimme vauvalle pari kuukautta sitten tassu-unikoulun, koska hän oli alkanut nukkua ainoastaan tissi suussa. Vauva oli tuolloin 8 kk.
Olin siihen asti hoitanut vauvaa hyvin pitkälti vaiston varassa, tuijottelematta liikaa oppikirjoja. Uniasian kanssa päädyin kuitenkin soittamaan paikalliselle unikouluohjaajalle ja kysymään neuvoja.
Ohjaaja olikin tiukka täti, joka antoi selkeät ja napakat ohjeet siitä, mitä kuuluu tehdä ja mitä ehdottomasti ei. Ehdottomia ei-kategorian asioita olivat mm. ei syliin, ei varsinkaan viereen, eikä imetystä koskaan sängyssä. Itse asiassa ohjaaja jopa ehdotti imetyksen lopettamista kokonaan (!!), mistä hieman pöyristyin jo silloin. Samoin särähti korvaan ehdotus siirtää vauva nukkumaan omaan huoneeseen.
Muutamassa yössä pahimmat huudot vähenivät merkittävästi, mutta ei öistä mitään ehjiä tullut. Vauvaa oli noustava tassuttamaan useita kertoja vielä viikkojenkin jälkeen. Vauva myös alkoi heräillä hirveän aikaisin, neljän ja kuuden välillä. Koska imetys ennen aamupuuroa (ja varsinkin sängyssä) oli ehdottomasti kiellettyä, nousin sitkeästi vauvan kanssa aamuyöstä puuroa syömään. Vauva huusi, hieroi silmiään ja söi vain muutaman lusikallisen. Hän oli joka aamu aivan rättiväsynyt, kunnes pääsi päiväunille.
Jossain vaiheessa aloin kyseenalaistaa aamuimetyskiellon, ja aloin imettää vauvaa sängyssä noin klo 5-6 aamulla. Sen voimalla vauva nukkui vielä tunnin, heräsi virkeänä, jaksoi syödä aamupuuron ja leikkiä iloisena päiväuniin asti.
Olisin mielelläni jatkanut tällä linjalla, mutta sitten vauva, minä ja mies kaikki sairastuimme kovaan flunssaan. Korkean kuumeen ja horkan keskellä luistin hienoista imettämättömyysperiaatteistani ja annoin vauvalle yölläkin rintaa aina kun hän pyysi sitä. Vesi ei kelvannut mukista eikä pullosta.
Nyt olemme parantuneet, ja kyllähän tuo käänne toisaalta harmittaa. Vauva kaipailee edelleen rintaa jossain vaiheessa yötä, eikä minulla ole voimia eikä sydäntä kieltää sitä häneltä. Olennaisinta tässä on se, että TÄMÄ TUNTUU OIKEALTA, toisin kuin unikoulu, joka olettaa vauvan olevan napin painalluksella toimiva robotti (eli: "kun noudatat ohjeitamme, vauvasi alkaa nukkua").
Oloni on ristiriitainen. Koen epäonnistuneeni unikoulussa, mutta toisaalta harmittaa, että siihen edes ryhdyimme. Harmittaa että olen toiminut "sääntöjen vastaisesti" kun aloin jälleen imettää yöllä. Toisaalta olen ihan vihainen unikouluohjaajalle hänen ehdottomuudestaan ja toimimattomien periaatteiden kylvämisestä väsyneisiin vanhempiin.
Kiitos jos joku jaksoi lukea tänne asti. Jatkaisitteko minuna luomumpaa linjaa ja yöimetyksiä tilanteen mukaan, vai yrittäisittekö unikoulua uudelleen? Oman jaksamiseni kannalta ei varmasti ole merkitystä, miten toimin. Jos imetän, joudun heräilemään, mutta jos en imetä, joudun silti heräilemään. Täydellistä ratkaisua ei meidän perheeseen taida olla olemassa??
