Sain joululahjaksi parisuhdelomamatkan mutta en haluaisi lähteä.

Eli onko se mies jotenkin perhevastainen, koska ei halua viikkoon olla osa perhettä vaan pelkästään parisuhteessa? Ainakin minua mietityttäisi vahvasti, haluaako mies edes olla aikuinen ja isä. Miehelle luulisi riittävän viikonlopunkin, jos kerran 3v:lle viikko ei ole aika eikä mikään (muiden vastausten perusteella).

miehessä/isässä jotain vikaa, jos haluaa olla viikon vaimonsa kanssa kahden... Ei ihmekään, että miehet pettävät ja jättävät, jos suuri osa naisista ripustautuu vain lapsiinsa. (T: lomalla joka vuosi ilman lapsia, 51 viikkoa koko perheenä)

sinua ja järjestänyt sinulle loman! Törkeää suorastaan! Miten kehtaavat!



Tuleeko mieleen, että kyllä se parisuhdekin tarvitsee lapsivapaata aikaa ja ehkä miehesi on sitä vailla, jos et kerran ole vielä 3-vuotiaastakaan ollut erossa juuri koskaan. Jos et voi edes kauppaan mennä ilman että lapsi ikävöi niin kannattaisiko alkaa harjoitella, ettet joudu käymään lapsesi mukana vielä rippikoulussakin.



Tyypillinen mamma, jolle lapset ovat kaikki kaikessa ja mies unohtuu kun on lapset saatu. Ei ihme että on paljon avioeroja.

Harmi kun mies ei ymmärrä huoltani. Ihan kauheaa aiheuttaa lapselle ahdistusta tietoisesti :(. Mies sanoo että hyvin se menee (joka tarkoittaa että kyllä lapset pysyvät hengissä).

ap

Jos tuttu ja turvallinen hoitaja lomanne ajan lapsella on se stressi jonka kolmevuotias hyvin kestää.Vähän on tietenkin pitkä aika se viikko mutta komevuotiasta lasta pystyy hyvin valmistamaan kunnolla etukäteen kertomalla tasan tarkkaan miten ja mihin äiti ja isä lähtevät, kuka tulee hoitamaan ja miten yhteyttä matkan aikana pidetään.Tätä kannattaa tehdä pitkään ja kunnolla että lapsi kanssasi selkeyttää tulevan tilanteen. Hyvä on myös puhua siitä miten lapsesta ei varmasti kivalta tunnu "mutta sitten äiti tulee takaisin ja voit kertoa kaikesta mitä kotona tapahtunut jne."Usein ei anneta lapselle tilaisuutta puhua omasta kiuikustaan vaan yritetään puhua "kivoista" asioista. Lapsella paljon helpompaa kestää ero kun äidin kanssa jo etukäteen puhuttu ikävästä ja kiukusta ja mistä silloin olisi apua.

että et ole 3v ikävuoteen mennessä ollut lapsestasi erossa kuin pari tuntia??!! Huh huh, ymmärrän täysin miestäsi. Onko teillä enää mitään suhdetta vai elätkö nykyään vain lapsille? Äiti on lapselle erittäin tärkeä, mutta älä kasvata lapsestasi mammanpoikaa/tyttöä.

hänen mielestään elin liikaa lapsille (siis huolehdin aamutoimista yksin, vein päivähoitoon, hoitopäivän jälkeen hain kotiin, kuuntelin heitä, laitoin ruuat, huolehdin kotitöistä, vein isompaa harrastuksiin ja samalla matkalla kävin pienemmän kanssa kaupassa, huolehdin lasten iltatoimista jne.)

Niinpä erittäin vastentahtoisesti lähdin matkaan mukaan. Koska olin itsekin arjesta väsynyt, nappasin joka ilta klo 19.00 unilääkkeen ja nukuin pitkät yöunet välittämättä pätkääkään miehestä, joka kiehnäsi seksiä. Hän oli puhunut yhteisestä lomasta aikana, jolloin saisin vihdoinkin kunnolla levätä, eikä siihen lepoon kuulunut miehen tarpeiden tyydyttäminen.

