Lue keskustelun säännöt.
Lastnepsykiatrin näkemys lomailusta ilman vauvaa
29.12.2010 |
Lukekaapa huolella lastenpsykiatrin näkemys siitä, kuinka vauva tai pieni lapsi kokeee eron vanhemmistaan. Eikä trauma näy heti, vaan psyykkinen kuormitus ilmenee usein vuosien tai vieläkin pitemmän ajan jälkeen.
Nämä jotka on jatkuvasti lähdössä omalle lomalle tai viikon parin seksilomalle ilman vauvaa ei ole selvästikään tunnetasolla sitoutuneet vauvan hyvinvoinnin ja perusturvallisuuden rakentamiseen. Yhteistä heille on se että muutenkin suuntaavat energiansa kaikkialle muuhun kodin ulkopuolelle mutta ajan viettäminen kotona lasten kanssa on sietämätön rasite. Rauhattomuus näkyy heidän olemuskessaan ja sama rauhattomuus siirretään vauvaan puutteellisena huolenpitona tai jopa laiminlyöntinä.
Ei, en puhu nyt siitä että lomaillaan ja reissataan vauvan kanssa tai ilman vauvaa yö tai pari, mutta viikon ulkomaanmatkat erossa vauvasta tai taaperosta on jo aikamoista itsekkyyttä, kun tietää mikä vaikutus sillä on lapsen henkiseen hyvinvointiin.
http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/lastenpsykiatri-vastaa/mink…
Kommentit (169)
lastenpsykiatreilla on paljon huonompi palkka kuin hänen erikoistumisalallaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksi jokapuolella toitotetaan että ÄITI ei voi olla lapsesta erossa?
Millä oikeudella omitte lapsen ja vanhemman läheisen suhteen vain lapsen ja äidin väliseksi. Miksi isät pitää tuolla tavalla sysätä kuviosta irti? Herätkää tähän päivään jossa lapsella on 2 vanhempaa, isä ja äiti. Jos tajuaisitte irrottaa lapsenne sylistänne välillä edes isänsä huomaan, voisitte ehkä havaita että lapsi ei kuolekkaan jos lähtee joskus kauppaan ilman lasta. Tai vaikka - iik - lomalle!
Tuo symbioosivillitys on aivan järjetöntä, naista sitovaa ja syrjivää puhetta. Oksettaa.
Ihminen on vaan niin sivistynyt eläin, että se kokee omien lastensa hoitamisen alistamiseksi ja syrjinnäksi.
Esim. mut jätettiin vauvana / 1v. en muista tarkkaan, ehkä muutamaksi yöksi mummolaan, ja kertoman mukaan en syönyt mitään paitsi sokeripaloja vähän, ja olin ollut jotenkin tosi järkyttynyt.
Ja kun olin n. 3 v. äiti joutui sairaalaan, ehkä n. viikoksi tai vajaa, ja sen jo muistan miten kamalaa se oli (vaikka isä oli siis kotona paitsi päivät töissä). Olin vielä omassa kodissa kodinhoitajan kanssa.
Ja kun olin juuri 4 v. äiti oli taas sairaalassa pikkuveljeä saamassa ehkä n. viikon ja se oli aivan hirveää myös.Mulla on ollut aina suuri turvallisuudenhakuisuus, olen pelännyt koko lapsuuden että menetän äidin (ihan siis ylipaljon), haeksellut äitiä jos hän mennyt ulos, vieläkin olen jotenkin takertuva ja kauhean kontrollinhaluinen omassa parisuhteessani.
Tiedä sitten miten paljon noilla lapsuudenkokemuksilla on osuutta vai ei.
Isompi lapsistamme oli 4 v kun menin sairaalaan "tekemään" tätä toista lasta. Lapsi oli tutussa päiväkodissa ja kotona isänsä kanssa, ja kävi minua katsomassa illalla.
Silti se ero oli lapselle aivan järkytys, päiväkodissa ja kerhossa piirustustehtävät olivat pelkkää mustaa. Ei ollut mitään muuta väriä, pelkkä musta.
6 vuotiaana, esikouluikäisenä, lapsi oli isänsä kanssa 2 yötä, kotona, semmonen isä-poika-yhdessäolohetki joo.
Ensimmäisenä iltana ennen nukkumaan menoa sai hysteerisen itkukohtauksen, koska äitiä oli niin ikävä.
