Miksi jotkut syövät masennuslääkkeitä vaikka eivät ole ns. virallisesti sairaita?

Omassta ystäväpiiristä heidät olen tiputtanut. Heikkoluontoisia valittajia.

mitään diagnoosia ollut enkä mihinkään terapiaan olisi edes mennyt (mitä hyötyä siitä on jos ongelma on aivokemioissa?).



Minulla masennus ilmeni väsymyksenä, aikaansaamattomuutena, aloitekyvyttömyytenä, pahimmillaan ahdistuksena jossa kaikki vaan tuntui selittämättömän synkältä (ajoittain, ei koko aikaa). Perinteisesti "masentunut" en ollut koskaan, siis "mieli maassa" jne. enkä minkään terapian tai sairaalan tarpeessa, mutta esim. opintoihin en pystynyt keskittymään ilman lääkitystä, en saanut aikaiseksi. Pari vuotta kaikkiaan söin ihan pienimmällä annoksella sitä kaikkein yleisintä lääkettä terveyskeskuslääkärin määräyksellä ja sen jälkeen olen ollut ihan kunnossa monta vuotta.

työssäkäyvä ihminen syö masennuslääkkeitä. Lääkkeiden syönti ei näy mitenkään ulospäin. Nämä ihmiset syövät lääkkeitä, koska ilman niitä eivät pystyisi käymään töissä. Toisille löytyy sopiva lääke, jonka avulla pystyvät elämään täysin normaalia elämää, kaikille valitettavasti ei.

että kilahtelin myös lapsille ja miehelle, pikkuasiat tuntuivat ylivoimaisilta, taisin olla aika karsea äiti silloin. Se havahdutti että nyt tarvin sen lääkkeen kun en ollut oma itseni enää ja perhe kärsi.

Ja näitä ihmisiä on pilvinpimein jotka ei ymmärrä, että se kuuluu terveen ihmisen elämään reagoida asioihin. Se on NORMAALIA että ahdistaa väsyttäää panikoidaan laiskottaa pierettää ja paskattaa.

hoitoikeino, vaan minusta kaikille tarvitseville pitäisi heti nuoresta tarjota riittävä terapia, mikä tarkoittaa sitä että ihmistä hoidetaan kunnes löytyy hänelle sopiva terapiamuoto ja tarvittavan kauan.

Mutta nämä tällaiset kommentit vaan kertoo siitä ettei nää kirjoittajat tiedä yhtään mistä puhuu. Esim. yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ahdistuksessa ei ole mitään normaalia. Elämä on kamala miinakenttä, jossa mitkään normaalit säännöt ei päde, kun ahdistus tulee asioista joissa ei ole mitään järkeä. Tottakai on normaalia että ahdistaa jos vaikka pomo haukkuu ilman syytä. Kun tunnistaa ahdistuksen aiheuttajan ja oman reaktionsa, on myös työkalut sen käsittelyyn. Mutta mitä tehdä kun tolkuton ahdistus tulee vaikka sen jälkeen kun olet juuri viettänyt todella mukavan ja lämminhenkisen tuokion tutun ihmisen kanssa? Ja sitten kun ajat pihasta, iskee hirvittävä ahdistus ja itsesyytökset joissa ei tunnu olevan mitään järkeä.

tasapainoon ilman lääkkeitä.

Se takaa sen, että elämänlaatu on hyvää, eikä tarvitse pilleripurkkien kanssa läträtä.

ahdistuksen? Joskus käytettiin tuota konstia hyperventilaatiokohtauksiin, mutta nykyisin paperipussihengityksen tehosta siinäkin ollaan montaa mieltä. Missään tapauksessa siitä ei ole hoitokeinoksi esim yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä, jossa olo on todella huono koko ajan. Tekisi mieli sanoa, että kyllä se siperia vielä teitäkin tietämättömiä opettaa. Mutta en toivo masennusta, paniikkihäiriötä tai mitään muutakaan ahdistuneisuushäiriötä kenellekkään. Aivokemialliset sairaudet ovat siitä hankalia, että niitä ei huomaa välttämättä ulospäin ollenkaan. Siksi jotkut tietämättömät ja ymmärtämättömät pitävät näitä sairauksia keksittyinä juttuina, joita ei kuuluisi hoitaa ollenkaan.