Kommentit (209)
Oikeaoppinen unikoulu tehoaa 3-4 yössä, mutta jos lapselle samalla tekee selväksi, että ei äiti tätä oikeastaan halua, niin ei se lapsi nuku. Jopa se "tassu" lapsen päällä voi vakuuttaa lapselle, että tässä on nyt jotain vialla. Jos ei itse usko siihen, mitä on tekemässä, niin miten lapsi uskoisi?
Toiseksi ihan jokaiseen inahdukseen ei kannata tassutella. Siksi vauvan siirtäminen toiseen huoneeseen on monella tavalla hyvä vaihtoehto. Joskus (eli aika usein) huonosti nukkuva vauva alkaa nukkua omassa huoneessaan hyvin, koska siellä ei ole ylimääräistä hälinää, kuorsausta, tuhinaa jne.
Ap oli alusta alkaen päättänyt mielessään, että tämä ei onnistu (vrt. aikaisemmin luomusti, nyt ohjeella eli alusta alkaen ei-mun-juttu). Ohjaaja oli "tiukka täti" eli nähtävästi ensimmäinen, joka asetti ap:n tekemisille rajat ja muistutti, että täytyy nähdä vaivaa, jos haluaa onnistua.
Lukekaa ap:n ensimmäinen viesti oikeasti läpi ja katsokaa, miten monessa kohdassa epäily unikoulusta tuli esiin.
Ja kyllä meidän unikouluohjeissa vaan oli se tassujuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä se muille kuuluu? Mulle ei ole kukaan koskaan antanut mitään tyhmiä neuvoja, ehkä olen ollut tarpeeksi vakuuttava, enkä ole kyllä valitellutkaan. Mutta meiltä jäivät yösyötöt pois vasta imetyksen loputtua, eli 11kk iässä ja toisella 1v2kk iässä, lapsen mukaan. Esikoinen lopetti aikaisemmin, toinen vähensi pikkuhiljaa. Mutta mä en kokenut yösyöttöjä niin rasittavina. Kakkosen kohdalla väsyin vuoden iässä, kun syötöt tihenivät ja tajusin silloin, että nyt pitää muuttaa jotain, että jaksan. Ja silloin lapsi oli juurikin valmis unikouluun ja homma tepsi kahdessa päivässä. Jos ei teillä toiminut, niin vauvasi ei ollut siihen valmis. Mun mielestä sä kuitenkin noudatit ohjeita ja olit johdonmukainen, ainakin kirjoituksen perusteella. Eikä ikä ole mikään tae siitä, että vauva pärjää yön syömättä. Mun lapset söivät huonosti tai ei ollenkaan kiinteitä, joten olisi ollut hölmöä väittää, että olisivat pärjänneet ilman yösyöttöjä. Joku muu olisi ehkä tästä syystä lopettanut imettämisen, mutta meille sopi lempeämpi linja. Minusta olisi ollut julmaa lopettaa imetys, kun muu syöminen ei vielä kiinnostanut. Tämä sopi minulle ja lapsille, kaikki olivat iloisia ja tyytyväisiä. Ap kertoi, että vauva ei viikkoja kestäneestä unikoulusta huolimatta nukkunut yönsä paremmin, olisiko siinä koko perheen sairastaessa pitänyt jatkaa? Ei mitään järkeä. Eikä kukaan järkevä unikouluttaja neuvo kouluttamaan sairasta lasta!
Jatka ihmeessä yövalvomista, jos se tuntuu sinusta hyvältä. Vauvan siirto toiseen huoneeseen antasi teille kaikille yörauhan, mutta se ei varmaan nyt olekaan tärkeää.
Meillä on kokeiltu vauvan siirtoa toiseen huoneeseen. Ei apua. Oli aika paljon rankempaa juosta tassuttelemassa toisessa huoneessa, ja vauvaa sai rauhoitella kauemmin kun oli ehtinyt paniikkihuutovaiheeseen.
Eli unikoulu on turha, koska se ei onnistu. Hieno logiikka.
