Sain joululahjaksi parisuhdelomamatkan mutta en haluaisi lähteä.

Halua puhua, puhua ja puhua, käydä läpi kaikki mahdolliset ongelmat jne. ihan pohjamutia myöten. kerro miehelle, että nyt kun on aikaa, käsitellään kaikki. Ja sitte käytte läpi kaiken, jokaisen loukkauksen jne.



Yöt nukut eri vuoteessa kuin mies, koska et halua seksillä pilata parisuhteesta puhumista. Pari terapiakirjaa kannattaa myös ottaa mukaan,



Jos halutaan olla parisuhdelomalla niin sitten ollaan, ja siihen kuuluu keskustelu ja tunteista puhuminen. Kukaan terve mies ei sitä kestää päivää kauempaa.

Tämä ketju pitäisi olla pakollista luettavaa miehille, ennen kuin mies ryhtyy lapsen tekoon. Selviäisi etukäteen, mitä naiset oman katsantokannan mukaan perustellusti odottavat miehiltä ja miten vaimo pahimmillaan muuttuu aivan eri persoonaksi kuin minkä kanssa ollaan menty naimisiin ja jonka kanssa on sitä lasta tehty. Että mitä on odotettavissa iloisen lapsenteon ja iloisen odotusajan jälkeen 7-10 vuotta, ehkä loppuelämän. Ja ketjun pitäisi olla pakollista luettavaa myös naisille ennen ensimmäisen lapsen tekoa. Odotitteko itsenne muuttuvan miehillenne katkeriksi arjensuoritusmarttyyreiksi? Odotettiko, että teistä tulee perheumpioäitejä? Väitän, että jotkut muutokset ovat tulleet äideillekin yllätyksenä eivätkä ne kaikki ole olleet pelkästään positivisia. Tämä ketjuhan on muuttunut ap:n varsinaisen jutun yli ja ohi sukupuolten väliseksi sodaksi. Älyllisesti pystyn ymmärtämään ap:n tuskan, mutta en todellakaan sitä, että muut kommentoijat kuin ap maalaavat ap:n miehestä itsekkään paskiaisen kuvaa. En älyllisesti enkä varsinkaan tunnetasolla. Tietysti jokainen kommentoija projisoi omia angstejaan tänne ja maalailee omaa elämäänsä. Ei käy kateeksi monen naiskommentoijan miehiä. Oma suhteellinen asema on hieman parentunut. Ei oma eukko sentään noin lapsiriippuvainen ole. Vaikka miten on julistettu, että minun mieheni ei halua lähteä minun kanssani lomalle vaan aina vaan perheen kanssa, niin en tuota usko. Kukapa mies ei olisi tehnyt välttämättömyydestä hyvettä. Tuolla naisten asenteella ja sielunrakenteella ei ole ollut koskaan sitä oikeaa mahdollisuutta "parisuhdelomalle". Mutta summa summarum. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että useassa tapauksessa pienemmän pahan mies tekee, jos lähtee lomalle ilman vaimoa/äitiä ja siis lähtee omalle lomalle miesporukassa. Loppupelissä vaimo skitsoilee vähemmän siitä kuin että vaimo tulisi matkaan. Tietysti paskaahan siitä tulisi ja paljon, mutta siinä ei poljettaisi naisten ihmisoikeuksia eikä pakotettaisi mihinkään mitä nainen ei halua. Ja eihän sillä ole juuri väliä, onko se mies sen "kaksi tuntia" pois arjesta kun ei sillä tunnu ole mitään merkitystä muutenkaan näille äideille/vaimoille. Lapset eivät varmasti huomaa edes miehen poissaoloa. Ja mikä parasta, äiti saa olla senkin ajan lasten kanssa 24/7, joka on hänen ykkösprioriteettinsa. Kärjistystähän tämä loppukanneeti on, mutta kun tuntuu nuo "ap:n mies ja miehet ylipäätään on sikoja" kirjoittajat tuntuvat olevan ihan tosissaan tosissaan noissa jutuissaan. Naisten sekoilut menevät vuoden pari synnytyksestä hormonien piikkiin, sen pystyy mies kun mies vielä ymmärtämään, mutta 7-10 vuoden skitsoilut alkavat olla jo pysyvviä luonteenpiirteitä.

Mee vetää vaikka uudenvuodenkännit ja ostamaan matka omalle muijalles - jos sulla sellaista enää on.

