Lapsettomilla ei ole oikeasti mitään käsitystä mitä on väsymys.

Yksi lapseton ystäväni aina valittelee, kuinka on väsynyt kun joutuu heräämään seitsemältä töihin. Univelka on kuulemma valtava. Kiva siinä kuunnella, kun itse ei ole nukkunut neljään vuoteen yhtäkään kunnollista yötä, jos ei ota lukuun viikonloppuvapaita mitä miehen kanssa järjestetään noin kerran puolessa vuodessa. Olen elänyt neljä vuotta muutaman tunnin pätkittäisillä yöunilla, masennus koettu, joskus olen jopa oksentanut väsymyksestä kun on niin huono olo ja pää kipeä. Lapsia en vaihtaisi pois enkä haluaisi valita lapsettomuutta vaihtoehdoksi, mutta vähän pännii kuulla valitusta miten jollain lapsettomalla voi olla univelkaa! Juu, kärsimys on yksilöllistä, tiedetään...