Sain joululahjaksi parisuhdelomamatkan mutta en haluaisi lähteä.

Varaa ja maksaa lomamatkan itselleen ja vaimolle, mikä toki on kaunis ajatus. Miehen mieleen ei vaan tullut lainkaan se, että nuorempi lapsi ei ole juurikaan ollut äidistä erossa. Eikä lapsella ole aikaa edes tottua siihen ennen matkaa. Vaikka sitä parisuhdeaikaa varmaan tarvitaan ja lomamatka on hieno ajatus, niin silti vois ottaa ne lapsetkin huomioon. Jos matka olis ollut hiukan myöhemmin niin lasta olis ehditty totuttaa hoitajaan ja äidinkin matka olis ollut rennompi kun tietää että lapsi pärjää.

Vaikka mies kuinka näkis vaimonsa naisena ja haluais viettää aikaa tämän kanssa kahdestaan, niin siltikin niitä lapsia on mietittävä kun ne kerran on hommannut perheeseen.

No, jos jonkun äidin mielestä on hirvittävä uhraus lähteä viikoksi ulkomaille, niin olkoon lähtemättä! Viettäköön sitä onnellista arkeaan lasten kanssa kotona sen kymmenen vuotta, kun lapset alkavat jo pärjätä ilman jatkuvaa äidin läheisyyttä. Jos mies lähtee tällä välin lätkimään, niin se on hänen ongelmansa. Pääasia että lapset ovat saaneet tarpeeksi äidinrakkautta ja läsnäoloa.

Tämän mukaan kaikki ne perheet joilla ei ole varaa siihen viikon parisuhdelomaan ulkomailla, ovat tuhoon tuomittuja ja mies lähtee lätkimään.

Veikkaisin, että ennemmin on tuhoon tuomittuja ne liitot, joiden parisuhdeaikaa on se yksi viikko Kanarialla ja muuten mies sitten on kaikki päivät töissä ja omissa menoissaan kuin ne jotka eivät tee parisuhdelomamatkoja vaan hoitavat sitä parisuhdettaan tasaisesti läpi vuoden siinä arjen keskellä.

miten lapset kuuluvat muka pelkästään äidille? Ja miksi äidit ovat niin itsekkäitä, että pilaavat parisuhdeloman ottamalla omaa aikaa, eikä nauttimalla yhdessäolosta? Miksi seksiä pitää pihdata? Onko niin, että miehellä ei ole enää mitään arvoa naisen elämässä sen jälkeen kun nainen on lapset saanut mieheltä kinuttua? Mies heitetään nurkkaan kuin rukkanen ja sitä kohdellaan kuin koiraa.

miten lapset kuuluvat muka pelkästään äidille? Ja miksi äidit ovat niin itsekkäitä, että pilaavat parisuhdeloman ottamalla omaa aikaa, eikä nauttimalla yhdessäolosta? Miksi seksiä pitää pihdata? Onko niin, että miehellä ei ole enää mitään arvoa naisen elämässä sen jälkeen kun nainen on lapset saanut mieheltä kinuttua? Mies heitetään nurkkaan kuin rukkanen ja sitä kohdellaan kuin koiraa.

pelkästään niin, että se nainen on ne lapset ominut itselleen, eikä mies-rukka ole voinut asialle mitään...

Veikkaan, että useimmiten niissä perheissä, joissa äiti on "ominut" lapset, on isä sellainen, joka tekee töitä lähes vuorkauden ympäriinsä ja vapaa-ajallaan harrastaa, tapaa kavereitaan tai muuten vaan keskittyy omiin juttuihinsa. Ja sitten, kun vaimolla on hetken hengähdystauko lapsista ja kodinhoidosta, on mies mankumassa huomiota itselleen.