Kyllä, katson, että se oli turha, koska siitä ei ollut hyötyä. Mikä oli pointtisi?
Kuinka kauan ap jatkoi unikoulua sortumatta imettämään, ja kuinka aika pitäisi jotta voisi todeta kokeilleensa unikoulua ihan oikeasti? Kukaan ei liene eri mieltä siitä, että lapsi lopettaa kaiken pyytämisen kun tajuaa ettei sillä ole mitään arvoa. Mutta mikä on psyykkisen väkivallan ja unikoulun välinen ero, noin päivissä mitaten?
Mielestäni ap:n kokeilema aika on enemmän kuin riittävästi sekä unikoulun tehoamisen että äidin jaksamisen kannalta. Ja minäkin uskon, että lapsi lopettaa jossain vaiheessa itkemisen, jos tarpeisiin ei vastata. Mutta onko se todella tavoiteltavaa?
jos se lapsi niitä haluaa. Pitäähän vauvan tarpeisiin vastata eli osoittaa, että ei öisin olekaan tarkoitus nukkua.
vai ihan oikeasti sitä mieltä että kaikki ihmiset ovat syntyjään täsmälleen samanlaisia, ja ainoa ero on kasvatuksessa? Kaikki erot ihmisten välillä ovat vain kasvatuksesta johtuvia. Ap ja jankkaaja olisivat täsmälleen samanlaisia niin persoonaa, pituutta, unirytmiä kuin hiustenväriäkin myöten jos heillä molemmilla vain olisi ollut vanhempina oikeaoppiset kasvattajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeaoppinen unikoulu tehoaa 3-4 yössä, mutta jos lapselle samalla tekee selväksi, että ei äiti tätä oikeastaan halua, niin ei se lapsi nuku. Jopa se "tassu" lapsen päällä voi vakuuttaa lapselle, että tässä on nyt jotain vialla. Jos ei itse usko siihen, mitä on tekemässä, niin miten lapsi uskoisi?
Toiseksi ihan jokaiseen inahdukseen ei kannata tassutella. Siksi vauvan siirtäminen toiseen huoneeseen on monella tavalla hyvä vaihtoehto. Joskus (eli aika usein) huonosti nukkuva vauva alkaa nukkua omassa huoneessaan hyvin, koska siellä ei ole ylimääräistä hälinää, kuorsausta, tuhinaa jne.
Ap oli alusta alkaen päättänyt mielessään, että tämä ei onnistu (vrt. aikaisemmin luomusti, nyt ohjeella eli alusta alkaen ei-mun-juttu). Ohjaaja oli "tiukka täti" eli nähtävästi ensimmäinen, joka asetti ap:n tekemisille rajat ja muistutti, että täytyy nähdä vaivaa, jos haluaa onnistua.
Lukekaa ap:n ensimmäinen viesti oikeasti läpi ja katsokaa, miten monessa kohdassa epäily unikoulusta tuli esiin.
Mun mielestä kaikesta käy ilmi, että ap on todellakin nähnyt vaivaa.
Yleensä olen täällä av:lla aika kärsivällinen ja ymmärtäväinen, mutta sinua en ymmärrä. Tulet tänne yhden unikoulun kokemuksella esittämään kaikkitietävää paskaa ja haukkumaan ihmistä, joka on yrittänyt parhaansa.
Ihan oíkeasti, tekisit meille palveluksen jos painuisit tuijottelemaan täydellistä napaasi ihan keskenäsi.
Lukekaa ap:n ensimmäinen viesti oikeasti läpi ja katsokaa, miten monessa kohdassa epäily unikoulusta tuli esiin.
Huonosti tulkittu. Epäily unikouluun on voinut ihan hyvin tulla sen toimimattomuuden jälkeen eikä sen aloittamista ennen. Nih.
Unikoulusta olen sitä mieltä, että se on julmaa jos siihen kuuluu vauvan huudattamista. Miksi pitäisi ruveta muokkaamaan vauvan luontaista unirytmiä aikuisen unirytmiin sopivaksi? Toisille vauvoille riittää yöllä läheisyydeksi "tassu", toisille syli, joillekin tutti ja jotkut tarvivat sen tissin.