Täällä moni varmaan miettii asiaa omista lähtökohdistaan ja voisi olla helppokin lähteä jos lapset ovat tottuneet olemaan hoidossa. Pelkästään se että lapsi on päiväkodissa niin asiahan on jo ihan eri (toki silti voi ikävöidä iltaisin ja viikonloppuna), mutta jos on pääasiallisesti 24/7 äidin kanssa tukiverkon puutuessa, niin kynnys lähteä on varmasti suuri kun kotiin jää lapsi jolle se on mullistava asia. Valitettavasti siitä voi jäädä jälkiä jos perusturvallisuus järkkyy.

ap:han sanoi, että käytännön pakosta lapsi ei ole ollut erossa hänestä, kun mies on pitkät päivät töissä.

Ja ongelmahan on just tuo, että 3-vuotiasta ei voi yhtäkkiä laittaa hoitoon viikoksi, kun ei ole ollut edes yötä erossa äidistä. Eri asia jos lapsi on ollut aiemmin paljon hoidossa.

Kyse ei ole mistään lastenhoitotaitojen epäilemisestä (tai ei olisi minun puoleltani, ap:sta en tiedä), vaan siitä, että kehityspsykologinen tieto ja lastenpsykiatrien ja -psykoterapeuttien käytännön työssä kokoama tieto viittaa siihen, että pienelle lapselle on vahingollista olla pitkään erossa ensisijaiseksi muodostuneesta hoitajastaan.

Parisuhteeseen kuuluvat toki kompromissit (=kumpikin puoliso tekee joskus toisen mieliksi tinkien omista haluistaan), mutta vanhemmuuteen ei (lapsen olennaisista tarpeista ei tingitä vanhempien tarpeiden hyväksi).

Ap:n mies (jos hän se matkan varasi) ei toki ole mikään törkykasa vaan matkan varaaminen oli kiva ja arvostettava juttu. Mutta mielestäni on ihan aiheellinen pelko, että tuo ero on ap:n tapauksessa hänen kuopukselleen vahingollista (joka tapauksessa pitkä aika 3-vuotiaalle + lisäksi kun ei ole ollut hoidossa ennen). Tämä mahdollisuus painaa mielestäni enemmän kuin parisuhteen "huonontuminen" - kuten joku sanoi, suhde ei voi riippua yhdestä matkasta.

Millainen on heidän miehen osa perheessä? Mies tuntuu olevan pakollinen paha, jota nyt on vaan pakko sietää, että perhe tulee taloudellisesti toimeen. Seksiinkin pitäisi joskus suostua, huh huh. Tämä varmaan kuvastaa monen suomalaisen avioliiton tilaa.



Meillä minä olen lähdössä elämäni ensimmäistä kertaa viikoksi pois kotoa. Mies jää kotiin lasten kanssa, käy töissä, mutta muuten hoitaa arjen sinä aikana. Koska tämä oli ainutlaatuinen tilaisuus ja työmatkani päättyy perjantaina, ehdotin miehelle, että hän tulisi viikonlopuksi samaan paikkaan ja saisimme vietää viikonlopun kahdestaan. Olemme aiemmin n. kerran vuodessa olleet poissa yhden yön ilman lapsia.



Ikävöin varmaan lapsia ja ehkä lapsetkin minua, mutta uskon, että meillä tulee olemaan ikimuistoinen viikonloppu miehen kanssa. Pienin lapsista on 4-vuotias.