Kotiin palasi levännyt ja iloinen nainen ja erittäin vihainen mies. Lapset osoittivat mieltään noin viikon ajan, mies kaksi kuukautta. Kerroin hänelle moneen kertaan, että sitä aikaa miehelle tulee parhaiten siitä, että mies osallistuu kotitöihin eikä suinkaan niin, että minut viedään mahdollisimman kauas lapsista.

kun tässä tuntee olevansa umpikujassa. Jättääkö maksettu lahja käyttämättä (ja suututtaa lahjan antaja verisesti sillä hän ei ymmärrä tätä lapsipointtia) vai jättääkö lapset hoitoon ja kärsimään ikävästä. Jos hoitajalla olisi edes itsellä lapsia jotka ottaa mukaan niin päivät kuluisi nopeammin, mutta kun ei ole :(.

ap

sinua ja järjestänyt sinulle loman! Törkeää suorastaan! Miten kehtaavat! Tuleeko mieleen, että kyllä se parisuhdekin tarvitsee lapsivapaata aikaa ja ehkä miehesi on sitä vailla, jos et kerran ole vielä 3-vuotiaastakaan ollut erossa juuri koskaan. Jos et voi edes kauppaan mennä ilman että lapsi ikävöi niin kannattaisiko alkaa harjoitella, ettet joudu käymään lapsesi mukana vielä rippikoulussakin. Tyypillinen mamma, jolle lapset ovat kaikki kaikessa ja mies unohtuu kun on lapset saatu. Ei ihme että on paljon avioeroja.

Ehkä isä voisi olla osa perhettä, ei vain parisuhteen vaativa osapuoli? Jos mies on vailla lapsivapaata aikaa, kannattaisi tämän katsoa peiliin ja pohtia, miten paljon enemmän äiti joutuu perheestä vastaamaan.

että et ole 3v ikävuoteen mennessä ollut lapsestasi erossa kuin pari tuntia??!! Huh huh, ymmärrän täysin miestäsi. Onko teillä enää mitään suhdetta vai elätkö nykyään vain lapsille? Äiti on lapselle erittäin tärkeä, mutta älä kasvata lapsestasi mammanpoikaa/tyttöä.

että et ole 3v ikävuoteen mennessä ollut lapsestasi erossa kuin pari tuntia??!! Huh huh, ymmärrän täysin miestäsi. Onko teillä enää mitään suhdetta vai elätkö nykyään vain lapsille? Äiti on lapselle erittäin tärkeä, mutta älä kasvata lapsestasi mammanpoikaa/tyttöä.

Ei vika ole naisessa, joka hoitaa lapsiaan vaan miehessä, joka ei halua jakaa vastuuta. Luulisi, että täyspäinen perheenisä osaa joka viikonloppu olla lasten kanssa 5-6 tuntia yhdessä siten, että äiti saisi omaa aikaa.

kun tässä tuntee olevansa umpikujassa. Jättääkö maksettu lahja käyttämättä (ja suututtaa lahjan antaja verisesti sillä hän ei ymmärrä tätä lapsipointtia) vai jättääkö lapset hoitoon ja kärsimään ikävästä. Jos hoitajalla olisi edes itsellä lapsia jotka ottaa mukaan niin päivät kuluisi nopeammin, mutta kun ei ole :(.

ap

Että saavat ikuisen vamman sieluunsa? Että heidän perusturvallisuutensa järkkyy peruuttamattomasti ja he tarvitsevat aikuisiällä vuosikausien terapiaa? Kyse on yhdestä ainoasta VIIKOSTA, joka on lasten todennäköisen eliniän (80 v. tai enemmän) mittakaavassa aivan mitättömän pieni hetkonen. Pientä suhteellisuudentajua nyt peliin, ap. Lapset ja äidit ja isät ovat tärkeitä toisilleen ja tärkeitä ihmisiä kohtaan tuntee kaipausta ja ikävää, ei sellaisia kohtaan jotka eivät mitään merkitse. eikös sekin ole osa elämän oppituntia, että oppii kaipaamaan ja ikävöimään rakkaitaan, jotta osaa sitten taas nauttia jälleentapaamisesta?

