Lue keskustelun säännöt.
Noin nelikymppiset naiset kommentoikaa
08.12.2010 |
Mitäs tuumaisitte jos ystäväpiiristänne joku mies alkaisi seurustella parikymppisen likan kanssa?
Itsellä on nyt tällainen tilanne ja tämä mies tietysti toivoisi, että me ystäväpiirin naiset ottaisimme tämän tytön ystäväksemme. Olemme siis aina viettäneet aikaa pariskunnittain ja tällä miehellä on ollut ennen ikäisensä vaimo.
Eihän siinä mitään muuten, mutta kun tuo tyttö on aivan kun ikäisensä kuuluukin eli näin keski-ikäisen tädin silmissä erittäin lapsellinen. Kaiken lisäksi oma tyttäreni on vain pari vuotta nuorempi. Vaikeaa siis on. Enkä minä sitä sano, että häntä alettaisiin sorsia, mutta tuskinpa käy ihan käden käänteessä tämä ystävystyminen.
Kommentit (90)
kunnossa kun iskin 42 vuotiaan perheellisen miehen? Sen ikäisen pitäisi seukata vielä ikäistensä poikien kanssa. Mutta asiani olivat niin sekaisin, että katsoin elämää vääristyneiden lasien läpi ja tein tällaisia ratkaisuja.
Siksi ajattelin noista samanikäisitä naisista eli miehen kavereiden vaimoista, että ovat hormoonihuuruissa kyttääviä kuivapilluisia akkoja.
Jos minulla olisi ollut terve lapsuus, ei olisi ollut tarvetta iskeä vanhempaa miestä. Miehen lapset oli melkein samanikäisiä minun kanssa. Miehellä vanhuuskriisi ja kuolemanpelko ja oli helppo iskeä hänet seksillä. Naps vain ja mies lähti matkaani ja jätti sen "vanhan ja kuivakan eukon, joka ei ymmärrä".
Itsevarmuuteni oli huipussaan ja koin, että miehen saaminen itselleni ja se, että mies erosi, oli voitto ja palkinto minulle.
Miestä jaksoin katsoa vähän yli vuoden.
Pitkän tien olen käynyt lävitse selvitellessäni lapsuustraumojani.
En muista numeroa enää, mutta tämä sama, joka seurusteli 42 vuotiaan miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa ystävystyminen helposti kävisi. Itsellänikin on ystäviä ihan nuorista eläkeläisiin, joten periaatteessa ikä ei ole ongelma. Silti yhteyden pito mieheni ystävään pikkuhiljaa käytännössä loppui kun mies jätti vaimonsa 15 v nuoremman naisen takia. Muutamia kertoja tapailtiin, mutta aika väkinäistä se oli eikä minulla suoraan sanottuna ole mitään mielenkiintoa viettää aikaani sen paremmin pettäjän kuin toisen naisenkaan kanssa, ihan iästä riippumatta. Peruskohteliasuutta tietysti noudatan, mutta seuraan en todellakaan hakeudu. Etenkään kun kyseinen nainen on kauniisti sanottuna yksinkertainen. Eipä ole seura kiinnostanut enää miestänikään, vaikka olen häntä kannustanut omineen yhteyttä mieheen pitämään. Ei kuulemma jaksa kuunnella niitä kännitilityksiä, jotka todellakaan eivät kehu naisen luonnetta, yhteenkuuluvuutta tai samankaltaisuutta tai rakastetavuutta. Ei, ihan liittyvät puheen aiheet naisen kropassa, seksissä ja ulkonäössä. Muutaman kerran sitten kunnon kännissä tihrustanut onnetonta elämäänsä, oli kuulemma exän kanssa onnellisempi muttei tajunnut sitä silloin eikä ex takaisin ota. Mutta maatkoon niin kuin on pedannut, ex vaimon kanssa pidän edelleen yhteyttä, samoin muut ystäväperheet.
Meilläkin on keripiirissä vastaava tapaus, mies on 39 ja nainen 23. Miehellä on pieni lapsi ennestään, mutta isäviikollaan tämä on nykyään lähinnä miehen äidillä. Nuori naisystävä kokee lapsiperheviikon liian sitovana, ei pääse baariin eikä edes leffaan - eikä aamullakaan saa nukkua rauhassa...