Keskustelussa on myös ollut hyviä pointteja mahdollisista allergioista. Niihinkään ei varmaan pelkkä huoneenvaihdos riitä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka ihmeessä yövalvomista, jos se tuntuu sinusta hyvältä. Vauvan siirto toiseen huoneeseen antasi teille kaikille yörauhan, mutta se ei varmaan nyt olekaan tärkeää.
Meillä on kokeiltu vauvan siirtoa toiseen huoneeseen. Ei apua. Oli aika paljon rankempaa juosta tassuttelemassa toisessa huoneessa, ja vauvaa sai rauhoitella kauemmin kun oli ehtinyt paniikkihuutovaiheeseen.
Eli unikoulu on turha, koska se ei onnistu. Hieno logiikka.
Kyllä, katson, että se oli turha, koska siitä ei ollut hyötyä. Mikä oli pointtisi?
Mikä on sinun logiikkasi? Jos sinä et osaa jotain, ei se tarkoita sitä, että kukaan muukaan ei sitä osaa eikä ikinä opi. Joillekin vauvojen hoitaminen on luontaista ja vauva uskaltaa nukkua kunnon yöunet. Toiset tekevät vauvalle turvattoman olon, jolloin hänen on pakko herätä yöllä varmistamaan, että huolto pelaa. Oma valintasi.
Oikeaoppinen unikoulu tehoaa 3-4 yössä, mutta jos lapselle samalla tekee selväksi, että ei äiti tätä oikeastaan halua, niin ei se lapsi nuku. Jopa se "tassu" lapsen päällä voi vakuuttaa lapselle, että tässä on nyt jotain vialla. Jos ei itse usko siihen, mitä on tekemässä, niin miten lapsi uskoisi? Toiseksi ihan jokaiseen inahdukseen ei kannata tassutella. Siksi vauvan siirtäminen toiseen huoneeseen on monella tavalla hyvä vaihtoehto. Joskus (eli aika usein) huonosti nukkuva vauva alkaa nukkua omassa huoneessaan hyvin, koska siellä ei ole ylimääräistä hälinää, kuorsausta, tuhinaa jne. Ap oli alusta alkaen päättänyt mielessään, että tämä ei onnistu (vrt. aikaisemmin luomusti, nyt ohjeella eli alusta alkaen ei-mun-juttu). Ohjaaja oli "tiukka täti" eli nähtävästi ensimmäinen, joka asetti ap:n tekemisille rajat ja muistutti, että täytyy nähdä vaivaa, jos haluaa onnistua. Lukekaa ap:n ensimmäinen viesti oikeasti läpi ja katsokaa, miten monessa kohdassa epäily unikoulusta tuli esiin.
Mun mielestä kaikesta käy ilmi, että ap on todellakin nähnyt vaivaa. Yleensä olen täällä av:lla aika kärsivällinen ja ymmärtäväinen, mutta sinua en ymmärrä. Tulet tänne yhden unikoulun kokemuksella esittämään kaikkitietävää paskaa ja haukkumaan ihmistä, joka on yrittänyt parhaansa. Ihan oíkeasti, tekisit meille palveluksen jos painuisit tuijottelemaan täydellistä napaasi ihan keskenäsi.
En ole haukkunut ketään - toisin kuin sinä. Oikeassa olemiseen kuuluu toki se, että tyhmemmät nimittelevät, joten kiitos tekstistäsi. Se kertoi taas kerran av-mammojen kohtalaisen alhaisen sietokyvyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kauan ap jatkoi unikoulua sortumatta imettämään, ja kuinka aika pitäisi jotta voisi todeta kokeilleensa unikoulua ihan oikeasti? Kukaan ei liene eri mieltä siitä, että lapsi lopettaa kaiken pyytämisen kun tajuaa ettei sillä ole mitään arvoa. Mutta mikä on psyykkisen väkivallan ja unikoulun välinen ero, noin päivissä mitaten?
