Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa siskot en pääse yli tästä :(
03.01.2011 |
Mies ei halua naimisiin kanssani. Tai kenenkään kanssa. Ikinä. Taustalla huono kokemus avioerosta lapsena.
En pääse yli tästä. Koen, että olen valmis sitoutumaan mieheen kaikin tavoin ja hän ei ole minuun.
En epäile miehen rakkautta ja luotan häneen täysin.
Silti olen niin pettynyt ja pelkään, etten pääse tästä asiasta yli.
Nyt olis hyvät neuvot kalliit. En haluais, että hyvä suhde tuhoutuu tämän takia.
Kommentit (90)
Ei kannata tuhota hyvää suhdetta avioliitolla, jos siitä ei ole mitään käytännön hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiaan, muuta en keksi tähän. Joko pariterapiaan tai mies yksinään.
et saat jumalan siunnauksen teidän suhteelle??? miten uskovaisia te edes olette??
Ole tyytyväinen jos mies on muuten sitoutumiskykyinen ja luotettava. Saattaa myös muuttaa mielensä myöhemmin. Tulee mieleen laatusarja Kauniit ja Rohkeat, jossa elämän tarkoitus on "päästä" naimisiin...
nimim. vain sukunimi muuttui
Sisältö jatkuu mainoksen alla
traumojen (varsinkin noin olemattomien) takia, mutta jokainen tyylillään. Ehkä, jos mies omatoimisesti käsittelisi asiaa terapiassa ja yrittäisi parantua, voisin ymmärtää. Mieti ja miettikää yhdessä asia toisinpäin; olisiko miehesi valmis elämään ilman autoja jos sinulla olisi lapsuudessa ollut huono kokemus autosta? Tai olisiko mies valmis totaali absolutismiin, jos sinulla olisi lapsuudessa huono kokemus alkoholista? Jne.
Ehdottomuus on aina pahasta ja vaikka nyt tuntuukin että ongelma on tuo naimisiinmenemättömyys niin tosiasiassa taustalla voikin olla ylipäänsä miehen uppiniskaisuus.
Parisuhteeseen kuuluu keskustelu, puolison ymmärtäminen ja kunnioittaminen sekä kompromissien teko molemmin puolin, se ei ole vain naisen osa. Sen, menettekö naimisiin tai ette (tai mikä tahansa muukin asia) pitäisi olla yhteinen päätös, ei vain yksipuolinen ilmoitus toiselta johon toisen on sopeuduttava tai päästävä siitä yli.
Avioliitto ei liity mitenkään jumalaan, uskontoon tai sukunimeen. Ja avioliitto todellakin muuttaa paljon! Mitä ihmeen suhteen tuhoamista naimisiinmeno on joidenkin mielestä???
Avioliitto vain ja ainoastaan tarkoittaa suhteen virallistamista ja puolison oikeuksien myöntämistä yhteiskunnan taholta. Ei mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään halua naimisiin, vaikka rakastan avomiestäni yli kaiken.
Minusta vaan tuntuu, että avioliitto pilaa kaiken. En voi tälle ajatukselle mitään.
Ehkäpä miehesi pelkää, että jokin oleellinen muuttuu naimisiinmennessä? Eikä halua sitä, vaan haluaa pitää suhtenne niin hyvänä, kuin se nyt on?
Kun on kerran sanonutkin syyksi huonot kokemukset. Minunkin vanhempani ovat eronneet minun ollessa 15v, ja kyllä se silloin tuntui siltä, että jos kerran omien vanhempien liitto ei kestä, niin mikä sitten? Lapselle se oman äidin ja isän rakkaus on niin merkittävä asia, että sen murtuminen voi vaikuttaa lapseen vielä aikuisiälläkin.
Varmasti miehesi haluaa sitoutua sinuun, mutta ei se avioliittoa vaadi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tuollaiset selitykset kuulostavat enemmän tai vähemmän selityksiltä. Eikös kaikilla ole olleu nuoruudessa sallaista poikaystävää, joka ei "uskonut avioliitton, tai ei halunnut ikinä lapsia, tai ei halunnut pilata rakkautta avioliitolla jne". Ja nykyään kaikki ne ovat naimisissa ja heillä on lapsia.
