Sain joululahjaksi parisuhdelomamatkan mutta en haluaisi lähteä.

eikö lyhyempi lomanen riittäisi? Ainakin minun ensimmäinen lomanen erossa lapsista meni ikävöidessä ja tuliaisia lapsille etsiessä ja olin poissa vain yhden yön ja kaksi päivää.

jos et kykene irrottautumaan lapsista ja keskityt vain niihin, niin teille tulee ennen pitkää ero joka aiheuttaaa lapsissa vähän enemmän ahdistusta.

Oikein hyvin onnistuu viikon matka. Itse asiassa lapset pärjäävät erittäin hyvin hyvässä hoidossa, äidit vain kuvittelevat olevansa korvaamattomia.

Oikein hyvin onnistuu viikon matka. Itse asiassa lapset pärjäävät erittäin hyvin hyvässä hoidossa, äidit vain kuvittelevat olevansa korvaamattomia.

Otahan ystävä muutama kasvatusopas käteen ja lue lapsen kehityksestä. Lapset voivat selvitä kaikesta, mutta mikä on hyväksi, on asia erikseen. Ymmärrän AP sinua. En jättäisi vapaaehtoisesti yht´äkkiä noin pientä ilman äitiä, kun ei ole tottunut. Kyllä lapsen tunteet voi huomioida ja totutella eroihin pikkuhiljaa. 3vuotta=kolme vrkautta erossa on suositus. Vaihtakaa matka vähän erilaiseen.

Ymmarran tunteesi.



Voitteko lyhentaa matkaa? Ensin vaikka yks yo, sitten vkonloppu ja siita sitten pitempi kun seka aiti etta lapsi huomaavat etta ihan hyvin tama menee.



Itse en olis nauttinut tollaisesta lomasta. Vaikuttaa silta, etta joku muu (mies+isovanhemmat?) on jarjestaneet sinulta kysymatta.

3 vuotta matkasta.



Tultiin onneksi takaisin ja tyttäremme on elossa. Ei saanut happea ja anoppi vaan hössitti, että normaalia nuhaan. Minä nappasin lapsen, tilasin taksin ja lähdettini Lastenklinikalle, siellä oltiin sitten 5 vuorokautta sisällä. Rs-virus oli tytöllä. Voitte kuvitella, mitkä fiilikset mulla oli.

Oikein hyvin onnistuu viikon matka. Itse asiassa lapset pärjäävät erittäin hyvin hyvässä hoidossa, äidit vain kuvittelevat olevansa korvaamattomia.

Otahan ystävä muutama kasvatusopas käteen ja lue lapsen kehityksestä. Lapset voivat selvitä kaikesta, mutta mikä on hyväksi, on asia erikseen. Ymmärrän AP sinua. En jättäisi vapaaehtoisesti yht´äkkiä noin pientä ilman äitiä, kun ei ole tottunut. Kyllä lapsen tunteet voi huomioida ja totutella eroihin pikkuhiljaa. 3vuotta=kolme vrkautta erossa on suositus. Vaihtakaa matka vähän erilaiseen.

Hei haloo, joku nyt vain on keksinyt tuollaisen säännön vrk=vuosi. Ei se mikään luonnonlaki ole. Reippautta kehiin, ap. En ymmärrä miksi lasten kanssa pitäisi elää symbioosissa. Eiköhän se ole vähintään yhtä vahingollista lapsen kehitykselle kuin satunnainen viikon erossaolo?

Se on kyllä totta, että lapsi kaipaa kovasti äitiään ja äiti lastaan, mutta jos matka on nyt, se on nyt. Jos ap:n mies on sitä mieltä, että hän on jäänyt täysin paitsioon, vaihtoehtona on ilmeisesti yh:n elämä.

Niin maksa itse lapsen matka ja ota mukaan.



Pikkuhiljaa voisi kyllä alkaa sitä napanuoraa katkomaan jatkossa. Mun työkaveri hösää vieläkin omassa lapsessaan kiinni ja se lapsi sentään on 10-vuotias.

Hei haloo, joku nyt vain on keksinyt tuollaisen säännön vrk=vuosi. Ei se mikään luonnonlaki ole. Reippautta kehiin, ap. En ymmärrä miksi lasten kanssa pitäisi elää symbioosissa. Eiköhän se ole vähintään yhtä vahingollista lapsen kehitykselle kuin satunnainen viikon erossaolo? Se on kyllä totta, että lapsi kaipaa kovasti äitiään ja äiti lastaan, mutta jos matka on nyt, se on nyt. Jos ap:n mies on sitä mieltä, että hän on jäänyt täysin paitsioon, vaihtoehtona on ilmeisesti yh:n elämä.



He he kannattaisi ottaa selvää juuri tuosta symbioosista. On nimittäin lapsen terveen kehityksen elinehto:) Aika koominen kommentti. Suosittelen todellakin lukemaan vaikka jonkun kirjan

Eikö viikonloppu riittäisi? Onneksi mun mies ei kysymättä ostele tuollaisia. Me oltiin New Yorkissa neljä päivää tavallisen kolmen sijaan tänä vuonna ja meinasin kolmantena iltana jo alkaa buukkailemaan aikaisempaa lentoa kotiin, niin itkuinen olin :)

Koko perhe voi paremmin kun kumpikaan vanhemmista ei elä symbioottisessa suhteessa lapsiin, vaan on myös aikuisten keskeistä tekemistä, aikaa, lomamatkoja. Parisuhteeseen kannattaa aina panostaa, muuten käy ennen pitkää niin, että pitää ruveta totuttelemaan yksinhuoltajan arkeen. Miehesi näköjään kaipaa jo nyt sinua ja aikaa kanssasi ihan vain aikuisten kesken. Mikäli tälläkin kertaa valitset lapset hänen sijaansa, huomaat kohta valinnan jääneen pysyvästi voimaan.

hänen mielestään elin liikaa lapsille (siis huolehdin aamutoimista yksin, vein päivähoitoon, hoitopäivän jälkeen hain kotiin, kuuntelin heitä, laitoin ruuat, huolehdin kotitöistä, vein isompaa harrastuksiin ja samalla matkalla kävin pienemmän kanssa kaupassa, huolehdin lasten iltatoimista jne.)