Mielestäni ap:n kokeilema aika on enemmän kuin riittävästi sekä unikoulun tehoamisen että äidin jaksamisen kannalta. Ja minäkin uskon, että lapsi lopettaa jossain vaiheessa itkemisen, jos tarpeisiin ei vastata. Mutta onko se todella tavoiteltavaa?
jos se lapsi niitä haluaa. Pitäähän vauvan tarpeisiin vastata eli osoittaa, että ei öisin olekaan tarkoitus nukkua.
Vaan sitä, että pieni lapsi ei osaa pompottaa vanhempiaan tarkoituksella. Hän itkee hätäänsä. Jos itkuun ei vastata, lapsi ymmärtää, ettei hänen tarpeillaan ole merkitystä. Tämä on aika perus kasvatustiedettä.
Sääliksi käy lapsiasi, jos ajattelet, että heidän tarpeensa ovat pompotusyrityksiä. Jos lapsen tarpeisiin vastaaminen on todellakin mielestäsi sen osoittamista, että öisin ei ole tarkoitus nukkua, niin suosittelisin ottamaan yhteyttä perhekeskukseen. Sieltä voivat auttaa sinua.
Oikeaoppinen unikoulu tehoaa 3-4 yössä, mutta jos lapselle samalla tekee selväksi, että ei äiti tätä oikeastaan halua, niin ei se lapsi nuku. Jopa se "tassu" lapsen päällä voi vakuuttaa lapselle, että tässä on nyt jotain vialla. Jos ei itse usko siihen, mitä on tekemässä, niin miten lapsi uskoisi? Toiseksi ihan jokaiseen inahdukseen ei kannata tassutella. Siksi vauvan siirtäminen toiseen huoneeseen on monella tavalla hyvä vaihtoehto. Joskus (eli aika usein) huonosti nukkuva vauva alkaa nukkua omassa huoneessaan hyvin, koska siellä ei ole ylimääräistä hälinää, kuorsausta, tuhinaa jne. Ap oli alusta alkaen päättänyt mielessään, että tämä ei onnistu (vrt. aikaisemmin luomusti, nyt ohjeella eli alusta alkaen ei-mun-juttu). Ohjaaja oli "tiukka täti" eli nähtävästi ensimmäinen, joka asetti ap:n tekemisille rajat ja muistutti, että täytyy nähdä vaivaa, jos haluaa onnistua. Lukekaa ap:n ensimmäinen viesti oikeasti läpi ja katsokaa, miten monessa kohdassa epäily unikoulusta tuli esiin.
Mun mielestä kaikesta käy ilmi, että ap on todellakin nähnyt vaivaa. Yleensä olen täällä av:lla aika kärsivällinen ja ymmärtäväinen, mutta sinua en ymmärrä. Tulet tänne yhden unikoulun kokemuksella esittämään kaikkitietävää paskaa ja haukkumaan ihmistä, joka on yrittänyt parhaansa. Ihan oíkeasti, tekisit meille palveluksen jos painuisit tuijottelemaan täydellistä napaasi ihan keskenäsi.
En ole haukkunut ketään - toisin kuin sinä. Oikeassa olemiseen kuuluu toki se, että tyhmemmät nimittelevät, joten kiitos tekstistäsi. Se kertoi taas kerran av-mammojen kohtalaisen alhaisen sietokyvyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka ihmeessä yövalvomista, jos se tuntuu sinusta hyvältä. Vauvan siirto toiseen huoneeseen antasi teille kaikille yörauhan, mutta se ei varmaan nyt olekaan tärkeää.
Meillä on kokeiltu vauvan siirtoa toiseen huoneeseen. Ei apua. Oli aika paljon rankempaa juosta tassuttelemassa toisessa huoneessa, ja vauvaa sai rauhoitella kauemmin kun oli ehtinyt paniikkihuutovaiheeseen.
