Sain joululahjaksi parisuhdelomamatkan mutta en haluaisi lähteä.

sairaalloisen ripustautunut pappa miehenä :) Se ei suostu paria-kolmea päivää pidemmäksi ajaksi matkustamaan ilman lapsia. Sopii mulle :)

Yhyy, byää, sovinistipaskamies osti lomamatkan, mutkun meidän pirkkopetteri ei pärjää mummin kanssa... Hitto vie, ap, lähde lomalle ja nauti! Saat kerrankin nukkua pitkään, sekstailla kiirettä ja syödä rauhassa. 3-vuotias ei ole vauva enää.

ap:n lapsi ei ole ollut ollenkaan yökylässä koko elämänsä aikana. Olisi aika raju shokki pienelle yhtäkkiä olla viikko erossa vanhemmista.

joka olisi sanonut, että ap roikkuu liikaa lapsessa ja nyt siitä tulee loppu, niin kaikki olisivat ilmaisseet ap:lle, että älä lähde, ei ole pakko totella. Mutta kun sen matkan ostaa mies, joka ei kysele päämäärätoivetta, ajankohtaa tai muutakaan, niin naisen tulisi olla yhtä auvoa ja kiitollisuutta, kun se mies ihan itse matkan varasi. Viis siitä, että ei tajunnut ottaa huomioon muuta kuin itsensä.



Näin me naiset toimimme, miehen talutusnuorassa kauhuissamme siitä, että se jättää, jos sitä ei tottele.

niin kai minä nyt hitto vie haluaisin että hän on siellä mukana! Ja jos hän olisi ajatellut että mummokylpylä on kiva idea niin kyllä mä nyt sen verran omaa miestäni kunnioitan että uskon että siellä on jotain kivaa. Ei kai me oltaisi mikään pari jos se pahuuttaan keksisi mulle lahjaksi jotain kamalia matkoja joita molemmat inhottaisiin. p.s. Missä vaiheessa kukaan (ap) on sanonut että se matkakohde oli kamala tai mitään muutakaan mitä sinä nyt päässäsi olet kehitellyt.

Jos mieheni antaisi minulle lahjaksi matkan, niin en todellakaan olettaisi, että hän kuuluu samaan pakettiin. Yhteiset reissut on yhteisiä, lahjat on vain lahjansaajalle. Vai käyttääkö miehesi myös lahjaksi antamaansa hajuvettäsi?

minä HALUAISIN lähteä sen mieheni, parhaan ystäväni, suuren rakkauteni, kanssa reissuun. Sinä et. Mieti joskus miksi.



Ja hyvää yötä minun puolestani.

että hieno ele, valitettavasti ajoitus mättää ihan liian pahasti. Jos parisuhde päättyy siihen, että ei lähde miehen kanssa vastentahtoisesti reissuun, niin ei se ole kovin kaksinen parisuhde sitten ollutkaan.

minä HALUAISIN lähteä sen mieheni, parhaan ystäväni, suuren rakkauteni, kanssa reissuun. Sinä et. Mieti joskus miksi. Ja hyvää yötä minun puolestani.

mukavaa, jos edes sinä olet menossa. Mutta meidän eromme on varmaan juuri tuossa, sinä haluat mennä miehesi kanssa, minä en häntä rakasta.

Valitettvasti omassa ystäväpiirissäni useimmat eronneet parit ovat olleet näitä " parisuhdetta ahkarasti hoitavia " meneviä pareja kun taas yllättävän monipari, jolla ei ole ollut juurikaan sitä kahdesnkeskeistä aikaa ovat pysyneet yhdessä.

joka olisi sanonut, että ap roikkuu liikaa lapsessa ja nyt siitä tulee loppu, niin kaikki olisivat ilmaisseet ap:lle, että älä lähde, ei ole pakko totella. Mutta kun sen matkan ostaa mies, joka ei kysele päämäärätoivetta, ajankohtaa tai muutakaan, niin naisen tulisi olla yhtä auvoa ja kiitollisuutta, kun se mies ihan itse matkan varasi. Viis siitä, että ei tajunnut ottaa huomioon muuta kuin itsensä.

