Noin nelikymppiset naiset kommentoikaa

Ja se johtuu siitä, että olen "liian" nuori.

Tänä päivänä 8v pitkä parisuhde on pitkä.

Jokainen teistä ei jaksaisi lapsettomuushoitoja.

Ne ovat rankkoja.

Luulisi sinun tietävän joka myös olet ne läpi käynyt.

Homma loppui toiseen ivf ja eroon.

Miksi en osaisi rakentaa taloa kun minua neuvotaan?

Tilata tavaraa, suunnitella ja pyytää tarjouksia?

ja olihan se vähän kiusaannuttavaa. Aika vähän yhteistä puhuttavaa, kun tyttökin selvästi jännitti seuraamme ja "lukeneisuuttamme". Lukiopohjalta sitten yritti jotain soperrella. Ja minä ainakin voin myöntää, että minua nolotti oma kulahtanut ulkonäköni entistä enemmän tuon nuoruuden raikkaudessa kukoistavan tytön rinnalla.. Ei oikein löytynyt yhteistä taajuutta ja olisi ollut naurettavaa esittää mitään ystäviä. No ero tuolle pariskunnalle tuli, syystä tai toisesta.

Ja se johtuu siitä, että olen "liian" nuori. Tänä päivänä 8v pitkä parisuhde on pitkä. Jokainen teistä ei jaksaisi lapsettomuushoitoja. Ne ovat rankkoja. Luulisi sinun tietävän joka myös olet ne läpi käynyt. Homma loppui toiseen ivf ja eroon. Miksi en osaisi rakentaa taloa kun minua neuvotaan? Tilata tavaraa, suunnitella ja pyytää tarjouksia?

omaa kypsyyttasi on juuri se juttu, joka oudoksuttaa, ja tekisi varmaan ystavyyden vanhempien naisten kanssa hankalaksi. Miksi haluat todistaa niin kamalasti? Iloitse nyt hyva ihminen ainutkertaisesta nuoruudestasi ja siita, etta kaikki ovet ovat periaatteessa sulle viela avoimina. Et sa niita nelikymppisia kavereita edes tarvitse.

Pisin seurustelu oli vissiin puoli vuotta, lähinnä epämääräistä sekoilua ja ihastumisia opiskelijapoikiin haalaribileissä, asustelua järkyttävän sekaisessa opiskelijaboksissa, ei pienintäkään ajatusta raskaudesta - paitsi alituinen pelko kortsun pettämisestä jne. Ihan kamala pissis-parikymppinen olin, ja siksi olenkin tehnyt lapset vasta 30 vuoden paremmalla/pahemmalla puolella.

Ja se johtuu siitä, että olen "liian" nuori. Tänä päivänä 8v pitkä parisuhde on pitkä. Jokainen teistä ei jaksaisi lapsettomuushoitoja. Ne ovat rankkoja. Luulisi sinun tietävän joka myös olet ne läpi käynyt. Homma loppui toiseen ivf ja eroon. Miksi en osaisi rakentaa taloa kun minua neuvotaan? Tilata tavaraa, suunnitella ja pyytää tarjouksia?

omaa kypsyyttasi on juuri se juttu, joka oudoksuttaa, ja tekisi varmaan ystavyyden vanhempien naisten kanssa hankalaksi. Miksi haluat todistaa niin kamalasti? Iloitse nyt hyva ihminen ainutkertaisesta nuoruudestasi ja siita, etta kaikki ovet ovat periaatteessa sulle viela avoimina. Et sa niita nelikymppisia kavereita edes tarvitse.

oletko ihan varma, että mies olettaa, että ystävystyisitte? Onko sanonut tai vaatinut noin?



Meillä on ystäväpiirissä ihan sama tilanne. Sen lisäksi, että tyttö on tietenkin omasta vinkkelistämme lapsellinen, niin hänen ystävänsä puolestaan ovat vieläkin nuorempia, eli ihan teinejä.



Meillä on samanikäiset lapset tuon pariskunnan kanssa ja minusta juuri se lisää kuilua, kun itsellä on oikeasti elettyä elämää ulkoimailla, kiinnostava ura, ystäväpiiri ympäri maailmaa jne.



