Sain joululahjaksi parisuhdelomamatkan mutta en haluaisi lähteä.

Silloinhan otat lapsen mukaan ja mies jää kotiin! Miehillä kun ei ole tapana ikävöidä, vaikka vaimo on muualla. Miehelle tekee ihan hyvää olla välillä erossa vaimosta.

ensin kumpi teistä on syynä siihen, että et voisi mennä lomalle, sinä vai lapsi? 3v pärjää kyllä hyvin tutun hoitajan kanssa, mutta tietenkin sitä erossa oloa olisi kannattanut harjoitella etukäteen -nyt on jo kiire!

miksi 3v ikäisestä lapsesta täytyy olla erossa viikon ajan, jotta mies (aikuinen?) saisi tarpeeksi parisuhdeaikaa. Eli kumpi - mies vai lapsi - on syynä siihen, että ei ole tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa. Moni mies kun ei arjessa huomaa vaimoa lainkaan ja olettaa, että vuoden "koti on miehelle hotelli" -elämä korvataan yhdellä viikon reissulla erossa lapsista. Enemmän siitä miehestä yleensä on vaivaa kuin lapsista eli parisuhteelle tekisi hyvää, jos mies jäisi lasten kanssa kotiin ja vaimo saisi viikon loman.

Parisuhdekin kaipaa panostamista. Jos ette kolmeen vuoteen ole olleet miehesi kanssa rauhassa kasistaan on viimeistään nyt aika tehdä aisalle jotakin. Muuten käy niin, että te jokus kymmenen vuoden kuluttua ihmettelette, että mikä muukalainen kodissanne asuu, ja sitten olettekin kasvaneet niin pahasti erilleen, että terve menoa vaan.



Lapsesi pärjäävät taatusti. Olet omistautunut heille, ja ehkä alitajuntaisesti kadehdit hoitajaa, joka ehkä pärjää lastesi kanssa yhtä hyvin - joskin eri tavalla - kuin sinä itse. Joskus ne kuitenkin pn päästettävä menemään. Nyt alatte kiireen vilkkaa harjoitella erossa-oloa, lukekaa aiheesta jokin kirja ja jutelkaa asiasta. Ajattele, että lapsillasi on toisensa, joten hylätyiksi he eivät tule, pahempi heille jos vanhemmat muutaman vuoden kuluttua eroavat.



Lapsen voi hylätä monella eri tapaa, mutta perisuhteen huoltaminen ei ole sitä!

vaikka lapsia varmaan onkin ikävä. Hyvää loma varmasti tekee molemmille. Mutta niitä kommentteja en ymmärrä, missä todetaan, että jos ei harrasta kahdenkeskistä aikaa tai parisuhdelomia, niin tulee väkisinkin ero jossain vaiheessa. Me ei olla miehen kanssa koskaan erossa lapsista, eikä juuri kukaan ystävistämmekään. Eipä ole tullut mieleenkään erota sen vuoksi, että ei satu olemaan mummoloita tai muita, joihin lapset viedä jatkuvasti hoidettavaksi.

kahdenkeskisiä vapaita tai lomia, en mitään tavallista työssäkäyntiä tms.

Helmikuussa taas kahdeksi viikoksi kahdestaan nauttimaan lapsivapaata parisuhdeaikaa, joka ei suinkaan ole pelkkää panemista vaan nauttimista kahdestaan ilman arjen velvoitteita :) Reissuista tullaan aina voimaantuneina ja jaksavina vanhempina!

Halutaan panostaan parisuhteeseen, ettei sitten lasten muuttaessa kotoa huomata, ettei mitään yhdistävää tekijää olekaan

Veikkaan että mummo, olenko oikeassa? Jos teidän pitäisi maksaa kahden viikon palkka jollekin vieraalle, vaikka joku 1000 euroa, vieläkö "haluaisitte panostaa parisuhteeseen" vuosittain?

Niitä, joille lastenhoito järjestyy ihan tuosta vaan, ja jotka suureen ääneen puhuvat siitä, että parisuhde ei voi kestää ilman jatkuvia kahdenkeskisiä vapaita. Sitten on niitä, joilla olisi lastenhoitoa, mutta eivät halua sitä käyttää. Ja sitten sellaisia, kuten minä ja mieheni, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia kahdenkeskiseen aikaan. Tuskin mitään kahden viikon lomia koskaan olisimme harrastaneet, mutta muutaman päivän irtiotto kahdestaan olisi joskus paikallaan.