Näin me naiset toimimme, miehen talutusnuorassa kauhuissamme siitä, että se jättää, jos sitä ei tottele.

Valitettvasti omassa ystäväpiirissäni useimmat eronneet parit ovat olleet näitä " parisuhdetta ahkarasti hoitavia " meneviä pareja kun taas yllättävän monipari, jolla ei ole ollut juurikaan sitä kahdesnkeskeistä aikaa ovat pysyneet yhdessä.

joka olisi sanonut, että ap roikkuu liikaa lapsessa ja nyt siitä tulee loppu, niin kaikki olisivat ilmaisseet ap:lle, että älä lähde, ei ole pakko totella. Mutta kun sen matkan ostaa mies, joka ei kysele päämäärätoivetta, ajankohtaa tai muutakaan, niin naisen tulisi olla yhtä auvoa ja kiitollisuutta, kun se mies ihan itse matkan varasi. Viis siitä, että ei tajunnut ottaa huomioon muuta kuin itsensä. Näin me naiset toimimme, miehen talutusnuorassa kauhuissamme siitä, että se jättää, jos sitä ei tottele.

Oma äitini kuuluu siihen osaan ihmisiä, joiden parisuhde vaati jatkuvaasti ja toistuvasti useita viikon mittaisia hoitolomia ilman lapsia ja arjen vaateita. Lapset ja arjen vaateet tosin kävivät ädiilleni raskaaksi jo parin tunnin kotona olonkin aikana, ja sitä sai sitten kuullakin. No, niitä isäpuoliakin mulla ehti ensimmäisen 18 ikävuoteni aikana olemaan kymmenkunta. Ystäväpiirissä tuntuu olevan samoin - ne, jotka reissaavat ja hoitavat parisuhdettaan pitkiä pätkiä ihan kahdestaan, eivät sitten osaakaan siinä arjessa olla, ja lähdetään lätkimään ennen pitkää.

Minä ja mieheni taas kuulumme niihin pariskuntiin, joilla ei ole mitään mahdollisuutta hoitaa parisuhdettaan ihan kahdestaan. Ei ole hoitajia, jotka ottaisivat lapsemme edes tunniksi hoitoon, saati viikoksi, eikä kumpikaan meistä tienaa sellaisia summia, joilla palkkaisi MLL:n hoitajan ympärivuorokautisesti viikoksi. Tottakai lasten nukkuessa on aikaa, mutta lapset ovat aika huonounisia, joten siinäkin on aina se varaus, että se "parisuhdeaika" tullaan keskeyttämään.

Kyllähän se ottaa päähän, ja tekisi mieli saada joskus edes pari tuntia sellaista aikaa, ettei ole mitään riskiä keskeyttämisestä, että voisi vain keskittyä siihen "parisuhdeaikaan". Mutta kun sellaista aikaa ei ole eikä tule vielä moneen vuoteen, niin tällä mennään. On ehkä meidän parisuhteemme onni, etten minä ole koskaan onnistunut täysin sujahtamaan mihinkään pullantuoksuisen mamman rooliin, vaan kun äiti-, kotityö- ja arkimittarit tulevat täyteen, lentää pullat seinälle ja kehotan perhettä huolehtimaan omista sotkuistaan, ja painun itse pihalle. Viimeistään tässä vaiheessa mies muistaa, etten minä ole pelkästään äiti, ja illalla lasten nukkuessa juodaan punaviinilasilliset kynttilöiden valossa ihan omassa olohuoneessa.

Kuopus ei ole ollut koskaan kokonaista yötä poissa kotoa. Mummojen ja isoveljen kanssa on ollut joskus 2v iässä kaksiyötä kotona ilman vanhempia ja silloinkin oli itkettänyt aina nukkumaan mennessä.



