Lapsettomilla ei ole oikeasti mitään käsitystä mitä on väsymys.

kadehditaan sinkkukavereita ja ei kestetä mitään heidän puheitaan.

Voi herranen aika. Muistan itse sinkkuna, että etäännyin näistä katkerista mammoista kun ei olisi saanut muuta jutella kuin siunailla heidän vaikeuksiaan ja kuinka hankalaa heillä oli. Mutta sama tyyli heillä oli sinkkuna, heillä oli raskainta ja vaikeinta jne..Kellään muulla ei ollut mitään kuin heillä.



Mutta annas kun itse sain lapsia ja yksi lapsista sairasti todella paljon. Kun kerroin, kuinka henkisesti olen väsynyt niin eikös tämmöiset mammat kaakattaneet, että ei saa valittaa, että heillä se vasta vaikeampaa on kun on huoli murrosikäisistä lapsista, että meikäläinen pienten lasten äiti ei tiedä OIKEISTA murheista mitään. Juuri sellaisista, millaisia heillä on.



Että silleen.

Meillä on tuo sama kuvio työpaikalla. Kollegoilla oli pienet lapset kymmenen vuotta sitten ja piti kuunnella ruinausta ja paikata töitä jne. Nyt mulla on pienet lapset, mutta tuleeko joustoa? Ei pätkääkään. Edelleen olen se, joka pääsee helpoimmalla, kun mulla on vaan pienet lapset ja pienet murheet jne.

sairauden aiheuttama uupuminen on tosiaan aivan eri luokkaa kuin koliikkivauvan kanssa valvominen. Fatiikkiin kun ei aina edes nukkuminen auta vaikka olisikin siihen mahdollisuus.

Ulkopuolisten on sitä vaikea käsittää kun sairaus ei näy mitenkään päälle päin.

Vierailija:

Itsellä MS-tauti, ei näy päälle päin, mutta sairauden mukanaan tuoma fatiikki on välillä sen verran paha, että lähinnä naurattaa, että lapseton ei voi ymmärtää, mitä on väsymys. Itsellä on lapsia, ja voin vannoa ja vakuuttaa, että lapsen vuoksi valvominen ja sen aiheuttama väsymys ei ole mitään verrattuna sairaudestani johtuvaan.

Toin ihan sitä varten tämän esille, että harvempi voi tietää, mikä todellisuudessa on " terveenkin" näköisten terveydentila.

kertaa väsyneempi kuin kotiäitinä. Henkinen paine ja stressi oli nimittäin omaa luokkaansa ja vaikutti unenlaatuun todella paljon. Lasten kanssa oleminen saattaa olla hektistä myös, mutta henkisesti se ei vie yhtikäs mitään. Eli kyllä lapseton voi olla väsyneempi kuin kotiäiti.

Oi kun väsyttää, pitää lähteä kotiin nukkumaan (=en jaksa kuunnella tylsiä lapsijuttuja) niin minä ainakin lapsettomana tein.

Yövuorosta aamuun, aamusta yöhön ja taas aamuun. Usein työvuorojen välissä lakisääteinen 7 tuntia, mutta välissä tietysti pitää mennä kotiin ja nukkua. Pitkiä päiviä, 12-15-tuntisia. Lasten kanssa en ole IKINÄ ollut niin väsynyt.

...osaltaan, mutta toisaalta itsekin unihäiriöisenä olin ennen lapsiakin usein väsynyt. Nyt ottaa päähän miehen veljen valitus jatkuvasta väsymyksestä. Miettisi vähän, kenelle puhuu. Hän on tosiaan näitä, jotka valittavat siitä, että 10 h yössä ei riitä. Meillä kolme lasta ja molemmat vanhemmat töissä. En juuri univeloista valittele, kysyttäessä kerron, että herätyksiä on 5 - 10 yössä ja aamuherätys joka aamu klo. 6.30. Unta saa, kun laittaa tarpeeksi ajoissa nukkumaan. Hyvä puoli tässä on se, että unihäiriöitä ei ole enää kuin harvakseltaan. Sitä todellakin kai sitten on niin väsynyt, että nukahtaa ajallansa. En edelleenkään osaa nukkua esim. päiväunia, mutta uni tulee sentään illalla ennen yhtätoista. Paitsi hirveässä stressissä. Silloin vetää ylikierroksille, kun on stressiä eikä ole nukkunut viikkoon kunnolla (ts. ei saa unta ja kun saa, niin lapset aloittavat pissarumbansa ja näkevät painajaisia). Siinä vaiheessa miehen veljen puheet väsymyksestä saavat minut näkemään punaista.



Oma valintahan tämä on ;) Ja lapsia en pois antaisi. Joskus olosuhteet vaan ovat tällaiset, että on ihan piipussa. Mutta tilanteet ovat tosiaan erilaisia, en yleistäisi niin, että kaikkien lapsettomat eivät oikeasti voi olla väsyneitä. Minäkin joskus olin.

Lapsettomana on mahdollisuus nukkua univelkansa pois. Sairaudet ovat eri asia.