Jokainen tekee niin kuin on mahdollisuus ja oma halu, mutta kummallista näissä ketjuissa on se, että moni näkee parisuhteen hoitamisen pelkkänä kahdenkeskisenä aikana. Itse ajattelen, että parisuhde voi kestää ilman lomiakin, jos molemmat ovat siihen sitoutuneet ja valmiita panostamaan siihen arjen keskelläkin.

rahat lastenkin lippuihin ja sit mentäis koko perhe.

Jos ei onnistuis niin edes nuorin (2 v) ja jos ei sekään onnistuis niin ei mentäis (ei suostuis mieskään).



Seksiä meillä harrastetaan ihan arkenakin.

ja kyllä maksettaisiin sitten vaikka viikon lomasta jollekin jotta voidaan panostaa vuosittain parisuhteeseen.

Tänä vuonna on käytössä enää pappa ja mun sisko, sillä mummo on sairastunut sen verran vakavasti ettei hänestä ole hoitajaksi.

En todellakaan tuomitse ketään jotka toimivat toisin, pääasiahan on että kaikilla parisuhde toimii :)

Veikkaan että mummo, olenko oikeassa? Jos teidän pitäisi maksaa kahden viikon palkka jollekin vieraalle, vaikka joku 1000 euroa, vieläkö "haluaisitte panostaa parisuhteeseen" vuosittain?

Oli jo varannut kaikki valmiiksi jne. vai?



Silti yrittäisin ottaa kyllä lapset mukaan, tai ainakin nuoremman. Minkä ikäinen vanhempi lapsi on??



Kokisin että tuommoinen parisuhdeloma ei oikein toimi, kun toinen "pakotetaan" lähtemään.

Lomaa voisi teille olla sekin, että on vain nuorempi lapsi mukana.

Koen kyllä että muutenkin liian shokkihoitoa lapselle, jos ei ikinä ole ollut edes yhden yön yli ilman äitiä.



Tosi kurjaa jos matka jo varattu eikä voi perua - lahjan antaja,siis mies?, olisi kyllä vähän voinut ajatella pidemmälle tai kysellä etukäteen...

kun ei ole ollut hoitajia lapsille niin pitkiksi ajoiksi. Lapset on jo teinejä ja silti suhde voi hyvin ja mies ei ole lähtenyt vieraisiin.



Onneksi on aikuinen mies, joka nauttii myös perheestä. Ei niin, että lapset on naisen lapsia ja sitten vaimon pitää lähteä pois, että voi antaa siivun miehelle.



Meille eletään yhdessä perheenä, eikä siivuelämää "tässä laatuaikaa lapsille, tässä parisuhdeaikaa, tässä omaa aikaa jne.."



Me olemme olleet kumpikin kiinni lapsissa, emmekä olisi heitä raskineet jättää pieninä viikkotolkulla hoitoon. Mutta minulla kai on kummallinen mies kun hänkin ikävöi lapsia ja rakastaa niitä. Hyvin on kuitenkin lapset itsenäistyneet, vaikka eivät ole olleet pienestä asti viikkoja hoidossa, että isi ja äiti pääsee parisuhdetta hoitamaan.

ja he kokevat lasten olevan riesa sen parisuhteen välissä.

No, onneksi ei ollut pakko ottaa ketä tahansa mieheksi vaan oli vara valita se perhekeskeinen mies, joka haluaa itsekin viettää aikaa lastensa kanssa.

Niitä, joille lastenhoito järjestyy ihan tuosta vaan, ja jotka suureen ääneen puhuvat siitä, että parisuhde ei voi kestää ilman jatkuvia kahdenkeskisiä vapaita. Sitten on niitä, joilla olisi lastenhoitoa, mutta eivät halua sitä käyttää. Ja sitten sellaisia, kuten minä ja mieheni, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia kahdenkeskiseen aikaan. Tuskin mitään kahden viikon lomia koskaan olisimme harrastaneet, mutta muutaman päivän irtiotto kahdestaan olisi joskus paikallaan.