Ehkä isä voisi olla osa perhettä, ei vain parisuhteen vaativa osapuoli? Jos mies on vailla lapsivapaata aikaa, kannattaisi tämän katsoa peiliin ja pohtia, miten paljon enemmän äiti joutuu perheestä vastaamaan.

Eiköhän mies halua PARISUHDEaikaa. Se on eri asia. Mitä vikaa on siinä, jos mies haluaa viettää kahdenkeskistä aikaa vaimonsa kanssa? Ei se sitä tarkoita, että ei haluaisi olla perheensä kanssa, jos pari päivää vuodessa haluaa olla vain vaimonsa kanssa. Aika typerä näkemys, jos se sinusta on "parisuhteen vaativana osapuolena" olemista. Suosittelen sinulle ja ap:lle panostamista myös siihen parisuhteeseen - ei pelkästään lastenhoitoon. Parisuhde on tärkeä osa perhettä - tiesittekö?

vihdoinkin tehtiin niin kuin minä haluan eli aamusta alkaen juostiin shoppailemassa, nähtävyyksillä, illalla teatterissa tai elokuvissa. Mies oli olettanut saavansa viikon seksiloman, minä taas halusin kerrankin tehdä kaikkea sitä, mitä ei voi lasten kanssa tehdä. Ja sanoin tämän myös miehelle, joka valitti seksittömyyttä. Muistutin, että hän oli ihan itse halunnut minulle lapsivapaan viikon, minä myös nauttisin siitä täysillä. Aamulla olin ensimmäisenä hotellin aamupalalla ja jos miestä ei huvittanut lähteä mukaani, en kärttänyt.



Sen jälkeen mies ei ole viikon lomia ehdotellut. Tietää jo, että osaan elää myös vain ja ainoastaan itselleni. Turha ulista parisuhteen perään, jos ei aio sitä arjessa hoitaa. Myös naisella on oikeus olla itsekäs eikä pelkästään osa parisuhdetta. Liian moni nainen tukahduttaa itsensä ja omat toiveensa miehen vaatimusten alle. Siihen ei pidä alistua!

lapsista! Ovat ilmeisesti kotona kasvatettuja?? Muista että hyvä parisuhde on tärkeintä lapsillekin! Itse käyn mieheni kanssa 1-2 x vuodessa vl lomilla, voi että tekee hyvää kaikille!

vaan on ominut kaiken lasten- ja kodinhoidon itselleen ja nyt on loukkaantunut, kun se mieskin siinä vielä on häiritsemässä. Johan se on tehtävänsä tehnyt kun auttoi lasten tekemisessä.

Ei vika ole naisessa, joka hoitaa lapsiaan vaan miehessä, joka ei halua jakaa vastuuta. Luulisi, että täyspäinen perheenisä osaa joka viikonloppu olla lasten kanssa 5-6 tuntia yhdessä siten, että äiti saisi omaa aikaa.

Ehkä isä voisi olla osa perhettä, ei vain parisuhteen vaativa osapuoli? Jos mies on vailla lapsivapaata aikaa, kannattaisi tämän katsoa peiliin ja pohtia, miten paljon enemmän äiti joutuu perheestä vastaamaan.

Eiköhän mies halua PARISUHDEaikaa. Se on eri asia. Mitä vikaa on siinä, jos mies haluaa viettää kahdenkeskistä aikaa vaimonsa kanssa? Ei se sitä tarkoita, että ei haluaisi olla perheensä kanssa, jos pari päivää vuodessa haluaa olla vain vaimonsa kanssa. Aika typerä näkemys, jos se sinusta on "parisuhteen vaativana osapuolena" olemista. Suosittelen sinulle ja ap:lle panostamista myös siihen parisuhteeseen - ei pelkästään lastenhoitoon. Parisuhde on tärkeä osa perhettä - tiesittekö?

