Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut syövät masennuslääkkeitä vaikka eivät ole ns. virallisesti sairaita?
03.01.2011 |
Mulla on useampi tuttu syönyt masareita vaikkei ei ne ole ollut edes terapiassa tai sairaalassa. Kyseiset tyypit siis käy töissä ja hoitaa kotinsa ja ilmeisesti sitten esittää tervettä. Minä ja mun mielarikaverit on kaikki menny pitkän kaavan mukaan ja se näkyy. Nyt olen alkanut katkoa välejä noiden masareita syövien teeskentelijöiden kanssa. Olen saanut kuulla niiden popsimisesta muilta kuin ko. henkilöiltä itseltään. Mun mielarikaverit onneksi on ollu avoimia.
Kommentit (223)
tähän ketjuun kirjoittaneiden puolesta, jotka kritisoivat lääkkeiden käyttöä. Harva itse on ollut masentunut, sen vuoksi on helppoa sanoa että toisen lääkitys on väärä tapa parantaa asioita. Eihän se pelkkä lääke autakaan, vaan tarvitaan terapiaa, aikaa käydä lävitse asioita ja säilyttää toimintakyky. Yleensä nämä auttavat niin, että ihminen siihen kykenee. En minäkään ymmärtänyt masennuksesta mitään, ajattelin masentuneiden olevan poikkeuksellisen heikkoja yksilöitä ja tuomitsin lääkkeitä käyttävät, kunnes itse jouduin erinäisten elämäntilanteesta johtuneiden vaikeuksien vuoksi turvautumaan lääkkeisiin väliaikaisesti.
Eikä kukaan psykiatrisessa sairaalassa hoitotyössä työskennellyt ihminen voi väittää, että lääkkeiden käyttö veisi ihmisiä huonompaan jamaan: olet varmaan ollut ehkä laitoshuoltajana kroonikko-osastolla kertomuksiesi perusteella.
Lääkitys on hyvä apua, mutta pelkästään se ei riitä. Yhtä hyvin voisin yleistää, että sivistymättömät ja tyhmät ihmiset kritisoivat lääkkeiden käyttöä, koska eivät tiedä mistä puhuvat ja heidän näyttönsä perustuu ainoastaan mutu-tuntumaan.
Lääkkeet eivät hidasta, masennus hidastaa ja tekee avuttomaksi, lääkkeet piristävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät ihmiset, tutustukaa aiheeseen ja siitä saatuun tutkimusnäyttöön ennen kuin kirjoittelette mielipiteitänne ymmärtämättä tosiasioita. Kiitos!
ihmisten kokemuksia, jotka on vaikka käyttäneet jotain psyykenlääkettä 20 vuotta.
masennuslääke on ollut käytössä yli kymmenen vuotta.
sivuvaikutuksia niitten ilmeisten positiivisten lisäksi, joitten vuoksi olet noin kauan käyttänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa vaikutus on ollut, että pystyn elämään normaalia elämää ja sain oman normaalin itseni takaisin.
Synnäinen sydänvika johon tarvitaan lääkitystä koska muuten sydän pysähtyy ei ole sama asia kuin alakulo josta ihminen selviää ilman lääkitystä. Se ei ole sairaus vaikka monet tekevät siitä sairauden nimeltään masennus. Tohtorille kerrotaan kauhutarinoita ja sieltä lähdetään resepti ja väärä diagnoosi kädessä. Se on aivan turhaa. Ei elämä ole pelkkää hyvää oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa vaikutus on ollut, että pystyn elämään normaalia elämää ja sain oman normaalin itseni takaisin.
Mulla on kokemusta neljästä psyykenlääkkeestä ja jokaisesta niistä seurannut olotila on sellainen, että pääni on sekava, en ole oma itseni. Kaikki on latteaa, masennus ja ahdistus kyllä laimenevat jonkun verran, mutta samoin laimenavat kaikki asiat jotka tekevät elämästä hyvää ja elämäisen arvoista. Ja minusta minut.
Kun en pystynyt enkä halunnut lääkkeitä käyttää, jouduinkin elämässä sitten sellaiseen umpikujaan, että oli pakko palata lapsuuden traumojen pariin, vaikka olisin mieluiten jättänyt ne taakseni ikuisiksi ajoiksi. Minulle on tullut sellainen kuva, että selkä seinää vasten oleminen on aika tavallinen tarina niille jotka ovat sitten koettaneet löytää tien parempaan oloon ilman lääkkeitä. Jos roikkuu löysässä hirressä eikö olo ole liian epämukava, siihen ei lähdetä koska omien traumojen sorkkiminen sattuu aivan helvetisti. Mutta on sitten toisaalta taas erittäin palkitsevaa.