Lapsi on kyllä ihan normaali terve pieni koululainen, mutta herkkä ja kovasti minussa edelleen kiinni. Ja tämä ei todellakaan ole mikään minusta lähtöisin oleva riippuvuus-symbioosi-suhde, vaan näin on ollut aina, lapsen irrottaminen minusta on ... *huoh*... hidasta. Ehkä armeijassa. Tai kolmikymppisenä. Tai sitten jää kotiin peräkammarriin / "panko-pojaksi". :/
Ja miksi jokapuolella toitotetaan että ÄITI ei voi olla lapsesta erossa?
Millä oikeudella omitte lapsen ja vanhemman läheisen suhteen vain lapsen ja äidin väliseksi. Miksi isät pitää tuolla tavalla sysätä kuviosta irti? Herätkää tähän päivään jossa lapsella on 2 vanhempaa, isä ja äiti. Jos tajuaisitte irrottaa lapsenne sylistänne välillä edes isänsä huomaan, voisitte ehkä havaita että lapsi ei kuolekkaan jos lähtee joskus kauppaan ilman lasta. Tai vaikka - iik - lomalle!
Tuo symbioosivillitys on aivan järjetöntä, naista sitovaa ja syrjivää puhetta. Oksettaa.
tässä ketjussa väittänyt, ettei äiti voi käydä kaupassa ilman vauvaa.Ei voi mitään, jos koet normaalit ja luonnolliset asiat tasa-arvokysymyksinä. Symbioosi äidin ja vauvan välillä on totta, ja sen on oltava olemassa. Fakta. Isän roolia ei sovi vähätellä, se vaan ei voi olla samanlainen kuin äidin ja vauvan. Tasa-arvolla ei ole asiassa mitään tekemistä. Kurjaa, jos joku ei elä sitä pientä hetkeä symbioosissa (ups, taas se sanahirviö...) vauvan kanssa vaan ajattelee sen alistavan naista. Surku.
Tuo symbioosivillitys on aivan järjetöntä, naista sitovaa ja syrjivää puhetta. Oksettaa.
Valiettavasti siitä ei ole vielä saatu tasa-arvoista puuhaa. Mutta kuka tietää, mitä tiede saa aikaan tulevina vuosikymmeninä?
Tieteestä puheenolle, se, että sä et tykkää sanasta symbioosi, ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi. Sehän on puhtaasti biologinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se näkyy kaikessa, koko elämässä. Äiti sanoo ääneen ja kertoo eleillään, että ainoa arvokas asia elämässä ovat lomat ilman lapsia. Sitä lomaa odotetaan ja sitä muistellaan. Varmaan lapsista kivaa elää asenneilmastossa, jossa he ovat liikaa.
lastenpsykiatrin juttu oli todella mielenkiintoinen, varmasti ihan totta! Tuo lapsen suhtautuminen vanhempiin takaisinpaluun yhteydessä kertoo tosiaan paljon siitä, miten erossa olo vaikutti..
Riippuu aina lapsesta ja siitä kuinka tuttu ja turvallinen sijaishoitaja on, että kuinka pitkäksi aikaa esim. taaperoikäisen vanhemmat voisivat mennä lomailemaan. Mä voisin kuvitella olevani max. 2 yötä erossa omasta 1,5-vuotiaasta, jos mummo ja ukki hoitais... Vielä ei ole ollut tarvetta, kun ei olla ulkomaille kahestaan päästy/haluttukaan.
Minusta on ihan luonnollista että äiti on psykkisesti "kiinni vauvassa", eikä halua olla päivätolkulla erossa. Ihan sama jos joku on sitä mieltä että olen riippuvainen lapsestani, koska niin olenkin! Se kuuluu äidinvaistoon, luonnon oma varmistus siihen että vauvat saavat äitiensä turvaa. Ja toki isäkin on tärkeä, mutta usein isät ovat aiemmin työelämässä, joten päähoivaajan pesti on äidillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aivan eri asia lomailla ilman LAPSIA kuin lomailla ilman VAUVAA - älkää sekoittako kahta eri asiaa. Jos on vähänkään perillä vauvan kehityksestä ja kehityspsykologiasta, pitäisi olla päivänselvä asia, että vauva unohtaa vanhempansa hyvinkin nopeasti ja kokee hylkäämisen tunteen. Vauvan ei yksinkertaisesti kykene pitämään muistikuvia mielessä kovin kauaa. Aivan pieni vauvahan ei edes ymmärrä olevansa äidistä erillinen olento. Jokainen on tietenkin vapaa tekemään tämänkin asian kanssa miten haluaa, mutta mielestäni on turha yrittää kiistää tuollaista päivänselvää asiaa vaan omia tekoja puolustellakseen.
