Anoppi teki perheestämme ilmoituksen lastensuojeluun
Olen erittäin ärsyyntynyt, joten tekstini saattaa olla sekaista luettavaa. Olen mieheni kanssa ollut yhdessä 10 vuotta ja meillä on kaksi lasta, 4v ja 5kk. Anopilla on aina ollut joku minua vastaan, syyttää minua mieheni valinnoista ja kaikesta ylipäätään.
Tässä jonkin aikaa sitten 4v uhmiksemme laittoi ranttaliksi, levitti kaikki barbinsa lattialle ja hyppi sängystään barbien päälle. Leikki kuulemma uimakoulua. Kielsin hyppimästä barbien päälle, koska eihän se mukavalta tunnu. Tietysti tyttö lensi sängystään rähmälleen lattialle, tästä sitten tuli jalkoihin ja toiseen käteen pari mustelmaa. Anoppilassa kerroin jo vähän nauraen tytön kommelluksista, kun anoppi uteli mustelmien syytä.
Mieheni on työmatkalla ja yllätys oli kova, kun sossusta soitettiin heidän tulevan kotikäynnille PERIAATTEEN VUOKSI tarkistamaan, että kaikki on hyvin. Tulivat sitten käymään, kaikki oli hyvin ja toivottivat hyvää joulunodotusta. Hieman olin suu auki, luulin että tämä on käytäntö heillä tulla koteihin katsomaan onko kaikki kunnossa.
Mieheni sisko kertoi, että anoppini oli soittanut sossuun. Oli jaaritellut, että MINÄ lyön tyttöämme, annan remmiä ja olen masentunut synnytyksen jälkeen syvästi. Lapsillamme on kuulemma turvaton olo kotona ja 4v tyttömme on aina itkuinen ?!?! Miehen sisko asuu vielä kotonaan opiskelujensa vuoksi. Anoppi oli varmaan luullut, että hän on luennolla. Anoppi ei tiedä, että tiedän tästä asiasta. Alkaa pikkuhiljaa usko ja toivo hiipumaan sen ämmän suhteen, niin paljon kuin olen yrittänyt tulla hänen kanssaa toimeen..tämä on todellakin vika tikki. Kun mies palaa työmatkaltaan, kerron hänelle todellakin asiasta. Ja jos mies uskaltaakin väittää, ettei oma ihana äiskä ole tehnyt mitään (niinkuin yleensä sanookin) niin mies lentää pihalle. Vituttaa anopin tapa manipuloida miestäni...SAATANA! Minun pitäisi itse soittaa sossu heidän luokseen, kun anoppi juoksee ryyppäämässä jättäen 10v poikansa yksin kotiin. Kiitos kun sain avautua, enkä todellakaan jaksa kuunnella mollaamista. Kuvitelkaa itsenne minun tilanteeseeni!
Kommentit (71)
Pysykää yhdessä. Älä raivoa miehellesi anopin käytöksestä, koska muuten miehelläsi nousee heti niskakarvat pystyyn.
Meillä on sijoitettuja lapsia. Ja jokainen heistä rakastaa äitiään/isäänsä todella paljon vaikka vanhempien teot ovat johtaneet huostaanottoon. Vaikka vanhempi satuttaisi lasta niin lapsi rakastaa omaa äitiään/isäänsä. Luonto on välillä kummallinen.
Ihan ensinnä suosittelisin sinua avoimuuteen. Jos on epäilys, että mies saattaa uskoa äitinsä uskomattomat selitykset, varmistaisin jo nyt, että koko muu suku (anopin lapset, appi ja kaikki muut läheiset) tietää, mitä anoppi on tehnyt. Ottaisin yhteyttä myös sossuun ja selittäisin tilanteen rauhallisesti ja kysyisin neuvoja. Osaavat sieltä varmasti parhaiten neuvoa. Myös neuvolaan, päiväkotiin ja ylipäätään kaikkialle, mikä liittyy lapsiin, kertoisin tilanteen. Anoppisi ampuu nyt niin kovilla, että ainoa keino on ennakointi. Kun kaikki tietävät, mitä anoppisi puuhaa, ei pysty enää teitä vahingoittamaan.