Eli unikoulu on turha, koska se ei onnistu. Hieno logiikka.
Kyllä, katson, että se oli turha, koska siitä ei ollut hyötyä. Mikä oli pointtisi?
Mikä on sinun logiikkasi? Jos sinä et osaa jotain, ei se tarkoita sitä, että kukaan muukaan ei sitä osaa eikä ikinä opi. Joillekin vauvojen hoitaminen on luontaista ja vauva uskaltaa nukkua kunnon yöunet. Toiset tekevät vauvalle turvattoman olon, jolloin hänen on pakko herätä yöllä varmistamaan, että huolto pelaa. Oma valintasi.
Jos kerta yöheräily johtuu osaamattomista vanhemmista eli lapsi lapsi nukkuisi eikä "heräisi yöllä varmistamaan, että huolto pelaa", jos "vanhemmille vauvojen hoitaminen on luontaista", niin silloinhan sanojesi mukaan vanhempia pitäisi kouluttaa ei vauvaa unikouluttaa.
Sori ap tää ohis, mutta oli pakko kommentoida tätä kommentoijaa..
Mutta olen niin luuseriäiti, että halusin myös nukkua kunnolla. Eli neljä vauvaamme unikolutettiin 6 kuukauden iässä.
Homma toimi niin, että imetin illalla myöhään ja sen jälkeen mies hoisi homman. Kun vauva heräsi, silitteli ja pani tutin suuhun. Pari yötä heräili ja sitten alkoi rauhoittumaan. Aamulla imetin klo 5 ensimäisen kerran. Eli sain nukkua tästä lähtien klo 23-05.
Yöllä jos vauvat joskus heräsivät, annoin tutin ja taputin pyllylle. Mutta harvoin heräsivät kun olivat tottuneet, ettei maitoa tule yöllä ja yöllä nukutaan.
Tutista vieroitin kaikki sitten vuoden ikäisenä, samaan aikaan kun lopettelin imetystä.
Tämä on meidän tarina ja joku toinen tekee toisin. Itse en olisi jaksanut heräillä montaa vuotta monta kerta yössä imettämään tai muutenkaan. Joku toinen jaksaa ja hyvä hänelle.
Ei tästä kannata tapella. Jokainen tekee hommia omien voimavarojensa mukaan. Minun kaveri antoi pulloa vielä 4 vuotiaalle lapselle kun koki, että lapsi tarvitsee sitä yöllä ja hän jaksaa herätä. Ja ihan hieno tyttö hänenkin tytöstään tuli, aivan samoin kuin meidän lapsista, joilta lopetettiin yösyöttö 6 kuukauden iässä ja sen jälkeen nukuttiin yöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka ihmeessä yövalvomista, jos se tuntuu sinusta hyvältä. Vauvan siirto toiseen huoneeseen antasi teille kaikille yörauhan, mutta se ei varmaan nyt olekaan tärkeää.
Meillä on kokeiltu vauvan siirtoa toiseen huoneeseen. Ei apua. Oli aika paljon rankempaa juosta tassuttelemassa toisessa huoneessa, ja vauvaa sai rauhoitella kauemmin kun oli ehtinyt paniikkihuutovaiheeseen.
Eli unikoulu on turha, koska se ei onnistu. Hieno logiikka.
Kyllä, katson, että se oli turha, koska siitä ei ollut hyötyä. Mikä oli pointtisi?
Mikä on sinun logiikkasi? Jos sinä et osaa jotain, ei se tarkoita sitä, että kukaan muukaan ei sitä osaa eikä ikinä opi. Joillekin vauvojen hoitaminen on luontaista ja vauva uskaltaa nukkua kunnon yöunet. Toiset tekevät vauvalle turvattoman olon, jolloin hänen on pakko herätä yöllä varmistamaan, että huolto pelaa. Oma valintasi.
Ja mistä tiedät, etten osaa? Oletko ollut paikalla seuraamassa?
