Lapsettomilla ei ole oikeasti mitään käsitystä mitä on väsymys.
Yksi lapseton ystäväni aina valittelee, kuinka on väsynyt kun joutuu heräämään seitsemältä töihin. Univelka on kuulemma valtava. Kiva siinä kuunnella, kun itse ei ole nukkunut neljään vuoteen yhtäkään kunnollista yötä, jos ei ota lukuun viikonloppuvapaita mitä miehen kanssa järjestetään noin kerran puolessa vuodessa. Olen elänyt neljä vuotta muutaman tunnin pätkittäisillä yöunilla, masennus koettu, joskus olen jopa oksentanut väsymyksestä kun on niin huono olo ja pää kipeä. Lapsia en vaihtaisi pois enkä haluaisi valita lapsettomuutta vaihtoehdoksi, mutta vähän pännii kuulla valitusta miten jollain lapsettomalla voi olla univelkaa! Juu, kärsimys on yksilöllistä, tiedetään...
Kommentit (121)
Itsellä MS-tauti, ei näy päälle päin, mutta sairauden mukanaan tuoma fatiikki on välillä sen verran paha, että lähinnä naurattaa, että lapseton ei voi ymmärtää, mitä on väsymys. Itsellä on lapsia, ja voin vannoa ja vakuuttaa, että lapsen vuoksi valvominen ja sen aiheuttama väsymys ei ole mitään verrattuna sairaudestani johtuvaan.
Toin ihan sitä varten tämän esille, että harvempi voi tietää, mikä todellisuudessa on " terveenkin" näköisten terveydentila.
Niin ei sitä kyllä voi verrata mitenkään ihmiseen joka on nukkunut viimeset pari vuotta joka ikinen yö pätkissä...... Jos joku minun tuttuni alkaisi noin typeriä valittelemaan niin sanoisin kyllä suoraan mitä mieltä olen.... Terveisin äiti jonka lapsi oli vauvana sairas ja valvotti useita kuukausia :(
menkää nyt aikuiset itseenne!
Jokainen tietää että lapsen kanssa on väsynyt, jokainen tietää että bailaaminen aiheuttaa väsymystä!
KAIKKI ihmiset on väsyneitä, syystä tai toisesta, PISTE!
Lopettakaa tämä typeryys jo!
mutta ihan varmasti voi tietää mitä on väsymys. Itse olen ollut väsynein, loppuraskaudesta, kun en saanut nukuttua. Pari vuotta sitten, kävin koko päivätyössä,opiskeiln vielä perjantai-illat ja lauantait. Vapaa-aikana tein kouluhommia. Ja olin todella väsynyt, mutta jaksoin, kun tiesin että sitä kestää vain vuoden verran..
Fatiikki-väsymys on vain luonteeltaan sellainen, että olet väsynyt, vaikka saisit levätäkin. Usein voit olla tolkuttoman väsynyt, mutta et kuitenkaan saa nukuttua, vaikka kuinka kovasti yrität. Se siis minun kokemukseni mukaan melkeinpä lamaannuttaa.
Kaikki asiat tuntuvat liian raskailta, jopa pyykkien ripustaminen voi tuntua ylivoimaiselta tehtävältä. Ja tällöin ei auta, että joku sanoo, että ota vain itseäsi niskasta kiinni. En usko, että tuota väsymystä pystyy ymmärtämään kukaan muu, jos ei ole sitä kokenut. Itsekään en ymmärtänyt, ennenkuin ensimmäisen kerran fatiikki iski päälle.
Lapseton voi itse vaikuttaa univelkansa määrään-siihen ei lastensuolelulaki tms. puutu. (Lapsia on valvottava...)
---------
Sen sijaan pienten lasten vanhemman on herättävä tai / ja valvottava väsytti tai ei.
Ennätykseni on 3 h/ vrk x 90 pv= 270 tuntia unta 3:ssa kuukaudessa eli 3h/ yö
(koliikki- kokeile itse, niin huomaat- idealla...)
Useammat eivät varmaan tiedä. Totta.
Mutta minä kärsin unettomuudesta ennen lapsia. Vaikka väsytti hirveästi en niin saanut nukuttua. Pahimmillaan valvoin 48 ummistamatta silmiä. Lopetin pillerit ja vaihdoin työpaikkaa niin ongelma helpotti.