Hei oikeesti, pointtisi tuli kyllä selväksi, mene nyt jo pois, KIITOS!!! Tämä ketju pitäisi olla pakollista luettavaa miehille, ennen kuin mies ryhtyy lapsen tekoon. Selviäisi etukäteen, mitä naiset oman katsantokannan mukaan perustellusti odottavat miehiltä ja miten vaimo pahimmillaan muuttuu aivan eri persoonaksi kuin minkä kanssa ollaan menty naimisiin ja jonka kanssa on sitä lasta tehty. Että mitä on odotettavissa iloisen lapsenteon ja iloisen odotusajan jälkeen 7-10 vuotta, ehkä loppuelämän. Ja ketjun pitäisi olla pakollista luettavaa myös naisille ennen ensimmäisen lapsen tekoa. Odotitteko itsenne muuttuvan miehillenne katkeriksi arjensuoritusmarttyyreiksi? Odotettiko, että teistä tulee perheumpioäitejä? Väitän, että jotkut muutokset ovat tulleet äideillekin yllätyksenä eivätkä ne kaikki ole olleet pelkästään positivisia. Tämä ketjuhan on muuttunut ap:n varsinaisen jutun yli ja ohi sukupuolten väliseksi sodaksi. Älyllisesti pystyn ymmärtämään ap:n tuskan, mutta en todellakaan sitä, että muut kommentoijat kuin ap maalaavat ap:n miehestä itsekkään paskiaisen kuvaa. En älyllisesti enkä varsinkaan tunnetasolla. Tietysti jokainen kommentoija projisoi omia angstejaan tänne ja maalailee omaa elämäänsä. Ei käy kateeksi monen naiskommentoijan miehiä. Oma suhteellinen asema on hieman parentunut. Ei oma eukko sentään noin lapsiriippuvainen ole. Vaikka miten on julistettu, että minun mieheni ei halua lähteä minun kanssani lomalle vaan aina vaan perheen kanssa, niin en tuota usko. Kukapa mies ei olisi tehnyt välttämättömyydestä hyvettä. Tuolla naisten asenteella ja sielunrakenteella ei ole ollut koskaan sitä oikeaa mahdollisuutta "parisuhdelomalle". Mutta summa summarum. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että useassa tapauksessa pienemmän pahan mies tekee, jos lähtee lomalle ilman vaimoa/äitiä ja siis lähtee omalle lomalle miesporukassa. Loppupelissä vaimo skitsoilee vähemmän siitä kuin että vaimo tulisi matkaan. Tietysti paskaahan siitä tulisi ja paljon, mutta siinä ei poljettaisi naisten ihmisoikeuksia eikä pakotettaisi mihinkään mitä nainen ei halua. Ja eihän sillä ole juuri väliä, onko se mies sen "kaksi tuntia" pois arjesta kun ei sillä tunnu ole mitään merkitystä muutenkaan näille äideille/vaimoille. Lapset eivät varmasti huomaa edes miehen poissaoloa. Ja mikä parasta, äiti saa olla senkin ajan lasten kanssa 24/7, joka on hänen ykkösprioriteettinsa. Kärjistystähän tämä loppukanneeti on, mutta kun tuntuu nuo "ap:n mies ja miehet ylipäätään on sikoja" kirjoittajat tuntuvat olevan ihan tosissaan tosissaan noissa jutuissaan. Naisten sekoilut menevät vuoden pari synnytyksestä hormonien piikkiin, sen pystyy mies kun mies vielä ymmärtämään, mutta 7-10 vuoden skitsoilut alkavat olla jo pysyvviä luonteenpiirteitä.

Mee vetää vaikka uudenvuodenkännit ja ostamaan matka omalle muijalles - jos sulla sellaista enää on.

Miehen kirjoitus on tosi asiallinen ja osuu kohdilleen. Luulenpa, että miehellä vaimo vielä on ja varmaan tyytyväinenkin sellainen. Mutta sun parisuhteen tilasta en menisi vakuuteen.