Nyt kolmen iässä koetettiin kerran viedä mummolaan yökylään mutta haettiin kesken yötä pois kun itki vain herättyään yöllä mummolassa. Saatiin olla kuitenkin vanhemmat puolitoista vuorokautta kaksistaan kotona paitsi että tuo kuopus kävi nukkumassa aamuyön meidän kanssa ja vietiin sitten aamusta taas mummolaan. Meidän kuopus ei kyllä selviäisi kovinkaan hyvin tuollaisesta viikon erosta. En kyllä hennoisi edes kokeilla jos ei ole ehdottomasti pakko.



Minä en suostuisi tuollaiselle reissulle. Vaikka heti voin lähteä vaikka kahdeksi yöksi reissuun miehen kanssa jonnekkin mistä pääsee tarvittaessa takaisin kotiin (ei siis laivalle tai vastaavaan johtuen siitä että molemmilla lapsilla sairauksia ja toinen saa välillä vaikeita kohtauksia jolloin haluan päästä parissa tunnissa apuun tarpeen vaatiessa).



Viimeksi tälläviikolla saatiin molemmat lapset yhtäaikaa pariksi tunniksi hoitoon ja vietettiin kivaa kahden keskistä aikaa. Minusta se on paljon mukavampaa kuin yksi pitkä loma kerran vuodessa erossa lapsista ja turhaa ikävöintiä ja itkua. Mutta jokainen tavallaan.



Ja minä rakastan miestä ja haluan olla hänen kanssaan. Mutta rakastan myös lapsiani enkä halua heille kohtuuttomasti ikävää. Enkä itseleni. Onneksi meille sopii tuollaiset lyhyemmät irtiotot.



Itse yrittäisin ap:n tilanteessa puhua jos vaikka saisi vielä muutettua loman niin että lapset mukaan tai ainakin pienempi. Ja sitten viettäisitte mukavia kahdenkeskisiä iltoja lapsen jo nukkuessa. Ja pitkin vuotta kotona jos vaikka löytäisitte luotettavan lapsenvahdin läheltä kotianne jonka palkkaisitte säännöllisesti hoitamaan lapsianne niin tottuisivat olemaan hänen kanssaan.



Tsemppiä ap.

Tuskin kukaan niin masokisti on, että nauttii itkusta ja ikävästä. Joka ilta jos soittaa reissusta kotiin, saa sitten itkeä lasta ja ikävää koko yön. Miehellähän ei ole ikävä kotiin, hänhän ei lapsista niin isosti välitä.

Jos ei ole masokisti, ei soita iltaisin. Tämähän on sääntö numero 1! Lapselle soitetaan, jos soitetaan, aamulla tai päivällä.

Joo-o. Kyllä elämä on vaikeaa... kun sen sellaiseksi oikein haluaa tehdä... Ap ei muuten moittinut miestään millään lailla, mikä näyttää näiltä haukkujilta täysin jääneen huomiotta.

Sinänsä ymmärrän molempia puolia asiasta, mutta lähtisin ap:n asemassa reissuun.

Joku koko ajan kommentoi, että ap:n kannattaisi ottaa pienin lapsi mukaan, mutta minusta se on huonoin vaihtoehto jättää toinen lapsi kotiin.

Yksi vaihtoehto, mikä ei varmaan onnistu lyhyellä varoitusajalla, olisi ottaa lomalle mukaan sekä lapset että lapsille hoitaja.

Minusta ap:n tapauksessa ei välttämättä ole kyse parisuhteesta lainkaan vaan miehestä, joka antaa vaimolleen lahjaksi !!! kahdenkeskisen loman eli suomennettuna ei lahjaa lainkaan. Miten loukkaavaa on vaimoa kohtaan nimetä tuo matka lahjaksi, vaikka erittäin hyvin tietää, että puolisolle matkalle lähtö on pelkkää tuskaa.

Sinusta esim. viikon ulkomaanmatka, hinta vaikkapa pari tonnia, ei ole lahja lainkaan?