Miehelle laittaisin sitten vain faktat pöytään eli sossuilmoituksen ja siskon kertomuksen. SEn jälkeen kertoisin miehelle, mitä MINÄ aion tehdä (välit poikki anoppiin, lapset tapaisivat häntä vain valvotusti ja harvoin miehen kanssa, itse en suostuisi olemaan enää missään tekemisissä ja jos mitään lasten manipulointia tapahtuisi, ei näkisi lapsia enää ikinä). En edes kysyisi mieheltä, miten hän haluaa tilanteessa toimia, koska ilmoitus ei ollut tähdätty häntä vastaan. Pysyisin faktoissa enkä vaivautuisi haukkumaan hänen äitiään muuta kuin toteamalla, että vain hyvin sairas ihminen tekee jotain tällaista (pitää muistaa tuon 10-vuotiaan tilanne ja miten se aiotaan ratkaista).
Olennaista on se, että kaikki tahot tietävät anopin käytöksestä, jolloin muunlaiset ilkeydet menettävät tehoaan eikä niitä voida kääntää sinun omaksi viaksesi.
Anoppisi on hirveä! Ja vielä tuohon miehesi asenteeseen. Vaikka anoppi voittaisikin sillä, että te eroaisitte, niin ei ole normaalia, että mies valitsee ennemmin äitinsä kuin puolisonsa ja tavallaan uskoo äitiään siinä, että hänen puolisonsa on kamala. Jos mies ihan todella näin uskoo, niin kyllä se on eron paikka. Kuten joku tuossa jo sanoikin, anoppi sairastuttaa myös sinut ja teidän lapsenne, jos olette liikaa tekemisissä. Mies saattaa olla menetetty tapaus mutta sinun on mietittävä nyt myös itsesi lisäksi lastesi parasta. Anoppisi on tosi sairas!
Mä varmaan soittaisin anopille, ja kertoisin, että ei päästä jouluna tulemaan, koska lapset otettiin huostaan.
oikeasti soittaa anopille ja sanoa, ettei päästä tulemaan kun lapset otettiin huostaan? Menisikö liian pahaksi kostoksi?
ap
Minusta on hyvä idea odottaa miehen saapumista kotiin - näin ei pääse anoppi jauhamaan kakkaa osuudestaan ( itsehän nainen ei voi soittaa ilman paljastumista ) . Kertomiseen mukaan sossun lausunto ja miehen sisko todistamaan että anoppi on ollut sen takana. Avatkaa miehen silmät, painota että tätä ei voi ohittaa, koska anoppi on kohdistanut temppunsa myös lapsiinne. Mikäli tämä ei saa miestä heräämään, niin sinuna miettisin vakavasti kyllä parisuhteenkin jatkoa... Jos lapsetkaan ei riitä syyksi puolustaa perhettään, tulee jatkossa olemaan vain pahempaa.
Mutta jos odotetusti käy ja miehenkin mitta täyttyy, luonnevikaiselle saa parhaiten kostettua sortamalla hänen "korttitalonsa" - miehen siskon sotkeminen ei liene hyvä idea jos asuu vielä äitinsä kanssa, mutta entä muut läheiset? Mitä isompana rintamana voitte taistella hänen pelejään vastaan, sitä parempi. Pers.häiriöinen ihminen ei kykene tajuamaan omaa tekoaan vastaavaa kostoiskua kuten muut, vaan kokee sen hyökkäykseksi viatonta uhria ( eli itseään ) kohtaan. Jos sen sijaan kykenet viileästi viestittämään "tiedän kyllä mitä teet ja kykenen osoittamaan sen kenelle haluan", hän ei yksinkertaisesti enää voi käyttää sinua pelinappulanaan.
Ja sanoi kyllä anopille, että teitpä itsestäsi aikamoisen pellen kun menit tekemään perättömän ilmoituksen. Ja että kyllä sosussa olivat sun puheesta kuulleet heti, että taisit olla taas kännissä. Tekisin selväksi, että anoppi on nolannut vain itsensä. En antaisi lahjoja, enkä menisi joulun viettoon perheeni kanssa. Toteaisin vain, että johan sinä meille aikamoisen "joululahjan2 annoitkin.