Olet todella pelle, jos kuvittelet, että vauvan nukkuminen on vain vanhemmasta kiinni. Toivottavasti saat todella hankalan vauvan, joka ei nuku vaikka kuinka rauhoittelisit.
Menepä sitten hoitamaan sitä pentuasi, kun se on sinulle niin luonnollista. Voi että kun olet hyvä äiti, ihan OKSETTAA.
Jatka ihmeessä yövalvomista, jos se tuntuu sinusta hyvältä. Vauvan siirto toiseen huoneeseen antasi teille kaikille yörauhan, mutta se ei varmaan nyt olekaan tärkeää.
Meillä on kokeiltu vauvan siirtoa toiseen huoneeseen. Ei apua. Oli aika paljon rankempaa juosta tassuttelemassa toisessa huoneessa, ja vauvaa sai rauhoitella kauemmin kun oli ehtinyt paniikkihuutovaiheeseen.
Eli unikoulu on turha, koska se ei onnistu. Hieno logiikka.
Kyllä, katson, että se oli turha, koska siitä ei ollut hyötyä. Mikä oli pointtisi?
Mikä on sinun logiikkasi? Jos sinä et osaa jotain, ei se tarkoita sitä, että kukaan muukaan ei sitä osaa eikä ikinä opi. Joillekin vauvojen hoitaminen on luontaista ja vauva uskaltaa nukkua kunnon yöunet. Toiset tekevät vauvalle turvattoman olon, jolloin hänen on pakko herätä yöllä varmistamaan, että huolto pelaa. Oma valintasi.Ja mistä tiedät, etten osaa? Oletko ollut paikalla seuraamassa?
Olet todella pelle, jos kuvittelet, että vauvan nukkuminen on vain vanhemmasta kiinni. Toivottavasti saat todella hankalan vauvan, joka ei nuku vaikka kuinka rauhoittelisit.
Menepä sitten hoitamaan sitä pentuasi, kun se on sinulle niin luonnollista. Voi että kun olet hyvä äiti, ihan OKSETTAA.
Tää on näitä tyyppejä, jotka tulee vielä kokemaan karulla tavalla, että oma täydellisyys on sittenkin rajallista.
Jatka ihmeessä yövalvomista, jos se tuntuu sinusta hyvältä. Vauvan siirto toiseen huoneeseen antasi teille kaikille yörauhan, mutta se ei varmaan nyt olekaan tärkeää.
Meillä on kokeiltu vauvan siirtoa toiseen huoneeseen. Ei apua. Oli aika paljon rankempaa juosta tassuttelemassa toisessa huoneessa, ja vauvaa sai rauhoitella kauemmin kun oli ehtinyt paniikkihuutovaiheeseen.
Eli unikoulu on turha, koska se ei onnistu. Hieno logiikka.
Kyllä, katson, että se oli turha, koska siitä ei ollut hyötyä. Mikä oli pointtisi?
Mikä on sinun logiikkasi? Jos sinä et osaa jotain, ei se tarkoita sitä, että kukaan muukaan ei sitä osaa eikä ikinä opi. Joillekin vauvojen hoitaminen on luontaista ja vauva uskaltaa nukkua kunnon yöunet. Toiset tekevät vauvalle turvattoman olon, jolloin hänen on pakko herätä yöllä varmistamaan, että huolto pelaa. Oma valintasi.
Ja mistä tiedät, etten osaa? Oletko ollut paikalla seuraamassa? Olet todella pelle, jos kuvittelet, että vauvan nukkuminen on vain vanhemmasta kiinni. Toivottavasti saat todella hankalan vauvan, joka ei nuku vaikka kuinka rauhoittelisit. Menepä sitten hoitamaan sitä pentuasi, kun se on sinulle niin luonnollista. Voi että kun olet hyvä äiti, ihan OKSETTAA.
että olet olemassa.
