Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa siskot en pääse yli tästä :(
03.01.2011 |
Mies ei halua naimisiin kanssani. Tai kenenkään kanssa. Ikinä. Taustalla huono kokemus avioerosta lapsena.
En pääse yli tästä. Koen, että olen valmis sitoutumaan mieheen kaikin tavoin ja hän ei ole minuun.
En epäile miehen rakkautta ja luotan häneen täysin.
Silti olen niin pettynyt ja pelkään, etten pääse tästä asiasta yli.
Nyt olis hyvät neuvot kalliit. En haluais, että hyvä suhde tuhoutuu tämän takia.
Kommentit (90)
samalla tavalla, joten asialla on kyllä muutakin kuin uskonnollinen merkitys.
Sun pitää ap päättää, miten tärkeää avioliitto sulle on vai voitko ajatella perhe-elämää avoliitossa. Jos päätät perustaa perhee, hyväksy samalla avoliitto, älä ajattele, että kyllä mies joskus muuttaa mielensä. Jos avioliitto on sulle kynnyskysymys, sano miehelle, että sinä et halua perustaa perhettä avoliitossa. Onko avioliitto niin tärkeä, että olet valmis eroamaan, jos mies ei halua naimisiin?
Ymmärrän, että asia on vaikea. Itselleni on aina ollut päivänselvää, että perhe perustetaan avioliitossa. Itse en olisi tyytynyt avoliittoon, koska koen, että silloin toinen ei luota minuun riittävästi tai ei rakasta riittävästi, jos ei naimisiin halua. Jos taustalla on joku ikävä kokemus, niin silloin ei selvästi ole päässyt sen kokemuksen yli. Jos ei uskalla vaikean eron tai muun pelossa mennä naimisiin, niin miten uskaltaa sitten ostaa yhteisen asunnon ja tehdä lapsia? Voihan se vaikea ero tulla avoliittoonkin.
Kamalinta, mitä voi käydä, on musta se, että teette nyt lapsia ja odotat, että kyllä se mies sitten menee naimisiin kun on lapsia. Ja sitten valitat täällä viiden vuoden päästä, kun kaksi lasta ja asuntovelka, että miksi mies ei halua naimisiin. Hänen tilanne/kanta on selvillä, joten sun pitää vaan päättää, miten asiaan suhtaudut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä, että ei voi mennä naimisiin kun omien vanhempien avioliittokaan ei kestänyt.
Öööö, luuleekö nää, että jos vanhemmat olis olleet avoliitossa, se olisi kestänyt?
Ehkä näin talikkojen ei kannata edes naimisiin mennäkään.
Itse asiassa tunnen montakin miestä, joka ei ole ollut valmis naimisiin. On saattanut asua avoliitossa monta vuotta ja tekaista pari lastakin. Sitten pim, toinen nainen, ero ja aika nopsaan tahtiin heidät on vihitty.
Vähän sama kuin tämä, että mies ei halua lapsia. No nainen elää lapsettomana ja uhrautuu ja pim, yhtäkkiä mies löytää nuoremman naisen ja pim, parin kuukauden päästä nainen on raskaana kun mies löysi sisäisen isänsä.
Ap, mies haluaa pitää sua löysässä narussa kun ei ole mielestään löytänyt sitä oikeaa.
En voi erota, kun rakastan miestä liikaa.
Miten asiaan suhtaudun? Olen onneton.
Olen siis ansassa.
Eniten loukkaa, ettei mies ole valmis miettimään asiaa uudestaan, kun tietää, miten tärkeä se on mulle.
Ap
Oletko ap miettinyt, mitkä ovat omat todelliset motiivisi haluta naimisiin? Sama sukunimi ja isyydentunnustamisen välttäminen ovat aika heikkoja syitä. Olisko kuitenkin itselläsi taustalla menettämisenpelkoa ja omistushalua? Tarvitset jonkinlaisen vakuutuksen siitä, että mies ei lähde? Avioliittohan ei sellainen ole, mikään ei ole. Aina on mahdollista, että parisuhde karituu. Sama sukunimi – miksi? Isyydentunnustaminen – pikainen käynti virastossa ja nimet paperiin, ei mitään sen erikoisempaa.
Mieti omia motiivejasi, sieltä löydät helpotuksen ahdistukseesi.
nimet vain paperiin, ei muuta.