Jos moes ei pistä tikkua ristiin lasten ja kodinhoidon osalta, niin eipä sitä vaimoa voisi vähempää kiinnostaa miehen tarpeiden tyydyttäminen. Aika pienillä teoilla mies saisi aikaan iloisenja tyytyväisen vaimon, ei siihen tarvitse viikon parisuhdelomia hankkia. Riittää ihan jo se, että mies vaikka silloin tällöin patistaa vaimon esim. lenkille ja jää itse lasten kanssa kotiin, tai ottaa lapset mukaansa ja antaa vaimolle parin tunnin rauhan kotona oloon. Myös apu kotihommissa esim. astianpesukoneen täyttö/tyhjennys silloin tällöin on suurempi ele kuin se salaa hankittu loma. Ihan osallistuminen perheen arkeen tasavahvana kumppanina riittää siihen, että parisuhdekin voi paremmin. Ja joskus voi jopa kysyä siltä rakkaalta vaimolta, että miten hän voi, mitä hänelle kuuluu. Ei siihen sen ihmeempiä tarvita.

Pienet teot ja välittäminen on parisuhteen peruspilareita.

Enkä todellakaan myöskään enää ihmettele miksi miehet pettävät tai parisuhteet muuten hajoavat lasten ollessa pieniä.



Komppaan täysin tänne kirjoittaneen miehen tekstejä. Siinä vasta harvinaisen viisasta pohdintaa ja näkökulma aiheesta. Käsittämätöntä miten niin moni käsittää sen täysin väärinpäin. Ihan kuin osalla olisi täysin vittuuntunut ajattelutapa tekipä mies mitenpäin tahansa - aina jotain vikaa.



Kyllä minä meinaan kaikin tavoin pitää kiinni parisuhteestani vaikka meillä onkin pieni lapsi! Kyllä nainenkin kaipaa seksiä ja kahdenkeskistä aikaa oman miehensä kanssa. Jos ei kaipaa niin on väärän miehen kanssa!



t. äiti & vaimo 32v

miten lapset kuuluvat muka pelkästään äidille? Ja miksi äidit ovat niin itsekkäitä, että pilaavat parisuhdeloman ottamalla omaa aikaa, eikä nauttimalla yhdessäolosta? Miksi seksiä pitää pihdata? Onko niin, että miehellä ei ole enää mitään arvoa naisen elämässä sen jälkeen kun nainen on lapset saanut mieheltä kinuttua? Mies heitetään nurkkaan kuin rukkanen ja sitä kohdellaan kuin koiraa.

Ei kannata. Tuolla aikaisemmin on tullut niin moneen kertaan "todistettua" että

- työnteko

- muu elämä kuin perhe kuten esimerkiksi harrastukset tai perheen ulkopuoliset ihmissuhteet

- kiinnostus vaimosta vaimona eikä lasten äitinä ja perheen arkielämän suorittajana eli halu/tarve parisuhteeseen

on naisen näkövinkkelistä epänormaalia ja tahallista loukkaavaa ja naista vähättelevää toimintaa.

Enkä todellakaan myöskään enää ihmettele miksi miehet pettävät tai parisuhteet muuten hajoavat lasten ollessa pieniä. Komppaan täysin tänne kirjoittaneen miehen tekstejä. Siinä vasta harvinaisen viisasta pohdintaa ja näkökulma aiheesta. Käsittämätöntä miten niin moni käsittää sen täysin väärinpäin. Ihan kuin osalla olisi täysin vittuuntunut ajattelutapa tekipä mies mitenpäin tahansa - aina jotain vikaa. Kyllä minä meinaan kaikin tavoin pitää kiinni parisuhteestani vaikka meillä onkin pieni lapsi! Kyllä nainenkin kaipaa seksiä ja kahdenkeskistä aikaa oman miehensä kanssa. Jos ei kaipaa niin on väärän miehen kanssa! t. äiti & vaimo 32v

ja huom! perheeseen kuuluu myös se puoliso. Onneksi valitsin miehen, joka halusi kokonaisen perheen eikä yhden viikon parisuhdelomalla kuittaa koko vuoden työkiireitään. Miehetkin (ainakin tämä omani) osaavat arvostaa lasten tunteita ja ymmärtävät, että hyvään parisuhteeseen kuuluu nimenomaan arkinen huomioiminen, ei joku yksittäinen loma miehelle sopivaan aikaan miehen päättämässä paikassa.

