Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa siskot en pääse yli tästä :(
03.01.2011 |
Mies ei halua naimisiin kanssani. Tai kenenkään kanssa. Ikinä. Taustalla huono kokemus avioerosta lapsena.
En pääse yli tästä. Koen, että olen valmis sitoutumaan mieheen kaikin tavoin ja hän ei ole minuun.
En epäile miehen rakkautta ja luotan häneen täysin.
Silti olen niin pettynyt ja pelkään, etten pääse tästä asiasta yli.
Nyt olis hyvät neuvot kalliit. En haluais, että hyvä suhde tuhoutuu tämän takia.
Kommentit (90)
että meillä on edelleen omat sukunimet ja omat rahat. Oikein onnellisia olemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihillä kävimme nyt syksyllä maistraatissa, kun otimme isohkon lainan ja lainaturva oli parempi naimisissa oleville.
lapset tehty, autot ja huvilat hankittu ihan avoliitossa, jossa ollaan nyt oltu 24 vuotta... :) Ja juridiikasta höpiseville tiedoksi, että omaisuus- ja perintöasiat voi kyllä hoitaa menemättä naimisiin. Eikä ole kovin hankalaa.
luo turvaa monelta kantilta
sairaalassa olet automaattisesti se lähiomainen, kuoleman tapahtuessa olet leski jne...
omaisuus on yhtesitä ilman eri papereita
vihkiminen ei maksa, ei vaadi suuria ponnisteluja...maistraatti hoitaa ja sen jälkeen kivi putoaa sydämeltä. Kumpikin voiat pitää omat nimensä.
En tajua henkilöä joka ei halua turvaa ja turvallisuutta. Muistan tapauksen jossa mies meni pois tolalataan kun avokkinsa kuoli ja hän ei ollutkaan automaattisesti se lähioaminen eikä myöskään perijä, eli muijan sukulaiset pääsivät päättämään kaikesta. Mä olin hyvilläni, sillä tiedän että toi nainen ois mielelläs menny naimisiin, se ei vaan sopinu tolle pösilölle. No onpa hänelle löytynyt lohduttajia (en tiedä mitä on niille selittänyt, ei totuutta ainaskaa).. mut mä nauran häntä.
jos vihkiminen ei miellytä nin pistä vaan töppöstä toisen eteen ja unohda tyyppi keskenkasvuisena.
suostu naimisiin.
Mutta kiljuen juoksee vihille jos miehellä mieli muuttuu, vaikka olisi muka ollut avoliiton kannattaja oikein viimeisen päälle.
Mutta kas jos mies kosii, vihille mennään lentäen, eikä taatusti anneta rukkasia.
Näin se vain menee.
Nainenkin saa nykyisin kosia, jos avoliitossa eläminen ei miellytä. Tosin ehkä se edellyttää jonkinlaista aloitekykyä ja riippumattomuutta ruusunpunaisista rakkausromaaneista. Vai onko joku oikeasti niin säälittävän perinteinen, että kosiminen on pelkästään miehen asia?
Näin se vain menee.
Mieheni oli tuollainen "en halua avioliittoon"-mies.
Siis avokkinsa kanssa.
Asui avokkinsa kanssa kun tapasimme työpaikalla. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Olin ns. toinen nainen puoli vuotta, kunnes mies sitten keräsi tavaransa 8 vuoden avoliitosta. Heillä on 1 yhteinen lapsi.
Muutti luokseni ja kosi kuukauden päästä. Naimisissa olemme olleet 9 vuotta. Ensi kesänä vietämmekin 10-vuotis hääpäivää.
Maksaa kiltisiti elatusmaksunsa ja hänen poikansa käy meillä joka toinen viikonloppu ja viettää lomia. Pojan kanssa hänellä on hyvät välit ja poika on joskus puhunut, että voisi muuttaa meille asumaan kun nyt murkkuiässä on hankalaa äitinsä kanssa.
Äitinsä on edelleen katkera ja vihaa miestäni. Kokee kai itsensä petetyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sullakin on periaate. Ei avioliittoa, ei lapsia. Lapseton avoliitto on sun myönnytyksesi, mutta jos miehesi haluaa lapsia, hänen on myönnyttävä. Näin se vaan menee.
sitä, mitä avioliitto "muka" siihen tuo lisää? Se tuo nimen omaan lisää tuon perheen perusturvan, yksinkertaisella toimenpiteellä. Rakkaus ja sitoutuminen on mukana siinä missä teidänkin suhteessa, aivan yhtä aidosti.