No, kuten joku aikaisemmistakin vastaajista, tunnen miestä kohtaan lähinnä sääliä ja myötähäpeää. Olen täysin sinut ulkonäköni ja oman elämäni kanssa, sitä ei tarvitse alkaa huudella. Mielestäni vaan näin erilaiset elämäntilanteet eivät ole hyvä alku suhteelle. Mielestäni tämän miehen pitäisi olla se vanhempi ja viisaampi ja antaa tytön elää nuoren naisen elämäänsä ilman tätä setämiestä. Tuntuu kurjalta seurata vierestä, kun mies alkaa elää uudelleen sitä samaa vaihetta, mitä me elimme jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Se vaan on jotenkin niin luonnotonta. Ja meillä ainakin nuoriso nauraa ihan päin naamaa, kun tämä mies yrittää heittää hyvää teiniläppää, kun hän kuitenkin teinien mielestä on toooooosi vanha. Ei se nuorisovaatteiden ostaminen ja nuoren naisen kanssa hengaaminen tuo sitä nuoruutta takaisin. Päinvastoin - tuttava pariskunnassamme ainakin oikein korostuu miehen keski-ikäisyys näillä noloilla nuorennusyrityksillä.
Mutta nyt nelikymppisenä halveksin syvästi ikäistäni miestä, joka vaihtaa ikäisensä vaimon huomattavan paljon nuorempaan naiseen. Siinä on mies, joka ei ole elämänsä aikana oppinut yhtään mitään ihmissuhteista.
Jos jollekin riittää hauska ja mutkaton seura, hyvä seksi ja vapaus, miksi se on jotenkin kehittymätöntä?
Tietysti on surullista, jos parisuhteessa osapuolilla on niin erilainen käsitys, että joutuvat rikkomaan perheen ja aiheuttamaan lapsilleen kärsimystä. Pitäisi olla niin rehellinen, että tuollaiset asiat selvitettäisiin aikaisemmin.
Ja ihmisten pitäisi ajatella järjellään ja odottaa ennen isoja päätöksiä, rakastumisen huumassa tulee tehdyksi kaikkea tyhmää.
Mutta pointtina oli, että ei ihmissuhteita voi luokitella kypsiksi ja epäkypsiksi sinänsä. Eri ihmiset halauvat erilaisia asioita.
N, 38v, 16 vuotta saman miehen kanssa.
päiviteltiin vanhaksi yhdellä kurssilla kun olin 24 v ja muut 20 v, enpä viitsisisi hengailla itseäni parikymmentä vuotta nuorempien kanssa siis..
iät määritellään vuosissa. Esim 21v, 23v, 27v - ja on iso merkitys, mikä se noista on.
Kuten kirjoittaja totesikin, tuossa iässä kuilu voi olla jo parin vuoden ikäeron kohdalla, ts. ei ole suvaitsevainen. Mitä enemmän ikää tulee, sitä suvaitsevammaksi tulee. Ei kukaan ole niin ennakkoluuloinen, kuin joku 21v, joka ei nää ole nuori, mutta on aikuinen, ja koska on nuori, on mukamas trendikkäämpi kuin joku 31v aikuinen jne.
Kun tulee ikää 30+, ei työpaikoilla tms tule edes ajatelleeksi minkä ikäisiä toiset ovat. Meillä on töissä 33v, 39v, 49v, 50v ja 62v, ja ihan hyvin tullaan toimeen kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin olin 20v ja ryhmämme vanhin opiskelija oli 26v ja meidän kaikkien mielestä tämä oli ihan tosi vanha kääkkä! Miehestä kyse. Jotenkin tuntui, että se oli ollut ikuisuuden aikuinen, asunut omassa asunnossaan jo ainaskin 6v, mikä tuntui 20-vuotiaasta (joka vielä asui kotona omassa huoneessa) ihan ikuisuudelta. Sitten kun vähän kasvoi, ymmärsi, kuka se olikaan se ennakkoluuloinen;)
Olen sitä mieltä että ikä ei sinäänsä ole este ystävyydelle. Tärkeintä on oikeastaan se, että on samalla aaltopituudella ja ajattelee asioista suht samalla tavalla. Mielestäni parikymppinen voi olla joskus jopa kypsempi kuin keski-iän saavuttanut.
Mielestäni se on enemmän ihmisestä kiinni kuin ihmisen iästä kenen kanssa synkkaa ja kenen ei. Välttämättä elämänkokemuskaan ei tuo aina sitä laaja-alaista näkemystä kaikille tähän elämään. Tiedän keski-ikäisiä ja ikäkkäämpiäkin, jotka ajattelevat asioista hyvin suppeasti lähinnä vain subjektiivisesti omasta näkökulmastaan ajatellen.