Ei meistä sydänystäviä tule, muttei se menoa haittaa. Kaverataan isommalla porukalla ja jokainen mahtuu kyllä mukaan. Teiniäiditkin :-)

Suoraan sanottuna. 20 vuotta on niin iso ikäero, että en katselisi sitä miestä enää hyvällä ollenkaan. Ja tytölle saattaisin sanoa suoraan, että mitä ihmettä näet tuossa vanhassa ukossa.



Että kaikinpuolin huonot lähtökohdat, ei syntyisi mitään ymmärrystä kumpaakaan osapuolta kohtaan ainakaan täältä.

Ja se johtuu siitä, että olen "liian" nuori. Tänä päivänä 8v pitkä parisuhde on pitkä. Jokainen teistä ei jaksaisi lapsettomuushoitoja. Ne ovat rankkoja. Luulisi sinun tietävän joka myös olet ne läpi käynyt. Homma loppui toiseen ivf ja eroon. Miksi en osaisi rakentaa taloa kun minua neuvotaan? Tilata tavaraa, suunnitella ja pyytää tarjouksia?

niistä huolimatta asenteesi on lapsellinen. Kun ei tässä edelleenkään ole kyse kokemusten määrästä, vaan ... syvyydestä! Siis siitä, mitä opit niistä kokemuksista. Opitko näkemään asioiden eri puolia, tyytymään osaasi silloin kun on viisasta ja toimimaan kun on toiminnan aika? Näkemään vikasi ja toisaalta kykysi realistisesti?

Kahdeksan vuotta on ikäisellesi naiselle tosi pitkä, mutta anteeksi nyt vaan, se on silti lyhyt aika parisuhteessa.

Totta kai lapsettomuushoidot ovat rankkoja. Mutta veikkaan, että useimmat jaksavat ne, jos motivaatio on tarpeeksi kova ja lapsen kaipuu iso. Ei lapsettomuushoidoissa ole ongelmana se kipu ja fyysinen rasitus, vaan pettymykset...

No, rakentamisesta sanoin vaan, että tuskin itse sitä taloa rakensit, vaan teetit. Ja ihan yksinkö senkin - missä se miehesi oli?

Sinulla on selvästi hyvä itsetunto, hienoa.

Mitä luulet muuten, että muut naiset ovat tehneet elämässään? Ajatteletko, että he ovat vain makoilleet sisätiloissa ja pyöritelleet sinä aikana peukkujaan, kun sinä olet elänyt omat kokemuksesi? ;-))

on hyvin erilainen kuin 33-vuotiaan kokemus vastaavasta. Teini-iän seukkaamisesta parisuhteeksi syventynyt suhde on todellakin eri asia kuin alunperinkin kahden aikuisen ihmisen seurustelusta alkanut.

Ihan varmasti tekisin selväksi etten hyväksy, mutta en silti ihmistä hylkäisi. Itseasiassa mieheni pikkusisko nai miehen , joka voisi olla isä..vieläpä pompottanut tyttöä polvellan kun tämä oli pieni, eli superällöä. Mutta minkäs teet kun täysi-ikäinen päättää elämästään...

Ja kun oma lapsi on vasta 5v, niin ei ole tuota kuin lapseni ikäinen -ongelmaa.



Terv. 45v

että heillä on kokemusta vain ja ainoastaan parikymppisenä elämisestä. Mutta kun nelikymppisellä on kokemusta SEKÄ parikymppisenä ETTÄ nelikymppisellä elämisestä, joten nelikymppinen tosiaan jo tietää mistä puhuu. Parikymppinen ei kuitenkaan osaa ajatella että nelikymppinen on joskus elänyt nuoruutensa, vaan pitää nuoruutta omana etuoikeutenaan. Hänellä on lisäksi niin kaikkivoipa asenne elämään, että hän uskoo olevansa yhtä kypsä kuin keski-ikäiset ja uskoo ainakin voivansa kuvitella mitä keski-ikä on. Ero on suuri keski-ikäisten todellisuuteen.

päiviteltiin vanhaksi yhdellä kurssilla kun olin 24 v ja muut 20 v, enpä viitsisisi hengailla itseäni parikymmentä vuotta nuorempien kanssa siis..