Silloin jos asuisitte erikseen ja hyvin lyhyt suhde, tuo olisi pidempi "seremonia".
Haluaisin, että koko perheellä on sama sukunimi eikä tarvitsisi nöyrtyä mihinkään isyydentunnustamisseremonioihin. Ajatuskin kuvottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä mulle asialla on merkitystä, kun ajattelen tulevan lapsen kannalta.
mahdat tarkoittaa?
T. se 13 vuotta avossa ollut (ja lapsiakin on)
Helppo olla onnellinen nyt kun kaikki on hyvin, mutta jos ap ja hänen miehensä tekvät lapsen avoliitossa ja ap esimerkiksi synnytyksen jälkeisen masennuksen tms. vuoksi ei suostukaan isyyden tunnustukseen ja ap:n mies sattuukin kuolemaan, perintöä ei saa sen enempää lapsi kuin ap:kaan. Kaukaa haettua kyllä, mutta niin kovin kovin surullista silloin kun osuu kohdalle. Joka kerta joku voittaa lotossakin. Tietysti löytyy näitä jotka ovat sitä mieltä että "perintö ei korvaa menetettyä rakasta", eikä korvaakaan, mutta uskokaa tai älkää, siitä olisi silti hyötyä ja apua. Mutta kukin taplaa tavallaan.
Mulle avioliitto on julkinen sitoutuminen. Merkki kaikille siitä, että halutaan olla aina yhdessä ja ollaan sitouduttu.
Suurin osa ihmisistä kuitenkin valitsee avioliiton avoliiton sijaan. Miksi sitä valintaa pitäisi enemmän perustella?
Vai onko vastaus nyt se, että mun pitää luopua omista toiveistani miehen hyväksi ja alkaa perustella nykytilannetta itselleni miehen argumenteilla?
Ei kiitos.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko avopuolisonne myös yhtä onnellisia? Entä jos he haluaisivat naimisiin ja pitäisivät sitä tärkeänä, antaisitteko periksi? Ap
ja tyytyväinen tilanteeseen.
Enkä osaa kuvitella tilannetta, jossa olisin miehen kanssa, joka vänkäisi jostain naimisiinmenosta. Silloin olisi kyllä arvomaailma niin erilainen että tuskin edes olisimme yhdessä. Eli kai vastaus on siis että ei, en antaisi periksi.
T. se 13v avossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä mulle asialla on merkitystä, kun ajattelen tulevan lapsen kannalta.
mahdat tarkoittaa?
T. se 13 vuotta avossa ollut (ja lapsiakin on)
Helppo olla onnellinen nyt kun kaikki on hyvin, mutta jos ap ja hänen miehensä tekvät lapsen avoliitossa ja ap esimerkiksi synnytyksen jälkeisen masennuksen tms. vuoksi ei suostukaan isyyden tunnustukseen ja ap:n mies sattuukin kuolemaan, perintöä ei saa sen enempää lapsi kuin ap:kaan. Kaukaa haettua kyllä, mutta niin kovin kovin surullista silloin kun osuu kohdalle. Joka kerta joku voittaa lotossakin. Tietysti löytyy näitä jotka ovat sitä mieltä että "perintö ei korvaa menetettyä rakasta", eikä korvaakaan, mutta uskokaa tai älkää, siitä olisi silti hyötyä ja apua. Mutta kukin taplaa tavallaan.
Kukaan ei määritä yhtään mitään ILMAN ÄIDIN LUPAA. Ei elävästä eikä kuolleesta. Eli jos ap:lla naksahtaa päässä eikä anna miehen tunnustaa isyyttä ja isi kuolee, lapsi maksaa ap:n naksahduksesta eikä saa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai onko vastaus nyt se, että mun pitää luopua omista toiveistani miehen hyväksi ja alkaa perustella nykytilannetta itselleni miehen argumenteilla? Ei kiitos. Ap
Ihmissuhteissa on joskus jommankumman luovuttava toiveistaan, jos kyse on asiasta, jossa ratkaisut sulkevat toiset ratkaisut pois. Eli joko menette naimisiin tai ette. Jos mies ei halua, ette mene. Ainahan se menee niin, että muutosta haluava joutuu luopumaan halustaan, jos toinen ei halua tehdä samaa muutosta.