Ja oksenna ihan huoleti, minä nautin perheestä, jossa lapset nukkuvat öisin kunnolla ja antavat siten aivoilleen mahdollisuuden lepoaikana kehittyä mahdollisimman hyvin. Sitähän se uniaika vauvalle on, aivojen lepoa ja samalla tärkeiden soluratojen muodostumista.
Katsos, osa antaa lastensa nukkua öisin ja osa ei. Jokainen valitsee itse, miten terveen lapsensa kanssa elää. Sinä haluat valvoa yöt ja olla päivät zombina, minusta se on aika avutonta.
Jatka ihmeessä yövalvomista, jos se tuntuu sinusta hyvältä. Vauvan siirto toiseen huoneeseen antasi teille kaikille yörauhan, mutta se ei varmaan nyt olekaan tärkeää.
Meillä on kokeiltu vauvan siirtoa toiseen huoneeseen. Ei apua. Oli aika paljon rankempaa juosta tassuttelemassa toisessa huoneessa, ja vauvaa sai rauhoitella kauemmin kun oli ehtinyt paniikkihuutovaiheeseen.
Eli unikoulu on turha, koska se ei onnistu. Hieno logiikka.
Kyllä, katson, että se oli turha, koska siitä ei ollut hyötyä. Mikä oli pointtisi?
Mikä on sinun logiikkasi? Jos sinä et osaa jotain, ei se tarkoita sitä, että kukaan muukaan ei sitä osaa eikä ikinä opi. Joillekin vauvojen hoitaminen on luontaista ja vauva uskaltaa nukkua kunnon yöunet. Toiset tekevät vauvalle turvattoman olon, jolloin hänen on pakko herätä yöllä varmistamaan, että huolto pelaa. Oma valintasi.
Jos kerta yöheräily johtuu osaamattomista vanhemmista eli lapsi lapsi nukkuisi eikä "heräisi yöllä varmistamaan, että huolto pelaa", jos "vanhemmille vauvojen hoitaminen on luontaista", niin silloinhan sanojesi mukaan vanhempia pitäisi kouluttaa ei vauvaa unikouluttaa. Sori ap tää ohis, mutta oli pakko kommentoida tätä kommentoijaa..
Niissä vanhemmille opetetaan, miten heidän ihan itse tekemänsä kierre saadaan katkaistua. Unikoulut epäonnistuvat siksi, että vanhemmat eivät halua muuttaa tapojaan vaan palaavat siihen vanhaan, jossa lapsi saa öisin saman palvelun kuin päivällä leikittämisestä lähtien.
Eihän unikouluja tarvita, jos vanhemmat eivät tarvitsisi muutosta tapoihinsa.
Ja muutama tarkennus minulta:¨
- En epäillyt unikoulua etukäteen, vaan jälkikäteen (monen viikon kuluttua).
- Olimme unikouluun lähtiessämme varsin päättäväisiä ja toimimme joka yö johdonmukaisesti. Emme lipsuneet millään tavoin kuukauteen.
- Emme tassutelleet joka inahdukseen, vaan kuuntelimme aina ensin, tyyntyykö vauva itsekseen. Varsinaiseen itkuun vastasimme aina.
- Tassu ei ollut vauvan päällä koko aikaa, vaan kuten ohje oli, tassun tarkoitus oli tarjota vauvalle viesti vanhemman läsnäolosta ja sen jälkeen antaa vauvan nukahtaa itsekseen.
Olet nyt vain tainnut ymmärtää minut tahattomasti tai tahallasi väärin.
ap
eli minä enkä alun jälkeen pahemmin jaksanut enää vastailla, kun ap ja muut alkoivat riehumaan.
Alue: Aihe vapaa
Itse lopetin paljon nopeammin. Tai siis ensimmäisen vauvani tassutin onnistuneesti yönukkujaksi muutaman päivän ja muutaman n. kymmenen minuutin pätkän itkemisellä, mutta kun toinen vauvani huusi hysteerisesti täristen, hädintuskin enää henkeä saaden tunnin sen "tassun" alla niin ei ollut sydäntä enää jatkaa...