Nelikymppisenä, eronneena, uuden aika paljon itseäni nuoremman neitokaisen rinnalleni löytäneenä miehenä en voi olla kommentoimatta muutamia tässä ketjussa esitettyjä näkemyksiä.



Mielestäni on täysin luonnollista, että jokaiseen uuteen kumppaniin suhtaudutaan vakiintuneessa kaveripiirissä tietyin ennakkoluuloin, etenkin jos uusi kumppani poikkeaa vähänkin totutusta "kaavasta". Jostain kumman syystä erityisesti naisilla on tarve tyypittää uusi kumppani johonkin helposti kuitattavaan lokeroon, eikä tätä lokerointia todellakaan jätetä tuomatta julki omalla kumppanille etenkään silloin, jos kaveripiiriin uinut neitonen sattuu jollain tapaa tahtomattaan asettamaan esim. ulkonäöllisiä paineita tms.



Uusi kumppani joutuu tulemaan vakiintuneeseen kaveripiiriin joka tapauksessa useimmiten haastajan roolista ja ikäänkuin voittamaan itselleen vieraiden ihmisten luottamuksen ja kunnioituksen, eikä tämä käy käden käänteessä, etenkään jos ympäristöstä huokuu haluttomuus tutustua uuteen ihmiseen.



Ei teidän naisten tarvitse alkaa ylinäytellä mitään superystävää, mutta normaali hyvä käytös on ehkä se, mitä jokainen meistä toivoo itseään ja omalle kaveripiirilleen esittelemälleen kumppanille.



Kommentit, joissa 20-30-vuotiasta, ikäisekseen ilmeisen monipuolisen elämänkokemuksen omaavaa naista kivitetään todella vahvasti yleistetyin kommentein tyyliin "...empatian puute, ehdottomat mielipiteet, kirjoita viestisi talteen ja lue 20 vuoden päästä uudelleen, kuka sen sun talos rakensi...blaahblaahblaah..." kertoo surullisella tavalla siitä epävarmuudesta, jolla valitettavan moni nelikymppinen mies ja nainen suhtautuu itseensä, ulkonäköönsä ja omien elämänvalintojensa mielekkyyteen. Epävarmuus luo ennakkoluuloja, muttei omaa paskasoikkoa pidä lähteä kaatamaan läheisilleen merkityksellisten, entuudestaan vieraiden ihmisten niskaan vaan sillä perusteella, että he sattuvat olemaan nuorempia tai eivät lähtökohtaisesti ymmärrä pitää suojausta korkealla uusien "ystäviensä" keskellä.



Naisella, kuin ei miehelläkään fyysinen ikä aina korreloi henkistä ikää, eikä moni itseään kokeneena pitävä nelikymppinen kykene hahmottamaan sitä tosiasiaa, miten ratautunutta ja uusia kokemuksia tuottamatonta elämää ns. perusonnellinen perhe-elämä monesti onkaan.

nelikymppinen eronnut mies kirjoitti asiaa! Naisilla on kummallinen tapa lokeroida ihmisiä ja olettaa kaikenlaista. Perusoletus lienee se, että jos itse on ollut lapsellinen parikymppisenä niin kaikki ovat.

Itse olen 35, mutta kaikki rankimmat kokemukset mitä elämässäni on ollut koin alle parikymppisenä, ja kyllä ne ovat opettaneet monenlaista.

Entäpä jos ystäväpiiriinne kuuluva nainen olisi eronnut miehestään ja olisi löytänyt uuden miesystävän, 60-vuotiaan? Olisitko tehnyt tänne vastaavanlaisen aloituksen?



Että mitään keskustelunaiheita ei löydy, kun uusi kumppani on jo niin vanha? Ja pilkkaatte häntä, kun omat vanhemmatkin ovat jo 60-vuotiaita?

Ja itse olen siis 38 vuotta kohta, joten en mikään teini. Mutta nuortenkin kanssa tulen kyllä juttuun, enempi riippuu ihmisen persoonasta että löytyykö yhteistä säveltä.



Duunissa sen huomaa, että jotkut suhtautuvat parikymppisiin työkavereihin tosi alentuvasti ja "ei ne mitään osaa, mä tiedän kaiken.." Usein nämä kaikkitietävät ovat niitä vanhempia 40+ rouvia. Tämä siis oma kokemus asiasta. Olen itse sitä mieltä, että nuorissa on tulevaisuus (myös meidän vanhempien), ja tosiasia on että kun meillä aistit ja oppiminen hidastuu niin nämä nuoret tulevat ohi oikealta ja vasemmalta.