Minäpä kerron oman näkemykseni. Useimmat tuntemani kotiäidit valittavat arjen raskautta melkein taukoamatta. Todennäköisesti ap:kin on antanut ymmärtää, että on uupunut ja kaipaisi hengähdystaukoa. Mies on siis yrittänyt tarjota viikon ihanaa lepolomaa kahdestaan. Miehille voi olla vaikeaa ymmärtää, miten (liiankin) kiinni äidit lapsissaan ovat, hehän ovat alun alkaenkin erossa vastasyntyneistä (isyysloma vain muutama hassu viikko jne). Ja 3-vuotias ei tosiaan ole enää mikään vauva! Tdennäköisesti hoitokin on järjestetty jonkun tutun ja luotettavan henkilön kautta.

Se, miten tästä saatiin vielä joku esineellistämis/alistamiskeskustelu, on käsityskykyni ulkopuolella.

Terveisin nainen joka lähtisi kirkuen tuollaiselle matkalle

Tässä ap:n viestissähän on suurin kynnys siinä ettei lapsi ole aiemmin ollut hoidossa ja nyt sitten repäistäisiin parin viikon varoitusajalla liki viikoksi sieltä "äidin helmoista". Olisi miehen pitänyt keskustella vaimonsa kanssa että haluaa lomalle kahdestaan eikä vain ostaa matkaa. Silloin olisi voinut rauhassa totuttaa lapsen jo etukäteen erossa oloon. Ap:n tapauksessa sekin olisi ilmeisesti ollut hankalaa kun tukiverkkoa ei lähistöllä ole, mutta jos ehtisi tässä ajassa edes pari yökyläilyä järjestää niin se voisi jonkin verran auttaa. Jos ne menee huonosti ja aiheuttaa kovaa ahdistusta niin miettisin tosissani uskaltaako matkalle lähteä. Lapsia on erilaisia ja ainakin omani on tosi herkkä ja mm. päiväkotiin lähtö aiheutti hänelle niin kovan ahdistuksen että hänelle ilmaantui mm. tic-oireita joita on vieläkin. Edelleen mietin olisiko päiväkotiin pitänyt totuttaa vieläkin hitaammin. Nyt kävimme päiväkodissa leikkimässä noin 5krt ennen kun ekat puolikkaat hoitopäivät alkoivat ja viikon päästä 7-8h päivät.

Itse lähtisin lomalle onnesta kiljuen. En ole saanut olla miehen kanssa kahden missään 8 vuoteen, mitä nyt ehkä kerran vuodessa ollaan päästy yhdessä syömään ravintolaan... Lomilla on aina olleet lapset mukana ja ovat tykänneet aina kovasti, mutta olisi se mukavaa joskus päästä kahdenkin lomalle.



No, ehkä 10 vuoden päästä jos hengissä vielä ollaan ja rahaa riittää...

ap:han sanoi, että käytännön pakosta lapsi ei ole ollut erossa hänestä, kun mies on pitkät päivät töissä.

Ja ongelmahan on just tuo, että 3-vuotiasta ei voi yhtäkkiä laittaa hoitoon viikoksi, kun ei ole ollut edes yötä erossa äidistä. Eri asia jos lapsi on ollut aiemmin paljon hoidossa.

Kyse ei ole mistään lastenhoitotaitojen epäilemisestä (tai ei olisi minun puoleltani, ap:sta en tiedä), vaan siitä, että kehityspsykologinen tieto ja lastenpsykiatrien ja -psykoterapeuttien käytännön työssä kokoama tieto viittaa siihen, että pienelle lapselle on vahingollista olla pitkään erossa ensisijaiseksi muodostuneesta hoitajastaan. Kuinka pitkään tarkalleen, sitä ei kukaan varmasti tiedä (ja lasten välillä on varmasti eroja tässä), mutta tuo 1 vrk/ikävuosi 7 ikävuoteen saakka on jonkinlainen karkea sääntö, joka on muodostunut ao. tietojen ja kokemuksen perusteella.