Ja jos lääkkeillä löytää hyvän olon ja elämän eikä ole liian haitallisia sivuvaikutuksia niin en minä ainakaan tuomitse että väärin sammutettu.
Ainoa vaikutus on ollut, että pystyn elämään normaalia elämää ja sain oman normaalin itseni takaisin.
Mulla on kokemusta neljästä psyykenlääkkeestä ja jokaisesta niistä seurannut olotila on sellainen, että pääni on sekava, en ole oma itseni. Kaikki on latteaa, masennus ja ahdistus kyllä laimenevat jonkun verran, mutta samoin laimenavat kaikki asiat jotka tekevät elämästä hyvää ja elämäisen arvoista. Ja minusta minut.
Kun en pystynyt enkä halunnut lääkkeitä käyttää, jouduinkin elämässä sitten sellaiseen umpikujaan, että oli pakko palata lapsuuden traumojen pariin, vaikka olisin mieluiten jättänyt ne taakseni ikuisiksi ajoiksi. Minulle on tullut sellainen kuva, että selkä seinää vasten oleminen on aika tavallinen tarina niille jotka ovat sitten koettaneet löytää tien parempaan oloon ilman lääkkeitä. Jos roikkuu löysässä hirressä eikö olo ole liian epämukava, siihen ei lähdetä koska omien traumojen sorkkiminen sattuu aivan helvetisti. Mutta on sitten toisaalta taas erittäin palkitsevaa.
Ja jos lääkkeillä löytää hyvän olon ja elämän eikä ole liian haitallisia sivuvaikutuksia niin en minä ainakaan tuomitse että väärin sammutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei suinkaan ole lääkärin vika, ettei terapiaan PÄÄSE. Se on Kela joka rahoituksesta päättää ja kenelle terapiaa annetaan, kenelle ei.
miksi kaikki pitää maksatuttaa yhteiskunnalla? Jos itse tietää tarvitsevansa terapiaa ja sitä ei ilmaiseksi anneta niin menkää YKSITYISELLE hyvät ihmiset! Kyllä oman terveytensä takia voi maksaa rahaakin! Vai pitäisikö KAIKKI saada ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi? En ymmärrä tätä jankkausta että lääkkeillä ei tee mitään ja vain terapia auttaa. Jos olette itse sitä mieltä oikeasti niin terapiaan mars. Yksityiselle puolelle pääsee kun tekee yhden puhelinsoiton! Niin ei tarvitse sitten hermostua kun lääkäri seuraavan kerran tyrkyttää niitä lääkkeitä. Voit sanoa ettet tarvitse koska käyt terapiassa. Ärsyttää tuollainen sokea toteemus että lääkkeet eivät tehoa. SE on ENSIAPUA masentuneelle, sen jälkeen on myös hieman masentuneen oma asia hakea itselleen LISÄÄ APUA. EI lääkärit kaikkea tee puolestasi!!!!
Usein ollaan pitkällä sairaslomalla ja sä luulet, että siin pysytyy maksamaan satoja euroja kuukaudessa terapiasta??!
ylipainoa ja huonoja elämäntapoja. Meillä on suvussa verenpainetautia, tullut parilla jo hoikkana 19v:nä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut onnekas, kun minulle sopi ensimmäinen lääke. Minä sain sen normaalin olotilani takaisin lääkityksen avulla. Nyt pystyn iloitsemaan ja suremaan ja elämään normaalisti. Tiedän, että joillekin lääkkeistä tulee huono olo.