Ja minusta se on jos mikä on hyvin lapsellista.
Tuosta taas että nelikymppinen alkaa seurustella parikymppisen kanssa on mielipiteeni se että tehköön kukin mitä haluaa elämässään. Mietityttää vaan et oiskohan tuossa nelikymppisellä jotain ikäkriisiä ilmassa kun pitää parikymppisen kanssa alkaa seurustella. Vaihtamalla kumppanin nuorempaa voi ikäänkuin tuntea itsensä taas "nuoreksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaveripiiriin uinut neitonen sattuu jollain tapaa tahtomattaan asettamaan esim. ulkonäöllisiä paineita
Sehän ei toki ole rankka yleistys, että nuori on automaattisesti myös kaunis, eihän? ;)
Kovin moni tavallisen näköinen eronnut nelikymppinen mies ei niitä nuoria huippukaunottaria saa.
kuin 60-vuotiaitakin, eikä kukaan mieti voiko olla ystävä iän vuoksi. Oma lapseni on samalla luokalla pojan kanssa, jonka äiti on minun äitini ikäinen. Ja tällä on minun ikäinen esikoinen ja kummasti meillä on jutunjuurta löytynyt ja ystäviä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelikymppisenä, eronneena, uuden aika paljon itseäni nuoremman neitokaisen rinnalleni löytäneenä miehenä en voi olla kommentoimatta muutamia tässä ketjussa esitettyjä näkemyksiä. Mielestäni on täysin luonnollista, että jokaiseen uuteen kumppaniin suhtaudutaan vakiintuneessa kaveripiirissä tietyin ennakkoluuloin, etenkin jos uusi kumppani poikkeaa vähänkin totutusta "kaavasta". Jostain kumman syystä erityisesti naisilla on tarve tyypittää uusi kumppani johonkin helposti kuitattavaan lokeroon, eikä tätä lokerointia todellakaan jätetä tuomatta julki omalla kumppanille etenkään silloin, jos kaveripiiriin uinut neitonen sattuu jollain tapaa tahtomattaan asettamaan esim. ulkonäöllisiä paineita tms. Uusi kumppani joutuu tulemaan vakiintuneeseen kaveripiiriin joka tapauksessa useimmiten haastajan roolista ja ikäänkuin voittamaan itselleen vieraiden ihmisten luottamuksen ja kunnioituksen, eikä tämä käy käden käänteessä, etenkään jos ympäristöstä huokuu haluttomuus tutustua uuteen ihmiseen. Ei teidän naisten tarvitse alkaa ylinäytellä mitään superystävää, mutta normaali hyvä käytös on ehkä se, mitä jokainen meistä toivoo itseään ja omalle kaveripiirilleen esittelemälleen kumppanille. Kommentit, joissa 20-30-vuotiasta, ikäisekseen ilmeisen monipuolisen elämänkokemuksen omaavaa naista kivitetään todella vahvasti yleistetyin kommentein tyyliin "...empatian puute, ehdottomat mielipiteet, kirjoita viestisi talteen ja lue 20 vuoden päästä uudelleen, kuka sen sun talos rakensi...blaahblaahblaah..." kertoo surullisella tavalla siitä epävarmuudesta, jolla valitettavan moni nelikymppinen mies ja nainen suhtautuu itseensä, ulkonäköönsä ja omien elämänvalintojensa mielekkyyteen. Epävarmuus luo ennakkoluuloja, muttei omaa paskasoikkoa pidä lähteä kaatamaan läheisilleen merkityksellisten, entuudestaan vieraiden ihmisten niskaan vaan sillä perusteella, että he sattuvat olemaan nuorempia tai eivät lähtökohtaisesti ymmärrä pitää suojausta korkealla uusien "ystäviensä" keskellä. Naisella, kuin ei miehelläkään fyysinen ikä aina korreloi henkistä ikää, eikä moni itseään kokeneena pitävä nelikymppinen kykene hahmottamaan sitä tosiasiaa, miten ratautunutta ja uusia kokemuksia tuottamatonta elämää ns. perusonnellinen perhe-elämä monesti onkaan.
"vanhojen" naisten heikkoa itsetuntoa, kateutta ja epävarmuutta... ;-)
Olet itse juuri vaihtanut nuorempaan, mikäpä sen kätevämpää kuin väittää, että ei ikä tuo mitään lisäarvoa ihmisen persoonaan!