En kyllä ymmärrä miehesi perustelua, kyse on varmaankin jostain itselle kiveen hakatusta periaatteesta, jolla ei ole oikeasti järkiperusteita (ymmärrän kyllä avioliiton kritiikin muista syistä). Mutta epä se tilannetta muuta, vain keskustelemalla voitte ehkä päästä johonkin ratkaisuun.
Juridisesti avoliitto ei suuremmin eroa avioliitosta, jos kuviossa on lapsia. Lapset perivät isänsä joka tapauksessa, lähinnä avolesken asumisoikeus yhteisessä asunnossa puuttuu, samoin tasaus. Avoerossa tietysti köyhempi puoliso on heikommassa asemassa kuin avioerossa.
Avioliitto on julkinen sitoutuminen ja merkki siitä, että aiomme olla loppuelämän yhdessä. Perinteisesti perheessä ollaan naimisissa ja perheellä on yhteinen nimi. Avioliitto on merkki lopullisesta sitoutumisesta.
Lisäksi avioliitolla on myös juridinen merkitys, jota ei kannata lainkaan väheksyä.
Jos toisella on taustalla jotain ikäviä kokemuksia ja niiden takai ajatus, että ei haluanaimisiin, koska ei tämä kuitenkaan kestä, niin kannattaako silloin perhettäkään perustaa? Ei se toimi sellaisella ajatuksella, että kuitenkin erotaan jossain vaiheessa. Kyllä edes alussa pitäisi olla se ajatus, että haluamme olla yhdessä lopun elämää. Ja ymmärrän kyllä hyvin, että elämässä voi sattua mitä vaan ja en vastusta eroja.
Ja esimerkkejä siitä, että henkeen ja vereen avoliittoa kannattanut mies onkin sitten yhtäkkiä naimisissa jonkun toisen kanssa, on paljon. Eli tuntuu, että sitten jonkun kanssa kuitenkin halutaan naimisiin.
Mulle avioliitto on julkinen sitoutuminen. Merkki kaikille siitä, että halutaan olla aina yhdessä ja ollaan sitouduttu. Suurin osa ihmisistä kuitenkin valitsee avioliiton avoliiton sijaan. Miksi sitä valintaa pitäisi enemmän perustella? Vai onko vastaus nyt se, että mun pitää luopua omista toiveistani miehen hyväksi ja alkaa perustella nykytilannetta itselleni miehen argumenteilla? Ei kiitos. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle avioliitto on julkinen sitoutuminen. Merkki kaikille siitä, että halutaan olla aina yhdessä ja ollaan sitouduttu.
Sitten kun kasvat aikuiseksi, huomaat, ettei merkeilläsi kaikille muille ole mitään merkitystä itsellesikään saati muille.
Tässä tapauksessa ratkaisu on helppo, hankkiudut vaan raskaaksi, kyllä se siinä sitten nähdään, jääkö mies vai lähteekö. Mitään takuita kun siihen ei etukäteen voi hankkia.
Eli jos ap:lla naksahtaa päässä eikä anna miehen tunnustaa isyyttä ja isi kuolee, lapsi maksaa ap:n naksahduksesta eikä saa mitään.
Eikä unohdeta sitä, että äitikin voi kuolla, jolloin lapsi laitetaan orpokotiin, sitten erityisluokalle ja loppuiäksi parantolaan miettimään traumojaan.
Kuule sää ja sun pim!
Ollaan oltu yhdessä 12 vuotta, avoliitossa -koska kummallakaan ei ole kiire naimisiin.
On tässä tultu nähtyä pareja jotka menee naimisiin -ja pim- ne eroaa muutaman vuoden jälkeen!
Ei avioliitto ole liima joka sitoo ihmiset yhteen, ei avioliitto tee pareista onnellisia.
Kuten ei avoliittokaan!
Ihmiset itse tekee liitostaan onnellisen tai onnettoman.
Jos ap haluaa naimisiin ja ukko ei niin eikö pienempi paha ole mennä naimisiin (vaikka vaan pikasesti maistraatissa) jos siitä sinä tulet onnelliseksi?
Jos miehelle on yhdentekevää ollaanko avoliitossa vaiko naimisissa niin silloin sinun halusi ratkaisee.