Tämä ketju pitäisi olla pakollista luettavaa miehille, ennen kuin mies ryhtyy lapsen tekoon. Selviäisi etukäteen, mitä naiset oman katsantokannan mukaan perustellusti odottavat miehiltä ja miten vaimo pahimmillaan muuttuu aivan eri persoonaksi kuin minkä kanssa ollaan menty naimisiin ja jonka kanssa on sitä lasta tehty. Että mitä on odotettavissa iloisen lapsenteon ja iloisen odotusajan jälkeen 7-10 vuotta, ehkä loppuelämän. Ja ketjun pitäisi olla pakollista luettavaa myös naisille ennen ensimmäisen lapsen tekoa. Odotitteko itsenne muuttuvan miehillenne katkeriksi arjensuoritusmarttyyreiksi? Odotettiko, että teistä tulee perheumpioäitejä? Väitän, että jotkut muutokset ovat tulleet äideillekin yllätyksenä eivätkä ne kaikki ole olleet pelkästään positivisia. Tämä ketjuhan on muuttunut ap:n varsinaisen jutun yli ja ohi sukupuolten väliseksi sodaksi. Älyllisesti pystyn ymmärtämään ap:n tuskan, mutta en todellakaan sitä, että muut kommentoijat kuin ap maalaavat ap:n miehestä itsekkään paskiaisen kuvaa. En älyllisesti enkä varsinkaan tunnetasolla. Tietysti jokainen kommentoija projisoi omia angstejaan tänne ja maalailee omaa elämäänsä. Ei käy kateeksi monen naiskommentoijan miehiä. Oma suhteellinen asema on hieman parentunut. Ei oma eukko sentään noin lapsiriippuvainen ole. Vaikka miten on julistettu, että minun mieheni ei halua lähteä minun kanssani lomalle vaan aina vaan perheen kanssa, niin en tuota usko. Kukapa mies ei olisi tehnyt välttämättömyydestä hyvettä. Tuolla naisten asenteella ja sielunrakenteella ei ole ollut koskaan sitä oikeaa mahdollisuutta "parisuhdelomalle". Mutta summa summarum. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että useassa tapauksessa pienemmän pahan mies tekee, jos lähtee lomalle ilman vaimoa/äitiä ja siis lähtee omalle lomalle miesporukassa. Loppupelissä vaimo skitsoilee vähemmän siitä kuin että vaimo tulisi matkaan. Tietysti paskaahan siitä tulisi ja paljon, mutta siinä ei poljettaisi naisten ihmisoikeuksia eikä pakotettaisi mihinkään mitä nainen ei halua. Ja eihän sillä ole juuri väliä, onko se mies sen "kaksi tuntia" pois arjesta kun ei sillä tunnu ole mitään merkitystä muutenkaan näille äideille/vaimoille. Lapset eivät varmasti huomaa edes miehen poissaoloa. Ja mikä parasta, äiti saa olla senkin ajan lasten kanssa 24/7, joka on hänen ykkösprioriteettinsa. Kärjistystähän tämä loppukanneeti on, mutta kun tuntuu nuo "ap:n mies ja miehet ylipäätään on sikoja" kirjoittajat tuntuvat olevan ihan tosissaan tosissaan noissa jutuissaan. Naisten sekoilut menevät vuoden pari synnytyksestä hormonien piikkiin, sen pystyy mies kun mies vielä ymmärtämään, mutta 7-10 vuoden skitsoilut alkavat olla jo pysyvviä luonteenpiirteitä.

eli jatkat miehistä ajatusmallia siitä, miten pikkuvaimon tulee ensisijaisesti huolehtia miehestään ja vasta sitten perheen jälkikasvusta. Kun mies asettaa tyänsä perheen edelle, ja siten vieraannuttaa lapset itsestään niin, että 3v ei halua kanssaan olla edes muutamaa tuntia, niin syyllinenhän on tietysti äiti. Tämä on inhalla tavalla hoitanut lapsia kotona sen sijaan että olisi panostanut kokopäiväisesti miehen hyvinvointiin.

Koko tätä ketjua ei olisi tullut, jos ap:n mies olisi kohdellut vaimoaan ihmisenä ja keskustellut yhteisestä lomasta ja sen ajankohdasta. Jostain syystä naisen mielipidettä ei tarvita, kun perheen uros päättää järjestää yllätyksen.

Viestiketju kannattaisi todella jokaisen lukea. Silloin ehkä tajuaisi sen, että miehen talutusnuorassa kulkeminen johtaa parissa vuodessa naisen kannalta erittäin surkeaan tilanteeseen eli ihmisarvonsa menettämiseen. Kannattaa opetella avaamaan se suunsa muulloinkin kuin miehen avatessa vetoketjuaan ja sanoa, mitä tässä elämässä haluaa ja mihin suostuu.

Parisuhteessa tarvitaan myös omaa aikaa, ja nyt jos koska sille olisi hyvä hetki. Mies olisi lasten kanssa, sinä lomalla. Ja myöhemmin päinvastoin.



Parisuhde, jossa mies ei anna naiselle tilaa, on yhtä kehno kuin parisuhde, jossa äiti asettaa lapset itsensä edelle.



Miehesi on omimassa sinua itselleen, kieltämässä sinulta sen, minkä itse koet tärkeäksi. Minusta se on paljon kamalampaa kuin se, että sinusta 3v on liian pieni olemaan viikkoa ilman vanhempia.



Miksi mies (aikuinen?) olisi tärkeämpi kuin pieni lapsi? Miehesi on itsekäs vaatiessaan sinua olemaan vain häntä varten, jos hän ei vastaavasti ole vain perhettä varten.