tähän ketjuun kirjoittaneiden puolesta, jotka kritisoivat lääkkeiden käyttöä. Harva itse on ollut masentunut, sen vuoksi on helppoa sanoa että toisen lääkitys on väärä tapa parantaa asioita. Eihän se pelkkä lääke autakaan, vaan tarvitaan terapiaa, aikaa käydä lävitse asioita ja säilyttää toimintakyky. Yleensä nämä auttavat niin, että ihminen siihen kykenee. En minäkään ymmärtänyt masennuksesta mitään, ajattelin masentuneiden olevan poikkeuksellisen heikkoja yksilöitä ja tuomitsin lääkkeitä käyttävät, kunnes itse jouduin erinäisten elämäntilanteesta johtuneiden vaikeuksien vuoksi turvautumaan lääkkeisiin väliaikaisesti. Eikä kukaan psykiatrisessa sairaalassa hoitotyössä työskennellyt ihminen voi väittää, että lääkkeiden käyttö veisi ihmisiä huonompaan jamaan: olet varmaan ollut ehkä laitoshuoltajana kroonikko-osastolla kertomuksiesi perusteella. Lääkitys on hyvä apua, mutta pelkästään se ei riitä. Yhtä hyvin voisin yleistää, että sivistymättömät ja tyhmät ihmiset kritisoivat lääkkeiden käyttöä, koska eivät tiedä mistä puhuvat ja heidän näyttönsä perustuu ainoastaan mutu-tuntumaan. Lääkkeet eivät hidasta, masennus hidastaa ja tekee avuttomaksi, lääkkeet piristävät.
sen tietävät lääkäritkin.
Lääkkeet hidastavat rauhoittavat mieltä. Ihminen ei toimi koskaan lääkkeiden alaisen 100% työelämässä. Usein masentuneet lääkkeiden käyttäjät ovat kotona ja käyvät osa-aika työssä joka on terapia luontoista.
Tiedän kymmeniä ihmisisä jotka ovat lääkkeiden aloituksen jälkeen päättäneet tehdä itsestään lopun. Nyt heillä on siihen rohkeutta.
Mielialalääkkeitä jaetaan kuin karamellejä se on helvetin vastuutonta puuhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin teen haastavaa työtä ihan sataprosenttisesti juuri siksi, että minulla on masennuslääkitys. Ilman sitä olisin työkyvytön.
Jos vika on fyysinen, siihen auttaa se pilleri. Mitä jauhamaan olosuhteista ja altistuksesta, minkä helvetin sille enää voi, jos on tullut se paniikki tai masennus. Nämä menkää lenkille -tyypit pistävät niin vihaksi. Ei tuo ole mitään uutta, totta kai itseään voi auttaa ja pitääkin muutenKIN kuin lääkkeiden avulla, mutta IHAN OIKEASTI joillekin se lääke on pelastus ja ovi NORMAALIIN elämään (suruineen kaikkineen).
Mistä lääkkeistä sinä puhut? On vastuutonta jauhaa tuollaista paskaa, selvästikin joko olet äärettömän ilkeä ihminen tai et tiedä MITÄÄN siitä mistä puhut!
tähän ketjuun kirjoittaneiden puolesta, jotka kritisoivat lääkkeiden käyttöä. Harva itse on ollut masentunut, sen vuoksi on helppoa sanoa että toisen lääkitys on väärä tapa parantaa asioita. Eihän se pelkkä lääke autakaan, vaan tarvitaan terapiaa, aikaa käydä lävitse asioita ja säilyttää toimintakyky. Yleensä nämä auttavat niin, että ihminen siihen kykenee. En minäkään ymmärtänyt masennuksesta mitään, ajattelin masentuneiden olevan poikkeuksellisen heikkoja yksilöitä ja tuomitsin lääkkeitä käyttävät, kunnes itse jouduin erinäisten elämäntilanteesta johtuneiden vaikeuksien vuoksi turvautumaan lääkkeisiin väliaikaisesti. Eikä kukaan psykiatrisessa sairaalassa hoitotyössä työskennellyt ihminen voi väittää, että lääkkeiden käyttö veisi ihmisiä huonompaan jamaan: olet varmaan ollut ehkä laitoshuoltajana kroonikko-osastolla kertomuksiesi perusteella. Lääkitys on hyvä apua, mutta pelkästään se ei riitä. Yhtä hyvin voisin yleistää, että sivistymättömät ja tyhmät ihmiset kritisoivat lääkkeiden käyttöä, koska eivät tiedä mistä puhuvat ja heidän näyttönsä perustuu ainoastaan mutu-tuntumaan. Lääkkeet eivät hidasta, masennus hidastaa ja tekee avuttomaksi, lääkkeet piristävät.
sen tietävät lääkäritkin.Lääkkeet hidastavat rauhoittavat mieltä. Ihminen ei toimi koskaan lääkkeiden alaisen 100% työelämässä. Usein masentuneet lääkkeiden käyttäjät ovat kotona ja käyvät osa-aika työssä joka on terapia luontoista.