Kannattaa katsoa tarkemmin, miten keskustelu etenikään. Minä ja moni muu tuossa sanoimme, että ystävystyminen nuoren naisen kanssa on ihan tapauskohtaista, MUTTA että nuoruudessa on oma jyrkkä asennoitumistapansa.
Kun siihen joku tivasi käytännön esimerkkejä, hänelle vastattiin (minä muiden mukana). SIIHEN 23-vuotias nainen kirjoitti, ettei hän vaan ole yhtään lapsellinen, koska on tehnyt monenmoista elämässään:
"Olen vasta 23v mutta kokenut paljon.
Olen opiskellut ja minulla on vakituinen työ.
Olen matkustellut paljon.
Rakensin omakotitalon ja olin asuntovelallinen. Pitkä parisuhde myös takana joka kaatui rankkoihin, läpikäytyihin lapsettomuushoitoihin.
En ymmärrä eräiden kommentteja nuoren kypsymättömyydestä.
Joku 20v voi olla kypsempi ja järkevämpi kuin 40v."
Minä väitin vastaan, ettei kypsyys ole asia, joka varsinaisesti on kiinni siitä, mitä lääketieteellistä hoitoa on saanut tai montako taloa teettänyt (juu, sivuseikkana huvituin tuon kirjoittajan väitteestä, että HÄN ihan itse on rakentanut talon... sivuseikka tietysti täysin). Sinäkin oletat, että kypsyys etenee mitattavien ja lueteltavissa olevien Kokemusten kautta. Ei se etene. Kammoamasi ratautunut perusonnellinen perhe-elämä ei - uutinen sinulle ehkä - poista ihmiseltä havainnointikykyä, halvaannuta ajattelua. Siitä arkisesta perhe-elämästä voi oppia vaikka mitä ihmisen tarpeista, haluista, käyttäytymisestä arjessa.
Sitä paitsi: ihan jokainen normaalia elämää viettänyt kokee yhtä sun toista vuosien varrella ja on oikeasti LAPSELLISTA alkaa niitä luetella ja kisata. Kaikilla on oma elämänkokemuksensa, eikä niiden määrä edes ole kovin ratkaisevaa, vaan kyky vetää niistä johtopäätöksiä. Tämä teema on itse asiassa minusta aika mielenkiintoinen, mietipä vaikka Agatha Christien neiti Marplen teesiä siitä, ettei ihmisluontoa tunteakseen tarvitse elää suurkaupungissa tms., pikkukylän vanhapiikaneiti voi tietää elämästä enemmän...
Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että VAIKKA nuorella on ymmärrystä ja monitahoista ajattelukykyä vähemmän, se ei silti estä sitä, että häntä kohdellaan asiallisesti ja ystävällisesti. Jokainen ansaitsee tulla arvioiduksi omilla ansioillaan.
Ja tietenkin hänellä voi olla vaikka mitä ihania luonteenpiirteitä, jotka sitten kompensoivat tiettyä lapsellisuutta.
-28/36/42/51, eli 43-vuotias nainen-
Jos jollekin riittää hauska ja mutkaton seura, hyvä seksi ja vapaus, miksi se on jotenkin kehittymätöntä?Onhan se aika kypsymätöntä vaihtaa vanhempi vaimo (ja lapset) ja heidän myötään syntynyt arki ja vastuu nuorempaan pimatsuun, minkä kanssa voi vaan olla ja mennä. Ei nyt IHAN vastuullisuuden perikuvalle vaikuta. Minusta nämä miehet (ja vastaavan tekevät naiset) ovat itsekkäitä ja lapsellisia, myötähäpeää tunnen minäkin. Helppohan se on tosiaan eron jälkeen baarista ja harrastuksesta toiseen juosta vapaana kuin taivaan lintu, ex-puolisolle jää sitten se arki ja lapset. Loppujen lopuksi kumpikohan siinä oikeasti enemmän viehättää, se uusi nainen/mies vai sitä kautta saatu vapaus? Ei vastuuta kenestäkään muusta kuin itsestään, näin se valitettavasti yleensä menee. Ei näytä lapset ja lapsien arki näissä tapauksissa eron jälkeen paljon painavan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulee vielä ajan myötä keski-ikäinen hapannaama
Eli nuoren tyttöystävän ottanut mies alkaa pukeutua teinikamppeisiin?
Minulla on työkaveri tällainen. Uusi, nuori vaimo on heittänyt mieheltä koko vaatevaraston silmälaseineen roskiin. Uusi kampaus ja uudet pillifarkut ja nuorekkaat silmälasit ja nahkis.