Jokainen tekee niin kuin on mahdollisuus ja oma halu, mutta kummallista näissä ketjuissa on se, että moni näkee parisuhteen hoitamisen pelkkänä kahdenkeskisenä aikana. Itse ajattelen, että parisuhde voi kestää ilman lomiakin, jos molemmat ovat siihen sitoutuneet ja valmiita panostamaan siihen arjen keskelläkin.

Oikein hyvin onnistuu viikon matka. Itse asiassa lapset pärjäävät erittäin hyvin hyvässä hoidossa, äidit vain kuvittelevat olevansa korvaamattomia.

Otahan ystävä muutama kasvatusopas käteen ja lue lapsen kehityksestä. Lapset voivat selvitä kaikesta, mutta mikä on hyväksi, on asia erikseen. Ymmärrän AP sinua. En jättäisi vapaaehtoisesti yht´äkkiä noin pientä ilman äitiä, kun ei ole tottunut. Kyllä lapsen tunteet voi huomioida ja totutella eroihin pikkuhiljaa. 3vuotta=kolme vrkautta erossa on suositus. Vaihtakaa matka vähän erilaiseen.

Lapsia on kasvatettu ilman oppaita kautta aikojen, mutta hyvä että olet oppaasi lukenut. Ideaali perheessä, kasvuympäristössä, lapsella on myös muita läheisiä ihmisiä eikä vain se mainittu korvaamaton äiti. Ja sitä paitsi kolmen vuoden ikään mennessä pitäisi lapsen olla jo tottunut olemaan muutamia päiviä ilman äidin helmaa. Monessa maassa kolme neljä vuotiaat käyvät jo päivittäin koulussa. Ei tässä mistään vauvasta ollut puhetta. Mutta hienoa jos jotkut elävät kirjaimellisesti sääntöjen ja suositusten mukaan, itselläni ei ole siihen tarvetta.

Itsekkäitä, empatiakyvyttömiä ihmisiä. Pieni lapsi joka ei vielä ymmärrä mihin vanhemmat ovat kadonneet, voi kyllä taatusti menettää perusturvallisuuden tunteen. Kyllä parisuhteelle pitäisi löytyä aikaa muutenkin, kuin järisyttää pienen lapsen turvallisuutta. Siinä vaiheessa kun niitä lapsia ruvetaan pukkaamaan maailmaan, omat menot on menty vuosiksi, tähän uskon. Eikä kyse ole läheisriippuvuudesta vaan maalaisjärjestä, joka ei tämän ajan minä, minä mentaliteettin sovi.

Korkea aika vierottaa jo äiti lapsista! Ovat ilmeisesti kotona kasvatettuja?? Muista että hyvä parisuhde on tärkeintä lapsillekin! Itse käyn mieheni kanssa 1-2 x vuodessa vl lomilla, voi että tekee hyvää kaikille!

Taitaa se ero ahdistaa äitiä enemmän ja projisoi sen lapseen. Lähdet sinne matkalle vaan, piste. Sehän ei ollut edes viikkoa, ei siihen lapsi kuole. Etkä muuten sinäkään.

olen ollut kerran viikon lomalla ilman lasta ja se oli ihan kamalaa. Meillä ei tosin miehenikään suostuisi lähtemään ilman lasta lomalle. Joskus kun on ollut kahden yön golf-reissulla soittelee kotiin tunnin välein ja valittelee ikäväänsä. On av:n mukaan ilmeisesti "sairaalollisesti lapseensa ripustautunut pappa:)"

Oli jo varannut kaikki valmiiksi jne. vai? Silti yrittäisin ottaa kyllä lapset mukaan, tai ainakin nuoremman. Minkä ikäinen vanhempi lapsi on?? Kokisin että tuommoinen parisuhdeloma ei oikein toimi, kun toinen "pakotetaan" lähtemään. Lomaa voisi teille olla sekin, että on vain nuorempi lapsi mukana. Koen kyllä että muutenkin liian shokkihoitoa lapselle, jos ei ikinä ole ollut edes yhden yön yli ilman äitiä. Tosi kurjaa jos matka jo varattu eikä voi perua - lahjan antaja,siis mies?, olisi kyllä vähän voinut ajatella pidemmälle tai kysellä etukäteen...

kun miehenä luen ap:n ahdistusta ja muutamaa muuta viestiä, että onpa ihme mies, kun ei ymmärrä että vaimo haluaa olla vielä (3 vuotta?) symbioosissa lapsen kanssa tai vähintäänkin lapset pitää ottaa mukaan parisuhdelomalle (siis parisuhdelomalle).