Parisuhde on niin paljon muutakin kuin seksiä. Katsokaa omia vanhempianne ja miettikää, piehtaroivatko he joka päivä useaan otteeseen vuoteessa hoitamassa suhdettaan vai voisiko parisuhde sittenkin olla myös muita asioita.

Ajatus oli kaunis että saisin lomaa arjesta, mutta kun en halua jättöä lapsia. Nuorempi on 3v eikä ole ollut muutamia tunteja kauempaa erossa minusta nyt pitäisi olla melkein viikko erossa. Lapsi ikävöi minua jo kauppareissun aikana. Parin viikon päästä pitäisi lähteä, eikä matkaa voi perua. Ahdistaa.

eronneet?

hänen mielestään elin liikaa lapsille (siis huolehdin aamutoimista yksin, vein päivähoitoon, hoitopäivän jälkeen hain kotiin, kuuntelin heitä, laitoin ruuat, huolehdin kotitöistä, vein isompaa harrastuksiin ja samalla matkalla kävin pienemmän kanssa kaupassa, huolehdin lasten iltatoimista jne.)

Niinpä erittäin vastentahtoisesti lähdin matkaan mukaan. Koska olin itsekin arjesta väsynyt, nappasin joka ilta klo 19.00 unilääkkeen ja nukuin pitkät yöunet välittämättä pätkääkään miehestä, joka kiehnäsi seksiä. Hän oli puhunut yhteisestä lomasta aikana, jolloin saisin vihdoinkin kunnolla levätä, eikä siihen lepoon kuulunut miehen tarpeiden tyydyttäminen.

Kotiin palasi levännyt ja iloinen nainen ja erittäin vihainen mies. Lapset osoittivat mieltään noin viikon ajan, mies kaksi kuukautta. Kerroin hänelle moneen kertaan, että sitä aikaa miehelle tulee parhaiten siitä, että mies osallistuu kotitöihin eikä suinkaan niin, että minut viedään mahdollisimman kauas lapsista.

Eihän se, että haluaa viettää viikon parisuhdelomaa vuodessa millään muotoa tarkoita, etteivät ne samat vanhemmat viettäisi niitä 51 muuta viikkoa juurikin yhdessä perheensä kanssa ja sitä arkea eläen ja siitä nauttien.



Ja totta kai voi ja pitääkin lomailla myös lasten kanssa ja sekin on kivaa. Mutta se, että haluaa JOSKUS viettää aikaa ihan kahdestaan sen ihmisen kanssa, johon on rakastunut jo ennen lapsia (ja jonka kanssa jatkaa elämää toivottavasti vielä sittenkin kun lapset jo rakastuvat muihin kuin omaan äitiinsä!) kertoo mielestäni eniten siitä, että ajatellaan SEKÄ perhettä ETTÄ parisuhdetta. Siis että ihan itse halutaan olla kahdestaan ja siis molemmat haluavat, koska silloin se yhdessäolo on vaan erilaista ja tunnelma on intiimimpi kuin jos ollaan koko porukalla, ja niin sen pitääkin olla.

En ymmärrä miten ihmiset näkee tilanteen näin negatiivisesti!



Lapsi selviää varmasti viikon erosta, vaikka ikävöisikin kovasti. Te tulette takaisin. 3-v. ymmärtää jo aika paljon, hänelle voi selittää asian.



Mutta selviääkö teidän suhteenne siitä, jos kieltäydyt matkasta? Siis oikeasti, miten loukkaavaa se olisi miestä kohtaan. Ei varmasti ikinä enää yritä mitään yhtä mahtavaa yllätystä järjestää sinulle.



Järki käteen ja relatkaa, vaihde vapaalle välillä niin kaikki jaksaa taas paremmin. Ihanan irtiottomahdollisuuden arjesta on miehesi tarjonnut, ota ap ihmeessä se ilolla vastaan ja nauti!!