Jokainen liitto päättyy joskus, eroon tai kuolemaan.
Kummallista
avioliitto on yksinkertainen toimenpide, jolla laitetaan ennen muuta perheen perusjuridiikka kerralla siedettävään kuntoon.
Eikös avioliiton pitänyt olla osoitus todellisesta ja aidosta rakkaudesta ja sitoutumishalusta eikä vain yksinkertainen juridinen toimenpide?
Tai olisiko niin, että ne, jotka pysyvät yhdessä ihan vapaaehtoisesti ilman keinotekoisia rituaaleja ja dokumentteja, ovat niitä aidoimmin rakastuneita ja sitoutuneimpia...? Niitä, jotka eivät mene naimisiin tulevan eron varalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja avioeroluvut kertovat karua kieltään siitä ns. lopullisesta sitoutumisesta. Eroaminen on hyvin helppoa.
... se kuuluisa 50 %:han on tilastoharha. Eroaminen taas on helppoa, jee jee, jos olet kone. Muille se on raskaudessaan läheisen kuolemaan verrattava kokemus.
Mies ei halua naimisiin kanssani. Tai kenenkään kanssa. Ikinä. Taustalla huono kokemus avioerosta lapsena.
En pääse yli tästä. Koen, että olen valmis sitoutumaan mieheen kaikin tavoin ja hän ei ole minuun.
En epäile miehen rakkautta ja luotan häneen täysin.
Silti olen niin pettynyt ja pelkään, etten pääse tästä asiasta yli.
Nyt olis hyvät neuvot kalliit. En haluais, että hyvä suhde tuhoutuu tämän takia.
Jos ei halua niin ei halua.
Helvetin PASKAT lähtökohdat siinä teidän suhteellenne.
EI TUU MITÄÄN, sorkke vaan.
Ja eikun seuraavaa kehiin vaan. Sori, sattuu, tiedän (!!!!), mutta tulevaisuutenne EI olisi hyvä yhdessä.
Ota mies, jolla ei ole parisuhteeseen liittyviä tuollaisia traumoja.
Pitää olla kumppanin kanssa tasavertainen, ja sinä et nyt ole, valitan. EI ONNISTU.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteiset lapset ja yhteiset velat, ne taatusti yhdistää enemmän kun papin aamen!
Ja yhdessä ollaan oltu jo 11v.
Minunkaan mieheni ei halunnut naimisiin vuosikausien yhteiselosta huolimatta. Minulle kuitenkin on tärkeää, että koko perhe on virallisestikin yhtä, sukunimeä myöten. Muutamaan otteeseen sain sen miehelle selittää ja kertoa miltä minusta tuntuu, jos hän ei halua kanssani naimisiin yhteisestä lapsesta huolimatta. Koin, että hän haluaa pitää suhteesta lähtemisen "pahan päivän varalta" helppona. Mihinkään painostukseen en ole koskaan halunnut ruveta enkä usko painostuksella läpi saadun asian toimivuuteen. Lopulta mies tajusi minun näkökantani asiaan ja mentiin naimisiin ilman suuria juhlia.
Nyt kun olemme virallisestikin yhtä perhettä, on mieskin joutunut myöntämään, että tuntee vahvempaa sitoutuneisuutta perheeseen - ja siis positiivisessa mielessä. Olemme jotenkin "enemmän yhtä" kuin avoliiton aikana. Näin on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä kumpikaan ei halua naimisiin! MIKSI PITÄISI??? Meillä on yhteiset lapset ja yhteiset velat, ne taatusti yhdistää enemmän kun papin aamen!
Ja yhdessä ollaan oltu jo 11v.
Ap:han haluaisi naimisiin.
Aivan sama, mitä sinä haluat tai et tai miksi sinulle on yhdentekevää, miten vaikkapa asunnon ja muun omaisuuden käy jos toinen teistä kuolee.
Mies ei halua naimisiin kanssani. Tai kenenkään kanssa. Ikinä. Taustalla huono kokemus avioerosta lapsena.
En pääse yli tästä. Koen, että olen valmis sitoutumaan mieheen kaikin tavoin ja hän ei ole minuun.