Parisuhteeseen kuuluvat toki kompromissit (=kumpikin puoliso tekee joskus toisen mieliksi tinkien omista haluistaan), mutta vanhemmuuteen ei (lapsen olennaisista tarpeista ei tingitä vanhempien tarpeiden hyväksi).

Ap:n mies (jos hän se matkan varasi) ei toki ole mikään törkykasa vaan matkan varaaminen oli kiva ja arvostettava juttu. Mutta mielestäni on ihan aiheellinen pelko, että tuo ero on ap:n tapauksessa hänen kuopukselleen vahingollista (joka tapauksessa pitkä aika 3-vuotiaalle + lisäksi kun ei ole ollut hoidossa ennen). Tämä mahdollisuus painaa mielestäni enemmän kuin parisuhteen "huonontuminen" - kuten joku sanoi, suhde ei voi riippua yhdestä matkasta.

Oli jo varannut kaikki valmiiksi jne. vai? Silti yrittäisin ottaa kyllä lapset mukaan, tai ainakin nuoremman. Minkä ikäinen vanhempi lapsi on?? Kokisin että tuommoinen parisuhdeloma ei oikein toimi, kun toinen "pakotetaan" lähtemään. Lomaa voisi teille olla sekin, että on vain nuorempi lapsi mukana. Koen kyllä että muutenkin liian shokkihoitoa lapselle, jos ei ikinä ole ollut edes yhden yön yli ilman äitiä. Tosi kurjaa jos matka jo varattu eikä voi perua - lahjan antaja,siis mies?, olisi kyllä vähän voinut ajatella pidemmälle tai kysellä etukäteen...

kun miehenä luen ap:n ahdistusta ja muutamaa muuta viestiä, että onpa ihme mies, kun ei ymmärrä että vaimo haluaa olla vielä (3 vuotta?) symbioosissa lapsen kanssa tai vähintäänkin lapset pitää ottaa mukaan parisuhdelomalle (siis parisuhdelomalle).

Kyseisen "miehen nöyryyttämisen" kokeneena voin kertoa, että jos ap. haluaa tehokkaasti tuhota avioliittoa, niin tuo on juuri oikea asenne ja tapa. Matkalle vastahankaan/väkisin, epäillään isovanhempien tms lastenhoitotaitoja ja skitsoillaa muutenkin asiasta, pääasia, että osoitat miehelle miten vastenmielistä matkalle lähtö miehen kanssa on.

Itse olen vielä naimisissa saman naisen kanssa, mutta olen varma, ettei vaimoni ole tajunnut, mitä tuhoa hän on tehnyt parisuhteelle, kun kaikki lapsiperheen arjen koettelemukset ja hankaluudet (ja jotka kyllä jaksetaan myös kaataa miehen niskaan) voittavat 100-0 romanttisen loman oman miehen kanssa. Se kuulkaa syö ja syvältä. Ja kun tunne uudistetaan järjestelmällisesti esim. viiden vuoden aikana niin ah mitä herkkua parisuhteelle.

Eli ap.:n mies on sika, kun on odottanut vain kolme vuotta, että on järjestänyt itselleen ja vaimolle loman. Ihan kahdestaan vielä, ilmiselvä täysi törkykasa koko mies. Kaikkea ne vaimoraukat saavat kestää.

Nyt ap. vaan hammasta purren totuttautumaan ajatukseen, että loma ilman lapsia aviomiehen kanssa odottaa ja matkasta haaveilemaan. Parisuhde on kompromissien tekoa ja jos/kun mies on jo kolme vuotta ottanut arkea vastaan sinun ehdoilla niin kyllä yksi viikko pitää antaa miehelle takaisin.

Ja ilman lapsia. Jos mies olisi halunnut lapset mukaan niin sitten matka olisi koko perheelle. Kun viikon lusit, niin jäljelle jää vieä 348 päivää vuodessa, jossa voit suorittaa arkea lasten kanssa ja heittää miehen nurkkaan.