Oma esikoisemme oli koliikkivauva, joka siitä toivuttuaan sai pian riesakseen kattavat allergiat. Eli ensimmäisenä elinvuotenaan, emme juurikaan nukkuneet. Aina kun sinkkuystäväni tuli luokseni, hän voivotteli miten on kuoleman väsynyt, kun viime yönä sai nukuttua vaivaiset 7 tuntia... Hän kun tarvitsee välttämättä 8-9 tuntia voidakseen hyvin.



Itku kurkussa kuuntelin näitä juttuja väsymyksestä sekaisena (itsekin normaalioloissa " vaadin" 8-tunnin yöunet ollakseni terässä), kunnes puutuin asiaan ja ilmoitin hänelle ystävällisesti mutta päättäväisesti, että en halua olla itsekeskeinen, muuta mielelläni en näitä " univelka" -juttuja kuuntelisi kun oma tilanteemme on oikeasti kaoottinen. Hän oli aidosti pahoillaan, eikä ole sen koommin väsymystään (turhaa!!) valittanut. Toki jos on oikeasti väsynyt mainitsee ja se on toki ok. Onhan muutkin, kuin pikkulasten vanhemmat joskus väsyneitä:)

joten silloinkin kyllä tiesin mitä väsymys on.

Eräs tuttavani saattaa sanoa välillä: " Väsyttää vieläkin vaikka nukuin 14 tunnin yöunet.." ja makaa vaan. ARG!

POtuttaa yksi yli kolmekymppinen sinkkuystävä, joka valittaa jatkuvasti väsymystään... väsyttää kun ei kerennyt nukkua kuin kymmenen tunnin yöunet ja väsyttää, koska on " niin väsynyt, että ei jaksa edes nukkua" ... Hohhoijaa... se on niin kamalaa, kun tulee töistä niin voi painua pehkuihin ja vetää päiväunet milloin vain kun kotona... Varsinkin kun oma äiti käy siivoamassa kodin jnejne... Noh, tää on ehkä jo ääripää... Mutta silti.. Ja jos työvuoro alkaa kahdeksalta niin se on liian aikaisin.

Tietysti ihminen on väsynyt, jos kärsii unettomuudesta, mutta terve lapseton ihminen voi nukkua sen univelkansa pois koska vaan. Itse nukuin säännöllisesti päiväunia ennen esikoisen syntymää, eli vaikka oli huonosti nukkunut yönsä niin päivällä töitten jälkeen sai nukkua vaikka iltaan asti.

unettomuutta, vuorotyö, öisin soitteleva sekava äiti, aineenvaihduntasairaus, syöpä, asunto jossa alakerrassa oleva vauva herättää joka yö kolmesti, takana fyysisesti raskas putki mummolan siivouksessa, tai jotain muuta mikä tekee ihmiset oikeasti väsyneeksi.



Ja et väsymyksestä sinäkään mitään tiedä, jos olet sitä mieltä, että olet elänyt sitä jo 4 vuotta. Ihminen ei nimittäinpysy hengissä TODELLA väsyneenä neljää vuotta - paitsi jos sittenkin nukkuu ja saa levätä aina silloin tällöin. Taidat liioitella vähän...

Ei vaan, saattaa ollakin. Kaikki on kuitenkin suhteellista, älä sinä ap suotta ihmettele muiden väsymystä...

ei voi sopia esim. kahvitreffejä vapaisiin aamupäiviin, koska ei tiedä milloin saa itsensä sängystä ylös... että silleeen.

mutta minä olin jo ennen lapsen syntymää joutunut nuorena paljon valvomaan ja vahtimaan, kun yh-äitini oli vakavasti sairas (psyykkisesti) ja kukkui kaikki yöt (oli itsetuhoinen).

Nyt kun lapset jo nukkuu yleensä ihan hyvin ja heräilemättä ja itsekin saan hyvät yöunet, niin ihan pienetkin häiriöt saa aikaan ison väsymyksen seuraavana päivänä - tuntuu että olen satunnaisen, vaikka puolen tunnin yövalvomisen jäljiltä yhtä väsynyt kuin silloin kun imetin lasta yöt läpeensä. Jos se on jokin tottumiskysymys. Ja tietysti asennekysymys. Lapset ovat myös tehokkaita herättäjiä, sillä niiden kanssa äiti ei joudu pohdiskelemaan, viitsisikö jo nousta vai jäisikö vielä sänkyyn...

siis todellisia sellaisia joissa ihminen joutuu ottamaan unilääkettäkin. Mutta jos nyt on kyse ihan " terveestä" ihmisestä. Itsekin olen huono nukkumaan öisin mutta aina sai ennen lapsia nukkua univelat pois päivisin tai viimeistään viikonloppuisin. Koskaan en valittanut väsymystäni. ap

pitääkin taas aloittaa joku rästi homma. Usein joudun syömäänkin seisoessani.



Ja ap:n kuvailema tyyppi on valitettavan tuttu!

No, saamme äitikavereideni kanssa paljon hupia hänenlaisistaan.