En epäile miehen rakkautta ja luotan häneen täysin.
Silti olen niin pettynyt ja pelkään, etten pääse tästä asiasta yli.
Nyt olis hyvät neuvot kalliit. En haluais, että hyvä suhde tuhoutuu tämän takia.
Jos ei halua niin ei halua.
Helvetin PASKAT lähtökohdat siinä teidän suhteellenne.
EI TUU MITÄÄN, sorkke vaan.
Ja eikun seuraavaa kehiin vaan. Sori, sattuu, tiedän (!!!!), mutta tulevaisuutenne EI olisi hyvä yhdessä.
Ota mies, jolla ei ole parisuhteeseen liittyviä tuollaisia traumoja.
Pitää olla kumppanin kanssa tasavertainen, ja sinä et nyt ole, valitan. EI ONNISTU.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista, että toiset julistaa että luottamus on tärkeää ja siksi avoliitto riittää ja itse ajattelen, että jos luottamusta on, niin on hyvä mennä avioon, niin on selkeät säännöt. Avioliitto on puhtaimmillaan juridinen suhde vaikka on myös tunnetason juttu.
Oletettavasti mies on aikaisemmassa avioliitossa putsattu täydellisesti ja riitoja on piisannut. Pelkkä eron saaminenhan on papereiden täyttämistä ja ajan kulumista.
Ehdota ap. miehellesi, että jos menette avioon, niin teette avioehdon ja riittävästi muita tarvittavia papereita. Sen jälkeen ei juridisesti ole paljoa eroa onko avoliitossa vai avioliitossa "ero"talouden kannalta. Omaisuus sen nimiin kenelle se kuuluu yms.
Ehdottaisin maistraattia.. jos miehellä vaikka vähän olis jotain, ettei uskalla olla esillä tai noin. Toinen vaihtoehto on, että sanot miehellesi ,että jos aikoo olla sun kanssa, niin haluat mennä naimisiin..muuten saa häippästä! Voisko esim olla, että mies ei halua naimisiin just sun kanssa, mut on suhteessa kunnes löytää paremman? Toi avioliitto on kuitenkin sellanen "sinetti" parisuhteelle.
Tiedän tapauksen (hyvin lähipiiristä), jossa mies vanoi ettei mene koskaan naimisiin, syynä lapsuuden kokemus vanhempien avioerosta. Ei halunnut myöskään lapsia. Myöhemmällä iällä kuitenkin kumppaninsa kanssa päätyivät hankkimaan lapsen, jonka jälkeen myöskin mieli muuttui avioliiton suhteen.
En jaksanut lukea koko ketjua, joten ehkä jollain muullakin saattoi olla vastaavanlainen vastaus..?
Maistraatti käy ilman seremonioita, avioehtoa edellytän itsekin. Eli nämä eivät ole niitä syitä, miksi mies ei halua. Ja lapsia haluaa siis avoliittoon.
Mies ei ole eronnut, mutta minä olen.
miehelle että et aio tehdä yhtään lasta avoliittoon.
En minäkään ymmärrä miten avoero on lapsille yhtään vähemmän traumaattisempi kuin avioero. Pikemmin tulee mieleen että mies haluaa eron tullessa lähteä vain omat tavaransa kainalossa, eikä tarvitse käydä mulle sulle-taistelua. Varsinkin jos on teistä se varakkaampi, kuten miehet yleensä on.
Ei piparia ennen kuin ollaan aviossa. Mutta on kuin bensalla leikkisi.
Voi tietysti tuhota jotakin muuta suhteessa (ja mahd. peruuttamattomasti), mutta säännöllisen piparin saannin takiahan suurin osa miehistä menee ylipäätään naimisiin (ja sitten pettyy ennemmin tai myöhemmin enemmän tai vähemmän :D ).
Mies 44
Alue: Aihe vapaa
Eikös avioliiton pitänyt olla osoitus todellisesta ja aidosta rakkaudesta ja sitoutumishalusta eikä vain yksinkertainen juridinen toimenpide?
Tai olisiko niin, että ne, jotka pysyvät yhdessä ihan vapaaehtoisesti ilman keinotekoisia rituaaleja ja dokumentteja, ovat niitä aidoimmin rakastuneita ja sitoutuneimpia...? Niitä, jotka eivät mene naimisiin tulevan eron varalta?