Eihän se, että haluaa viettää viikon parisuhdelomaa vuodessa millään muotoa tarkoita, etteivät ne samat vanhemmat viettäisi niitä 51 muuta viikkoa juurikin yhdessä perheensä kanssa ja sitä arkea eläen ja siitä nauttien. Ja totta kai voi ja pitääkin lomailla myös lasten kanssa ja sekin on kivaa. Mutta se, että haluaa JOSKUS viettää aikaa ihan kahdestaan sen ihmisen kanssa, johon on rakastunut jo ennen lapsia (ja jonka kanssa jatkaa elämää toivottavasti vielä sittenkin kun lapset jo rakastuvat muihin kuin omaan äitiinsä!) kertoo mielestäni eniten siitä, että ajatellaan SEKÄ perhettä ETTÄ parisuhdetta. Siis että ihan itse halutaan olla kahdestaan ja siis molemmat haluavat, koska silloin se yhdessäolo on vaan erilaista ja tunnelma on intiimimpi kuin jos ollaan koko porukalla, ja niin sen pitääkin olla.

Ymmärrän myös tuon tuskan, mikä liittyy 3-v:n jättämiseen. Ero ei varmastikaan ole helppo, enkä jättäisi noin pitkäksi aikaa kuin mummolaan.



Mutta kun tilanne on jo tuo, että matka on varattu jne., niin yritä edes asennoitua positiivisesti!

Eihän se, että haluaa viettää viikon parisuhdelomaa vuodessa millään muotoa tarkoita, etteivät ne samat vanhemmat viettäisi niitä 51 muuta viikkoa juurikin yhdessä perheensä kanssa ja sitä arkea eläen ja siitä nauttien. Ja totta kai voi ja pitääkin lomailla myös lasten kanssa ja sekin on kivaa. Mutta se, että haluaa JOSKUS viettää aikaa ihan kahdestaan sen ihmisen kanssa, johon on rakastunut jo ennen lapsia (ja jonka kanssa jatkaa elämää toivottavasti vielä sittenkin kun lapset jo rakastuvat muihin kuin omaan äitiinsä!) kertoo mielestäni eniten siitä, että ajatellaan SEKÄ perhettä ETTÄ parisuhdetta. Siis että ihan itse halutaan olla kahdestaan ja siis molemmat haluavat, koska silloin se yhdessäolo on vaan erilaista ja tunnelma on intiimimpi kuin jos ollaan koko porukalla, ja niin sen pitääkin olla.

Sai nauraa ääneen. Kyllä taas musta kääntyi valkoiseksi ja toisinpäin. Enpä ole ennen kuullut, että mies, joka ostaa vaimolle ja itselleen viikon etelänloman, on itsekäs sika joka ei yhtään ajattele vaimonsa tunteita.

Hyvä, että ap tuli takaisin kehiin ja saatiin tämä ketju kuosiin. Ap on nyt sanonut, ettei mies olekaan täysi tunteeton sika, joten se aihe voidaan kuopata. Eikä ap:kaan olekaan tietoisesti täysi tunteeton idiootti, vaan tasapainoilee äidin ja vaimon roolien välillä. Tulihan teille vipinää parisuhteeseen joka tapauksessa. Mies varmasti oppii jotakin ja äiti joutuu nyt pakosta aloittamaan vieroituksen 3 v. lapsesta ja vaimo ottamaan (vaikka pakosta) miestään huomioon.

Mies haluaa sukeltamaan, vaimo ei aiheesta välitä... eli paljonko tuossa nyt on vaimon huomioimista ja paljonko omaan napaan tuijotusta?

Karmeinta minusta on se, että vuonna 2010 naisen tehtävänä on ensisijaisesti miellyttää miestään ja toimia tämän vaatimusten mukaan, vaikka omat tunteet sanoisivat ihan toista. Kun ap uudestaan ja uudestaan joutuu tukahduttamaan omat tunteensa, ei seuraukset voi olla hyvät. Ja muut naiset vielä ihailevat miestä, jolla on oikeus pompottaa vaimoaan tahtonsa mukaan.

viikon aikana noin monta eri hoitajaa:/Varsinkaan jos eivät ole tottuneet olemaan hoidossa edes paria tuntia kauempaa. Hei oikeesti,mieti vielä.