Kun pysyy itse rauhallisena, toinen ei saa mitään tyydytystä.
Ja missään nimessä en menisi viettämään joulua sinne.
Siis teki ilmoituksia, ravasi sossussa itkemässä "huonoa kohteluaan" jne.
Ravasi meillä joka viikko ja silti oli selittänyt, ettei "saa nähdä lapsia". Tämä tilanteessa, jolloin oli edellisenä päivänä kököttänyt meillä 14 tuntia...
Haukkui ja solvasi miestäni - ilmoitteli paljon kauheampia kuin ap:n anoppi. Hän soitteli koko suvun läpi, juoksi eri viranomaisissa solvaamassa meitä jne.
Nyt kun sitä kautta ei kerta kaikkiaan saanut meitä eroamaan eikä tahtoaan läpi, rupesi yks kaks kolmen vuoden jälkeen soittelemaan pirteitä "äiti täällä, mitäs teille kuuluu?" - puheluja tuntemattomasta numerosta eli prepaid-liittymästä. On siis ei mitään olisi tapahtunut. Kuin kaikki ajojahti olisi vain minun pahaa untani. Todennäköisesti hän on niin nyt itselleen uskotellut. Että minä vaan taas olen kuvitellut kaiken ja olen "yliherkkä".
Sellaisten ihmisten kanssa ei oikeasti ole mitään keinoa kuin välien katkaisu. Minä reagoin edelleen äitiini menettämällä yöuneni. Kun viimeisin puhelu tuli, käteni alkoivat täristä niin, että kännykkä kirposi käsistä.
Etäisyyttä!
Siis teki ilmoituksia, ravasi sossussa itkemässä "huonoa kohteluaan" jne.
Ravasi meillä joka viikko ja silti oli selittänyt, ettei "saa nähdä lapsia". Tämä tilanteessa, jolloin oli edellisenä päivänä kököttänyt meillä 14 tuntia...
Haukkui ja solvasi miestäni - ilmoitteli paljon kauheampia kuin ap:n anoppi. Hän soitteli koko suvun läpi, juoksi eri viranomaisissa solvaamassa meitä jne.
Nyt kun sitä kautta ei kerta kaikkiaan saanut meitä eroamaan eikä tahtoaan läpi, rupesi yks kaks kolmen vuoden jälkeen soittelemaan pirteitä "äiti täällä, mitäs teille kuuluu?" - puheluja tuntemattomasta numerosta eli prepaid-liittymästä. On siis ei mitään olisi tapahtunut. Kuin kaikki ajojahti olisi vain minun pahaa untani. Todennäköisesti hän on niin nyt itselleen uskotellut. Että minä vaan taas olen kuvitellut kaiken ja olen "yliherkkä".
Sellaisten ihmisten kanssa ei oikeasti ole mitään keinoa kuin välien katkaisu. Minä reagoin edelleen äitiini menettämällä yöuneni. Kun viimeisin puhelu tuli, käteni alkoivat täristä niin, että kännykkä kirposi käsistä.
Etäisyyttä!
mä en olisi sinuna anopin kanssa missään tekemisissä!
Toi on jo sellasta sekoilua soitella perusteettomasti.. Ja siis haluaa OMALLE POJALLEEN aiheuttaa harmia.. HALOO. Kaheli mikä kaheli!
Sinuna tekisin niin, että marssisin ukon kanssa anopin ovelle ja laittaisin ukkoni sanomaan, että ei todellakaan tulla koska olet tehnyt aiheettomaan ilmoituksen sossuun. Niin kovalla äänellä, että muutkin sen kuulisivat. Varsinkin appi (jos se on kuvioissa).
Minä en tuollaista temppua ikinä jättäisi kostamatta. Tiedäthän, että aiheettomasta ilmoituksesta voit nostaa syytteen? Meiltä lähtisi ihan varmasti. Tuollaisessa tempussa on raja ylitetty ja pahasti.
Nosta kanne perättömästä ilmiannosta ja kunnianloukkauksesta. Ei tuollaista tarvitse sietää.