Parisuhde voi paljon paremmin, jos mies huomaa vaimonsa myös arjessa eikä ainoastaan patjana parisuhdelomilla.

Ja niille jotka ihmettelevät miten lapsi ei ole ollut paljoa hoidossa niin se johtuu siitä ettei meillä ole tukiverkkoa ja asumme liki keskellä metsää. Naapureihin ei ole kummoisempaa suhdetta sillä ovat eri ikäpolvea. Seurakunnan kerhoon vien lapsen viikoittain, mutta muuten ainoa hoitaja on isä joka hänkin tekee paljon töitä ja on vähän kotona.

ap

heh, meillä ei mieskään suostuisi jättämään lasta viikoksi kenellekkään hoitoon. viimeksikkin kun jätettiin lapsi pariksi tunniksi hoitoon (jotta mies pääsi ultraan mukaan minun kanssa) niin mies mietti, että mitenköhän lapsi pärjää ja kauhee kiire oli takasin kotiin :D hällä. Meillä isä myös hoitaa lasta aina kotona ollessaan, leikkii, vie ulkoilemaan jne. Ja kun minä olen halunnut mennä esim kurssille koko päiväksi niin hän on mielellään hoitanut lasta sen ajan.

ensin kumpi teistä on syynä siihen, että et voisi mennä lomalle, sinä vai lapsi? 3v pärjää kyllä hyvin tutun hoitajan kanssa, mutta tietenkin sitä erossa oloa olisi kannattanut harjoitella etukäteen -nyt on jo kiire!

kannattaisi kyllä lähteä. Kyllä lapset pärjää, kun hoitaja keksii kaikenlaista touhua.

kun tässä tuntee olevansa umpikujassa. Jättääkö maksettu lahja käyttämättä (ja suututtaa lahjan antaja verisesti sillä hän ei ymmärrä tätä lapsipointtia) vai jättääkö lapset hoitoon ja kärsimään ikävästä. Jos hoitajalla olisi edes itsellä lapsia jotka ottaa mukaan niin päivät kuluisi nopeammin, mutta kun ei ole :(. ap

Että saavat ikuisen vamman sieluunsa? Että heidän perusturvallisuutensa järkkyy peruuttamattomasti ja he tarvitsevat aikuisiällä vuosikausien terapiaa? Kyse on yhdestä ainoasta VIIKOSTA, joka on lasten todennäköisen eliniän (80 v. tai enemmän) mittakaavassa aivan mitättömän pieni hetkonen. Pientä suhteellisuudentajua nyt peliin, ap. Lapset ja äidit ja isät ovat tärkeitä toisilleen ja tärkeitä ihmisiä kohtaan tuntee kaipausta ja ikävää, ei sellaisia kohtaan jotka eivät mitään merkitse. eikös sekin ole osa elämän oppituntia, että oppii kaipaamaan ja ikävöimään rakkaitaan, jotta osaa sitten taas nauttia jälleentapaamisesta?

elinikäistä traumaa saada, mutta kyllä musta on jo se ahdistavaa, jos tietää, että lapseni kaipaa ja ikävöi minua ja isäänsä ja kokee sillä hetkellä olevansa hylätty. Se on jo ihan riittävän tuskaista minulle. Its een pysty olemaan "poissa silmistä, poissa mielestä"- ajatuksella reissussa.

Meilläkään mies ei pystyisi olemaan viikkoa erossa lapsista, joista vanhin on nyt neljä. Meillä on sitten aikaa kahdenkeskisille reissuille, kun lapset ovat vanhempia. Ja jos lähdemme esim. viikon etelänreissulle, niin toki haluamme lapset mukaan sinne. Teemme kyllä kaksin yhden kahden yön reissuja ja se on ihan riittävää meille. Parisuhdeaikaa saamme kotonakin lasten nukkuessa.