(veljeni paljon vanhempi). Äiti piti vauvaa sylissä ja vieressä koko vanhempien reissun ajan - ja vain pieniä hetkiä koko viidestä päivästä vauva oli itkemättä. Ei juuri syönytkään, vain maitoa joi. Hänen vanhempansa laiminlöivät häntä monin muunkin tavoin, tämä ei ole pahin asia, mikä hänellenon sattunut. Käytännössä äidin yksi kaveri hänet lapsena hoiti, isä oli töissä ja äiti ei halunnut uhrautua.
En ihmettelis vaikka tyttö myöhemmin masentuisi pahasti, kun ei vanhemmat ole osanneet ja jaksaneet kannatella, omat voimat usein loppuu kesken. Siinä nelikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jolla ei ole varaa minkäänlaiseen matkusteluun... Tiedätkö, että hyvin voiva äiti, hyvin voiva lapsi. Jos vanhemmat tarvitsevat joskus lomaa arjesta voidakseen paremmin on se ihan kaikkien etu, myös lapsen. T. Lääkäri
että lastenkin kanssa voi matkustaa ja ottaa lomaa arjesta?
kun mukulat roikkuu edelleen mukana ja kaikki täytyy heidän mukaansa tehdä. Juuri siksi mäkin mielelläni lähtisin lomalle yksin (toki lasten kanssa tehdään sitten erilliset lomailut). Saisi nukkua pitkään, touhuta mitä itse haluaa, lähteä vaikka yöllä kävelemään rannalle (riippuen lomakohteesta) jne.
Tuota ei voisi lasten kanssa tehdä.
Ja turha vedota siihen, että voi jättää lapset tekemättä. Samalla syyllä voikin jättää sitten työpaikan lomat väliin: itsepä olet töihin mennyt.
että mua sen jutut ei vaan vakuuta. Puhuvat sellaista yleisesti sovittua löpinää, joka on nyt "totta" ja parin vuoden kuluttua saattaa olla "ei totta".
Esim. allergialapsen hoito-ohjeet ovat muuttuneet moneen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksi jokapuolella toitotetaan että ÄITI ei voi olla lapsesta erossa?
Millä oikeudella omitte lapsen ja vanhemman läheisen suhteen vain lapsen ja äidin väliseksi. Miksi isät pitää tuolla tavalla sysätä kuviosta irti? Herätkää tähän päivään jossa lapsella on 2 vanhempaa, isä ja äiti. Jos tajuaisitte irrottaa lapsenne sylistänne välillä edes isänsä huomaan, voisitte ehkä havaita että lapsi ei kuolekkaan jos lähtee joskus kauppaan ilman lasta. Tai vaikka - iik - lomalle!
Tuo symbioosivillitys on aivan järjetöntä, naista sitovaa ja syrjivää puhetta. Oksettaa.
tässä ketjussa väittänyt, ettei äiti voi käydä kaupassa ilman vauvaa.Ei voi mitään, jos koet normaalit ja luonnolliset asiat tasa-arvokysymyksinä. Symbioosi äidin ja vauvan välillä on totta, ja sen on oltava olemassa. Fakta. Isän roolia ei sovi vähätellä, se vaan ei voi olla samanlainen kuin äidin ja vauvan. Tasa-arvolla ei ole asiassa mitään tekemistä. Kurjaa, jos joku ei elä sitä pientä hetkeä symbioosissa (ups, taas se sanahirviö...) vauvan kanssa vaan ajattelee sen alistavan naista. Surku.
mulle nyt, miten ihmeessä isän suhde lapseen eroaa äidin suhteesta? Miksi juuri äidin pitäisi "elää symbioosissa" lapsen kanssa? Ja tässä nyt ei oteta huomioon mitenkään imetystä.