Kyseisen "miehen nöyryyttämisen" kokeneena voin kertoa, että jos ap. haluaa tehokkaasti tuhota avioliittoa, niin tuo on juuri oikea asenne ja tapa. Matkalle vastahankaan/väkisin, epäillään isovanhempien tms lastenhoitotaitoja ja skitsoillaa muutenkin asiasta, pääasia, että osoitat miehelle miten vastenmielistä matkalle lähtö miehen kanssa on.

Itse olen vielä naimisissa saman naisen kanssa, mutta olen varma, ettei vaimoni ole tajunnut, mitä tuhoa hän on tehnyt parisuhteelle, kun kaikki lapsiperheen arjen koettelemukset ja hankaluudet (ja jotka kyllä jaksetaan myös kaataa miehen niskaan) voittavat 100-0 romanttisen loman oman miehen kanssa. Se kuulkaa syö ja syvältä. Ja kun tunne uudistetaan järjestelmällisesti esim. viiden vuoden aikana niin ah mitä herkkua parisuhteelle.

Eli ap.:n mies on sika, kun on odottanut vain kolme vuotta, että on järjestänyt itselleen ja vaimolle loman. Ihan kahdestaan vielä, ilmiselvä täysi törkykasa koko mies. Kaikkea ne vaimoraukat saavat kestää.

Nyt ap. vaan hammasta purren totuttautumaan ajatukseen, että loma ilman lapsia aviomiehen kanssa odottaa ja matkasta haaveilemaan. Parisuhde on kompromissien tekoa ja jos/kun mies on jo kolme vuotta ottanut arkea vastaan sinun ehdoilla niin kyllä yksi viikko pitää antaa miehelle takaisin.

Ja ilman lapsia. Jos mies olisi halunnut lapset mukaan niin sitten matka olisi koko perheelle. Kun viikon lusit, niin jäljelle jää vieä 348 päivää vuodessa, jossa voit suorittaa arkea lasten kanssa ja heittää miehen nurkkaan.

Ja miesnäkökulma on, että ei toi ihan tervettä ole, jos lapsi on kolme vuotta, eikä äiti ole kyennyt olemaan lapsestä yhtään erossa. Kännykät ja webit ja skypet on olemassa, jos äidin hyvinvointi vaatii kommunikaatiota loman aikana. Jos lapsi on terve, niin se kyllä tuon ajan pystyy olemaan erossa vanhemmistaan. Se on fakta. Ja kun äiti on täysi-ikäinen, niin pitäisi pystyä äidinkin, vaikka se tässä taitaa olla se ongelma.

toisiinsa? Koulussa ei yleensä olla montaa päivää putkeen...

Ja sitä paitsi kolmen vuoden ikään mennessä pitäisi lapsen olla jo tottunut olemaan muutamia päiviä ilman äidin helmaa. Monessa maassa kolme neljä vuotiaat käyvät jo päivittäin koulussa.

kanssa kahdestaan lomalle.

Lapsethan ovat tässä tekosyynä.

Kun parisuhde on mennyt persiilleen, löytyy aina halukas lasten nukuttaja ja kuski, ettei vaan tarvitsisi kommunikoida tai saatikka harrastaa seksiä puolison kanssa.

Ja yhteisellä lomallahan parisuhdetta ei pääse pakoon.

Tässä vaiheessa voinee kysyä, että mitä vaimo on tehnyt parisuhteen eteen lapsiperhevuosina? jos ei ole osannut miestä informoida edes sitävertaa, että ei halua olla erossa lapsista?

Jokainen parisuhde tarvitsee parisuhdeaikaa. Oli se sitä sitten kotona tai lomalla.

Jos et halua lähteä lomalle, niin ala sitten tosiaan miettiä parisuhteesi tilaa, äläkä vain ripustaudu lapsiisi.