Meillä se ettei kummatkaan halua vielä naimisiin on ratkaiseva asia. Ei mennä.
Minusta kannattaa miehen kanssa miettiä vaikuttaako se liiton nimitys siihen miten onnellisia olette?
Uskooko mies että teistä tulee onnettomia jos menette naimisiin?
Tuleeko silloin ero?
Kyllähän ihmisiä eroaa, rakkaudet loppuu ja uusia alkaa. Voi vaan rakastaa, uskoa ja toivoa että toinen rakastaa sinua. Sama avioliitossa kuin avoliitossa.
Me vielä mennään naimisiin vaikka voihan se -pim- tapahtua nyt avoliitossa ja me erotaan tai vasta papin aamenen jälkeen. Mikään ei ole varmaa.
Ette voi hyvin parina jos te ette istu alas ja puhu asiaa kunnolla läpi, koska jos te puhutte siitä 10 minsaa päivittäin, alotteestasi alkaa homma menemään jauhamiseksi.
Sitten voitte huonosti.
Parisuhteessa pitää joskus istua alas ja miettiä mitä halutaan ja haaveilla.
Jos sun mies ei mitään selitä, paitsi vanhempien huonolla liitolla niin ei se ole mikään syy.
Pelko omasta itsestään voi olla aito, mutta tämä on sinun ja miehesi suhde, ei vanhempiesi!
Vanhempien virheistä voi oppia, mutta ei se ole sitä ettei mennä naimisiin.
Sekin voi tietty olla takana ettei mies halua isoja juhlia, ei halua olla tähtenä.
Kenties teillä on ne juhlat semmonen este, arki palaa häitten jälkeen ja jonkun pitää keittää aamupuurot ja tiskata. Se on se liitto ja siinä te olette jo nyt.
Pitää miettiä miksi haluaa naimisiin.
Jos yhden kanssa ei mene naimisiin ei tarkoita etteikö menisi jonkun toisen kanssa naimisiiin.
Eikä se tarkoita ettei mene kanssasi naimisiin vaan jonkun toisen kanssa voisikin mennä ja kanssasi vaan leikkii kotia.
Sen lisäksi että sun miehen pitää uskaltaa sanoa, pitää sun kuunnella.
Minusta sun mies on aika herkkänä kun ei mene naimisiin.
Taidat olla melkoinen jyrä.
Ovatko avopuolisonne myös yhtä onnellisia? Entä jos he haluaisivat naimisiin ja pitäisivät sitä tärkeänä, antaisitteko periksi? Ap
ja tyytyväinen tilanteeseen.
Enkä osaa kuvitella tilannetta, jossa olisin miehen kanssa, joka vänkäisi jostain naimisiinmenosta. Silloin olisi kyllä arvomaailma niin erilainen että tuskin edes olisimme yhdessä. Eli kai vastaus on siis että ei, en antaisi periksi.
T. se 13v avossa
Perinteisesti perheessä ollaan naimisissa ja perheellä on yhteinen nimi. Avioliitto on merkki lopullisesta sitoutumisesta.
ja avioeroluvut kertovat karua kieltään siitä ns. lopullisesta sitoutumisesta. Eroaminen on hyvin helppoa.
omille periaatteilleen?
Mutta sinun mielestä ap.n pitäisi antaa periksi omille periaatteilleen?
Taidat olla melkoinen jyrä.
Taidat olla melkoinen pirttihirmu.
Alue: Aihe vapaa
Helppo olla onnellinen nyt kun kaikki on hyvin, mutta jos ap ja hänen miehensä tekvät lapsen avoliitossa ja ap esimerkiksi synnytyksen jälkeisen masennuksen tms. vuoksi ei suostukaan isyyden tunnustukseen ja ap:n mies sattuukin kuolemaan, perintöä ei saa sen enempää lapsi kuin ap:kaan. Kaukaa haettua kyllä, mutta niin kovin kovin surullista silloin kun osuu kohdalle. Joka kerta joku voittaa lotossakin. Tietysti löytyy näitä jotka ovat sitä mieltä että "perintö ei korvaa menetettyä rakasta", eikä korvaakaan, mutta uskokaa tai älkää, siitä olisi silti hyötyä ja apua. Mutta kukin taplaa tavallaan.