Meillä mies on olettavasti ollut vauvan kanssa enemmän tekemisissä kuin minä. En imettänyt, joten isä pystyi kaikin tavoin ottamaan osaa lapsen hoitoon. Joten en käsitä tuota, että se äidin olisi koko ajan oltava lapsessa kiinni. Ja vaikka kuinka muuta väitetään, kyllä täällä huomaa, miten isän roolia ja tärkeyttä vähätellään.
Jolla ei ole varaa minkäänlaiseen matkusteluun... Tiedätkö, että hyvin voiva äiti, hyvin voiva lapsi. Jos vanhemmat tarvitsevat joskus lomaa arjesta voidakseen paremmin on se ihan kaikkien etu, myös lapsen. T. Lääkäri
että lastenkin kanssa voi matkustaa ja ottaa lomaa arjesta?kun mukulat roikkuu edelleen mukana ja kaikki täytyy heidän mukaansa tehdä. Juuri siksi mäkin mielelläni lähtisin lomalle yksin (toki lasten kanssa tehdään sitten erilliset lomailut). Saisi nukkua pitkään, touhuta mitä itse haluaa, lähteä vaikka yöllä kävelemään rannalle (riippuen lomakohteesta) jne.
Tuota ei voisi lasten kanssa tehdä.Ja turha vedota siihen, että voi jättää lapset tekemättä. Samalla syyllä voikin jättää sitten työpaikan lomat väliin: itsepä olet töihin mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jolla ei ole varaa minkäänlaiseen matkusteluun... Tiedätkö, että hyvin voiva äiti, hyvin voiva lapsi. Jos vanhemmat tarvitsevat joskus lomaa arjesta voidakseen paremmin on se ihan kaikkien etu, myös lapsen. T. Lääkäri
että lastenkin kanssa voi matkustaa ja ottaa lomaa arjesta?
kun mukulat roikkuu edelleen mukana ja kaikki täytyy heidän mukaansa tehdä. Juuri siksi mäkin mielelläni lähtisin lomalle yksin (toki lasten kanssa tehdään sitten erilliset lomailut). Saisi nukkua pitkään, touhuta mitä itse haluaa, lähteä vaikka yöllä kävelemään rannalle (riippuen lomakohteesta) jne. Tuota ei voisi lasten kanssa tehdä. Ja turha vedota siihen, että voi jättää lapset tekemättä. Samalla syyllä voikin jättää sitten työpaikan lomat väliin: itsepä olet töihin mennyt.
Siis onko ne lapset sitten jotenkin niin jonkun rytmin orjia ettei siitä voi lomallakaan poiketa?
Meidän lapset (nuorin 2v.) on nyt kotonakin näin pyhäaikaan valvoneet n. puoli yhteen meidän vanhempien kanssa, kyllä lomallakin voidaan valvoa ja mennä rantakävelyille.
Tai jos nukkuvat niin sitten voivat olla rattaissa.
Ja kun ei niitä laiteta heti iltakuudelta nukkumaan niin sittenhän nukkuvat aamullakin pitkään, meilläkin n. 11:sta.
Siinähän jää kivasti vanhemmilla aikaa loikoilla aamulla ja nauttia vaikka aamuseksistä kun lapset vielä nukkuu.
Musta tuntuu että monet väsyy siihen lastenhoitoon siksi, että niitten rytmit on niin yliorjallisia ja siksi lastenhoito on taakka.
Meillä lapset on siinä kaikessa arjessa ja lomassa mukana, nukutaan kun nukutaan ja syödäään kun syödään ja sitä mitä on tarjolla ja silleen (jos ei ruoka maistu niin eläähän noi muutaman pv:n herkuillakin), ja kaikilla on kivaa.
Toki meillä sitten arkena on vähän "normaalimpi" rytmi. Mutta ei niin tiukka kun monilla tuntuu olevan - turha sitten valittaa miksi lapset herää aamuviideltä jos ne pannaan nukkumaan kun meillä heräillään päiväunilta.
Toki vauva ahdistuu pitkästä erosta, mutta ei se tarkoita että vaurio olisi väistämättä pysyvä. Jos eron jälkeen pääsee rauhassa rakentamaan luottamuksen uudestaan, niin todennäköisesti mitään pysyviä traumoja ei jää.