Kyllä minä siis haluaisin lähteä reissuun jos lapset vaan olisi isompia. Sellaisestahan minä olen jo pitkään haaveillut. Joku mietti että pelkäänkö etten tulekaan miehen kanssa toimeen. En ole asiaa ajatellut mutta ajatus tuntuu tosiaan oudolta että oltaisiin kahdestaan. Tiedän ettei se tulisi olemaan niin romanttista kuin haaveilisin. Sama jörö pöydän toisella puolella kuitenkin istuu joka tykkää olla itsekseen omissa ajatuksissaan.



Matkan on ostanut mieheni. En tiedä halusiko varsinaisesti aikaa kanssani, vai kiinnostiko enemmänkin itse kohde hiekkarantoineen ja helppo matkustaminen ilman lapsia. Hyvä mies ja isä hän on ja aivan ihana ajatus lähteä kahdestaan, mutta hän olisi voinut antaa matkan lahjaksi, mutta maksaa sen vasta kun kaikki on varmistunut. Niin ja kaikenlisäksi juuri laskeskelin että minulla on silloin kuukautisetkin joten mitään seksilomaa ei ole tiedossa.



ap

Parisuhde on kompromissien tekoa ja jos/kun mies on jo kolme vuotta ottanut arkea vastaan sinun ehdoilla niin kyllä yksi viikko pitää antaa miehelle takaisin. Ja ilman lapsia.

Siis täh? Eli kun eletään lapsiperheen arkea= lapset ovat samassa ilmatilassa miehen kanssa se on yhtä kuin "mies ottaa vastaan arkea vaimon ehdoilla". Ja hänet pitää palkita siitä että hän sietää omia lapsiaan? Ja kun lapsia hoitaa mummo/kummi/joku ulkopuolinen niin se on sitten elämää miehen ehdoilla? Miksi sinä et lähde lätkimään jos lasten kanssa oleminen on niin kauhea rangaistus?

Ja joo joo, tiedän että lapset pärjää yhden loman ajan ilman vanhempia, toiset hyvin ja toiset huonommin, ainoa mikä pisti silmään oli tuo "mies ottaa arkea vastaan vaimon ehdoilla". Eikös se, että ne yhteiset lapset pyörii siinä jaloissa, ole ihan yhtä lailla molempien "syy" ja aikaansaannos?

En tosin millään voi ymmärtää sitä, että 3-vuotias ei ole ollut erossa äidistään muutamaa tuntia kauempaa ja ikävöi jo kauppareissujenkin aikana äitiä. Ei kuulosta ihan normaalilta symbioosilta. Olisin kovasti huolissani. Aika raju irtiottohan tuo viikko sitten olisi.



Outoa, että jotkut ottavat sellaisen kannan, että parisuhdelomalla vain puhutaan. Totta ihmeessä sitäkin, mutta eikö teidän mielestä sitten seksin harrastaminen rauhassa kuulu parisuhteeseeen? Ikävää, jos jotkut ovat uponneet niin syvälle äitiyteen, että unohtavat olevansa puolisoita.

Halusi tosi usein lapsia hoitoon ja aina arvosteli, kuinka kuulemma murehdin liikaa lasten pärjäämistä hoidossa ja kuinka en saisi neuvoa mummoa liikaa siinä vaiheessa kun lapsia sinne vietiin. Pitäisi kuulemma ottaa rennosti ja nauttia vapaa-ajasta.



Kunnes. Miehen kaveri halusi lainata tämän prätkää päiväksi. Oli aika kokematon moottoripyörien kanssa, joten mies piti hänelle tunnin mittaisen monologin moottoripyörällä ajosta. Oli koko sen ajan mitä prätkä lainassa hermostunut ja käveli ympäri kämppää huokaillen. Illalla nukkumaan mennessä kirosi että varmaan on Jamppa naarmuttanut sitä tai ajanut päin reunavallia. Sitten tuli jampalta viesti että kiitos lainasta, pyörä on ehjänä tallissa ja huomenna tuodaan. Miehen naama levisi hymyyn ja oikein huomasi miten taakka putosi harteilta.



Opetus: miehet eivät jätä lapsia huolettomasti hoitoon siksi että olisivat niin rentoja ja positiivisia, vaan siksi että lapset eivät vaan ole heille yhtä tärkeitä kuin naisille.

antaa esim. lahjakorttina, tai mahd. pitkään valmiiksi mietittynä tms., mutta niin että voi vielä vaikuttaa ajankohtaan.