Viikko tuttujen isovanhempien kanssa on vähän eri asia kuin,että joka päivä eri hoitaja. Ei tosiaan hyvä idea

5-vuotias on hieman eri asia kuin 3-vuotias...

täytyy kertoa oma kokemus. Mun lapset oli liki 5 ja 7v. kun lähdimme miehen kanssa viikon lomalle. Mä itkin ikävääni jo menomatkalla kentälle ja ikävöin ihan kauheasti. Lapset taas eivät ikävöineet ollenkaan vaan ottivat ilon irti viikosta pompottaen isovanhempia. Pari kertaa soitin kotiin, mutta kummallakin oli jotain muuta puuhaa niin etteivät malttaneet edes tulla puhelimeen. Hyvin siis meni, tosin lapset olivat luonteiltaan sellaisia että tiesinkin että pärjäävät hyvin. Olis ne kyl saneet edes vähän ikävöidä ;).

Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla, en pystyisi nauttimaan lomasta laisinkaan ja vaikka lapsi ei mitään ikuista traumaa saakaan niin miksi ihmeessä pitäisi tuottaa lapselle niin kovaa ikävää jonkin loman vuoksi. Sinänsä kiva ajatus mieheltäsi mutta ei taida tuntea sinua kovinkaan hyvin, mieheni ei voisi ajatellakaan antavansa lomalahjaa minulle ellei se olisi tarkoitettu koko perheelle. Lomailu on ihanaa lasten kanssa ei ilman lapsia. Jos ei mahdollista saada lomaa siirettyä tai lapselle lippua mukaan niin pyytäisin miestäni ottamaan kaverinsa mukaan ja menköön viettämään miesten lomaan. Minä viettäisin ihanan viikon lapseni kanssa. Nämä on juuri näitä keskusteluja missä lapset on toisessa vaakakupissa ja materiaali toisessa. Otetaan talolainoja, ostetaan autoja jne... jotta pitää tukkaputkella tehdä töitä eikä olla pienten lasten kanssa kotona vaan heti kun mahdollista viedään vieraan kasvatettavaksi ja sitten ihmetellään lasten pahaa oloa. Toivottavasti saat asiat järjestymään parhaalla mahdollisella tavalla, tee niin kuin sydän sanoo.

En ymmärrä miten ihmiset näkee tilanteen näin negatiivisesti! Lapsi selviää varmasti viikon erosta, vaikka ikävöisikin kovasti. Te tulette takaisin. 3-v. ymmärtää jo aika paljon, hänelle voi selittää asian. Mutta selviääkö teidän suhteenne siitä, jos kieltäydyt matkasta? Siis oikeasti, miten loukkaavaa se olisi miestä kohtaan. Ei varmasti ikinä enää yritä mitään yhtä mahtavaa yllätystä järjestää sinulle. Järki käteen ja relatkaa, vaihde vapaalle välillä niin kaikki jaksaa taas paremmin. Ihanan irtiottomahdollisuuden arjesta on miehesi tarjonnut, ota ap ihmeessä se ilolla vastaan ja nauti!!

Minusta ap:n tapauksessa ei välttämättä ole kyse parisuhteesta lainkaan vaan miehestä, joka antaa vaimolleen lahjaksi !!! kahdenkeskisen loman eli suomennettuna ei lahjaa lainkaan. Miten loukkaavaa on vaimoa kohtaan nimetä tuo matka lahjaksi, vaikka erittäin hyvin tietää, että puolisolle matkalle lähtö on pelkkää tuskaa.

Mies ei ole tarjoamassa irtiottoa arjesta vaan viikon ikävää ja itkua kahdessa paikassa. Jos se on hyvä parisuhde niin kiitos ei minulle tuollaista!