Hoe sinä sitä siperiaa. Minä olen saanut itseni tasapainoon ilman lääkkeitä.

En silti kuvittele että se on kaikille helppoa tai edes mahdollista.

Hoe sinä sitä siperiaa. Minä olen saanut itseni tasapainoon ilman lääkkeitä.

En silti kuvittele että se on kaikille helppoa tai edes mahdollista.

Luulin että tämä tuli mulle alunperin, mutta sehän olikin osoittettu siivettomalle.

Oliko sinun tilanteesi sellainen, että olit koko ajan ahdistunut. Aamulla katsoit peiliin ja olit epätoivoinen siitä miten selviäisit taas yhden päivän. Kärsit kokoaikaisesta paniikkikohtauksesta. Välillä se hiipui vähän, mutta ei lakannut kokonaan. jouduit välillä soittamaan apua ja lähtemään päivystykseen. Sydän hakkasi, maha oli sekaisin ja pyörrytti. Siis koko ajan, aamusta iltaan ja yölläkin. Et pystynyt hoitamaan lapsiasi, käymään kaupassa tai tekemään töitä. Tilanne oli katastrofaalinen ja sitä kesti ja kesti. Näinkö sinullakin oli? Kuinka kauan kestit ja milloin tilanne parani? Minä onneton luuseri kestin vain joitakin viikkoja ja hain apua.Aloitettiin pienellä annoksella masennuslääkettä ja kun se alkoi vaikuttaa taivas repesi. Pystyin nukkumaan, syömään ja vihdoin jopa menemään ulos. Kiitän ikuisesti mielessäni sitä viisasta lääkäriä, joka hoiti minua vaikean ajan. Ikinä en enää päästä tilannetta tuohon pisteeseen, vaan otan lääkeeni säännöllisesti.

Sairaalassa olen nähnyt useita tosi masentuneita ja niitä ei ole lääkkeet auttaneet. Ei ne lääkkeet auttaneet minuakaan. Parannuin itsekseni vuosien terapioiden ja sairaalakeikkojen jälkeen.

Oliko sinun tilanteesi sellainen, että olit koko ajan ahdistunut. Aamulla katsoit peiliin ja olit epätoivoinen siitä miten selviäisit taas yhden päivän. Kärsit kokoaikaisesta paniikkikohtauksesta. Välillä se hiipui vähän, mutta ei lakannut kokonaan. jouduit välillä soittamaan apua ja lähtemään päivystykseen. Sydän hakkasi, maha oli sekaisin ja pyörrytti. Siis koko ajan, aamusta iltaan ja yölläkin. Et pystynyt hoitamaan lapsiasi, käymään kaupassa tai tekemään töitä. Tilanne oli katastrofaalinen ja sitä kesti ja kesti. Näinkö sinullakin oli? Kuinka kauan kestit ja milloin tilanne parani? Minä onneton luuseri kestin vain joitakin viikkoja ja hain apua.Aloitettiin pienellä annoksella masennuslääkettä ja kun se alkoi vaikuttaa taivas repesi. Pystyin nukkumaan, syömään ja vihdoin jopa menemään ulos. Kiitän ikuisesti mielessäni sitä viisasta lääkäriä, joka hoiti minua vaikean ajan. Ikinä en enää päästä tilannetta tuohon pisteeseen, vaan otan lääkeeni säännöllisesti.

Ja olen sitä mieltä että hyvä jos saat lääkityksellä asian kuriin. Uskon kyllä myös silti, että olisi hyvä terapialla selvittää mikä moisen sinulle aiheutti. Mutta lopulta näissä asioissa on kyse siitä mikä on itselle sopiva tapa elää ja riittävän hyvä olo. Joten jos olet tyytyväinen lopputulokseen, niin eihän siinä ole muilla nokan koputtamista.

