Lapsettomilla ei ole oikeasti mitään käsitystä mitä on väsymys.
Yksi lapseton ystäväni aina valittelee, kuinka on väsynyt kun joutuu heräämään seitsemältä töihin. Univelka on kuulemma valtava. Kiva siinä kuunnella, kun itse ei ole nukkunut neljään vuoteen yhtäkään kunnollista yötä, jos ei ota lukuun viikonloppuvapaita mitä miehen kanssa järjestetään noin kerran puolessa vuodessa. Olen elänyt neljä vuotta muutaman tunnin pätkittäisillä yöunilla, masennus koettu, joskus olen jopa oksentanut väsymyksestä kun on niin huono olo ja pää kipeä. Lapsia en vaihtaisi pois enkä haluaisi valita lapsettomuutta vaihtoehdoksi, mutta vähän pännii kuulla valitusta miten jollain lapsettomalla voi olla univelkaa! Juu, kärsimys on yksilöllistä, tiedetään...
Kommentit (121)
ootko yh vai miksei sun mies auttanut?
mutta en jaksanut llisästressiä =/
Ja mies siis oli käymässä kotimaassaan siksi, että sinne oli vihdoin turvallista mennä (5 vuoden jälkeen).
Korkeintaan voit vinosti hymyillä ja ajatella, että odotas vaan, kun lapsia saat, niin näet, miten helppoa se lepääminen on lapsettomana.
Unenpuute on liki ainoa äitiyden todellinen riesa, sanoisin!
ei koliikkivauvojen äiditkään aina ole terveitä.. revipä siitä
nimim. kokemusta täälläkin aihepiiristä....ja 7, enpä usko et ap liioitteli. tuollaista se voi äideillä (ja kyllä isitkin voivat olla todella univelkaisia) todellakin olla, usko tai älä!
Lisää tänne kehumaan, kuinka kamalan väsyneitä te olettekaan ja samalla väheksymään muiden väsymystä. Kerrassaan naurettavia olette!
Miksi väsymyksestä ei saisi kertoa?
kuukauden. Lapsettomana sinkkuna tein neljä vuotta opiskeluja ja töitä yhtä aikaa niin, että nousin puoli seitsemältä aamulla kouluun ja tulin töistä kotiin kolmelta yöllä. Näin siis viitenä päivänä viikossa, viikonloppuna usein ehdin nukkua sentään yhden kuuden tunnin yön, mutta toinen jäi yleensä bailaamisen takia lyhyemmäksi. Silloin sitä oikeasti eli lähinnä kahvilla. Kun jäin esikoisen kanssa äitiyslomalle, niin sen jälkeen en kyllä ole oikeastaan väsynyt ollutkaan. Niitä muutamaa keskimmäisen koliikkikuukautta lukuunottamatta aina on saanut vuorokaudessa nukuttua vähintään sen 6 tuntia, vaikka toki joskus pätkissä. Ja tietysti satunnaisia täysin valvottuja öitä, mutta ne nyt eivät ikinä ole niin häirinneet. Paitsi tietysti silloin, kun seuraavanakaan yönä ei ehtinyt sitä kolmea tuntia pidempään nukkua. Silloin lapsettomana sinkkuna näistä lapsellisen yöunista vain haaveili.
ja nousin usein neljältä neljän tunnin yöunen jälkeen.
Ja lasten kanssa valvomisessa kuitenkin on jotenkin se tolkku, että siihen on järkevä syy!
Vierailija:
kuukauden. Lapsettomana sinkkuna tein neljä vuotta opiskeluja ja töitä yhtä aikaa niin, että nousin puoli seitsemältä aamulla kouluun ja tulin töistä kotiin kolmelta yöllä. Näin siis viitenä päivänä viikossa, viikonloppuna usein ehdin nukkua sentään yhden kuuden tunnin yön, mutta toinen jäi yleensä bailaamisen takia lyhyemmäksi. i]En mäkään ekan lapsen kanssa yöuniani menettänyt. Mutta toisen synnyttyä niin kävi, kun ei aamulla saanut jatkaa koisailua, eikä päiväuniakaan voinut vetää.
Tein välillä vuorotyötä, jossa herätys oli välillä ennen neljää. Samaan aikaan opiskelin eli aamuvuoron jälkeen en suinkaan mennyt nukkumaan vaan luennolle.
Meidän lapset ovat aina olleet kohtuullisen hyviä nukkumaan. Vauva-aikana piti toki herätä öisin ja nuorempi herätteli vielä kolmevuotiaana joskus yöllä. Mutta nykyään minua ei väsytä se, että minulla on lapsia (ne nukkuvat 20-7 joka yö), vaan se, että töissä on välillä henkisesti tosi raskasta ja haalin itselleni liikaa kaikkea muutakin. Saan nukuttua halutessani päiväunet. Uskon, että lapseton ihminen voi oikeasti tietää väsymyksestä jotain.