Totta kai parikymppisellä on vähemmän kokemusta elämästä kuin nelikymppisellä, mutta ei se automaattisesti tarkoita että ei mitään mistään tajua. Ainakin se parikymppinen voi saada aika ikävän (todenmukaisen?) kuvan keski-ikäisestä naisesta näiden kirjoitusten perusteella.



Ai muuten, mä taas en jaksa yhtään keskusetella minkäänikäisten kanssa esim. läskistä (joko omista tai muiden), rahasta, siitä onko jo hankittu se i-podi, tms... ja varsinkin nelikymppisten suusta on rasittavaa kuunnella niitä "hihhii, olinpas kännissä viikonloppuna ja oli tosi kreisii"-juttuja. Kun niin haluttais olla vielä nuoria.

ole yhtään kateellisia näiden naikkosten ulkonäöstä? Ettekä yhtään mustasukkaisia omasta miehestänne?

42 vuotiaan miehen kanssa.



Hänen ystäviään pidin kalkkiksena ja nauroin kavereille, kuinka ämmät naama kurtussa hikoilee vaihdevuosissa ja pillu kuivana eivät anna miehelleen. Naurettiin, että saatais varmaan iskettyä jokaisen eukon mies jos haluttaisiin. Että ei miehillä varmaan hauskaa ole kurttuisten ämmiensä kanssa.



Nyt lähinnä huvittaa se ajatusmaailma silloin. Kuinka itsevarma sitä oli nuoruudestaan ja työnsin terhakoita rintojani esiin ja olin varma, että kaikkien niiden ämmien miehet kuolaa ympärilläni. Ämmät oli kuivia ja tylsiä ja ei olleet minun mielestäni kokeneet mitään vaan minä vain ymmärsin kaikesta kaiken.



Nyt sitten olen se kuivakka ämmä ja hiukan on ajatusmaailma muuttunut:)

Suhtaudun nuoriin lempeän kärsivällisesti, koska hyvin muistan, kuinka ehdoton olin ja kuinka olin varma, että nelikymppiset ämmät on valmiita hautaan ja niillä on sexyjä miehiä, joita ne ämmät ei ymmärrä.

42 vuotiaan miehen kanssa.

Hänen ystäviään pidin kalkkiksena ja nauroin kavereille, kuinka ämmät naama kurtussa hikoilee vaihdevuosissa ja pillu kuivana eivät anna miehelleen. Naurettiin, että saatais varmaan iskettyä jokaisen eukon mies jos haluttaisiin. Että ei miehillä varmaan hauskaa ole kurttuisten ämmiensä kanssa.

Nyt lähinnä huvittaa se ajatusmaailma silloin. Kuinka itsevarma sitä oli nuoruudestaan ja työnsin terhakoita rintojani esiin ja olin varma, että kaikkien niiden ämmien miehet kuolaa ympärilläni. Ämmät oli kuivia ja tylsiä ja ei olleet minun mielestäni kokeneet mitään vaan minä vain ymmärsin kaikesta kaiken.

Nyt sitten olen se kuivakka ämmä ja hiukan on ajatusmaailma muuttunut:)

Suhtaudun nuoriin lempeän kärsivällisesti, koska hyvin muistan, kuinka ehdoton olin ja kuinka olin varma, että nelikymppiset ämmät on valmiita hautaan ja niillä on sexyjä miehiä, joita ne ämmät ei ymmärrä.

Tunnusta pois vain edes itsellesi, että pidit niitä nelikymppisiä vanhoina kääkkinä, jotka ei ymmärtäneet nuoria:D



Itse asiassa, mitä nuori nainen hakee vanhemmasta miehestä? Isäsuhteessa on häikkää tai sitten vanhempi mies on käyttänyt hyväksi. Valta ja rahakin kiinnostaa. Nämä on yleensä syynä.



Tiedän monta tapausta, missä nuorempi nainen on häipynyt kun raha on loppunut tai mies on vanhentunut ja väsynyt. Kiinnostus häipyy siinä vaiheessa.