Minulla ongelmat on olleet toisentyyppisiä niin, että esim. tietyt muistin osa-alueet ovat olleet kehitysvammaisen tasolla muuten älykkäällä ihmisellä, sen verran rankkaa on ollut :).

Kun emme toistemme asioista tiedä. Masennus ja paniikki johtuvat biologisista syistä ja alttius niihin kulkee usein suvuittain. Terapiasta voi olla apua,jos taustalla on jokin kriisi. Masennukseen ja ahdistukseen voi sairastua kuitenkin myös ilman mitään psyykkistä syytä ihan vain siksi, että jostain syystä se serotoniinitaso aivoissa laskee. Ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Jos siihen tarvitaan lääkettä, ei ole muilla asiaan mitään sanottavaa.

Mutta minä otin käyttöön sen, että aloin miettiä, miksi olen ahdistunut. Muutin elämäntapani, rentouduin, uskalsin antaa kohtausten tulla. Opettelin hengittämään niin, että en hyperventiloi. Lopetin totaalisesti alkoholin ja aloin syödä terveellisesti ja aloin harrastamaan liikuntaa.

Kaikki tuo on taaksejäänyttä aikaa ja enää en pelkää jos sellainen olo tulee takaisin. Sillä on tarkoituksensa ihmisen kasvussa.

Oliko sinun tilanteesi sellainen, että olit koko ajan ahdistunut. Aamulla katsoit peiliin ja olit epätoivoinen siitä miten selviäisit taas yhden päivän. Kärsit kokoaikaisesta paniikkikohtauksesta. Välillä se hiipui vähän, mutta ei lakannut kokonaan. jouduit välillä soittamaan apua ja lähtemään päivystykseen. Sydän hakkasi, maha oli sekaisin ja pyörrytti. Siis koko ajan, aamusta iltaan ja yölläkin. Et pystynyt hoitamaan lapsiasi, käymään kaupassa tai tekemään töitä. Tilanne oli katastrofaalinen ja sitä kesti ja kesti. Näinkö sinullakin oli? Kuinka kauan kestit ja milloin tilanne parani? Minä onneton luuseri kestin vain joitakin viikkoja ja hain apua.Aloitettiin pienellä annoksella masennuslääkettä ja kun se alkoi vaikuttaa taivas repesi. Pystyin nukkumaan, syömään ja vihdoin jopa menemään ulos. Kiitän ikuisesti mielessäni sitä viisasta lääkäriä, joka hoiti minua vaikean ajan. Ikinä en enää päästä tilannetta tuohon pisteeseen, vaan otan lääkeeni säännöllisesti.

Masennus ja paniikki johtuvat biologisista syistä ja alttius niihin kulkee usein suvuittain. Terapiasta voi olla apua,jos taustalla on jokin kriisi.

tämä asia. Biologia on vain toinen puoli asiaa, esim. niin että osa ihmisisistä on muita herkempiä, ts. heidän hermostonsa kokee voimakkaammin ja vaatii enemmän palautumisaikaa. Tämä sitten altistaa sille, että juuri kyseisen yksilön systeemille vahingollisissa olosuhteissa yksilö vaurioituu vakavammin kuin joku muu olisi. Ja vastaavasti juuri hänelle sopivissa oloissa hänestä olisi voinut tulla täysin ns. normaali ihminen, jonka herkkyys ja empatiakyky olisivat olleet positiivinen ominaisuus.

Ja näitä ihmisiä on pilvinpimein jotka ei ymmärrä, että se kuuluu terveen ihmisen elämään reagoida asioihin. Se on NORMAALIA että ahdistaa väsyttäää panikoidaan laiskottaa pierettää ja paskattaa.