Oon saanut lapset opetettua nukkumaan yönsä rauhassa omissa sängyissä. Eivät heräile, ku tosi harvoin. Nukutaan koko perhe 22-07 eikä muuten väsytä aamulla tippaakaan!=) Tänäänkin oon ollut pelkkää virtaa täynnä, järjestellyt joulua, käynyt kuntosalilla ja kirjoittanut opinnäytetyötä.
Mä taisin hävitä tän " Kuka on väsynein äiti?" -kisan.
Eikä siitä kenen väsymystä arvostetaan korkeammalle.
Mutta jos vapaaehtoisesti hankutusta väsymyksestä kehtaa valittaa, niin aika kapeakatseisesta tyypistä on kyse.
Ja sitten vielä tän ketjun kapeakatseisuuden huipentuma:
Vierailija:
Minä olen aina ihmetellyt, miksi toisissa perheissä ilman sairauttakin lapset aina valvottavat. Tehkää kodistanne sellainen turvallisempi ja kodikkaampi paikka, jossa lapsetkin nukkuvat yönsä.
Vierailija:
ei koliikkivauvojen äiditkään aina ole terveitä.. revipä siitä
Kun sen lapsen voi laittaa hoitoon tai antaa isän hoidettavaksi ja itse nukkua, vaikka hotellissa. Sen sijaan sairautta ja kipuja ei voi siirtää kenellekään toiselle. Itse on kärsittävä ja valvottava. Suoraan sanottuna naurattaa nämä koliikkivauvojen äidit, kun saavat " vain" pari tuntia yössä nukuttua. HAH! Olisin ollut aikoinaan onnellinen, jos olisi saanut edes sen verran nukuttua viikossa.
Te ette tiedä mitään väsymyksestä.
kyllä lapsetonkin voi olla väsynyt. Itse teen raskasta 3-vuorotyötä ja kyllä on yleensä aina töiden jälkeen mehut revitty ihan pois. Johtuen työn kiireydestä ja epäsäännöllisistä työvuoroista (esim olet ensin iltavuoron ja käyt kotona yön torkahtamassa ja menet aamulla " pirteänä" töihin).
Tottakai saa sitten vapaapäivinä nukkua pitempään eikä tarvi lasten takia herätä aikaisin.
Mutta luulen että kotiäitinä pääsen helpommalla ja olen pirteämpi. Katsotaan mitä sanon sitten jos minusta tulee äiti.
harvemmin kuulee mitä hyää kuuluu, valitusta vaan, se on meillä veressä...
johtuupi siis ihan siitä, mut tietty harmittaa jos itellä on oikeesti jotain ja toinen valittaa itsestä pikkkujutuista tuntuvista asioista...
tsemppiä ja voimia kaikille äideille
p.s. älkää kiltit kyselkö lapsettomilta koska hankitte.... raivostuttavaa... kaikki ei halua selitellä kaikille lapsettomuuttaan... kiitos.
hih! sorruin minäkin valittamaan... :/
" Mutta luulen että kotiäitinä pääsen helpommalla ja olen pirteämpi. Katsotaan mitä sanon sitten jos minusta tulee äiti."
Senhän näkee sitten. Ei kannata koskaan luulla eikä olettaa mitään. Asian oikean laidan näkee vasta sitten, kun tilanne sattuu omalle kohdalle.
Vierailija:
No hei, toki lapsettomien biletys väsyttää mutta kenenkään ei ole pakko bilettää!
Sen sijaan äitien on pakko herätä lapsien kanssa, sille vaan ei voi mitään. Joten kyllä noita asioita voi mielestäni verrata ihan hyvin!
no pakkoko teidön oli niitä väsyttäviä lapsia sitten hankkia? Ihan oma syynne siinä missä biletys ja krapulakin.
väsynein olin, kun esikoinen piti viedä aamulla hoitoon, itse mennä töihin ja olin raskaana (joka aiheutti lisäväsymystä ja myös kipuja) - esikoisella 3 viikkoa jatkuva yöyskä, joka piti valveilla yöt. Illalla esikoisen nukuumaanmenon jälkeen piti tehdä työtä, ettei päässyt nukkumaan samaan aikaan kuin lapsi.
Aika aikaa kutakin ja nyt alkoi uusi äitiysloma, joten ainakin tuo aamu-ja iltapäiväruljanssi töihin menoineen ja lapsen päiväkotiin viemisineen/tuomisineen loppui. Ja yskäkin helpottunut, niin saa taas öisin nukkua =)
Joo, en jaksaisi tuota menoa enää yhtään, ja viimeiset ajat tekivät tiukkaa. Sanoisin, että rankkaa oli, mutta siitäkin selvisi =)