Niinpä erittäin vastentahtoisesti lähdin matkaan mukaan. Koska olin itsekin arjesta väsynyt, nappasin joka ilta klo 19.00 unilääkkeen ja nukuin pitkät yöunet välittämättä pätkääkään miehestä, joka kiehnäsi seksiä. Hän oli puhunut yhteisestä lomasta aikana, jolloin saisin vihdoinkin kunnolla levätä, eikä siihen lepoon kuulunut miehen tarpeiden tyydyttäminen.



Kotiin palasi levännyt ja iloinen nainen ja erittäin vihainen mies. Lapset osoittivat mieltään noin viikon ajan, mies kaksi kuukautta. Kerroin hänelle moneen kertaan, että sitä aikaa miehelle tulee parhaiten siitä, että mies osallistuu kotitöihin eikä suinkaan niin, että minut viedään mahdollisimman kauas lapsista.

Aika moni mies unohtaa olevansa osa perhettä, he näkevät kaiken jostain napansa alapuolelta ja ihmetelevät, mitä ne alle metriset oikein sen naisen elämässä tekevät.

kun esikoinen oli 2v. Lapsi sinänsä pärjäsi hyvin mummon kanssa, mutta minä en. Viidentenä päivänä jo ajatus lapsesta itketti, ikävä ja syyllisyys kalvoivat ja lopuksi vain odotin, että vihdoin pääsisin lapseni luokse. Ei siis mitään nautittavaa oloa äidille, joka rakastaa pientä lastaan.

jonka täytyy väkisin viedä vaimo pois lasten luota saadakseen huomiota. Kun oikeasti sitä yleensä saa parhaiten sillä että osallistuisi sen perheen elämään sisältäpäin.

Aika moni mies unohtaa olevansa osa perhettä, he näkevät kaiken jostain napansa alapuolelta ja ihmetelevät, mitä ne alle metriset oikein sen naisen elämässä tekevät.

Ja jos mies perustelee asiaa parisuhteen tilalla, voi kysyä, koska mennään parisuhdeterapiaan. Jos mies kokee tilanteen sellaiseksi, että apua tarvitaan, niin ilman muuta asiaan paneudutaan täydellä vakavuudella eikä jollain lomamatkalla.



Jos mies taas valittaa sitä, että lapset vievät kaiken energian, voitte miettiä, miksi tilanteeseen on ajauduttu.



Eli minusta on turha päästää miestä helpolla, jos tämä ei suostu tekemään liiton hyväksi muuta kuin lähtemään viikoksi karkuun.

minäkään voi olla tuosta 19 vuotiaasta erossa kuin korkeintaan sen 19 vrk. Kyllä sitten jo poru pääsee.

kun esikoinen oli 2v. Lapsi sinänsä pärjäsi hyvin mummon kanssa, mutta minä en. Viidentenä päivänä jo ajatus lapsesta itketti, ikävä ja syyllisyys kalvoivat ja lopuksi vain odotin, että vihdoin pääsisin lapseni luokse. Ei siis mitään nautittavaa oloa äidille, joka rakastaa pientä lastaan.

no onpa taas hölmösti sanottu. että äiti, joka voi olla 5-7pvä erossa lapsestaan ei rakasta tätä? mä oon sitten varmaan aivan täysi hirviö, kun viime kesänä lapsi vietti 2kk isänsä luona ja sillä oli niiiiin ihanaa että vieläkin puhuu siitä ajasta. ja minä olin onnellinen, että lapsi sai viettää pitkän loman isänsä kanssa, koska siihen ei enää ole mahdollisuutta moneen vuoteen.

meillä lapsi on aina ollut yökylässä, joten mulle 3v.stä viikon ero ei olis silloin ollut juttu eikä mikään, mutta ymmärrän kyllä, että jos ei ole oltu erossa on viikko aika pitkä aika yhtäkkiseltään. (tosin en kyllä alkuunkaan ymmärrä, miten sitä lasta on omittu noin ahkerasti jo 3-vuotta, mutta tää on vaan näitä mun juttusia. helppo sanoa, kun silloin oli molempien isovanhemmat samassa kaupungissa jne.) mutta luulen kyllä, että mies kaipaa sua ihan vaan kahdestaan, mutta luulen myös, että ei se tule se loma olemaan miehenkään mieleen jos susta tuntuu, että sydän repiää irti rinnasta kun on lasta niin ikävä ja on huoli.

Eli onko se mies jotenkin perhevastainen, koska ei halua viikkoon olla osa perhettä vaan pelkästään parisuhteessa? Ainakin minua mietityttäisi vahvasti, haluaako mies edes olla aikuinen ja isä. Miehelle luulisi riittävän viikonlopunkin, jos kerran 3v:lle viikko ei ole aika eikä mikään (muiden vastausten perusteella).

kun esikoinen oli 2v. Lapsi sinänsä pärjäsi hyvin mummon kanssa, mutta minä en. Viidentenä päivänä jo ajatus lapsesta itketti, ikävä ja syyllisyys kalvoivat ja lopuksi vain odotin, että vihdoin pääsisin lapseni luokse. Ei siis mitään nautittavaa oloa äidille, joka rakastaa pientä lastaan.

jotka nauttivat lomista ilman lapsia, eivät sitten ilmeisesti heitä rakasta..?