Ja miesnäkökulma on, että ei toi ihan tervettä ole, jos lapsi on kolme vuotta, eikä äiti ole kyennyt olemaan lapsestä yhtään erossa. Kännykät ja webit ja skypet on olemassa, jos äidin hyvinvointi vaatii kommunikaatiota loman aikana. Jos lapsi on terve, niin se kyllä tuon ajan pystyy olemaan erossa vanhemmistaan. Se on fakta. Ja kun äiti on täysi-ikäinen, niin pitäisi pystyä äidinkin, vaikka se tässä taitaa olla se ongelma.

Onneksi on aikuinen mies, joka nauttii myös perheestä. Ei niin, että lapset on naisen lapsia ja sitten vaimon pitää lähteä pois, että voi antaa siivun miehelle.

viikkoa, jos mies/nainen haluaa yhden viikon olla jossain puolisonsa kanssa ilman lapsia, niin silloinko ei nauti perheestä? Ei taas voi kun nauraa näille jutuille:DD

Tämä ketju pitäisi olla pakollista luettavaa miehille, ennen kuin mies ryhtyy lapsen tekoon.



Selviäisi etukäteen, mitä naiset oman katsantokannan mukaan perustellusti odottavat miehiltä ja miten vaimo pahimmillaan muuttuu aivan eri persoonaksi kuin minkä kanssa ollaan menty naimisiin ja jonka kanssa on sitä lasta tehty. Että mitä on odotettavissa iloisen lapsenteon ja iloisen odotusajan jälkeen 7-10 vuotta, ehkä loppuelämän.



Ja ketjun pitäisi olla pakollista luettavaa myös naisille ennen ensimmäisen lapsen tekoa.

Odotitteko itsenne muuttuvan miehillenne katkeriksi arjensuoritusmarttyyreiksi? Odotettiko, että teistä tulee perheumpioäitejä? Väitän, että jotkut muutokset ovat tulleet äideillekin yllätyksenä eivätkä ne kaikki ole olleet pelkästään positivisia.



Tämä ketjuhan on muuttunut ap:n varsinaisen jutun yli ja ohi sukupuolten väliseksi sodaksi.



Älyllisesti pystyn ymmärtämään ap:n tuskan, mutta en todellakaan sitä, että muut kommentoijat kuin ap maalaavat ap:n miehestä itsekkään paskiaisen kuvaa. En älyllisesti enkä varsinkaan tunnetasolla.



Tietysti jokainen kommentoija projisoi omia angstejaan tänne ja maalailee omaa elämäänsä. Ei käy kateeksi monen naiskommentoijan miehiä. Oma suhteellinen asema on hieman parentunut. Ei oma eukko sentään noin lapsiriippuvainen ole.



Vaikka miten on julistettu, että minun mieheni ei halua lähteä minun kanssani lomalle vaan aina vaan perheen kanssa, niin en tuota usko. Kukapa mies ei olisi tehnyt välttämättömyydestä hyvettä. Tuolla naisten asenteella ja sielunrakenteella ei ole ollut koskaan sitä oikeaa mahdollisuutta "parisuhdelomalle".



Mutta summa summarum. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että useassa tapauksessa pienemmän pahan mies tekee, jos lähtee lomalle ilman vaimoa/äitiä ja siis lähtee omalle lomalle miesporukassa. Loppupelissä vaimo skitsoilee vähemmän siitä kuin että vaimo tulisi matkaan. Tietysti paskaahan siitä tulisi ja paljon, mutta siinä ei poljettaisi naisten ihmisoikeuksia eikä pakotettaisi mihinkään mitä nainen ei halua.

Ja eihän sillä ole juuri väliä, onko se mies sen "kaksi tuntia" pois arjesta kun ei sillä tunnu ole mitään merkitystä muutenkaan näille äideille/vaimoille. Lapset eivät varmasti huomaa edes miehen poissaoloa. Ja mikä parasta, äiti saa olla senkin ajan lasten kanssa 24/7, joka on hänen ykkösprioriteettinsa.