Esim. jo just tää että vaimolla kuukautiset, niin sitä ei tietty mies osannut ajatella - ja oishan vaimolla voinut olla jotain muutakin sovittua menoa, mitä ikävä perua (lääkäriaika, hammaslääkäri tms. joihin joka kunnassa pitkät jonot, tapaaminen tuttavan kanssa jonka kanssa vaikea sopia mitään, tai jotain).



Tai jos haluaa varata etukäteen, niin pitäisi sitten kyllä vähän vihjaista, että toinen tietää varautua.



Esim. mä olen antanut miehellni yllärimatkan, mutta tein senkin niin, että hän tiesi että milloin hänellä pitää olla lomaa, ja että johonkin ollaan menossa - hän pystyi siis varautumaan ja järjestämään työasiat.

Täällä kirjoittelee selvästi kahdenlaiset äidit, sellaiset onnekkaat joilla lapsi on ollut pienestä asti silloin tällöin hoidossa ja sitten ne joilla ei ole tukiverkkoa eikä lapsi ole juurikaan ollut hoidossa kuin isällään ja ymmärtävät ap:n tilanteen. Kyllähän kaikki tajuaa että 3v on pieni mutta voisi selvitä viikon erosta jos on aiemminkin ollut vaikka mummolassa viikonloppuja. Kyse on kuitenkin nyt lapsesta joka ei ole ollut erossa vanhemmistaan, tai ainakaan äidistään, eikä ole edes päiväkodissa tms. Mä luulen että tuollainen ero voisi olla tosi rankka 5-vuotiaallekin, riippuu niin lapsesta. Mm. siskoni eskarilainenkin on tosi herkkä ja kun olen ollut heillä häntä ja hänen isoveljeään nyt muutaman kerran hoitamassa viikonlopun heidän kotonaan, niin on ollut kyllä tosi kurja katsoa hänen ikäväänsä ja vastata vähän väliä kysymykseen koska äiti ja isi tulee kotiin. Aika kauhea ajatus että vanhemmat lähtisi viikoksi pois!

Esim. mä olen antanut miehellni yllärimatkan, mutta tein senkin niin, että hän tiesi että milloin hänellä pitää olla lomaa, ja että johonkin ollaan menossa - hän pystyi siis varautumaan ja järjestämään työasiat.

Tämä olisi jo kiva yllätys että kohde vaikka selviäisi lentokentällä. Sen verran pitäisi ehkä myös ainakin äidille vihjata ettei kotiin sitten pääse kuin vasta paluupäivänä, eli ei olla läheisessä kylpylässä.

[/quote]

Mee vetää vaikka uudenvuodenkännit ja ostamaan matka omalle muijalles - jos sulla sellaista enää on.

[/quote]

Vaimon komennosta eilen ostettu kuoharit, (itselle ei niin olisi ollut väliä, mutta ei se vaimo varmaan minua selvin päin kestä) ja kummallekin omat pullot ettei toinen joudu joustamaan ihmisoikeuksisista makeusasteen takia.



Ei ole rahaa semmoisiin lomiin juuri nyt ja on 10 vuoden ajan koulutettu, ettei kannata semmoista yllätystempausta edes yrittää. Vaatii lobbausta ja helevetisti ja eikä se sitten ole sen arvoista. Miksi potkia tutkainta vastaan.



Juu kyllä muija on. Salaisuuteni on, että olen asettanut itseni neljännelle sijalle näissä parisuhdejutuissa. Ensin tulee 1. lapsi ja sen oletetut tarpeet, 2. lapsi ja sen oletetut tarpeet ja siten 3. sijalla vaimo ja vaimon tosiasiallinen veto-oikeus kaikkeen, mitä hän ei halua tai jaksa tehdä. Sitten kun joskus vaimo armosta, säälistä tai rakkaudesta jotain suo niin sitten pääsee toteuttamaan omia haluja ja tarpeita parisuhteessa :D.



Pari kertaa yrittänyt kapinoida ja ehdottaa vaikka parisuhdelomaa, mutta Siperia opettaa. Säälittävä esimerkki siitä, että naisen talutusnuorassa kulkeminen johtaa miehen kannalta erittäin surkeaan tilanteeseen eli ihmisarvonsa menettämiseen. Mutta mitäpä mies ei tekisi perheensä ja vaimonsa hyväksi.

Mutta tappioklin voi olla torjuntavoitto ja miehisin sanoin " Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto

voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin

pieni ja sisukas Suomi."