hoitoikeino, vaan minusta kaikille tarvitseville pitäisi heti nuoresta tarjota riittävä terapia, mikä tarkoittaa sitä että ihmistä hoidetaan kunnes löytyy hänelle sopiva terapiamuoto ja tarvittavan kauan. Mutta nämä tällaiset kommentit vaan kertoo siitä ettei nää kirjoittajat tiedä yhtään mistä puhuu. Esim. yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ahdistuksessa ei ole mitään normaalia. Elämä on kamala miinakenttä, jossa mitkään normaalit säännöt ei päde, kun ahdistus tulee asioista joissa ei ole mitään järkeä. Tottakai on normaalia että ahdistaa jos vaikka pomo haukkuu ilman syytä. Kun tunnistaa ahdistuksen aiheuttajan ja oman reaktionsa, on myös työkalut sen käsittelyyn. Mutta mitä tehdä kun tolkuton ahdistus tulee vaikka sen jälkeen kun olet juuri viettänyt todella mukavan ja lämminhenkisen tuokion tutun ihmisen kanssa? Ja sitten kun ajat pihasta, iskee hirvittävä ahdistus ja itsesyytökset joissa ei tunnu olevan mitään järkeä.

kun ahdistaa ajatus esim. omista sanomisista. Ihminen on kääntänyt itsensä itseään vastaan ajatuksen voimalla. Kysymys on voimakkaista tunteista jotka kasvavat äärettömiin mittasuhteisiin joita ei lopuksi voi hallita koska antaa tunteelle vallan. Kysymys on tunnekuohusta ajatuksilla on valtava voima ihmiseen ja ihminen voi käyttää niitä itseään vastaan syöttää alitajuntaan ajatuksia millä ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

Ihmisen mieltä voidaan manipuloida monin keinoin esim. hypnoosi/suggestio.

Kun ihminen itse manipuloi mieltään itseään vastaan mennään metsään. Ylitajunta syöttää alitajuntaan ajatuksia jotka alitajunta pitää aina täydellisesti totena. Näin toimii ihmisen mieli.

Lääketiede on keksinyt vaivaan oivan lääkkeen joka rauhoittaa mieltä jota ei pysty hallitsemaan omien luulojensa mukaan ilman lääkitystä.

Oman mielen voi rauhoittaa ilman lääkitystäkin kun oivaltaa miten se tehdään.

Tekniikoita on monia. Tärkeintä on ymmärtää oman mielensä toiminta ja ymmärtää ettei mitään pahaa tapahdu.

Mielialalääkkeitä syödään usein turhaan.

Sairauksia vaan tulee. Jätät varmaankin kaikki muutkin lääkkeet ottamatta, vaikka olisi tarvis. Tokihan verenpaine, sydänviat, diabetes ja kaikki muutkin sairaudet paranevat tahdon voimalla.

[Niin mutta siihen ei tarvita purkista lääkettä

Tai sanotaan että minusta hyvin monessa tapauksessa lääkettä tarvitaan rauhoittamaan tilanne (esim. akuutti itsemurhavaara), mutta monella siitä ei ole lopulliseksi ratkaisuksi, vaan laastariksi haavaan, joka pitäisi parantaa pohjia myöten niin ettei laastaria enää tarvita. Mutta muuten ollaan eri mieltä asioitten syntymekanismeista ja syistä.

Sairauksia vaan tulee. Jätät varmaankin kaikki muutkin lääkkeet ottamatta, vaikka olisi tarvis. Tokihan verenpaine, sydänviat, diabetes ja kaikki muutkin sairaudet paranevat tahdon voimalla.

ja suklaata lisää ja perse kasvaa ja sydän voi huonosti. Elintapoja ei tarvitse muuttaa kun on pillereitä, mitä voi aina saada lisää ja vahvempaa.

yleistyneen ahdistuneisuushäiriön. Perinnöllinen alttius ja sen hetkin vaikea elämäntilanne vaikuttivat osaltaa serotoniin laskuun aivoissani. Välillä olin ilman lääkettä, mutta oireet palasivat ja aloitin uudestaan. Nyt minulla on pienin mahdollinen annos masennuslääkettä, josta ei ole mitään haittaa, mutta oireet pysyvät poissa. Kenellekään vieraalle ihmiselle ei minun lääkitykseni kuulu. En minäkään arvostele toisten sairauksia ja lääkityksiä.

Koetko että olit täysin ns. normaali ennen kuin ahdistushäiriösi alkoi? Oliko sinulla vanhemmat psyykkisesti terveitä?