Tiedän kymmeniä ihmisisä jotka ovat lääkkeiden aloituksen jälkeen päättäneet tehdä itsestään lopun. Nyt heillä on siihen rohkeutta.
Mielialalääkkeitä jaetaan kuin karamellejä se on helvetin vastuutonta puuhaa.
paniikkihäiriöön. Kilpirauhaslääkkeistä en pääse koskaan eroon. Verenpainelääkkeistä ja astmalääkkeistä on mahdollisuus joskus erkaantua, mutta paniikkilääkitys tulee jatkumaan luultavasti loppuikäni. Siihen en oikeen voi itse omilla tekemisilläni vaikuttamaan.
Jos vika on fyysinen, siihen auttaa se pilleri. Mitä jauhamaan olosuhteista ja altistuksesta, minkä helvetin sille enää voi, jos on tullut se paniikki tai masennus. Nämä menkää lenkille -tyypit pistävät niin vihaksi. Ei tuo ole mitään uutta, totta kai itseään voi auttaa ja pitääkin muutenKIN kuin lääkkeiden avulla, mutta IHAN OIKEASTI joillekin se lääke on pelastus ja ovi NORMAALIIN elämään (suruineen kaikkineen).
ymmärrätkö että yli puolet suomalisista napsii tuukin pillereitä ja lisää tulee joka päivä. Eikö siinä ole ylilyöntiä. Tämä on kasvava ongelma ja suurin osa täällä kirjoittelevista on vakavasti sitä mieltä ettei se mitään haitaa vaikka kansa syö itsensä tasapainoon pillereiden avulla.
Ei suinkaan ole lääkärin vika, ettei terapiaan PÄÄSE. Se on Kela joka rahoituksesta päättää ja kenelle terapiaa annetaan, kenelle ei.
miksi kaikki pitää maksatuttaa yhteiskunnalla? Jos itse tietää tarvitsevansa terapiaa ja sitä ei ilmaiseksi anneta niin menkää YKSITYISELLE hyvät ihmiset! Kyllä oman terveytensä takia voi maksaa rahaakin! Vai pitäisikö KAIKKI saada ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi? En ymmärrä tätä jankkausta että lääkkeillä ei tee mitään ja vain terapia auttaa. Jos olette itse sitä mieltä oikeasti niin terapiaan mars. Yksityiselle puolelle pääsee kun tekee yhden puhelinsoiton! Niin ei tarvitse sitten hermostua kun lääkäri seuraavan kerran tyrkyttää niitä lääkkeitä. Voit sanoa ettet tarvitse koska käyt terapiassa. Ärsyttää tuollainen sokea toteemus että lääkkeet eivät tehoa. SE on ENSIAPUA masentuneelle, sen jälkeen on myös hieman masentuneen oma asia hakea itselleen LISÄÄ APUA. EI lääkärit kaikkea tee puolestasi!!!!
Usein ollaan pitkällä sairaslomalla ja sä luulet, että siin pysytyy maksamaan satoja euroja kuukaudessa terapiasta??!
yhteiskunta maksaa kaiken! Terapian, lastenhoidon, koulut, kouluruuat jne.
Luuletteko että muissa maissa kaiken saa ilmaiseksi?
Esim. Englannissa yhden lapsen hoito maksaa kuussa ainakin 1000e. Eli sitten oikeasti punnitaan vaihtoehtoja;tarvitseeko lapsi sitä hoitoa vai jäisikö äiti kotiin?
Täällä vaan ollaan totuttu että kunta maksaa.
Ja jos sairastuu niin ei voi mennä yksityiselle koska ei ole varaa. Miksi ei ole varaa?
Mitä jos et pääse yleiselle puolelle? Sairastutko mielummin lisää ja lisää? otatko itse vastuuta itsestäsi mistään asiasta? vai oliko sairastuminenkin yhteiskunnan vikaa?
Äidilläni on ollut nuoruudessaan sama paniikkihäiriö-ahdistusjuttu.Nytkin koen olevani täysin normaali psyykkisesti. Oireet pysyvät poissa lääkityksellä. Osa sukulaisista ei ole yhtä onnekkaita. Osalla ei lääkitys tehoa.