Uuden vuoden lupauksena lupaan hankkia snorklausvälineet. Voihan niitä koralleja katsoa yksinkin.



Tämä on nyt niin ironista ja sarkasmin täyttämää tilitystä, että tähän on hyvä forkkavuosi päättää.



Hyvää ja yllätyksetöntä uutta vuotta kaikille.





Pusuja ja haleja.

Esim. mä olen antanut miehellni yllärimatkan, mutta tein senkin niin, että hän tiesi että milloin hänellä pitää olla lomaa, ja että johonkin ollaan menossa - hän pystyi siis varautumaan ja järjestämään työasiat.

Tämä olisi jo kiva yllätys että kohde vaikka selviäisi lentokentällä. Sen verran pitäisi ehkä myös ainakin äidille vihjata ettei kotiin sitten pääse kuin vasta paluupäivänä, eli ei olla läheisessä kylpylässä.

ihmiset on erityyppisiä.

Esim. minulle olisi aika kauhistus joku yllärimatka, pitäisi kyllä tietää kohde että voin pakata oikein, varautua ja ottaa vähän siitä selvää, ja ajankohtaan tahtoisin vaikuttaa.

Mutta miehelleni tiedän taas että tämmöiset yllärit on kivoja, hän on niin eri luonteinen.

Eli hälle oli tosi hauskaa, että kuuli kohteen vasta kentällä.

Ja olin pakannut hänelle kaikki tarvittavat tavarat ja vaatteet, jotka sopii kohteeseen (sen tietty osaan vaimona hyvin tehdä :), mutta ei toki onnistuisi toisin päin.)

Se oli ikimuistoinen loma - ja silloin meillä oli muuten 4- ja 5- vuotiaat viikon mummolassa.

Mummola oli heille tuttu ja olivat olleet siellä paljon ennenkin, ja ihan hyvin meni kai.

Mutta oli meillä tosi ikävä lapsia - toisaalta silloin me MOLEMMAT todella haluttiin ja tarvittiin kahdenkeskistä aikaa.

Enää en nyt nuorempien kanssa raaskisi jättää heitä viikoksi mitenkään :).

Ap-tilanne ei mielestäni ole ollenkaan sama kuin tämä meidän yllärireissu oli, koska ap ei oo saanut mitenkään varautua kait juttuun / vaikuttaa siihen, ei selvästi oikei halua lähteä, ja lapsetkaan ei ole ennen olleet yötä pois.

t se yllärimatkan miehelleen järkännyt

voisko hän lähteä kaverin kanssa ja jättää lapset isän hoitoon? :)

vai onko provo+??

Lahjakortti olisi ollut paras. Aika uhkarohkeaa varata ja maksaa matkat vaimon tietämättä. Ap sanoi että mielellään lähtisi, mutta on huolissaan kuopuksesta ja kyllä se lapsen etu pitäisi tässä mennä kaiken edelle. Uskomatonta ettei mies ole ajatellut sitä ollenkaan ja tekee yksin päätöksen jättää lapsi/lapset kertarysäyksellä hoitoon viikoksi kysymättä siitä edes vaimoltaan.

toivon tod. etten tunne sinne irl, tuskin.



Olet varmana aika narsistinen oikeasti, voisin hyvin kuvitella että nuo olisi yhden tuntemani narsisitn tekstejä.



Mm. se että sun on pakko aina saada "viimeinen sana" eli tulla tänne kommentoimaan ja jauhamaan samoja juttujas moneen kertaan, ja saat ainoa lisää pökköä pesään kun joku reagoi sun juttuihisi, oli sitten positiivista tai negatiivista.

Olen ihan varma että sun on pakko tulla tähänkin jotain kommentoimaan.





(no tietty syyllistyin itse tähän samaan nyt että mun oli vielä pakkokommentoida, mutta jotenkin tää ketju vaivaa mua tosi paljon, vaikkei tää edes mitenkään omakohtaisesti kosketa

- oon tänne kommentoinut muuten ihan asiahengessä ensin ja yrittänyt ymmärtää ap:n tilannetta + kertonut esimerkkejä omasta perheestä ym., mutta tässä ketjussa kun on menty vähän kumpaankin suuntaan niin pieleen että hirvittää... mua ärsyttää siis se että ap:täkin nyt tässä vedetty johonkin "minäpihtari-miesonmullevaantalkkari"-kööriin, samoin kuin kaikkia naisia jotka vähän pohtii vastaavia kuin ap...)