Ja tämä on ihan omaakin kokemusta: äitini joutui 2 kuukaudeksi sairaalaan kun olin alle vuoden. Ei ole jäänyt mitään traumoja ja perusturvallisuusongelmia, ja joskus kun yhden lastenpsykiatrin kanssa asiasta keskustelin niin totesi tuon mitä aluksi kerroin.
99% tapauksista se on näin. Joissain perheissä, kuten teillä ilmeisesti, isällä on kiinteämpi suhde vauvaan kuin äidillä.
Äiti luonnollisesti on yleensä vauvassa enemmän kiinni kuin isä johtuen raskaudesta, synnytyksestä, imetyksestä, hormoneista yms.
Isä ei pysty kokemaan vauvan odotusta ja syntymää kuten äiti, eikä hänen toimintaansa ohjaa samat hormonit. Biologiaa.
Lisäksi äiti on yleensä se, joka jää synnytyksen jälkeen hoitamaan vauvaa ja isä palaa töihin. Tällaisessa tilanteessa on aika itsestään selvää, että äidillä ja vauvalla on kiinteämpi yhteys kuin isällä ja vauvalla.
Ja miksi jokapuolella toitotetaan että ÄITI ei voi olla lapsesta erossa?
Millä oikeudella omitte lapsen ja vanhemman läheisen suhteen vain lapsen ja äidin väliseksi. Miksi isät pitää tuolla tavalla sysätä kuviosta irti? Herätkää tähän päivään jossa lapsella on 2 vanhempaa, isä ja äiti. Jos tajuaisitte irrottaa lapsenne sylistänne välillä edes isänsä huomaan, voisitte ehkä havaita että lapsi ei kuolekkaan jos lähtee joskus kauppaan ilman lasta. Tai vaikka - iik - lomalle!
Tuo symbioosivillitys on aivan järjetöntä, naista sitovaa ja syrjivää puhetta. Oksettaa.
tässä ketjussa väittänyt, ettei äiti voi käydä kaupassa ilman vauvaa.Ei voi mitään, jos koet normaalit ja luonnolliset asiat tasa-arvokysymyksinä. Symbioosi äidin ja vauvan välillä on totta, ja sen on oltava olemassa. Fakta. Isän roolia ei sovi vähätellä, se vaan ei voi olla samanlainen kuin äidin ja vauvan. Tasa-arvolla ei ole asiassa mitään tekemistä. Kurjaa, jos joku ei elä sitä pientä hetkeä symbioosissa (ups, taas se sanahirviö...) vauvan kanssa vaan ajattelee sen alistavan naista. Surku.mulle nyt, miten ihmeessä isän suhde lapseen eroaa äidin suhteesta? Miksi juuri äidin pitäisi "elää symbioosissa" lapsen kanssa? Ja tässä nyt ei oteta huomioon mitenkään imetystä.
Meillä mies on olettavasti ollut vauvan kanssa enemmän tekemisissä kuin minä. En imettänyt, joten isä pystyi kaikin tavoin ottamaan osaa lapsen hoitoon. Joten en käsitä tuota, että se äidin olisi koko ajan oltava lapsessa kiinni. Ja vaikka kuinka muuta väitetään, kyllä täällä huomaa, miten isän roolia ja tärkeyttä vähätellään.
Jolla ei ole varaa minkäänlaiseen matkusteluun... Tiedätkö, että hyvin voiva äiti, hyvin voiva lapsi. Jos vanhemmat tarvitsevat joskus lomaa arjesta voidakseen paremmin on se ihan kaikkien etu, myös lapsen. T. Lääkäri
että lastenkin kanssa voi matkustaa ja ottaa lomaa arjesta?
kun mukulat roikkuu edelleen mukana ja kaikki täytyy heidän mukaansa tehdä. Juuri siksi mäkin mielelläni lähtisin lomalle yksin (toki lasten kanssa tehdään sitten erilliset lomailut). Saisi nukkua pitkään, touhuta mitä itse haluaa, lähteä vaikka yöllä kävelemään rannalle (riippuen lomakohteesta) jne. Tuota ei voisi lasten kanssa tehdä. Ja turha vedota siihen, että voi jättää lapset tekemättä. Samalla syyllä voikin jättää sitten työpaikan lomat väliin: itsepä olet töihin mennyt.
Siis onko ne lapset sitten jotenkin niin jonkun rytmin orjia ettei siitä voi lomallakaan poiketa?