Ja täytyy sanoa että olen kokenut myös valvomiset lasten kanssa. Noin neljä vuotta tuli heidän kanssaan öisin valvottua. Mutta se oli erilaista väsymystä. Silloin tuli uni heti kun vauva nukahti. Vaikka sitä unta ei kauan kestänytkään.
kärsisin mieluummin unettomuudesta kuin lapsettomuudesta. Hyvää joulua vaan kaikille!
t. 2 vuotta, eli 23 yrityskiertoa takana
jotka kärsivät väsymyksestä jonkun sairauden vuoksi... turhaan te tuutte tänne selittämään, sen tietää lapsellisetkin, että joskus on väsymys myös muusta syystä kuin lapsista. Samaten lapsettomuudesta KÄRSIVÄT voi vetää palon nenästä... te tuskin kuulutte niihin, jotka valittaa koliikkivauvan äidille, kun meni taas myöhään ja taksijonossa venähti...
Aikuiset (?) ihmiset kilpailevat tälläkin asialla. On se kumma, että omaa minää pitää pönkittää mitä ihmeellisimmillä asioilla, jopa väsymykselläkin.
Ja toinen jatkuva valittamisen aihe on kiire. Mihinkään ei ehdi kun aina niin kauheasti kaikkea...minä neljän lapsen äiti kaikkien lasten menojen ja hoitamisen ohella ehdin tehdä vielä ihan samat asiat kuin nuo vinkuvat lapsettomatkin!
Ja tosiaan tuo väsyttäminen on naurettavaa. Mullakin on noita tuttavia (lapsettomia), jotka ei tosiaan pääse ylös sängystä ennen iltapäiväkolmea! Huhhuijaa!
että se nuorena lasten kanssa valvominen oli pikkujuttu ja lyhytkestoinen vaihe. Myös omaishoitajavanhuksilla on todella rankkaa, kun hoidettavalla on usein surkea unirytmi. Terveen lapsen kanssa valvominen oli minusta ihan pikkujuttu.
mutta kyllä mielestäni normaalilta, terveeltä lapsettomalta on todella ajattelematonta ja epäempaatista valitella (ainakaan usein tai raskaasti) väsymystään pikkulapsiperheen vanhemmille. Kyllä lapsettoman ja huonostinukkuvan pikkulapsen vanhemman väsymys painii niin eri sarjassa, että täysjärkinen sinkku sen ymmärtää.
Sitten päätinkin, etten edes nouse aamulla sängystä ylös,
jos väsyttää. Hyvä päätös.
Pienen vauvan kanssa ei saa aina nukkua riittävästi, mutta
jotenkin siinä hormonihuurussa sitä ei huomaa. Lapset
palkitsevat vaivannäön, joten heidän takiaan on mukava ´
ns. uhrautua.
Henkisesti olen paremmassa kunnossa kuin nuorempana.
Olen tasapainossa itseni kanssa. Väsymyksen tunne on osittain
psyykkistä, ja teininä minulla oli syömis- ja muita ongelmia,
enkä ollut tyytyväinen omaan itseeni ja elämääni.
Sitä paitsi näin vanhemmiten (olen jo reippaasti yli 30 v.)
minun unentarpeeni on myös ihan oikeasti vähentynyt vuosi
vuodelta. Aikaisemmin olin väsynyt, vaikka nukuin 12 h/yö,
nyt pärjään hyvin 6 h/yö.
Kai lapsetonkin voi olla väsynyt!?
Senkin marttyyri-mamma
Ihan oikeasti en käsitä miksi niitä lapsia pitää tehtailla, jos kerran täytyy olla lapsettomille noin katkeria.
Eli en siis ollut oikeasti väsynyt, kun onnettomuuden ja kipujen jälkeen valvoin viikkokausia. Todellakin saa koliikkivauvan äitikin enemmän nukuttua kuin vaikeista kivuista kärsivä.
koska he ovat nukkuneet onneksi yönsä hyvin. Enemmän olen väsynyt siksi, että joudun tekemään töitä illalla ja öisin ja kukun hyvin myöhään, mutta sekään ei ole todellista väsymystä.
Kyllä lapsetonkin voi olla uupunut, väsynyt ja elämäänsä kyllästynyt. Väsymys ei ole mitään sellaista, joka kuuluu vain pienten lasten kotiäideille. Toki silloin on paha tilanne, jos kaikki lapset ovat sairaita, eikä kukaan saa nukutuksi, onneksi niitä tilanteita on harvemmin. Sairaus on kyllä kamalaa.
Minä olen aina ihmetellyt, miksi toisissa perheissä ilman sairauttakin lapset aina valvottavat. Tehkää kodistanne sellainen turvallisempi ja kodikkaampi paikka, jossa lapsetkin nukkuvat yönsä.
kun on neljän tunnin univaje bailaamisesta tai 100 tunnin univaje läpi yöt huutavasta koliikkivauvasta
t. koliikkilapsen äiti