Ahahahaaaa, monet selkäkeikkanaurut on heitetty kun tätä uudistumista on tapahtunut.
Meilläkin on keripiirissä vastaava tapaus, mies on 39 ja nainen 23. Miehellä on pieni lapsi ennestään, mutta isäviikollaan tämä on nykyään lähinnä miehen äidillä. Nuori naisystävä kokee lapsiperheviikon liian sitovana, ei pääse baariin eikä edes leffaan - eikä aamullakaan saa nukkua rauhassa...
No, kuten joku aikaisemmistakin vastaajista, tunnen miestä kohtaan lähinnä sääliä ja myötähäpeää. Olen täysin sinut ulkonäköni ja oman elämäni kanssa, sitä ei tarvitse alkaa huudella. Mielestäni vaan näin erilaiset elämäntilanteet eivät ole hyvä alku suhteelle. Mielestäni tämän miehen pitäisi olla se vanhempi ja viisaampi ja antaa tytön elää nuoren naisen elämäänsä ilman tätä setämiestä. Tuntuu kurjalta seurata vierestä, kun mies alkaa elää uudelleen sitä samaa vaihetta, mitä me elimme jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Se vaan on jotenkin niin luonnotonta. Ja meillä ainakin nuoriso nauraa ihan päin naamaa, kun tämä mies yrittää heittää hyvää teiniläppää, kun hän kuitenkin teinien mielestä on toooooosi vanha. Ei se nuorisovaatteiden ostaminen ja nuoren naisen kanssa hengaaminen tuo sitä nuoruutta takaisin. Päinvastoin - tuttava pariskunnassamme ainakin oikein korostuu miehen keski-ikäisyys näillä noloilla nuorennusyrityksillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miten lapsettomuus/hoidot vaikuttavat ihmisen kypsyyteen, elämänkokemukseen?? Onko ne siis jotenkin KASVATTAVA juttu?
että miten lapsettomuus/hoidot vaikuttavat ihmisen kypsyyteen, elämänkokemukseen?? Onko ne siis jotenkin KASVATTAVA juttu?
mutta minusta älykäs ja empaattinen ihminen voi oppia myös muiden ihmisten elämästä. Kaikkea ei tarvitse kokea omakohtaisesti itse.
Ja kääntäen: joku ei opi omista kokemuksistaan juuri mitään. Ei osaa vetää johtopäätöksiä tai vaikkapa miettiä, miksi nyt tuntuu siltä kuin tuntuu.
-28 jnejne-
Hyvä tyyppi on hyvä tyyppi iästä huolimatta.
Mutta pakko myöntää, että ennakkoasenne olisi negatiivinen.
Aika moni pitää itsestään selvänä, että saa lapsia kun on työ, vakaa parisuhde ja asunto.
23v on useamman vuoden rampannut lääkärissä jos on IVF:ssä.
Kyllä se kasvattaa!
Olen opiskellut ja minulla on vakituinen työ.
Olen matkustellut paljon.
Rakensin omakotitalon ja olin asuntovelallinen. Pitkä parisuhde myös takana joka kaatui rankkoihin, läpikäytyihin lapsettomuushoitoihin.En ymmärrä eräiden kommentteja nuoren kypsymättömyydestä.
Joku 20v voi olla kypsempi ja järkevämpi kuin 40v.
poikkeuksena että porukkaamme on aina tullut ystäväni miehen pikkuveli. Pikkuveli on mua 10 v nuorempi ja sen kyllä huomaa. Mukava tyyppi ja on aina tervetullut, kun kekkereitä pidetään. Nyt pikkuveli on alkanut seurustelee 20v tytön kanssa ja ovat pari krt meillä käynyt.
Olen hyvä tuttu päivähoidossa yhden ohjaaja-harjoittelijan kanssa, joka on n 20v mutta tämä tyttöystävä on ihan pentu. Puhuu bailaamisesta, musiikista, tulee napapaita päällä meille itsenäisyysjuhliin ja mitä vielä.
Ei ikä kerro kaikkea, mutta se että ei olla samalla planeetalla tekee yhteiset puheenaiheet aika hankaliksi.
mutta kieltämättä pidin nelikymppisiä ikivanhoina.
Mutta nyt nelikymppisenä halveksin syvästi ikäistäni miestä, joka vaihtaa ikäisensä vaimon huomattavan paljon nuorempaan naiseen. Siinä on mies, joka ei ole elämänsä aikana oppinut yhtään mitään ihmissuhteista.