Eli nainen vaan oli väärä.
Ja uskon häntä.
Uppiniskainen on kyllä ja niin olen minäkin.
Uskovaisia ei olla. Lähinnä mulle asialla on merkitystä, kun ajattelen tulevan lapsen kannalta.
Enhän voi pakottaa aikuista ihmistä naimisiin. Mutta tavallaan koen, että hän pakottaa minut avoliittoon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä mies tarvitsee terapiaa jos ei halua mennä naimisiin?? Eiköhän aikuisella ihmisellä ole oikeus moiseen mielipiteeseen.
T. onnellisesti avoliitossa jo 13 vuotta
Lähinnä mulle asialla on merkitystä, kun ajattelen tulevan lapsen kannalta.
mahdat tarkoittaa?
T. se 13 vuotta avossa ollut (ja lapsiakin on)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko avopuolisonne myös yhtä onnellisia? Entä jos he haluaisivat naimisiin ja pitäisivät sitä tärkeänä, antaisitteko periksi?
Ap
Jos on päätynyt siihen että tässä on ihminen jonka kanssa haluaa olla lopun ikäänsä, kannattaa ehdottomasti mennä naimisiin ihan laillisistakin syistä, esim. perintö ja lasten asema jos/kun niitä tekee. Avoliitossa nainen voi kieltää isyydentunnustuksen jolloin mies ei koskaan saa laillista oikeutta lapsiinsa. Jos toinen kuolee, perintö luisuu kuolleen lähiomaisille eli monesti vanhemmille ellei testamenttia ole tehty. Jos ei jostain syystä mene naimisiin, kannattaa tehdä ainakin testamentti toistensa hyväksi. Elämästä kun ei aina tiedä ja jos se kaikkein kamalin tapahtuu, ihmisistä valitettavan monesti kuoriutuu esiin aivan käsittämättömiä ja julmiakin piirteitä. Siinä saattetaan pyyhkäistä koko yhteinen taival kintaalla hankeen ja se jos mikä kylmää leskeksi jäänyttä.
Ja uskon häntä.
Uppiniskainen on kyllä ja niin olen minäkin.
Uskovaisia ei olla. Lähinnä mulle asialla on merkitystä, kun ajattelen tulevan lapsen kannalta.
Enhän voi pakottaa aikuista ihmistä naimisiin. Mutta tavallaan koen, että hän pakottaa minut avoliittoon.
Ap
Ihan oikeasti, miksi ihmeessä eläisit oman moraalisi vastaisesti miehen takia, jos hänkään ei ole valmis mukauttamaan uskomuksiaan sinun takiasi? Jos mies ei tahdo vakaata parisuhdetta niin älä sinäkään silloin sellaista hänelle ilmaiseksi anna! Jos ei kiinnosta avioliitto niin ei voi myöskään elää kuten avioliitossa. Tietenkään mies ei tahdo "maksaa" mistään sellaisesta mitä saa ilmaiseksikin!
jos vanhemmat eivät olisi olleet virallisesri naimisissa, kun erosivat?
Haluaisin, että koko perheellä on sama sukunimi eikä tarvitsisi nöyrtyä mihinkään isyydentunnustamisseremonioihin. Ajatuskin kuvottaa.
Alue: Aihe vapaa
Ei sukunimi tee yhtenäisempää perhettä. Itse aviossa ja kummallakin omat sukunimet. Vaimo halusi pitää omansa enkä minä halunnut vaihtaa omaani.
Lapset eivät ole "kärsineet" eikä se tee meistä enemmän tai vähemmän perhettä, kun meillä perheen miehillä=itse ja pojat on sama sukunimi.
Korkeintaan kerran vuodessa tulee pieniä väärinkäsityksiä jossakin sosiaalisessa tilanteessa vanhempien siviilisäädystä, mutta se on muitten häpeä, ei meidän. Suurempi syy siihen taitaa kuitenkin olla se, että vihkisormus ei enää mahdu sormeeni enkä ole vielä nöyrtynyt sitä laajentamaan.