Meidän lapset (nuorin 2v.) on nyt kotonakin näin pyhäaikaan valvoneet n. puoli yhteen meidän vanhempien kanssa, kyllä lomallakin voidaan valvoa ja mennä rantakävelyille.
Tai jos nukkuvat niin sitten voivat olla rattaissa.
Ja kun ei niitä laiteta heti iltakuudelta nukkumaan niin sittenhän nukkuvat aamullakin pitkään, meilläkin n. 11:sta.
Siinähän jää kivasti vanhemmilla aikaa loikoilla aamulla ja nauttia vaikka aamuseksistä kun lapset vielä nukkuu.Musta tuntuu että monet väsyy siihen lastenhoitoon siksi, että niitten rytmit on niin yliorjallisia ja siksi lastenhoito on taakka.
Meillä lapset on siinä kaikessa arjessa ja lomassa mukana, nukutaan kun nukutaan ja syödäään kun syödään ja sitä mitä on tarjolla ja silleen (jos ei ruoka maistu niin eläähän noi muutaman pv:n herkuillakin), ja kaikilla on kivaa.
Toki meillä sitten arkena on vähän "normaalimpi" rytmi. Mutta ei niin tiukka kun monilla tuntuu olevan - turha sitten valittaa miksi lapset herää aamuviideltä jos ne pannaan nukkumaan kun meillä heräillään päiväunilta.
mikä tiukka rytmi ole, vaan päinvastoin koska molemmat lapset ovat ihan kotona (tosin vanhin käy kaksi kertaa viikossa kerhossa).
Mutta lomailu menisi siltkin lasten rytmin mukaan. Jos vaikka lomakohteena olisi joku etelän kaupunkin, vaikkapa Ateena, niin ei minua ainakaan kiinnosta loikoilla rannalla ja vahtia koko ajan mitä muksut touhuavat. Haluan mennä museoihin sun muihin vastaaviin kohteisiin. Varmaan harvaa lasta kiinnostaa hirstorialliset "kivikasat" tai ei rrä he jaksaisivat koko päivän kävellä vanhempien perässä kun kolutaan museoita. Ollaan tehty yksi reissu mm. Tallinnaan juurikin sen takia, että minä halusin tutustua historiaan ja voin sanoa, että joka toinen lause oli "en mä jaksa kävellä, tää on ihan tylsää"
Eikä kauheasti onnistuisi myöskään rauhallinen/intiimi illallinen tai vaikkapa juuri tuo yökävely rannalla. Vai pitäisikö ne lapset jättää yksin hotellihuoneeseen?
Meillä on erikseen meidän vanhempien lomat että lasten kanssa tehtävät ja eron huomaa kyllä heti.
Ja ei, mä en vihaa lapsiani vaan päinvastoin. He ovat tärkeimmät asiat elämässäni, mutta jos minulla on mahdollisuus tehdä jotakin ilman heitä, otan kiinni siitä. Eikä se vähennä rakkautta. En ole sentään väkipakolla tyrkkäämässä heitä hoitoon siksi aikaa vaan lapset tosiaan tykkäävät mennä siskoni luokse (joka siis on aina heidän kanssaan kun minä ja mies otamme kahdenkeskistä aikaa).
Liiallisuuksiin vietynä "loma arjesta" voi palvella vanhemman hyvinvointia lapsen kustannuksella. Silloin se ei ole koko perheen etu.
Suosittelen mustavalkoisen sävyttämistä harmaan eri vivahtein.
Terv. Lääkäri, pian lastenpsykiatri
aivan eri asia lomailla ilman LAPSIA kuin lomailla ilman VAUVAA - älkää sekoittako kahta eri asiaa.
Jos on vähänkään perillä vauvan kehityksestä ja kehityspsykologiasta, pitäisi olla päivänselvä asia, että vauva unohtaa vanhempansa hyvinkin nopeasti ja kokee hylkäämisen tunteen. Vauvan ei yksinkertaisesti kykene pitämään muistikuvia mielessä kovin kauaa. Aivan pieni vauvahan ei edes ymmärrä olevansa äidistä erillinen olento.
Jokainen on tietenkin vapaa tekemään tämänkin asian kanssa miten haluaa, mutta mielestäni on turha yrittää kiistää tuollaista päivänselvää asiaa vaan omia tekoja puolustellakseen.