Kärjistystähän tämä loppukanneeti on, mutta kun tuntuu nuo "ap:n mies ja miehet ylipäätään on sikoja" kirjoittajat tuntuvat olevan ihan tosissaan tosissaan noissa jutuissaan. Naisten sekoilut menevät vuoden pari synnytyksestä hormonien piikkiin, sen pystyy mies kun mies vielä ymmärtämään, mutta 7-10 vuoden skitsoilut alkavat olla jo pysyvviä luonteenpiirteitä.

Sinunkin on ehkä jo aika huomata, että elämästä voi ja saa nauttia myös ilman lapsia. En haluaisi kuulostaa ilkeältä palstariivinraudalta, mutta jos lapsesi ei ole epänormaalin riippuvainen sinusta, hän kestää sen kyllä. Ja vaikket sitä uskoisikaan, parisuhdekin tarvitsee edes joskus kunnolla kahdenkeskistä aikaa, kun se kerran on mahdollista, vai pelkäätkö ettet tule enää kahdestaan toimeen miehesi kanssa?

ja yhdyn edellisen miehen kirjoitukseen. Itse siis olen nainen ja äiti. Tässä on ylipäätään menty ap-aiheesta ohi niin että vinkuu, ja millä tavalla. Monen mielestä tosiaan on niin, että mies on itsekäs sika teki niin tai näin.



AP:n tilanteeseen kommentoisin sen verran, että ymmärrän hyvin ap:n ahdistuksen. Ainoa virhe mitä mies tässä on tehnyt, on se, että hän on etukäteen KYSYMÄTTÄ varannut viikon loman. Se on pitkä aika ensimmäiseksi irtiotoksi jos ap ei ole ollut kahta tuntia pidempään erossa lapsista. Pitkä viikonloppu olisi ollut parempi vaihtoehto.



Mutta siinä ei tosiaankaan ole mitään pahaa, että mies ajattelee myös itseään, vaimoaan ja parisuhdettaan. Vaimo voi osoittaa väsymisen merkkejä jotenka mies on halunnut tarjota hänelle breikin arjesta. Hyi hyi, onpa kamalaa, tuntuu moni täällä ajattelevan.



Ja hyi hyi, seksiäkin saattaa joutua harrastamaan, tuntuu moni täällä ajattelevan. Ihan kuin se sekstaaminen olisi naiselle automaattisesti jokin pakkopulla. Voi olla monille yllätys, että kaikissa liitoissa ei niin ole.



Menkkoihin vedotaan ja siihen, että tyhmä itsekäs mies ei edes kuukautiskierron tilaa tajunnut ottaa selville. Hyi mikä sika!



Mies on tehnyt virheen tässä. Ja se on se, että hän ei ole etukäteen konsultoinut asiasta vaimon kanssa. Mutta ajatuksena miehen teko on minusta ihana.



Myös minä säälin teitä ja teidän miehiänne ja liittojanne, jotka osaa kaivaa tästä miehen teosta pelkkää itsekkyyttä, naisen alistamista ja ties mitä paskaa. Itsekäs teko mieheltä olisi ollut ilmoittaa vaimolle, että "kerroinko jo, että lähden kavereiden kanssa sukeltelemaan viikoksi tuossa piakkoin. Että pärjäilkää".

SE olisi ollut itsekästä.

minä pääsisin miehen kanssa kaksin lomalle, ja olisin lähtenyt varmasti jos olisin päässyt. Kumpikin lapsistani on suht itsenäinen eikä koskaan ole roikkunut minussa (kun on ollut isä, mummo ja hoitotätiä ja setiäkin roikuttaviksi), joten varmasti olisivat pärjänneet 3-vuotiaina viikon ilman vanhempiakin, mutta meilläpä ei ole ollut ketään jonka hoitoon olisi lapset voinut jättää.